Kohta kuusivuotias ja pieni uhmailija (ihana sellainen onneksi)

Viiden päivän päästä isosisko täyttää kuusi vuotta. Kuuden päivän päästä vietetään kaverisynttäreitä sirkuskoulussa. Hän on jo niin iso! Syksyllä alkaa esikoulu ja hieman yli vuoden päästä minun vauvani menee kouluun. Vauvahan hän nimenomaan ei enää ole. Aika vaan menee niin vauhdilla. Hän osaa jo uida, lukea (alustavasti), laskea (yhteen menee hyvin, vähentäminen vielä välillä takkuilee), koodata robottiaan ja scratchilla sekä piirtää hienoja kuvia. Hän osaa leikittää pikkusiskoaan tosi hienosti ja juoksuttaa edestakaisin juoksukilpailussa, kunnes molemmat ovat ihan hikisiä, kikattavia ja väsyneitä. Hän osaa haastaa minua ja puolisoa, jos ei jotain ymmärrä tai asiat eivät mene hänen mielestään oikein. Esimerkiksi, kun puoliso sanoi, että perheen säännöissä lukee näin, hän vastasi, ettei pysty niitä lukemaan, kun ne lukee niin pienellä (kirjoitimme ne paperille ja teippasimme peiliin). Jos hänelle ärähtää sääntöjen rikkomisesta, hän osaa sanoa, että säännöissä lukee myös, ettei huudeta. Hän säntää leikkimään kavereidensa kanssa taakse katsomatta kuin se iso tyttö, joka hän on. Ja aina välillä hän säntää syliin ja on hetken ihanan pieni ja ihana sylissä. Hänessä näkee sen tarpeen kasvaa, kehittyä, oppia ja olla iso ja onneksi on vielä pieniä hetkiä, kun hänessä voittaa se tarve olla vielä pieni, vielä sylissä, vielä ihan lähellä. Olemme viime aikoina matkustaneet paljon bussilla, kun automme on rikki. Se on antanut meille ihanaa aikaa istua sylikkäin ja jutskata jutuista. Ruokapöydässäkin keskustelut alkavat olla hurjan mielenkiintoisia koskien muun muassa mummin terveydentilaa, elämän etsimistä galaksista ja bittien liikkumista tietoverkoissa (johon hän sanoi kyllä, että äiti, minä tiedän tämän, näin sen taikabussista). Olen hänestä joka päivä hurjan onnellinen ja ylpeä. Hänellä taitaa myös olla ensimmäinen ihastus. On yksi poika päiväkodissa, josta hän tykkää. Hän on jo niin iso.
Pikkusisko tekee taas hampaita. Nyt ovat vuorossa kulmahampaat, jotka nekin tulevat varsin rauhallisesti ja kivuliaasti. Tai sitten samalla tulee myös poskihampaita. Lisäksi pikkusiskolla on ensimmäistä uhmaa, joskin aika rauhallista se on. Hän haluaa laittaa vaatteet päälle "iste". Housuissa hän on jo varsin hyvä. Pepun yli hän ei vielä niitä saa, mutta muuten saa ne hyvin jalkaan. Haalaritkin menevät jalkaan hienosti. Samoin pipot, kaulaliinat ja hanskat. Kenkiäkin harjoitellaan. Paidassa ja mekoissa hihat menevät jo, kun vain kädet auttaa oikeisiin kohtiin. Välillä tosiaan kiukuttaa, kun ei saa tahtoaan läpi, mutta meillä kiukuttelu ei vaan auta. Sitten ei saa, mitä haluaa. Ei ole aina pienen elämä helppoa, kun tahtoo niin kovasti. Eikä aina äidinkään elämä. Siltikin aika rauhallista tämä on. Harvoin on niin kiire, ettei hän saisi itse yrittää. Aina ei vaan saa, mitä haluaa. Sitten halitaan, jos hän haluaa. Mummi on ihan ykkönen edelleen ja ukkikin nousee suosiossa vauhdilla. Silti isosisko, isä ja äiti ovat ne kaikkein tärkeimmät ja äiti ehkä vielä se kaikkein ykkönen (ehkä). Hän tulee hienosti halaamaan. Ihan painautuu kiinni. Rakas pikkuinen. Hänen juttelemisensa kehittyy hurjaa vauhtia. Nyt tulee jo välillä kaksisanaisia yhdistelmiä. Ensimmäinen oli "ei pussi", kun ei halunnut nukkupussia. Seuraava oli "iso kala", kun näki kuvan haista. Paljon on sellaisia, että sanoo sanan kerrallaan, mutta ei ihan peräkkäin esim. "iste...housut". Jokainen sana mietitään vielä huolella, mutta ajatukset alkavat olla jo ihan isoja ajatuksia. Yöunet alkavat yhtenäistyä viimeinkin, jos mikään ei vaivaa. Valitettavan usein jokin vaivaa, mutta eiköhän se ajan kanssa tästä.
