Jutustelua

Tiitiäisen kasvava sanavarasto ja kyky käyttää kieltä on johtanut varsin viehättäviin tilanteisiin.
Toissapäivänä hän halusi nenäliinan paketista, ruttasi sen käteensä ja sanoi "pallo". Sitten hän alkoi puhaltaa nenästään siihen ja myös hengitti sisäänkin äänekkäästi. Hän jatkoi tätä hetken ja totesi "osaan niistää". Sitä harjoiteltiin vielä rutkasti lisääkin.
Eilen kävelimme puistoon ja matkalla ohi ajoi bussi. Se pysähtyi viereemme pysäkille ja lähti tytön nähden liikkeelle. Tapani mukaan kuvasin ympärillä olevia tapahtumia. Tyttö totesi: "liikkeelle, bussi, mahtavaa" ja taputti käsiään yhteen. Perillä puistossa meillä oli leikkitreffit toisen hieman nuoremman tytön ja hänen äitinsä kanssa. Houkuttelimme tyttöjä potkimaan palloa, joskin Tiitiäistä ei tarvinnut juurikaan houkutella vaan hän innoissaan juoksi pallon perään huudahtaen "lujaa" ja potki sitä hienosti. Kun tämä toinen tyttö osui palloon ja hänen  äitinsä kehui tätä, Tiitiäinenkin sanoi "hyvä, hyvä" ja taputti käsiään tälle toiselle tytölle.
Tiitiäiseltä tulee nykyisin jo usein kahden sanan yhdistelmiä (esim. surullinen ihaa) ja pari kolmesanaista lausettakin on tullut. Ensimmäinen selvä lause oli jotain sellaista, kun "kissa on lumessa". Puhe kehittyy ihan valtavaa tahtia. Myös halu kommunikoida ja tulla ymmärretyksi lisääntyy. Toistan usein hänen sanomansa ja tarkistan olenko ymmärtänyt oikein. Nykyisin, ja aiemmasta poiketen, hän toteaa "ei", jos en ole ymmärtänyt oikein, ja sitten arvaan uudelleen, kunnes osun oikeaan. Hänellä on myös suloinen "ei, EI", joka on siis tupla-ei, jossa paino on jälkimmäisessä ei:ssä.
Tytär toistaa kaikkea kuulemaansa puhetta. Hän toistaa keskusteluja piirretyistä ja kertoo, mitä niissä ihan kohta tapahtuu. Hän laulaa kanssani unilaulut eli kajauttaa kovalla äänellä jotkin sanoista. Laulan esimekiksi hänelle sitä "joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö..." mikä ikinä sen nimi nyt onkaan. Sieltä hän toistaa jo lähes joka lauseesta sanoja. Sievin on sana "sipustaa", kun laulussa se on sipsuttaa. Samanlainen tavun käännös on sanassa "nakustaa". Hän saa naksuja (ruisnäkkäriä, vehnäkeksiä, kuivaa rinkeliä jne.) ja sanan naksu sijaan hän alkoi sanoa nakustaa ja se on nyt tullut meidän perheeseen niiden kuivien naksujen syömistä kuvaavaksi verbiksi.
Ei ollut kovin kauaa sitten, kun sanoista puuttui pääosin ensimmäinen kirjain etenkin mikäli se oli konsonantti. Nyt ensimmäisenä kirjaimena on pääosin n-kirjain. Takki on nakki, vettä on nettä ja sanoopa hän "nenkä nalkaan" eli kenkä jalkaan ja laittaa itse itsenäisesti kumisaappaat tai crocsit jalkaan. Osaapa hän myös, mikäli on laittamassa väärää kenkää jalkaan, vaihtaa sen toiseen jalkaan, jos siitä huomauttaa. Joskus vielä vaihdetaan varmuuden vuoksi sekä jalka että kenkä, mutta harjoittelua siis tapahtuu.
Myös muuta pukemista harjoitellaan. Sukat menevät tavallaan jalkaan ja vetoketju osataan vetää alas ja ylös. Hän haluaa lisäksi nykyisin piirtää ja että vanhempi piirtää myös (erityisesti lumiukkoja) ja pitää myös lukemisesta, vaikka harvemmin jaksaa kokonaisen kirjan kuunnella ellei kyseessä ole aika juuri ennen nukkumaanmenoa. Lempipehmo on "iso pöllö", joka on pääosin sininen pöllöeläjä-pehmo. Se oli tänään mukana puistossakin ja laski loskassa liukumäkeä. Hän edelleen tulee luokse, nappaa sormesta ja haluaa mukaan. Leikkinä on välillä hulvattoman hauskaa työntää äitiä ja isiä alas sohvalta (tai altaan reunalta). Tänään opittiin pitämään metrikettua puuhkana niskassa :). Hän myös tykkää rakennella torneja eri kokoisista kupeista, jotka rakentuvat hienosti korkeaksi torniksi. Ensin hän aina vain kaatoi sen kädellään. Sitten hän alkoi sanoa "pepulla" ja peruutti tornin kumoon. Tämän jälkeen tuli "pokku" ja hän potkaisee tornin kumoon. Tänään tuli uutena "pupulla", jolloin tornin kaatoi tyttären avustuksella pieni heijastinpupu. Mutta tosissaan, kuten Puoliso totesi, hän osaa hienosti sanoa ensimmäisenä konsonanttina myös p-kirjaimen ja s-kirjaimen. Hän osaa myös kertoa, että on nälkä ja haluaa ruokaa.
Ensimmäinen kunnon kiukkukohtaus (tai ehkä jopa toinen) on nyt koettu. Eilen hän tökkäsi minua sormella silmään (tähtäsi oikein) eikä suostunut pyytämään anteeksi, kun sitä vaadin. Se on meidän perheen ehdoton sääntö, että ei saa satuttaa ja jos satuttaa, niin pitää pyytää anteeksi. Hän kuitenkin siis kieltäytyi, joten en antanut enempää tisua tai vettä tai vienyt nukkumaan tai mitä kaikkea hän sitten seuraavan noin 1t15min aikana vaatikin sen sijaan, että olisi pyytänyt anteeksi. Hän itki ja kiukutteli ja aina sanoi vain "ei", kun kysyin pyytääkö hän anteeksi. Hän oli jo niin väsynyt loppua kohden, että arvelin hänen kohta nukahtavan sohvalle kesken kiukuttelujaan, mutta lopulta alkoi rauhoittua, jolloin Puoliso alkoi jutella hänen kanssaan muista jutuista ja pyysi toistamaan muita sanoja. Ei oli ainoa sana, jonka hän suistui alussa toistamaan (tai ehkä ei niinkään suostunut toistamaan), mutta sillä sitten tilanteesta päästiin ohi, hän pyysi anteeksi ja menimme torkuille ja hän nukkui poikkeuksellisesti lähes 3t. Oli väsyttänyt itsensä, pikkuinen. Oli kuitenkin koko sen ajan sylissä, enkä itse hermostunut missään kohtaa ja sain lopuksi anteeksipyynnön ja tyttö pääsi torkuilleen ja tissulle, joten kaikki hyvin.

