Tiitiäinen alussa söi ihan hienosti suomalaisia viljoja ilman merkittävää haittaa. Iltapuurolla hän parhaimmillaan jaksoi nukkua 10t, mutta useammin se jäi tuosta vajaaksi ja hän selvästi heräsi nälkäänsä. Sain vinkin kokeilla kaurapuuroa, jossa on mukana kauraleseitä. No, se ei tytölle sopinut sitten lainkaan, mutta hampaiden ja flunssien johdosta kesti ehkä noin kuukauden verran ennen kuin tajusin, mistä oireiden kanssa oli kyse. Hän siis yöllä heräili ihan jatkuvasti ja hänellä oli alkuyöstä sellainen itkujakso, kun selvästi oli paha olo. No, lopetimme leseet. Se ei kuitenkaan täysin auttanut, joten jätimme viljat lähes kokonaan pois. Kauraa oli ainoastaan lihapullissa, joita hän melko usein kuitenkin söi. Sitten annoimme taas hieman enemmän kauraa ja taas itkettiin yöllä enemmän ja heräiltiin unisyklien välissä alkuyöstä. Aina kuitenkin on monta mahdollista syytä oireille, mutta päätin viimein käydä lääkärissä jutelemassa asiasta. Löysin vinkin perusteella tosi mukavan oloisen naislääkärin, joka nyt sitten auttaa meitä selvittämään tämän asian. Hän kuunteli selostustani, joka kärsii univajeesta ja kyvyttömyydestä muodostaa aikajanaan sidottuja muistoja, mutta ohjeisti, että kaura jää nyt toistaiseksi ihan kokonaan pois. Sen sijaan kokeilemme kahden viikon aikana, sopisiko vehnä tai ohra. Sitten soittelemme lääkärille. Jännitän myös tiistaista neuvolaa, jossa näkee, onko tämä vaikuttanut kasvuun. Hän nimittäin on syönyt liian vähän ja painoa olikin tullut turhan vähän 11kk neuvolakäynnillä. Kun jätimme kauran pois, hän alkoi syödä ihan hurjasti yhtäkkiä. Kun kauraa tuli enemmän taas ravintoon, syöminen jäi vähemmälle. Kauran jäätyä pois myös vatsa alkoi toimia paremmin eikä kakka ollut niin kovalla.
Nyt siis vuorossa on vehnän kokeilu, josta aloitimme, koska se on helpompi kokeilla. Molemmat viljat on siis tuotu varovaisesti alussa ruokavalioon, joten nyt ne tuodaan nopeammin käymään ja katsotaan oireita. Aloitimme speltti-mannapuurolla. Speltti ei ihan perusvehnää ole, mutta toivon sen olevan silti ok. Tänään hän sai vehnästä tehtyä spagettia taas ja pian kokeilen jotain vehnä-pohjaista leipää. Hivenen tilannetta hankaloittavat ihan ikenen alla oleva seitsemäs hammas, syntymäpäivien aiheuttama sokerin syömisen piikki, minun hormoonitoiminta ym., mutta ehkä jotain osaamme vehnän sopivuudesta sanoa loppuviikosta. Nyt nimittäin kakka on taas kovana, heräilyä on joskaan se ei tunnu olevan niin vatsasta johtuvaa ja tyttöä selvästi vaivaa se hammas.
Toivon melkein, että syyllinen on nimenomaan se kaura ja että muut viljat kävisivät hyvin. Ehkä kaurankin voisi tuoda sitten joskus takaisin ruokavalioon, kunhan keho on unohtanut, että se oli melkoinen mörkö kuukauden ajan.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Ensimmäinen syntymäpäivä
Tiitiäinen täytti eilen vuoden. Aamulla hänelle laulettiin hyvää syntymäpäivää ja hän sai avata pari lahjaa. Aamiaisella sai maistaa hieman omaa kakkuaan ja voi että sitä hymyä :).
Aamupäivä meni äidin touhutessa synttärivalmisteluja ja mummun viedessä tytön hiekkalaatikolle.
2,5t torkkujen jälkeen syötiin nopeasti ja sitten kauniit juhlavaatteet päälle ja niin ne juhlat alkoivat. Meidän melko pienessä asunnossa oli 8 lasta, joista vanhin oli 10v. ja 11 aikuista ja sen toteamme olevan asunnon maksimi. Ihanasti oli melua ja melskettä. Tiitiäinen sopeutui hiljaisen asunnon muutokseen erinomaisen hienosti, kuten hän yleensä asioihin sopeutuukin. Hän lähinnä oli sylissä ja itse asiassa pitkälti kumminsa sylissä. Äidit ovat tytön mielestä lähtökohtaisesti turvallisia ja niin hän sitten meni äidin sylistä äidin syliin ja oli hän hetken minunkin sylissäni.