Tänään käytiin yhdessä kirjastossa. Pikkusisko käveli lähes koko matkan sinne. Isosisko keräsi ämpäriin matkalla kevään merkkejä (kuten mutaa ja vettä). Lainasimme 40 kirjaa, kun edelliset 29 kestivät noin viikon. Sitten menimme leikkimään leikkipaikalle, jossa isosisko löysi heti kavereita ja pikkusisko ei halunnut liukua mäkeä alas. ehkä sirkustelun liukumäki on säikäyttänyt hänet, sillä aiemmin hän piti liukumisesta. Nyt hän ei halunnut. Kuunteli vaan lähellä itkevän pojan itkua ja sanoi, että "ikkee, ikkee". Ja lentokone oli "kone", jota hän halusi katsella. Hän tykkää koneista. Kotona tytöt jatkoivat mökkileikkiään leikkihuoneessa ja katsoimme myös ilkimys kolmosen, jonka tosin vain äiti ja isi katsoivat kokonaan. Isosisko lähtee touhuamaan, kun leffat ovat liian pitkiä ja pikkusisko menee perässä. Leffanamit myös auttavat touhuamaan lähtemisessä. Ei pysty edelleenkään pysymään paikallaan, kun saa energiaa. Hyvä niin.

Ihanat isot tyttäreni

Katselin tänään, miten puoliso heitteli pikkusiskoa ilmaan tämän kiljahdellessa riemusta ja ajattelin, miten iso hänestä on tullut. Jotenkin, vaikka mikään ei ole äkillisesti muuttunut, silti yhtäkkiä pikkusisko tuntuu jo ihan isolta tytöltä, joka ei ole ollenkaan enää vauva. En tiedä, onko se liikkumisen varmuus ja kiipeily ihan joka paikkaan. Tai yhä lisääntyvä juttelu. Uusia sanoja tulee pari viikossa vähintään. En tiedä, onko se oman tahdon osoittaminen, joka yhä useammin tarkoittaa "ei". Vai onko kehon suhteet muuttunut, kun tyttö on vain kasvanut. Mutta joka tapauksessa olen siinä tilanteessa, jossa minulla ei ole enää vauvaa. On "vain" kaksi ihanaa isoa tyttöä. Se on samalla sekä ihanaa että hieman haikeaa. Toisaalta vauva-ajasta on selvitty tälläkin kertaa ja eiköhän se nukkuminenkin jossain kohtaa parane. Toisaalta se aika ei enää koskaan palaa. Maltoinkohan nauttia siitä tarpeeksi? Nuuhkia pientä päätä. Pusuttaa pieniä varpaita. Pörrööttää suloista massua. Onneksi kaikkea näitä voi tehdä vieläkin. Mikään ei ole muuttunut tämän päivän ja eilisen välillä. Mutta toisaalta moni asia on silti toisin.
