Onnen hetki ja sairastelua

Jälleen ollaan siinä tilanteessa missä perheen äiti on kipeä eikä meinaa millään parantua. Nyt vielä lisäbonuksena puoliso on työmatkalla tämän ja huomisen. Yleensähän nämä jutut nimenomaan kertyvät samoihin hetkiin ja miehellä ollessa tiukkaa niin minun paranemiseni jää odotuttamaan itseään ja toimin perheen viruskannan inkubaattorina. Molemmat tytöt ovat olleet kotona. Isosiskokin on ollut tämän viikon puolikuntoinen enkä ole halunnut häntä rasittaa päiväkodilla. Huomenna onneksi isovanhemmat ovat tulossa viemään tytöt puistoon keskellä päivää ja voin hetken levätä ihan yksineni. Onneksi isosisko selviää ipadin kaverina niin, että voin levätä taaperon nukkuessa. Tänään on ollut todella tiukka päivä, mutta nyt aletaan olemaan voiton puolella.
Oltuaan yksin alakerrassa sen tunnin-kaksi, isosiskolle iski ihan hurja puheripuli, kun tulimme alakertaan. Hän puhua pajatti juuri hengittämättä varmaan yli puoli tuntia ja pomppi sohvalla kuin durasel-pupu. Sitten pitikin pysähtyä hengittelemään vähäksi aikaa ennen kuin taas jatkoi. Hieman oli tullut paineita, mutta hän oli suunnitellut asun ollessaan alhaalla ja askarrellut. Selvästi voi paremmin taas ja se on ihana nähdä.
Illalla nyt sitten teimme nämä nukutusjutut siten, että tytöt saatiin iltakuntoon ja sitten tulimme yläkertaan. Isosisko oli hetken omassa huoneessaan ja sitten molemmat tulivat meidän makkariin. Pikkusisko pääsi rinnalle hetken kirjaa luettuaan ja valot menivät kiinni. Lauloin molemmille pari iltalaulua ja isosisko tuli halaamaan selän puolelta ja siinä minä sitten olin, taapero rinnalla, viisivuotias halaamassa olkapäätä ja minä silitin isomman kättä ja leikitin pienempää sormilla ja olin niin onnen kukkuloilla kuin vain ihminen voi olla. Laulut laulettua lähetin isosiskon omaan huoneeseensa touhuamaan ja rupeamaan nukkumaan ja lupasin tulla katsomaan, kun pikkusisko on unessa. Pikkusisko sitten nukahti ja juuri mietin, odotanko hetken, että isosisko saa mahdollisuuden nukahtaa itsekseen, kun alhaalla alkoi jokin piipittää. Piipitys vain jatkui ja lopulta totesin, että kyllä tämä pitää selvittää. Lopulta ääntä seuratessa kävi ilmi, että taapero oli jotenkin saanut ipadissaan käytiin timerin, joka oli nyt siis loppu. En tiedä, miten hän sen teki, mutta en toisaalta tiedä, miten hän saa äänet välillä täysille tai yhdessä softassa pääsee asetuksiin,kun en itse tiedä ollenkaan, miten sinne pääsee. Laitoin ajastuksen hälytyksen pois ja sitten menin isosiskon luokse. Hän kaipasi vicksiä rintaan, halasimme ja annoin iltapusun. Hän kertoi vielä hetken, että rakastaa ja pusutteli, koska tietää, että siitä en hermostu, mutta lopulta sanoin, että nyt uneen. Sinne hän sitten nukahti ja sain olla siellä, kunnes hän oli unessa. Laitoin sitten peittoa päälle ja hipsin tänne pikkusiskon luokse. Nyt molemmat nukkuvat ja minun on aika syödä iltapala ja ruveta nukkumaan. Kerrankin opinnot ovat siinä mallissa, että oikeasti voin ruveta vain nukkumaan. Sekin on aikamoinen onnenhetki, mutta ei lähellekään yhtä onnellinen kuin se, jonka jaoin tänään tyttöjeni kanssa.