Hän ei vielä osannut puhaltaa omaa kynttiläänsä, joten autoin hieman, mutta kakkuaan hän osasi hienosti syödä. Se oli perunajauhoista tehty kääretorttu-pohjainen kakku, jossa oli persikkasosetta ja vadelmaa. Muina tarjoiluina oli porkkanamuffinssit (jotka ovat jo perinne, kun porkkanakakkua syötiin Tiitiäisen syntymän sekä neljän ensimmäisen viikon kulumisen kunniaksi), omenapiiras, feta-pinaattipiiras, suklaapiparit ja jaffa-keksit. Kurkku- ja porkkanatikkuja piti olla, mutta ne unohtuivat. Kertakäyttöasiat todettiin onnistuneiksi valinnoiksi.
Tiitiäinen leikki todella hienosti tänne tulleiden lasten kanssa. Välillä annettiin palloja ja välillä niitä sitten kyllä myös napattiin. Lopulta avattiin lahjat ja sitten heilutettiin vieraille hei heit ovella. Sen jälkeen taas uskallettiin taapertaa ympäriinsä. Kai sitä pienikin tietää, että sellaisessa menossa kannattaa olla muiden silmien korkeudella :).
Lahjoiksi tyttö sai meiltä pienen pianon (sellaisen, jossa on neljä säveltä), mummulta nuken ja tarverahaa, tädiltä magneettisia palikoita, kummeilta vaatteita, ja näiden lisäksi satukirjan ja tamburiinin. Mummin ja ukin sekä enon lahja vielä on tulematta, joten pakettien avaus jatkunee sopivassa vaiheessa. Tyttö osaa hieman jo autettuna avata lahjoja ja piti siitä kyllä. Lahjojen sisältö myös on alkanut kiinnostaa enemmän kuin paperi. Kaikki lahjat olivat kovin onnistuneita ja niistä tykätään kovasti.
Kiitos kaikille vieraille, kuva tytöstä juhlamekossa seuraa, kun saamme sen sopivalle koneelle. Kiitos mummulle kaikesta avusta. Kiitos kummille omenapiiraasta ja feta-pinaattipiiraasta sekä mummille suklaapipareista. Erityiskiitos Tiitiäiselle, koska syntyi ja on meidän oma kultainen ja rakas pieni, joka on jo vuoden vanha.
Aamupäivä meni äidin touhutessa synttärivalmisteluja ja mummun viedessä tytön hiekkalaatikolle.
2,5t torkkujen jälkeen syötiin nopeasti ja sitten kauniit juhlavaatteet päälle ja niin ne juhlat alkoivat. Meidän melko pienessä asunnossa oli 8 lasta, joista vanhin oli 10v. ja 11 aikuista ja sen toteamme olevan asunnon maksimi. Ihanasti oli melua ja melskettä. Tiitiäinen sopeutui hiljaisen asunnon muutokseen erinomaisen hienosti, kuten hän yleensä asioihin sopeutuukin. Hän lähinnä oli sylissä ja itse asiassa pitkälti kumminsa sylissä. Äidit ovat tytön mielestä lähtökohtaisesti turvallisia ja niin hän sitten meni äidin sylistä äidin syliin ja oli hän hetken minunkin sylissäni.
Hän ei vielä osannut puhaltaa omaa kynttiläänsä, joten autoin hieman, mutta kakkuaan hän osasi hienosti syödä. Se oli perunajauhoista tehty kääretorttu-pohjainen kakku, jossa oli persikkasosetta ja vadelmaa. Muina tarjoiluina oli porkkanamuffinssit (jotka ovat jo perinne, kun porkkanakakkua syötiin Tiitiäisen syntymän sekä neljän ensimmäisen viikon kulumisen kunniaksi), omenapiiras, feta-pinaattipiiras, suklaapiparit ja jaffa-keksit. Kurkku- ja porkkanatikkuja piti olla, mutta ne unohtuivat. Kertakäyttöasiat todettiin onnistuneiksi valinnoiksi.
Tiitiäinen leikki todella hienosti tänne tulleiden lasten kanssa. Välillä annettiin palloja ja välillä niitä sitten kyllä myös napattiin. Lopulta avattiin lahjat ja sitten heilutettiin vieraille hei heit ovella. Sen jälkeen taas uskallettiin taapertaa ympäriinsä. Kai sitä pienikin tietää, että sellaisessa menossa kannattaa olla muiden silmien korkeudella :).
Lahjoiksi tyttö sai meiltä pienen pianon (sellaisen, jossa on neljä säveltä), mummulta nuken ja tarverahaa, tädiltä magneettisia palikoita, kummeilta vaatteita, ja näiden lisäksi satukirjan ja tamburiinin. Mummin ja ukin sekä enon lahja vielä on tulematta, joten pakettien avaus jatkunee sopivassa vaiheessa. Tyttö osaa hieman jo autettuna avata lahjoja ja piti siitä kyllä. Lahjojen sisältö myös on alkanut kiinnostaa enemmän kuin paperi. Kaikki lahjat olivat kovin onnistuneita ja niistä tykätään kovasti.