Tämän filosofisen alun jälkeen hieman käytännöllisempää asiaa. Pikkusiskolla on tosiaan alkanut uhmailu. Hän juoksee karkuun, kun on aika laittaa vaippaa tai pukea. Hän on pari kertaa alkanut itkeä, kun on aika mennä nukkumaan. Hän sanoo useimmiten ensin ei, vaikka joskus joo saattaa tulla ihan heti perään (erityisesti, jos on pullasta kyse). Muuten hän on edelleen aikalailla oma ihana itsensä. Hän tutkii kaappeja nyt huolella ja purkaa sisältöä onnellisena lattialle. Hän kikattaa ja nauraa erityisesti hömpöttelystä, heittelystä ja erilaisista pyörityksistä eli ihan isosiskonsa kaltainen tässä. Hän edelleen lukee kirjoja itse ja tuo niitä luettavaksi. Nyt he ovat alkaneet isosiskon kanssa lukemaan kirjoja yhdessä. Sain siitä suloisen videon, missä isosisko luki pikkusiskolle kirjaa. Uusia sanoa tulee tosiaan ihan jatkuvasti ja pikkusisko yhä enemmän osaa kertoa haluistaan ja tarpeistaan. Samalla hän keksii yhä uusia keinoja temppuilla kiipeilytelineessä. Tänään hän muksahti aika ylhäältä alas. Onneksi alhaalla on patjat ja mitään ei käynyt, mutta hetken piti sylissä tyttöä lohdutella. Toivottavasti oppii hieman enemmän varovaisuutta.
Isosisko on edelleen ihan riemuissaan uimisesta. Hän oppi tänään hiiri- ja rottauimatyylejä ja kuulema ainoana osasi uida rottaa. Hän menee sinne aina ihan riemuissaan. Pikkusiskokin ui todella mielellään ja sukeltaa reippaasti altaan reunalta ilman mitään vaikeuksia. Sirkustelemassa käydään edelleen, vaikka nyt onkin ollut parin viikon tauko. Isosiskolla oli viikon tähti-viikko viime viikolla. Hän sai viedä kuvia itsestään ja perheestään sekä kertoa niistä. Hän sai syödä sisällä toimistossa kaverin kanssa ja leikkiä yhden ulkoleikkiajan kahdestaan kaverin kanssa sisällä. Lisäksi on vielä luonteenvahvuuksien läpikäynti ja sen käsittely, mitä kivaa kaverit ovat hänestä sanoneet, mutta se ei tullut vielä viime viikolla eli odotettavasti on vielä tulossa. Muuten isosisko on edelleen aikalailla oma ihana itsensä. Välillä hän kiusoittelee pikkusiskoa. Mutta välillä pikkusisko ihan yhtälailla kiskoo isosiskoa hiuksista. Ihan siskoksia ovat he. Kikattavat ja leikkivät yhdessä, kinaavat ja kiusaavat toisiaan toisessa hetkessä. Ja sitten taas ollaan kavereita.
Kumpikin on saanut läheltä nähdä äitinsä opiskelevan viime aikoina. Opinnot ovat osittain vieneet mukanaan ja kaikkea ei ennätä tehdä tyttöjen nukkuessa. Lisäksi olen mennyt mukaan mothers in Business -järjestöön ja sitäkin on sitten tehty pikkusiskon kanssa. Mutta tyttöjen on tärkeä nähdä, että äiti tekee muutakin kuin kotia.
Pikkusiskon lempi-ihmisiä on meidän lisäksi myös mummi, joka on nyt hoitokodissa muistisairauden takia. Muistisairaus ei kuitenkaan pikkusiskoa haittaa ja, kun mummi on lähellä, ei äiti paljoa kiinnosta. Hän säntää mummin syliin. Se on ihanaa nähtävää se. Menemme taas ensi viikolla käymään. Isosisko on pitänyt taukoa nyt hetken. Toivon isovanhempien pääsevän ensi perjantaina karnevaaliin mukaan. Se olisi kivaa.
Meidän arki kuitenkin jatkuu aikalailla ennallaan. minä opiskelen torkut ja illat. Tytöt kasvavat vauhdilla ja touhuavat ihmeellisiä asioita. Isosisko esimerkiksi lukee yhä paremmin. Sairastellaan usein ja ollaan aika väsyneitä ja kotona on sotkuisempaa kuin haluaisin, mutta sellaista se on, perhearki kahden ihanan ison tytön kanssa.