lauantai 17. marraskuuta 2018

o-o ja muita puhumisen alkuja

Meidän pienempi tiitiäinen keskustelee yhä enemmän. Hän keksi oman viittoman keinumiselle. Siinä heiluu yksi käsi edes takaisin vähän niin kuin viittomassa valmiskin, mutta enemmän kaarta ja selvästi tarkoittaa keinumista. Pikkusisko myös alkaa hieroa käsiään toisiaan vasten, jos puhutaan käsien pesemisestä. Lisäksi hän yleensä lähtee vessaa päin, koska hän osaa nyt kiivetä noin 8 sekunnissa jakkaralle siellä pesemään käsiään ja hän pesee myös omia kasvojaan. Sanojakin, tai ehkä pikemminkin sanojen tapailua, alkaa olla. Hän sanoo "issa" tai "ssa", kun tarkoittaa kissaa. Hänellä on tietenkin nämä meidän oikeat kissat, joita hän menee taputtamaan, mutta hänellä on myös hänen sateenkaarikissansa, joka on erityistärkeä kissa, jota hän mielellään halailee ja kantelee mukanaan myös seikkailuilla. Hän sanoo "ppa", kun puhutaan vaipasta. Vauva on "vavva". Äitiä ja isiä hän ei juuri sano, mutta ei kai paikalla olijoista niin tarvitsekaan puhua. Äitiä hän kutsui silloin joitain viikkoja ja kuukausia takaperin, kun oli syytä äkkiä sännätä paikalle, mutta eiköhän se tee paluuta jossain kohtaa. Melko uusi asia on "o-o", joka on ihan selvä "o-ou", kun jokin menee pieleen. Nämä ensimmäiset sanojen tapailut ovat sitten ihania!
Isosiskolla on ollut nyt sekä iloisia juttuja että hieman hankaluuksia. Hankalin asia on ollut se, että parin viikon aikana hän on lähes joka ilta herännyt kymmenen ja yhdentoista paikkeilla. Hän sanoo heräävänsä painajaiseen ja sitten käydään myös vessassa. Välillä hän tulee hakemaan meidät makuuhuoneesta (hienoa isosisko!), mutta välillä tähän herää myös pikkusisko ja sitten pitää herättää isi, joka on sitten aamulla ihan tööt. Hän sanoo näkevänsä painajaisia, miten hän on veden alla ja hirviöt tulee ja vievät äidin. Olen kertonut, että tuollaisen unen jälkeen pitääkin tulla herättämään, mutta koitamme samalla auttaa häntä äiti-ahdistuksessa ettei tarvitsisi moisia unia nähdä. Hän saa liian vähän minun aikaani tällä hetkellä, mutta mies tekee pitkää päivää ja kahden lapsen äitinä vaan on aika paljon juoksevia asioita, mutta yritän tehdä enemmän. Tänään meillä oli erityisomaa aikaa ja illalla sylittelimme isosiskon huoneessa ihan kahdestaan. Se on kyllä ihanaa. Tänään sain myös valmiiksi hänen kirjansa, mikä on minusta aivan mahtavaa. Nyt se vaan pitää jossain käydä tulostamassa hänelle joululahjaksi. Siinä on sellaiset 600 sivua hänen elämäänsä ennen kuin hänestä tuli isosisko. Nyt vaan seuraavaksi tekemään tytöille kirjaa ensimmäisestä vuodesta.
Mutta niitä isosiskon juttuja. Meidän on nyt pitänyt hänen kanssaan jutella, ettei saa ravistaa pikkusiskoa. Hän ei siis tarkoita ravistaa. Hän kantaa pikkusiskoa ja heiluttaa samalla iloisesti puolelta toiselle tai hyppyyttää mahansa päällä niin, että pikkusiskon pää heiluu reippaasti. Hän on yleensä aika varovainen, mutta on ollut nämä pari turhan rajua leikkiä, joka on pelottanut meitä vanhempia. Hän on nyt luvannut muistaa, mutta hän on vielä viisi ja on vaikeaa, kun "keho sanoo, että niin pitäisi tehdä" eli tuli juttu mieleen ja sen toteuttaa ennen kuin ennättää ajatella.