Kiitos kaikille vieraille, kuva tytöstä juhlamekossa seuraa, kun saamme sen sopivalle koneelle. Kiitos mummulle kaikesta avusta. Kiitos kummille omenapiiraasta ja feta-pinaattipiiraasta sekä mummille suklaapipareista. Erityiskiitos Tiitiäiselle, koska syntyi ja on meidän oma kultainen ja rakas pieni, joka on jo vuoden vanha.
Ensimmäinen sana, paljon omaa tahtoa ja muita kuulumisia
Niin se aika rientää ja jo vuosi on kulunut siitä, kun Tiitiäinen tuli sulostuttamaan elämäämme. En suoraan sanoen osaa sanoa, mihin koko tämä aika on mennyt. Veikkaan ruoanlaittoa, siivousta, syöttämistä, pyykin pesua, vauvan pesua, leikittämistä, ulkoilua ja nukuttamista. Aika kuitenkin kuluu pelottavan nopeasti ja pienestä vauvastani on vuodessa tullut kävelevä pikkuihminen, joka ihmettelee asioita, keksii omia leikkejä ja pyytää selittämään ja sanoittamaan maailmaa.
Hän sanoi päivää vaille 1-vuotispäiväänsä ensimmäisen sanansa (28.3.). Nostin hänet alas ikkunalta (ikkunan edessä olevalta arkulta, jossa hän tykkää katsoa ulos) ja lähdin keittiöön päin, kun takaa kuului aivan selkeä sana "äiti". käännyin katsomaan ja tyttö siellä taapersi perässä. Hän sanoi sen vielä toisen kerran samana iltana ja kerran syntymäpäivän aamuna, jolloin Puolisokin oli kuulemassa. Nyt hänen sanansa on kuullut äiti, mummu ja isi, joten todistajia on. Tänään hän on lähinnä potenut seitsemättä hammastaan ja touhunnut hurjana sisällä, joten lisää sanoja ei ole vielä tullut. Palaamme siis siihen, kun tyttö niitä touhuja jatkaa.
Kävelyyn alkaa tulla välillä myös vauhtia. Hän selvästi kiihdyttää ja osaa myös hidastaa vauhtia kaatumatta. Hän osaa laskeutua syvään kyykkyasentoon seisomasta ja nousta takaisin pystyyn. Hän kävelee jo ihan suvereenisti ympäri asuntoa eikä juurikaan enää konttaa. Joskus, kun oikein innostuu eikä enää pysy pystyssä (kun isä tai äiti "tulee ja nappaa"), niin sitten konttaa. Ei muuten. Pian hän jo juoksee...
Hän on hyvin vahva. Hän työntelee lattian poikki rahia, jota pitää paikallaan 4kg painoja. Hän nosti 0,5l pulloja täynnä vettä (äidin vesipullot) ja kanniskeli niitä ehkä metrin matkan. Hän kantelee "laulavaa palloaan" ympäriinsä. Hän myös pyrkii suloisesti kantamaan 2 tai mielellään 3 asiaa kerrallaan. Pallot ovat suosittuja, mutta niin ovat palikat ja oikeastaan kaikki muutkin. Yksi on usein suussa ja kädet on täynnä. Hän on saanut kannettua kolmekin palloa kerrallaan.
Oma tahto on alkanut myös kovasti heräillä. Jos häntä pyytää tulemaan luokse, on hän jo jonkin aikaa yhä todennäköisemmin lähtenyt täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. Jos hänelle sanoo, älä pure (rintaa), lähes varmasti hän haukkaa. Jos sanoo, älä vedä kissaa korvasta, hän menee tekemään sen uudelleen ja kikattaa päälle. Vaipanvaihdosta hän lähtee lipettiin ainakin kerran ja lähes varmasti useammin. Kyllä hän myös toteuttaa toiveita. Hän haki tänään minulle keltaisen kupin ja tuttipullon korkin ja antoi monesti roskan kädestään. Nyt vaan alkaa olla myös sitä vaihtoehtoa.
Hän on samalla kovin kiltti ja hyvin käyttäytyvä. Kävimme ensimmäistä kertaa ravintolassa tytön kanssa. Olin ottanut hänelle evääksi kanapaloja, maissia ja mango-sosetta. Ravintolasta hän sai lisäksi tomaattia ja keitettyä perunaa. Hän ensin halusi olla sylissä, kunnes oli hieman tottunut paikkaan. Sitten hän istui pöydässä rauhallisesti ja söi hienosti, kuten kotonakin. Kun hän oli täynnä, hän halusi taas syliin ja siten meni minun ja muiden mukana olleiden kanssa leikkimään ravintolan leluilla. Hän jaksoi oikeasti koko pääruoan ajan odottamisen ja syömisen ajan istua mukana. Jälkiruoan ajan hän sitten leikki. Hänet uskaltaa kuitenkin viedä ihan minne vaan. Hän on vaan niin suloinen lapsi.