o-o ja muita puhumisen alkuja

Meidän pienempi tiitiäinen keskustelee yhä enemmän. Hän keksi oman viittoman keinumiselle. Siinä heiluu yksi käsi edes takaisin vähän niin kuin viittomassa valmiskin, mutta enemmän kaarta ja selvästi tarkoittaa keinumista. Pikkusisko myös alkaa hieroa käsiään toisiaan vasten, jos puhutaan käsien pesemisestä. Lisäksi hän yleensä lähtee vessaa päin, koska hän osaa nyt kiivetä noin 8 sekunnissa jakkaralle siellä pesemään käsiään ja hän pesee myös omia kasvojaan. Sanojakin, tai ehkä pikemminkin sanojen tapailua, alkaa olla. Hän sanoo "issa" tai "ssa", kun tarkoittaa kissaa. Hänellä on tietenkin nämä meidän oikeat kissat, joita hän menee taputtamaan, mutta hänellä on myös hänen sateenkaarikissansa, joka on erityistärkeä kissa, jota hän mielellään halailee ja kantelee mukanaan myös seikkailuilla. Hän sanoo "ppa", kun puhutaan vaipasta. Vauva on "vavva". Äitiä ja isiä hän ei juuri sano, mutta ei kai paikalla olijoista niin tarvitsekaan puhua. Äitiä hän kutsui silloin joitain viikkoja ja kuukausia takaperin, kun oli syytä äkkiä sännätä paikalle, mutta eiköhän se tee paluuta jossain kohtaa. Melko uusi asia on "o-o", joka on ihan selvä "o-ou", kun jokin menee pieleen. Nämä ensimmäiset sanojen tapailut ovat sitten ihania!
Isosiskolla on ollut nyt sekä iloisia juttuja että hieman hankaluuksia. Hankalin asia on ollut se, että parin viikon aikana hän on lähes joka ilta herännyt kymmenen ja yhdentoista paikkeilla. Hän sanoo heräävänsä painajaiseen ja sitten käydään myös vessassa. Välillä hän tulee hakemaan meidät makuuhuoneesta (hienoa isosisko!), mutta välillä tähän herää myös pikkusisko ja sitten pitää herättää isi, joka on sitten aamulla ihan tööt. Hän sanoo näkevänsä painajaisia, miten hän on veden alla ja hirviöt tulee ja vievät äidin. Olen kertonut, että tuollaisen unen jälkeen pitääkin tulla herättämään, mutta koitamme samalla auttaa häntä äiti-ahdistuksessa ettei tarvitsisi moisia unia nähdä. Hän saa liian vähän minun aikaani tällä hetkellä, mutta mies tekee pitkää päivää ja kahden lapsen äitinä vaan on aika paljon juoksevia asioita, mutta yritän tehdä enemmän. Tänään meillä oli erityisomaa aikaa ja illalla sylittelimme isosiskon huoneessa ihan kahdestaan. Se on kyllä ihanaa. Tänään sain myös valmiiksi hänen kirjansa, mikä on minusta aivan mahtavaa. Nyt se vaan pitää jossain käydä tulostamassa hänelle joululahjaksi. Siinä on sellaiset 600 sivua hänen elämäänsä ennen kuin hänestä tuli isosisko. Nyt vaan seuraavaksi tekemään tytöille kirjaa ensimmäisestä vuodesta.
Mutta niitä isosiskon juttuja. Meidän on nyt pitänyt hänen kanssaan jutella, ettei saa ravistaa pikkusiskoa. Hän ei siis tarkoita ravistaa. Hän kantaa pikkusiskoa ja heiluttaa samalla iloisesti puolelta toiselle tai hyppyyttää mahansa päällä niin, että pikkusiskon pää heiluu reippaasti. Hän on yleensä aika varovainen, mutta on ollut nämä pari turhan rajua leikkiä, joka on pelottanut meitä vanhempia. Hän on nyt luvannut muistaa, mutta hän on vielä viisi ja on vaikeaa, kun "keho sanoo, että niin pitäisi tehdä" eli tuli juttu mieleen ja sen toteuttaa ennen kuin ennättää ajatella.
Iloisena juttuna oli se, että hän oli baletin jälkeen ystävän kanssa leikkimässä viime viikolla. Tämä sama ystävä kutsui hänet tähtiviikollaan tällä viikolla sitten siksi "välitunniksi", jonka leikkivät keskellä päivää ulkona niin tämä ystävä kutsui tähtiviikollaan isosiskon olemaan hänen kaverinaan sisällä. Heillä oli siellä hauskat leikit. Päiväkodissa pääsivät lisäksi myös vihreiden ryhmän pitämään ravintolaan nimeltä "Porkkana", jossa saivat myskikurpitsakeittoa ja porkkanasämpylää. Isosisko oli koko ryhmästä ainoa, joka muisti sanoa vihreille, että "kiitos ruoasta, se oli hyvää". Olen niin ylpeä!