Tiitiäinen juttelee ja katselee telkkua

Tiitiäisen kanssa voi jo käydä keskusteluja. Eräänä päivänä kuluneella viikolla Tiitiäinen oli mennyt äitiä piiloon nojatuolin taakse. Minä istuin viereisellä tuolissa josta oli esteetön näkymä Tiitäisen piiloon. Hän katsoi minua ja sanoi "Isi pois, pois. Piilossa", eli hän oli mennyt piiloon ja minulta oli kovin epäkohteliasta nähdä hänet siellä :)
Toisena aamuna lueskelin uutisia iPadilta samaisessa nojatuolissa kun Tiitiäinen tuli ja nappasi kiinni sormesta sanoen "Mukaan". Sitten minua vietiin sohvan eteen ja sanottiin "Alas. Istu." Sen jälkeen leikimme palloilla ja muilla leluilla.
Vaimo ja Tiitiäinen kävivät sievän keskustelu vaatteita pukiessa. Vaimo sanoi että "olet minulle rakas" jonka johdosta Tiitiäinen tarkensi "äidille", vaimon täydennettyä että "kyllä, Äidille rakas" Tiitiäinen vastasi "olen". 
Tiitiäinen on myös oppinut sanomaan mitä hän haluaa, hän osaa sanoa "Lisää kinkkua/pupua/nasua/tätiä" sen mukaan mitä hän haluaa syödä tai katsoa. 
Tämän hetken suosikkiohjelma on "täti" (Pasin ja Kielon valtakunta), seuraavana tulevat "nasu" (Nalle Puh) ja "ninga" (Tinga Tingan tarinat). "Pupu"n (Arvaa kuinka paljon sinua rakastan) tähti on jo laskussa, mutta uusia tulee myös silloin tällöin.