Hänen sanavarastonsa kasvaa myös vauhdilla. Hän ymmärtää hyvin pieniä lauseita ja tänään selvästi ymmärsi myös sanan "perhonen", joka ei ole kovin keskeinen sana ollut tähän asti. Sitä on aika mahdotonta sanoa, miten paljon hän ymmärtää, mutta jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Sukat eivät enää pysy jalassa eikä aina myöskään äidin tai isin jalassa, kun tyttö auttaa ne pois.
Hän on oppinut syömään haarukalla. Hän tänään sai itse haarukoitua haarukkaansa pari palaa lihapullaa ja laittoi ne varmalla taidolla suuhunsa :). Lusikkahan jo onnistui aiemminkin. Se ei aina mene suuhun edelleenkään oikein päin, mutta suuhun se menee silti. Haarukalla on nyt hurjan hauskaa syödä.
Rytmi meillä on edelleen hallussa, nyt vain katsotaan, miten kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa siihen. Nyt meillä on kuitenkin vuoden ikäinen pienokainen, joka kasvaa hieman liiankin nopeasti.
Hän sanoi päivää vaille 1-vuotispäiväänsä ensimmäisen sanansa (28.3.). Nostin hänet alas ikkunalta (ikkunan edessä olevalta arkulta, jossa hän tykkää katsoa ulos) ja lähdin keittiöön päin, kun takaa kuului aivan selkeä sana "äiti". käännyin katsomaan ja tyttö siellä taapersi perässä. Hän sanoi sen vielä toisen kerran samana iltana ja kerran syntymäpäivän aamuna, jolloin Puolisokin oli kuulemassa. Nyt hänen sanansa on kuullut äiti, mummu ja isi, joten todistajia on. Tänään hän on lähinnä potenut seitsemättä hammastaan ja touhunnut hurjana sisällä, joten lisää sanoja ei ole vielä tullut. Palaamme siis siihen, kun tyttö niitä touhuja jatkaa.
Kävelyyn alkaa tulla välillä myös vauhtia. Hän selvästi kiihdyttää ja osaa myös hidastaa vauhtia kaatumatta. Hän osaa laskeutua syvään kyykkyasentoon seisomasta ja nousta takaisin pystyyn. Hän kävelee jo ihan suvereenisti ympäri asuntoa eikä juurikaan enää konttaa. Joskus, kun oikein innostuu eikä enää pysy pystyssä (kun isä tai äiti "tulee ja nappaa"), niin sitten konttaa. Ei muuten. Pian hän jo juoksee...
Hän on hyvin vahva. Hän työntelee lattian poikki rahia, jota pitää paikallaan 4kg painoja. Hän nosti 0,5l pulloja täynnä vettä (äidin vesipullot) ja kanniskeli niitä ehkä metrin matkan. Hän kantelee "laulavaa palloaan" ympäriinsä. Hän myös pyrkii suloisesti kantamaan 2 tai mielellään 3 asiaa kerrallaan. Pallot ovat suosittuja, mutta niin ovat palikat ja oikeastaan kaikki muutkin. Yksi on usein suussa ja kädet on täynnä. Hän on saanut kannettua kolmekin palloa kerrallaan.
Oma tahto on alkanut myös kovasti heräillä. Jos häntä pyytää tulemaan luokse, on hän jo jonkin aikaa yhä todennäköisemmin lähtenyt täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. Jos hänelle sanoo, älä pure (rintaa), lähes varmasti hän haukkaa. Jos sanoo, älä vedä kissaa korvasta, hän menee tekemään sen uudelleen ja kikattaa päälle. Vaipanvaihdosta hän lähtee lipettiin ainakin kerran ja lähes varmasti useammin. Kyllä hän myös toteuttaa toiveita. Hän haki tänään minulle keltaisen kupin ja tuttipullon korkin ja antoi monesti roskan kädestään. Nyt vaan alkaa olla myös sitä vaihtoehtoa.