Isosiskoa kiinnostaa taas legoilla rakentelu ja se on kivaa. Hän juttelee ihan kaikesta satunnaisesta siinä samalla, kun yhdessä etsitään sopivia legoja ja rakennellaan niillä. Hänen piirtämisensäkin on edistynyt ihan hurjasti. Hän on viimein uskonut, että osaa piirtää ja se on edistänyt hommaa hurjasti. Hän on piirtänyt hienoja eläimiä viime aikoina. Pitääpä muistaa huomenna piirtää hänen kanssaan. Hän myös kovasti harjoittelee lukemista. Hän on lukenut jo monta lausetta. Kaksikirjaimiset tavut sujuvat hyvin. Kolmikirjaimisia harjoitellaan ja nelikirjaimiset ovat vielä liian vaikeita. Kovin pitkään hän ei vielä jaksa, mutta ei viisivuotiaan tarvitsekaan.
Olemme taas sairastelleet, mutta se on jo niin normaalia, ettei siitä sen enempää.
Mutta nyt käyn viemässä isosiskon vessaan ja sitten rupean itsekin nukkumaan. Hyvin meillä menee. Niin, ja pikkusiskolla on nyt viisi hammasta. 2-3 muuta kovaa vauhtia tulossa myös.
Ja siis vaikka välillä kerron, että on sisaruskateutta, niin voi, kun tytöt tykkäävät toisistaan! Pikkusisko pomppaa hereille, kun kuulee isosiskon äänen ja isosiskon tultua kotiin pikkusisko on niin iloinen ja haluaa touhuta isosiskon kanssa. Isosisko työntelee häntä kärryllä ja leikittää ja iloiten tuo pieni kikattaa nimenomaan leikeissä isosiskon kanssa. Välillä tulee tietenkin ristiriitoja. Pikkusisko kiskoo isosiskoa hiuksista tai nipistää. Isosiskolla tämmöiset on enimmäkseen juuri vahinkoja. Eilen isosisko vahingossa jätti pikkusiskon sormet kaapin väliin ja isosiskolle tuli siitä niin paha mieli, että meni itkemään viereiseen huoneeseen. Hän ei tosissaan halua satuttaa pientä sisarustaan. Kerran aiemmin isosisko vahingossa puri pikkusiskoa sormeen, kun pikkusisko tarjosi hänelle jotain ruokaa. Siitäkin tuli iso paha mieli, kunnes kerroin, että minäkin purin kerran häntä (isosisko) sormeen, kun hän tarjosi minulle ruokaa. Se tuntui auttavan oloon. lisäksi kerroin, ettei sitä virhettä tee toiste. Eilen, kun isosisko oli kotona ja minä sairaana ja piti mennä lääkäriin, isosisko auttoi ihan hurjasti katsoessaan pikkusiskon perään, kun oltiin liikenteessä ja kotona, kun uuvahdin lattialla olevalle patjalle. Hän sitä pikkusiskoa katseli, kun kuuntelin kyllä, kuuluuko jostain huutoa. Ei kuulunut. Kikatusta kylläkin.
Isosiskosta on tullut minulle tosi upea apuri. Hän ruokkii kissat, siivoo kissojen vessan, tuo astiansa koneeseen ja kattaa pöydän. Pyykeissäkin auttaa, kun puoliso ei niitä tee. Yleensä nykyisin tekee niin isosisko ei ole sitä niin viimeaikoina tehnyt.
Äsken kävin juuri viemässä isosiskon vessaan ja kova yskä hänellä nyt on. Annoin särkylääkettä, hieroin viksiä rintaan ja annoin pusun. Sitten piti tulla nukuttamaan pikkusisko taas. Sillä aikaa isosisko nukahti. On minulla niin upeat ihanat tytöt!

Yksivuotias kiipeilijä ja viisivuotias lukija

Nyt on pikkutiitiäisemme yksi vuotta vanha. Synttärit pidettiin viime viikonloppuna. Aika vähän niissä ihmisiä oli ja suhteessa isosiskon yksivuotisbileisiin, niin helpommalla mentiin, mutta isovanhemmat minun puolelta pääsivät paikalle ja puolet kummeista. Sain kehitettyä varsin maukkaan mansikkakermakakun ilman maitoa ja kananmunia ja kakku tekikin kauppansa. Pikkuisemme katseli puolitoistavuotiasta ystävävierasta ihmeissään ja otti tästä mallia ja alkoi itsekin työnnellä sellaista Brio-kävelyvaunua niin, että ohjaili sitä ympäriinsä. Nyt sujuu jo varsin hyvin. Kynttilää ei vielä puhallettu (tai isosisko siis hoiti sen homman), kun pikkusisko yritti tarrata kynttilään kiinni. Mutta oikein hyvät synttärit olivat hänellä. Seuraavat sitten vuoden päästä.