Iloisena juttuna oli se, että hän oli baletin jälkeen ystävän kanssa leikkimässä viime viikolla. Tämä sama ystävä kutsui hänet tähtiviikollaan tällä viikolla sitten siksi "välitunniksi", jonka leikkivät keskellä päivää ulkona niin tämä ystävä kutsui tähtiviikollaan isosiskon olemaan hänen kaverinaan sisällä. Heillä oli siellä hauskat leikit. Päiväkodissa pääsivät lisäksi myös vihreiden ryhmän pitämään ravintolaan nimeltä "Porkkana", jossa saivat myskikurpitsakeittoa ja porkkanasämpylää. Isosisko oli koko ryhmästä ainoa, joka muisti sanoa vihreille, että "kiitos ruoasta, se oli hyvää". Olen niin ylpeä!
Isosiskoa kiinnostaa taas legoilla rakentelu ja se on kivaa. Hän juttelee ihan kaikesta satunnaisesta siinä samalla, kun yhdessä etsitään sopivia legoja ja rakennellaan niillä. Hänen piirtämisensäkin on edistynyt ihan hurjasti. Hän on viimein uskonut, että osaa piirtää ja se on edistänyt hommaa hurjasti. Hän on piirtänyt hienoja eläimiä viime aikoina. Pitääpä muistaa huomenna piirtää hänen kanssaan. Hän myös kovasti harjoittelee lukemista. Hän on lukenut jo monta lausetta. Kaksikirjaimiset tavut sujuvat hyvin. Kolmikirjaimisia harjoitellaan ja nelikirjaimiset ovat vielä liian vaikeita. Kovin pitkään hän ei vielä jaksa, mutta ei viisivuotiaan tarvitsekaan.
Olemme taas sairastelleet, mutta se on jo niin normaalia, ettei siitä sen enempää.
Mutta nyt käyn viemässä isosiskon vessaan ja sitten rupean itsekin nukkumaan. Hyvin meillä menee. Niin, ja pikkusiskolla on nyt viisi hammasta. 2-3 muuta kovaa vauhtia tulossa myös.
Ja siis vaikka välillä kerron, että on sisaruskateutta, niin voi, kun tytöt tykkäävät toisistaan! Pikkusisko pomppaa hereille, kun kuulee isosiskon äänen ja isosiskon tultua kotiin pikkusisko on niin iloinen ja haluaa touhuta isosiskon kanssa. Isosisko työntelee häntä kärryllä ja leikittää ja iloiten tuo pieni kikattaa nimenomaan leikeissä isosiskon kanssa. Välillä tulee tietenkin ristiriitoja. Pikkusisko kiskoo isosiskoa hiuksista tai nipistää. Isosiskolla tämmöiset on enimmäkseen juuri vahinkoja. Eilen isosisko vahingossa jätti pikkusiskon sormet kaapin väliin ja isosiskolle tuli siitä niin paha mieli, että meni itkemään viereiseen huoneeseen. Hän ei tosissaan halua satuttaa pientä sisarustaan. Kerran aiemmin isosisko vahingossa puri pikkusiskoa sormeen, kun pikkusisko tarjosi hänelle jotain ruokaa. Siitäkin tuli iso paha mieli, kunnes kerroin, että minäkin purin kerran häntä (isosisko) sormeen, kun hän tarjosi minulle ruokaa. Se tuntui auttavan oloon. lisäksi kerroin, ettei sitä virhettä tee toiste. Eilen, kun isosisko oli kotona ja minä sairaana ja piti mennä lääkäriin, isosisko auttoi ihan hurjasti katsoessaan pikkusiskon perään, kun oltiin liikenteessä ja kotona, kun uuvahdin lattialla olevalle patjalle. Hän sitä pikkusiskoa katseli, kun kuuntelin kyllä, kuuluuko jostain huutoa. Ei kuulunut. Kikatusta kylläkin.
Isosiskosta on tullut minulle tosi upea apuri. Hän ruokkii kissat, siivoo kissojen vessan, tuo astiansa koneeseen ja kattaa pöydän. Pyykeissäkin auttaa, kun puoliso ei niitä tee. Yleensä nykyisin tekee niin isosisko ei ole sitä niin viimeaikoina tehnyt.
Äsken kävin juuri viemässä isosiskon vessaan ja kova yskä hänellä nyt on. Annoin särkylääkettä, hieroin viksiä rintaan ja annoin pusun. Sitten piti tulla nukuttamaan pikkusisko taas. Sillä aikaa isosisko nukahti. On minulla niin upeat ihanat tytöt!