Hän on samalla kovin kiltti ja hyvin käyttäytyvä. Kävimme ensimmäistä kertaa ravintolassa tytön kanssa. Olin ottanut hänelle evääksi kanapaloja, maissia ja mango-sosetta. Ravintolasta hän sai lisäksi tomaattia ja keitettyä perunaa. Hän ensin halusi olla sylissä, kunnes oli hieman tottunut paikkaan. Sitten hän istui pöydässä rauhallisesti ja söi hienosti, kuten kotonakin. Kun hän oli täynnä, hän halusi taas syliin ja siten meni minun ja muiden mukana olleiden kanssa leikkimään ravintolan leluilla. Hän jaksoi oikeasti koko pääruoan ajan odottamisen ja syömisen ajan istua mukana. Jälkiruoan ajan hän sitten leikki. Hänet uskaltaa kuitenkin viedä ihan minne vaan. Hän on vaan niin suloinen lapsi.
Hänen sanavarastonsa kasvaa myös vauhdilla. Hän ymmärtää hyvin pieniä lauseita ja tänään selvästi ymmärsi myös sanan "perhonen", joka ei ole kovin keskeinen sana ollut tähän asti. Sitä on aika mahdotonta sanoa, miten paljon hän ymmärtää, mutta jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Sukat eivät enää pysy jalassa eikä aina myöskään äidin tai isin jalassa, kun tyttö auttaa ne pois.
Hän on oppinut syömään haarukalla. Hän tänään sai itse haarukoitua haarukkaansa pari palaa lihapullaa ja laittoi ne varmalla taidolla suuhunsa :). Lusikkahan jo onnistui aiemminkin. Se ei aina mene suuhun edelleenkään oikein päin, mutta suuhun se menee silti. Haarukalla on nyt hurjan hauskaa syödä.
Rytmi meillä on edelleen hallussa, nyt vain katsotaan, miten kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa siihen. Nyt meillä on kuitenkin vuoden ikäinen pienokainen, joka kasvaa hieman liiankin nopeasti.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Vauvasta taapero
Tiitiäisestä on nyt ihan tosissaan kuoriutunut Taapero. Konttaaminen on lähes täysin korvaantunut kävelyllä. Hänen kävelynsä on todella suloista, kun se on niin tomeraa askellusta. Välillä hän tupsahtaa pepulleen ja sitten taas vaan nousee seisomaan ja jatkaa. Hän pääsee seisomaan jo ihan ilman tukeakin. Ja pehmeällä pohjalla sängyssä.
Syödessä uusin leikki on se, että hän ottaa lusikan tai haarukan (jonka hän osaa laittaa hienosti suuhunsa ja syödä sen avulla), vie sen tuolin sivulle ja katsoo veikeästi minuun. Sitten neuvottelemme. Minä pyydän häntä antamaan aterimen takaisin ja hän meinaa pudottaa sen lattialle. Joskus hän antaa sen takaisin. joskus se menee lattialle. Se ei ole ihan lempileikkini, mutta sitä aina välillä leikitään.
Tiitiäinen on kuitenkin alkanut pääasiassa syödä todella hyvin. Hän syö viisi ateriaa päivässä ja saa aterioiden jälkeen sitten maitoa. Kerran hän on jo todennut, ettei sitä tarvita. Saattaa hänkin siis jossain vaiheessa itse vierottautua maidosta. Toistaiseksi onneksi ei kuitenkaan vielä.
Hän sai tässä välissä taas vauvakahvilasta flunssan ja nyt ehkä sitten taas tekee hampaita. Flunssa alkaa kuitenkin olla ohi ja hän on nyt isänsä kanssa vauvauinnissa.
Hän osaa viittoa (omalla tavallaan) "nukkumaan" ja "uinti".
Vilkuttaminen on hänelle edelleen lähes lempi juttu. Se tekee lähtemisen helpommaksi silloin, kun välillä lähdetään. Ja nyt mummista on tullut yhtä luotettu kuin vanhemmistakin, kun äitini on ollut täällä paljon auttamassa. Hänen syliin mennään heti ja minunkin luota lähdetään leikkimään mummin kanssa. Mummin kanssa on tiskattu yhdessä ja laitettu pyykkiä. Ja katsottu paljon ikkunasta (joka on uusi lempileikki). Silloin myös kosketaan lasihevoseen ja vedetään sälekaihtimien naruja.
Arki on nykyisin hyvin rutinoitunutta. Aamulla herätään 7-7.30. Sitten puetaan vaatteet ja syödään aamupala. Yhdeksän maissa lähdetään ulos, jos emme ole kipeänä. Klo 10-11 syödään lounas ja sitten mennään torkuille. Torkkujen jälkeen syödään pieni välipala ja sitten leikitään kotona. Illallinen on noin klo 16, iltapuuro klo 18 ja nukkumaan mennään 19-20 välillä. Päivä toistuu aika samanlaisena. Menemme vauvauintiin, muskariin, vauvasirkukseen, joskus kauppaan ja usein keinumaan. Odotan, että takapihallemme laitetaan keinut takaisin, että sitten päästään aina askare-reissun jälkeen hetkeksi keinumaan.