Neuvolassakin käytiin tarkistamassa kasvu ja hyvinhän sitä oli tullut. Kahdessa kuukaudessa oli tullut kolme senttiä ja 500g painoa. Hän sai (parka pieni) kolme pistosta ja kuukauden päästä tulee kaksi lisää. Otimme hänelle influenssarokotteen, kun sen kätevästi sai ja sairastimme kaksi influenssaa viime keväänä eikä ollut kivaa. Itse sain myös sekä sen influenssarokotteen ja sitten pneumokokkirokotteen keuhkokuumetta vastaan. Kaksi keuhkokuumetta riittää kyllä. Isosisko tulee mukaan, kun pikkusisko saa seuraavat rokotteet ja hän saa samalla sitten influenssarokotteen. Tällä kertaa hän saa piikit ensin ja vasta sitten pikkusisko. Viimeksi tehtiin toisinpäin eikä isosisko meinannut millään antaa pistää sitä piikkiä. Se show oli melkoinen.
Isosiskolla on hyvä nukkumarutiini. Luemme nykyisin iltasadut alakerrassa. Sitten isosisko menee yleensä isin kanssa yläkertaan omaan huoneeseensa, järjestää lelut paikalleen, lukee niille iltasadun (keksii mielikuvituksestaan jonkin sadun) ja laulaa iltalaulun. Hetken vielä pyörii ja juttelee ja sitten kahdeksalta nukahtaa.
Pikkusisko on myös tottunut nukahtamaan makuuhuoneessa. Hän ei enää toissa viikolla suostunut nukahtamaan alakerrassa, vaikka isosisko teki meille sinne ihan mahtavan nukkupesän, kun oli kotona kipeänä. Ei pikkuinen osaa sinne rauhoittua. Täällä makkarissa nukahtaa hienosti. joskus tulee ihan hurja hepuli ja hän säntää ihan joka suuntaan vähän aikaa ennen nukahtamista. Viime aikoina on myös tullut sellainen hassutteluhetki, että hän alkaa pärisyttämään minua (suu kiinni ihoon ja sitten puhalletaan - usein monta kertaa peräkkäin). Yrittää siinä sitten laulaa rauhoittavaa iltalaulua. On se ihan käsittämättömän söpöä. Sitten, kun on hetki hassuteltu niin hän rupeaa nukkumaan.
Isosisko tällä viikolla kertoi, ettei isi ole enää hänen ykköspoikansa. Eräs poika päiväkodista on hänen ykköspoikansa. Puoliso voi tästä enemmän kertoa, mutta sanoi odottaneensa, että se tapahtuisi vasta, kun isosiskon iässä on kaksi numeroa, mutta nyt se jo iski. Joku toinenkin poika päiväkodissa kuulema haluaisi olla ykköspoika. Kysyimme sitten, mitä se tarkoittaa, niin se tarkoittaa sitä, että sen pojan kanssa leikitään enemmän. Hetken mietittyään kuitenkin isosisko päätti, että tämä poika ja isi voivat olla yhdessä hänen ykköspoikiaan.
Isosisko on nyt myös alkanut lukea. Haimme hänelle kirjastosta kaksi kirjaa, jotka on kirjoitettu tikkukirjaimilla ja tavuviivoilla. Sellaista nyt isosisko lukee minun kanssani. Olemme sopineet, että hän lukee sitä kirjaa itse eteenpäin. Autan häntä erityisesti sellaisten tavujen kanssa, joissa on neljä kirjainta. Kaksikirjaimiset tavut tulevat häneltä jo varsin hyvin. kolmikirjaimiset ovat hankalia. Nelikirjaimiset ovat vielä liian haastavia, joten autan. lisäksi luen kirjan aina siihen asti, niin hän pystyy erottamaan lukemisen ja sisällön pohdinnan. Minun vastuulla on lisäksi lopettaa se lukuprosessi, kun tyttö alkaa väsähtää. Hän haluaisi lukea yleensä vielä vähän enemmän, mutta kyllä sen näkee, kun ei tytön aivot enää jaksa pohtia. Kyllä sitä kestävyyttä tulee, kun harjoitusta tulee lisää ja taidot tuosta vähän kasvaa. Hän kuitenkin siis osaa lukea. Takellellen ja tapaillen toistaiseksi, mutta kuitenkin. Olen ihan poskettoman ylpeä tytöstä. Lisäksi päiväkodista saimme hyvää palautetta siitä, miten hän yrittää siellä puhua ranskaa.