Hyviä ja huonoja juttuja

Tänä yönä stressi pitää valveilla, joten kirjoittelen hieman tänne.
Tiitiäinen kävi lääkärissä perjantaina, joka diagnosoi hänen pitkään jatkuneen ihottumansa allergiasta johtuvaksi. Saimme Zyrtec-tippoja ja Apolar-voidetta sekä neuvon suihkuttaa nopeasti joka ilta, jonka jälkeen laitetaan apolaria ja kosteusvoidetta. Niin olemme nyt sitten tehneetkin ja iho ainakin on paljon parempi. Hieman hänellä on vaippaihottuman alkua, jonka syytä emme tiedä. Se voi olla zyrtec tai sitten jokin muu.
Saimme myös tujua särkylääkettä, eli tuplasti vahvempaa pamolia, jonka ansiosta (ainakin osasti varmaan) tyttö on nukkunut paremmin. Myös yövieroitus on auttanut ja tyttö pääosin nukkuu yön läpi. Joskus kipuaa syliin hetkeksi, mutta muuten nukkuu heräämättä ja syömättä. Tänä yönä hän tarvitsi alkuyöstä hieman enemmän huomiota, mutta se saattaa johtua eroahdistuksestakin.
Nyt puistossa käymisessä on vaikea vaihe. Hän ei haluaisi yhtään jäädä sinne. Ahdistaa kävellä pois, kun toinen haluaisi vain tulla mukaan. Toivon, ettei tämä vaihe kestä kauaa. Ei hän siis varsinaisesti itke, mutta toistaa hurjasti äiti, äiti, äiti, äiti. Kotona on aikalailla ihan lähellä jatkuvasti. Hänellä on sitten leikkilaatikko keittiössä ja nyt vain olemme sitten lähekkäin niin kauan kuin hän sitä tarvitsee.
Iphoto on myös hävittänyt ison osan minun Tiitiäisestä ottamiani kuvia ja videoita. Se harmittaa kovasti.