Hän on todella suloinen lapsi. Hän on iloinen ja utelias ja suorastaan hihkuu, kun olemme lähdössä ulos. Kotona on jokseenkin tylsempää, kun kaikki paikat ovat jo ihan tutkittu.
Hän on alkanut laittaa asioita myös takaisin. Esim. vaatepinnoja munakennoon tehtyihin reikiin ja pehmoleluja pyykkikoriin.
Jalat on löydetty nyt ihan uudella tavalla. Nyt niilläkin kokeillaan, mitä kaikkea niillä voi tehdä. Ne nostetaan pöydälle ja niillä luetaan kirjoja (tai yritetään).
Nukkumaan meno on todella rauhallista nykyisin. Luemme kirjan, laulan 1-2 unilaulua ja sitten laitan klassista soimaan (sovellus) ja hän hetken touhuaa, tulee syliin ja rupeaa aikanaan itsekseen nukkumaan. Nukutuksessa menee se 30-45min, mutta sen ajan saa kölliä sängyssä ja pitää suloista pientä sylissä. Lasken hänet omalle patjalleen sitten nukkumaan. Yöt menevät välillä paremmin, välillä ei. Imetysten määrä yöllä vaihtelee. Joskus niitä ei juurikaan tarvita, joskus tuntuu, että tyttö on tosissaan nälkäinen, vaikkei periaatteessa pitäisi olla. Eron huomaa kyllä. Jos hänellä ei ole nälkä, hän vaan nutuuttaa. Jos hänellä on nälkä, hän syö molemmat rinnat. Vaippa myös pitää vaihtaa kerran yössä, koska muuten kylmä vaippa herättää hänet. Ei se märkä ole, mutta kylmäksi se kyllä muuttuu.
Hän on saanut hieman vauvanpulleutta viime viikkoina. Viikon päästä sitten on yksivuotisneuvola ja nähdään, miten paljon hän on oikeasti syönyt.
Terve ja suloinen hän ainakin on.
Syödessä uusin leikki on se, että hän ottaa lusikan tai haarukan (jonka hän osaa laittaa hienosti suuhunsa ja syödä sen avulla), vie sen tuolin sivulle ja katsoo veikeästi minuun. Sitten neuvottelemme. Minä pyydän häntä antamaan aterimen takaisin ja hän meinaa pudottaa sen lattialle. Joskus hän antaa sen takaisin. joskus se menee lattialle. Se ei ole ihan lempileikkini, mutta sitä aina välillä leikitään.
Tiitiäinen on kuitenkin alkanut pääasiassa syödä todella hyvin. Hän syö viisi ateriaa päivässä ja saa aterioiden jälkeen sitten maitoa. Kerran hän on jo todennut, ettei sitä tarvita. Saattaa hänkin siis jossain vaiheessa itse vierottautua maidosta. Toistaiseksi onneksi ei kuitenkaan vielä.
Hän sai tässä välissä taas vauvakahvilasta flunssan ja nyt ehkä sitten taas tekee hampaita. Flunssa alkaa kuitenkin olla ohi ja hän on nyt isänsä kanssa vauvauinnissa.
Hän osaa viittoa (omalla tavallaan) "nukkumaan" ja "uinti".
Vilkuttaminen on hänelle edelleen lähes lempi juttu. Se tekee lähtemisen helpommaksi silloin, kun välillä lähdetään. Ja nyt mummista on tullut yhtä luotettu kuin vanhemmistakin, kun äitini on ollut täällä paljon auttamassa. Hänen syliin mennään heti ja minunkin luota lähdetään leikkimään mummin kanssa. Mummin kanssa on tiskattu yhdessä ja laitettu pyykkiä. Ja katsottu paljon ikkunasta (joka on uusi lempileikki). Silloin myös kosketaan lasihevoseen ja vedetään sälekaihtimien naruja.
Arki on nykyisin hyvin rutinoitunutta. Aamulla herätään 7-7.30. Sitten puetaan vaatteet ja syödään aamupala. Yhdeksän maissa lähdetään ulos, jos emme ole kipeänä. Klo 10-11 syödään lounas ja sitten mennään torkuille. Torkkujen jälkeen syödään pieni välipala ja sitten leikitään kotona. Illallinen on noin klo 16, iltapuuro klo 18 ja nukkumaan mennään 19-20 välillä. Päivä toistuu aika samanlaisena. Menemme vauvauintiin, muskariin, vauvasirkukseen, joskus kauppaan ja usein keinumaan. Odotan, että takapihallemme laitetaan keinut takaisin, että sitten päästään aina askare-reissun jälkeen hetkeksi keinumaan.
Hän on todella suloinen lapsi. Hän on iloinen ja utelias ja suorastaan hihkuu, kun olemme lähdössä ulos. Kotona on jokseenkin tylsempää, kun kaikki paikat ovat jo ihan tutkittu.