Pikkusisko on ihan hurja kiipeilijä. Meillä on sellainen korkeahko penkki vessassa, jolla isosisko seisoo pestessään käsiään tai hampaitaan. Sen yläosa on pikkusiskoa noin rintakehän korkeudella. Hän kiipeää sen päälle noin kahdeksassa sekunnissa. Ensin hän nousee alhaalla olevalle pienelle reunukselle ja sieltä sitten pungertaa ylös. Hän tykkää pestä käsiään (ja osaa senkin viittoa meille).
Isänpäivä oli tänään ja sujui meillä kotosalla minun pääosin sairastaessa. Sitä on tultu viime aikoina tehtyä ihan kiitettävän paljon.

Kohta vuoden ikäinen pikkusisko ja taitava isosisko

Huomenna pikkusisko täyttää vuoden. Se tapahtuu kello 9.07. Vuosi sitten meillä molemmilla vanhemmilla oli aika epätodellinen olo siitä, että kohta se oikeasti tapahtuu enkä osannut oikein edes jännittää keisarileikkausta. Vuosi siitä on nyt kulunut eikä aika tunnu vieläkään yhtään hidastuvan. Tänä aikana vauvastamme on tullut taapero, joka juttelee ja ymmärtää. Hän on oppinut viittomaan "alas", "anteeksi" ja osaa näyttää, miten lintu lentää. Hän on alkanut peruuttaa takaperin alas, mutta edelleen, jos olen lähellä, hän vain syöksyy täydellä luottamuksella väsyneen äidin reflekseihin. Nyt hän on alkanut ruveta nukkumaan semi-itsenäisesti tutin kanssa eli ei enää rinnassa kiinni. Se alkoi auttaa yöuniin, mutta sitten tuli taas seuraava flunssa. Niitä tuntuu tulevan tasaisesti. Pikkusisko on siinä ihanassa vaiheessa, missä hän alkaa oikeasti ymmärtää, mutta ei vielä tahdo pistää kaikessa vastaan. Pyysin häntä eilen keräämään tusseja ja tuomaan niitä minulle. Hetken ihmeteltyään (näytin hänelle tussia ja pyysin tuomaan äidille tämänlaisia) hän alkoi kerätä tusseja ja toi niitä minulle. Aivan mahtava pieni. Hän osaa kirjasta näyttää kissan, pallon ja nallen ja tykkää kovasti lukea kirjoja, josta oppii lisää sanoja. Hän on edelleen hyvin iloinen pieni, mutta välillä mustasukkainen siskolle. Jos isosisko on sylissäni, tulee pikkusisko aika usein ja yrittää kammeta isosiskoa pois sylistä.Hän suojelee samalla tavalla niitä kahta pikkujakkaraa, joissa hän tykkää kiivetä ylös ja alas (nykyisin tosiaan pääsee alaskin). Hän ei juuri juttele sanoilla, vaikka tänään saattoikin toistaa sanoja vauva (vavva) ja pissa (issa). Päivät sujuvat aika rauhallisesti yleensä. Aamulla, jos puoliso on kotona, viettää pikkusisko aamun isin ja isosiskon kanssa mahdollisuuksien mukaan sylissä ja kirjoja lukien. Hän syö vähän puuroa ja vähän lisää minun aamupalastani. Vaalea leipä kinkulla ja mustikka-soijajugurtti ovat herkkua ja hedelmät aina suosittuja.  Aamutorkut nukutaan yläkerrassa, kuten muutkin kotona nukuttavat unet. Alakerrassa hän ei enää pysty rauhoittumaan nukkumaan. Lounaan jälkeen pyrin menemään ulos. Siellä hän kävelee ja tutkii hienosti ympäristöään, pitää kovasti siitä, kun keinumme sylikkäin ja tutkii kaikenlaisia paikkoja. Erityisesti eläimet kiinnostavat ja hän lähtee kyllä tutkimaan lähellä kulkevaa koiraa. iltapäiväunien jälkeen on sitten ruoka, iltatouhut ja riekut siskon kanssa. Isosisko on nyt keksinyt monta leikkiä,jotka ovat pikkusiskon mielestä aivan mahtavia ja niin tytöt kikattavat keskenään. Toissailtana (tai joskus niillä main) pikkusisko keksi alkaa pörröttää minua nukkuaikaan isosiskon huoneessa. Eli hän painoi