Pitkästä aikaa uimassa sekä puistokuulumisia

Alkoi tuntua pahalta, kun emme ole pitkään aikaan käyneet tyttären kanssa uimassa, joten menimme tiistaina paikalliseen kylpylään uimaan. Tytär meni Puolison kanssa pukuhuoneeseen (yritän vähentää imetystä) ja heillä meni siellä hienosti. Minä etsin tarjolla olevista leluista sopivia ämpäreitä veden kaateluleikkeihin, joista tytär sitten paikalle tultuaan innostuikin. Hän kaateli todella hienosti vettä yhdestä ämpäristä toiseen ämpäriin, uudelleen ja uudelleen. Kummassakin kädessä oli yksi ainakin puolillaan oleva ämpäri, kun hän tätä teki. Minä kaatelin vettä päähäni näyttäessäni, että muistatko tämän. Kyllä hän muisti. Sitten (pelkäsin hieman hänen unohtaneen sukeltelun, kun viimeksi se ei huvittanut yhtään) leikin äitihaita. Meillä on sellaisia uimarenkaita, jotka uppoavat pohjalle. Heitimme ne kauemmaksi ja minä sukeltelin niitä takaisin. Se oli tytöstä hauskaa ja hänkin alkoi laittaa omaa tahtiaan sitten kasvojaan veteen. Sitten menimmekin liukumaan altaassa olevassa mäessä ja se oli huippuhauskaa. Isi auttoi portaissa ja äiti otti vastaan. Liukumisen jälkeen päätimme kokeilla isoa allasta, jossa voi hyppiä. Sen vesi oli tyttärestä kylmää ja hän syöksyi isin syliin vettä pakoon, mutta hän tottui lasten tapaan nopeasti. Siellä sitten hän ja minä hyppelimme altaan reunalta veteen vuorotellen. Puoliso otti tytärtä vastaan. Ensin hän otti suoraan vastaan, sitten heti tämän mentyä veden alle ja lopulta tämän jo noustessa kohti pintaa. Tytär nautti ihan valtavasti ja halusi hypätä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Lopulta hyppäsi myös takaperin eli kaatui syliini. Kelluimme ja liu'uimme vedessä ja hän  meni äidiltä isille ja takaisin. Kävimme vielä lämpimässä altaassa lämmittelemässä ja tytär touhusi hieman lisää itsekseen ja sitten lopuksi vielä hieman hyppelyä kylmemmässä altaassa ja portaiden kulkemista. Hän oli ihana ja ihmeellinen vesipeto, joka ei yhtään arastellut vettä tai sukeltamista. Tämä selvästi osoitti minulle myös jo pitkään ajattelemamme asian eli tytär ei tarvitse ryhmämuotoista allasjuttua vaan on onnellisempi, kun on äiti ja isi mukana ja touhutaan vedessä omia juttuja omaan tahtiin. Niin onnellinen oli hän tästä. menemme pian uudelleen.
Puistossa asiat etenevät myös. Maanantaina hän leikki tätien kanssa itse tunnin ajan, kun kävin teellä ja kirjakaupassa ostamassa lorupussitarvikkeita. Se meni hienosti eikä hän näyttänyt juuri kaipaavan minua. Hän oli leikkinyt tätien kanssa (mennyt vauvanuken kanssa kauppaan) ja osallistunut joulukalenteri-leikkihetkeen hienosti. Tiistaina olin jälleen tunnin poissa, mutta tullessani tyttö oli tädin sylissä ja hänellä oli hieman kosteat silmäkulmat, vaikka ei ollutkaan itkenyt. Hän halusi olla sylissä. Heillä oli mennyt hyvin, mutta hän oli alkanut kaivata minua loppua kohden. Me, takaisin tultuani, teimme mustekala-hiekkakakkuja (mustkala sanoi tytär) ja hän väritti yhden Suomen lipun. Tänään olin siis lyhyemmän aikaa poissa. Tytär halusi tulla mukaan, mutta jäi (ainakin itkemättä) leikkipuistoon tätien kanssa. He eivät oikein olleet saaneet häntä touhuamaan ja vasta oikeastaan tullessani takaisin oli hän alkanut hieman touhuta, eli oli kaivannut jo heti alussa. Huomenna pitää katsoa tilannetta. Tuskin kovin kauaa ainakaan olen poissa. Aina takaisin tultuani jäämme hetkeksi vielä leikkimään ja se on tyttärestä aina kovin hauskaa. Ei suoraan sanoen meinaa kotiin lähteä. Tädeille jo jutellaan kovasti, toivotellaan tullessa moikkaa ja lähtiessä "huomiseen". Heille jutellaan linnuista ja eläimistä ja tytär osaa jo heidän nimensäkin. Tiedän, että tyttären on hyvä tottua siihen, etten ole aivan aina siinä, mutta että tulen aina takaisin, mutta on tämä hieman vaikeaa meille molemmille niin ihanaa kuin päivittäinen oma aika onkin.
Olen onnistunut vähentämään myös imetystä. Sellaiset väli-imetykset ovat jääneet pois ja nyt tisua saa ruokien jälkeen ja nukkumisen yhteydessä. Tarkalleen ottaen siis ei kuitenkaan yöllä eli oikeastaan syömisen yhteydessä ja torkuilla. Yöimetykset olen nyt taas viimeisten parin yön aikana lopettanut. Hän heräilee usein, mutta selviää sillä, että keinuttelen hänen kanssaan keinutuolissa. Jos ei selviä, niin sitten kävelemme hetken pitkin asuntoa ennen palaamista keinuun. Joskus riittää ihan pieni hetki, joskus pitää keinutella aivan unten maille saakka. Nyt hän alkaa kuitenkin jo taas ruveta uudelleen nukkumaan kainalossakin. pitää vaan muistaa vaihtaa kylmä vaippa pois alta niin taas saa unta.
Olemme vaihtaneet hieman tyttären särkylääkettä, kun hampaat vaivaavat. Hän saa lääkettä siis joinain öinä, mutta ei päivisin. Panadol-suppo ei oikein ole toiminut, mutta buranan suppo aiheuttaa kovaa ripulia ja Pronaxenille hän olikin allerginen. Apteekissa suositeltiin jättämään tulehduskipulääkkeet kokonaan pois joksikin aikaa ja kokeilemme nyt Panolia, jossa on dispersoituva pilleri. Ainakin tänään tytär suostui kiltisti nielemään vesi-panadol-sekoituksen ja nukahti tyytyväisempänä. Sormet kyynärpäitä myöten ristiin jne. Hänellä poskihampaiden tulo edelleen sattuu. Kun kysyin, tekisimmekö hammastarkistuksen, että näemme, mikä sattuu, hän riensi sohvalle ja kellisti päänsä takakenoon sohvan päälle, että sain katsoa hammasta ihan rauhassa. Ihana on hän.
Meillä on tänä vuonna oma pieni joulupussi, jonka tytär saa joka aamu avata. Siellä on sitten dubloja, joulukeksejä ja huomenna ehkä myös tarra, jos tontut sellaisen jättävät.
Tänään puistossa muuten tytär sai avata joulurasian, koska osasi viitata niin hienosti oikealla kohdalla. Hän rohkeasti meni puistotädin luokse, avasi rusetin ja rasian ja sai sieltä hienon tarran. Alkaa hän kyllä tottua siellä oloon, vaikka äidin poismeno ei ihan parhautta olekaan.