Hän on alkanut laittaa asioita myös takaisin. Esim. vaatepinnoja munakennoon tehtyihin reikiin ja pehmoleluja pyykkikoriin.
Jalat on löydetty nyt ihan uudella tavalla. Nyt niilläkin kokeillaan, mitä kaikkea niillä voi tehdä. Ne nostetaan pöydälle ja niillä luetaan kirjoja (tai yritetään).
Nukkumaan meno on todella rauhallista nykyisin. Luemme kirjan, laulan 1-2 unilaulua ja sitten laitan klassista soimaan (sovellus) ja hän hetken touhuaa, tulee syliin ja rupeaa aikanaan itsekseen nukkumaan. Nukutuksessa menee se 30-45min, mutta sen ajan saa kölliä sängyssä ja pitää suloista pientä sylissä. Lasken hänet omalle patjalleen sitten nukkumaan. Yöt menevät välillä paremmin, välillä ei. Imetysten määrä yöllä vaihtelee. Joskus niitä ei juurikaan tarvita, joskus tuntuu, että tyttö on tosissaan nälkäinen, vaikkei periaatteessa pitäisi olla. Eron huomaa kyllä. Jos hänellä ei ole nälkä, hän vaan nutuuttaa. Jos hänellä on nälkä, hän syö molemmat rinnat. Vaippa myös pitää vaihtaa kerran yössä, koska muuten kylmä vaippa herättää hänet. Ei se märkä ole, mutta kylmäksi se kyllä muuttuu.
Hän on saanut hieman vauvanpulleutta viime viikkoina. Viikon päästä sitten on yksivuotisneuvola ja nähdään, miten paljon hän on oikeasti syönyt.
Terve ja suloinen hän ainakin on.
torstai 6. maaliskuuta 2014
Pieniä edistysaskelia
Aika on taas kulunut ja Puolison työkiireistä ja omasta flunssasta johtuen viikkoposti on jäänyt ja taitaa jatkossakin jäädä. Luultavasti palaan siis lyhyisiin posteihin, kun niitä ennätän ehkä kirjoittaa. Puolentoista viikon aikana olen oppinut hieman lepäämään ja Tiitiäinen touhuamaan itsenäisemmin. Hän tuo minulle kirjoja, joita sitten luemme, mutta aina välillä hän lähtee hetkeksi johonkin ja sitten lepään hetken kuunnellen tytön pitämiä ääniä. Hiljaisuus saa aina lähtemään liikkeelle.
Kissat ovat tytöstä edelleen kovin kivoja ja hän osaa heitä silittää ja leikkii heidän kanssaan myös Kukkuuta, mitä kissat eivät ihan ymmärrä, mutta tytöllä on kivaa. Nyt on alettu myös tyhjentää ja täydentää laatikoita. Keittiöstä on siis tullut uusi leikkikenttä. Asianpesukoneen täytössä ja tyhentämisessä pitäisi aina päästä auttamaan ja puhtaiden astioiden kanssa pyrinkin antamaan pienen auttaa. Tuttilaatikkoa on myös kiva tyhjentää tuteista ja sitten laittaa niitä sinne takaisin.
Hän on oppinut laittamaan kaikki eriväriset ja -kokoiset renkaat tappiin ja on alkanut laittaa kuppeja (joista muodostuu torni) sisäkkäin. Näitä taitoja harjoitellaan kovasti edelleen.
Hän osaa ottaa minulta sukat jalasta ja tänään oppi ottamaan myös omat sukkansa jalasta. Luonnollisesti hän oppi sen ennen torkkuja, jolloin torkut viivästyivät, mutta sellaista sattuu. Hän osaa ottaa tuttipullon korkin pois ja laittaa sen paikalleen.
Olemme harjoitelleet sitä, että hän nukahtaa itsekseen ja nyt kahtena päivänä peräkkäin päivällä hän on nukahtanut itse tutti suussa ilman, että nukutan häntä. Olen vain paikalla ja katson, että hän pysyy paikalla ja turvassa. Ja teeskentelen nukkuvaa, mikä käy sekin levosta. Muuten hän ei tuttia juuri käytä, mutta mukavaa, ettei rintaa enää tarvita siihen samalla tavalla. On se edelleen kädessä, mutta ei enää suussa. Illalla hän nukahtaa myös itse (joskin ilman tuttia) ja eilen nukkui 5t yhtämittaa, mitä ei ole vähään aikaan tapahtunut.
Hän edelleen tekee hampaita. Neljä hammasta on tullut läpi joulun jälkeen ja kaksi on tulossa alas. Yksi näkyy jo ikenen läpi, mutta ei ole vielä puhkaissut ientä.
Hänen flunssansa onneksi jo parani, mutta yöunet ovat olleet haastavia nyt jo pari kuukautta. Sen takia hänen on ollut pakko opetellakin hieman touhuamaan itsekseen, kun kaipaisin kovasti enemmän unta, kuin mitä tällä hetkellä saan.