suunsa minun ihoon kiinni ja puhalsi. Se sai minut nauramaan, mikä nauratti häntä entistä enemmän. Sitten hän kuuli, että isosiskokin oli alkanut nauraa ja sitten piti mennä nauramaan isosiskon kanssa. Kerroin molemmille, että heidän yhteinen nauru on minun elämäni onnellisin ääni. Sitä pörröötystä on nyt aina välillä ollut ja aina se on yhtä hauskaa. Hän tykkää, kun pusuttelen ja pörisytän häntä, keikautan ja kieputan sirkusjuttuja ja pusuttelen kaulaa. Yksikseen jätettynä (ruokaakin pitää yllättävän usein laittaa) hän usein kiipeää esim. sohvalle tai nykyisin sohvan taakse ikkunalaudalle. Äskettäin putosi matkalla sinne. Onneksi ei sattunut. Tai sitten menee lukemaan kirjoja tai leikkimään palikoilla. Hän osaa laittaa kupin tornin päällimmäiseksi ja osaa purkaa tornin kuppi kerrallaan keräten samalla kupit käteensä. Hän lähes jo juoksee ja harjoittelee hyppäämistä, heittämistä ja pallon potkimista. Hän on alkanut kiivetä kiipeilytelineeseen. Nyt taas on hammasta lisäksi tulossa. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava yksivuotias huomenna meillä. Olen niin onnellinen hänestä. Hän on ihana!
Isosisko on ihana myös. Isosisko on nyt oppinut tulemaan aamulla alas itsenäisesti eli enää ei häntä tarvitse hakea. lisäksi, iso tyttö kun on, hän yöllä tulee hakemaan meitä sen sijaan, että huutaa hurjasti huoneessaan. Se on paljon mukavampi tapa herätä ja olemme siitä kehuneet häntä valtavasti. Lisäksi hän nykyisin syö hyvin. Hän saa tarran joka kerrasta, kun on ennen minua valmis ja niitä on jo 25 kappaletta. Niitä sitten laskemme suomeksi ja ranskaksi. Hän osaa laskea ranskaksi lähes 30 asti. Numero 18 on vielä vaikea, koska siinä kohtaa logiikka muuttuu. Mutta sekin tulee pian. Hän ei halua olla yksin alakerrassa tai leikkihuoneessa, mutta on mielellään itsekseen, jos saa ipadin kaveriksi. Hän viettää ipadin kanssa niitä aikoja, kun pikkusisko nukkuu ja opiskelen yläkerrassa, mutta silloinkin vain kipeänä ollessaan. Leikimme hauskaa leikkiä toissapäivänä. Hän oli äiti ja minä lapsi ja hän hoivasi minua. Sitten leikimme seuraa johtajaa ja se oli tosi kivaa. Leikkiminen on minulle vaikeaa, kun olen niin väsynyt, mutta jotain pitää jaksaa kuitenkin. Leikkiminen on niin tärkeää. Isosisko myös hämmästytti minua eilen. Olin antanut hänelle välipalan ja poikkeuksellisesti siinä oli myös keksiä ja hieman perunalastuja, kun hän on flunssassa syönyt vähän huonosti. Odotin hänen syövän kaikkea vapaassa järjestyksessä, mutta tultuani pikkusiskon torkkujen jälkeen alas, hän ei ollut syönyt herkun herkkua. Hän sanoi,ettei ollut jaksanut syödä kaikkea alkuruokaa ja silloin ei voi syödä jälkiruokaa. Kaikki herkut odottivat siellä häntä. Annoin heti luvan syödä 10 perunalastua (hän uskollisesti laski jokaisen) ja kehuin häntä siitä, miten upeasti hän jaksoi odottaa jotain, mitä halusi. kerroin, että hän saavuttaa vielä ihan mitä tahansa, kun osaa noin hienosti. Hän nyt myös odottaa, että saa avata lahjansa, jonka saa pikkusiskon synttäreillä. Päätin, että toisen lapsen synttäreillä toinenkin saa yhden paketin. isosisko on kohta viikon odottanut valitsemaansa lahjaa mankumatta. Välillä vaan kysyy, koska sen saa.
Nyt nukkumaan, että huomenna jaksaa synttärisankarin kanssa touhuta ja tehdä kakkua.