Kävelemään opettelu edistyy myös. Kaksi päivää sitten hän käveli, pysähtyi ja ensimmäistä kertaa jatkoi taas kävelyä. Lyhyet matkat menevät jo aika luontevasti kävellen - sellaiset 2-4 askeleen matkat. Pidempiä ei oikein edes yritetä. Hän on varovainen luonteeltaan, onneksi. Minulla ei ole enää kiire, sillä hän on kovin nopea konttaamankin enkä oikeastaan kaipaa edes lisää nopeutta.
Potta on käytössä ja sen yhteydessä hän on aina valmis pakenemaan. Ennen vaippaa, vaipan jälkeen ennen vaatteita ym. Hänet saa konttaavana vielä kiinni ja se on yksi leikki, jota jaksan usein, joskaan en aina, leikkiä.
Hän on edelleen hyvin suloinen ja onneksi yöt alkavat ehkä taas sujua. Toisaalta sekin on hivenen surullisen mukavaa, koska jokainen itsenäisyyden askel vie hänet kauemmas siitä ajasta, kun hän oli minun vauvani.
Kissat ovat tytöstä edelleen kovin kivoja ja hän osaa heitä silittää ja leikkii heidän kanssaan myös Kukkuuta, mitä kissat eivät ihan ymmärrä, mutta tytöllä on kivaa. Nyt on alettu myös tyhjentää ja täydentää laatikoita. Keittiöstä on siis tullut uusi leikkikenttä. Asianpesukoneen täytössä ja tyhentämisessä pitäisi aina päästä auttamaan ja puhtaiden astioiden kanssa pyrinkin antamaan pienen auttaa. Tuttilaatikkoa on myös kiva tyhjentää tuteista ja sitten laittaa niitä sinne takaisin.
Hän on oppinut laittamaan kaikki eriväriset ja -kokoiset renkaat tappiin ja on alkanut laittaa kuppeja (joista muodostuu torni) sisäkkäin. Näitä taitoja harjoitellaan kovasti edelleen.
Hän osaa ottaa minulta sukat jalasta ja tänään oppi ottamaan myös omat sukkansa jalasta. Luonnollisesti hän oppi sen ennen torkkuja, jolloin torkut viivästyivät, mutta sellaista sattuu. Hän osaa ottaa tuttipullon korkin pois ja laittaa sen paikalleen.
Olemme harjoitelleet sitä, että hän nukahtaa itsekseen ja nyt kahtena päivänä peräkkäin päivällä hän on nukahtanut itse tutti suussa ilman, että nukutan häntä. Olen vain paikalla ja katson, että hän pysyy paikalla ja turvassa. Ja teeskentelen nukkuvaa, mikä käy sekin levosta. Muuten hän ei tuttia juuri käytä, mutta mukavaa, ettei rintaa enää tarvita siihen samalla tavalla. On se edelleen kädessä, mutta ei enää suussa. Illalla hän nukahtaa myös itse (joskin ilman tuttia) ja eilen nukkui 5t yhtämittaa, mitä ei ole vähään aikaan tapahtunut.
Hän edelleen tekee hampaita. Neljä hammasta on tullut läpi joulun jälkeen ja kaksi on tulossa alas. Yksi näkyy jo ikenen läpi, mutta ei ole vielä puhkaissut ientä.
Hänen flunssansa onneksi jo parani, mutta yöunet ovat olleet haastavia nyt jo pari kuukautta. Sen takia hänen on ollut pakko opetellakin hieman touhuamaan itsekseen, kun kaipaisin kovasti enemmän unta, kuin mitä tällä hetkellä saan.
Kävelemään opettelu edistyy myös. Kaksi päivää sitten hän käveli, pysähtyi ja ensimmäistä kertaa jatkoi taas kävelyä. Lyhyet matkat menevät jo aika luontevasti kävellen - sellaiset 2-4 askeleen matkat. Pidempiä ei oikein edes yritetä. Hän on varovainen luonteeltaan, onneksi. Minulla ei ole enää kiire, sillä hän on kovin nopea konttaamankin enkä oikeastaan kaipaa edes lisää nopeutta.
Potta on käytössä ja sen yhteydessä hän on aina valmis pakenemaan. Ennen vaippaa, vaipan jälkeen ennen vaatteita ym. Hänet saa konttaavana vielä kiinni ja se on yksi leikki, jota jaksan usein, joskaan en aina, leikkiä.
Hän on edelleen hyvin suloinen ja onneksi yöt alkavat ehkä taas sujua. Toisaalta sekin on hivenen surullisen mukavaa, koska jokainen itsenäisyyden askel vie hänet kauemmas siitä ajasta, kun hän oli minun vauvani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)