Nyt on pikkutiitiäisemme yksi vuotta vanha. Synttärit pidettiin viime viikonloppuna. Aika vähän niissä ihmisiä oli ja suhteessa isosiskon yksivuotisbileisiin, niin helpommalla mentiin, mutta isovanhemmat minun puolelta pääsivät paikalle ja puolet kummeista. Sain kehitettyä varsin maukkaan mansikkakermakakun ilman maitoa ja kananmunia ja kakku tekikin kauppansa. Pikkuisemme katseli puolitoistavuotiasta ystävävierasta ihmeissään ja otti tästä mallia ja alkoi itsekin työnnellä sellaista Brio-kävelyvaunua niin, että ohjaili sitä ympäriinsä. Nyt sujuu jo varsin hyvin. Kynttilää ei vielä puhallettu (tai isosisko siis hoiti sen homman), kun pikkusisko yritti tarrata kynttilään kiinni. Mutta oikein hyvät synttärit olivat hänellä. Seuraavat sitten vuoden päästä.
Neuvolassakin käytiin tarkistamassa kasvu ja hyvinhän sitä oli tullut. Kahdessa kuukaudessa oli tullut kolme senttiä ja 500g painoa. Hän sai (parka pieni) kolme pistosta ja kuukauden päästä tulee kaksi lisää. Otimme hänelle influenssarokotteen, kun sen kätevästi sai ja sairastimme kaksi influenssaa viime keväänä eikä ollut kivaa. Itse sain myös sekä sen influenssarokotteen ja sitten pneumokokkirokotteen keuhkokuumetta vastaan. Kaksi keuhkokuumetta riittää kyllä. Isosisko tulee mukaan, kun pikkusisko saa seuraavat rokotteet ja hän saa samalla sitten influenssarokotteen. Tällä kertaa hän saa piikit ensin ja vasta sitten pikkusisko. Viimeksi tehtiin toisinpäin eikä isosisko meinannut millään antaa pistää sitä piikkiä. Se show oli melkoinen.
Isosiskolla on hyvä nukkumarutiini. Luemme nykyisin iltasadut alakerrassa. Sitten isosisko menee yleensä isin kanssa yläkertaan omaan huoneeseensa, järjestää lelut paikalleen, lukee niille iltasadun (keksii mielikuvituksestaan jonkin sadun) ja laulaa iltalaulun. Hetken vielä pyörii ja juttelee ja sitten kahdeksalta nukahtaa.
Pikkusisko on myös tottunut nukahtamaan makuuhuoneessa. Hän ei enää toissa viikolla suostunut nukahtamaan alakerrassa, vaikka isosisko teki meille sinne ihan mahtavan nukkupesän, kun oli kotona kipeänä. Ei pikkuinen osaa sinne rauhoittua. Täällä makkarissa nukahtaa hienosti. joskus tulee ihan hurja hepuli ja hän säntää ihan joka suuntaan vähän aikaa ennen nukahtamista. Viime aikoina on myös tullut sellainen hassutteluhetki, että hän alkaa pärisyttämään minua (suu kiinni ihoon ja sitten puhalletaan - usein monta kertaa peräkkäin). Yrittää siinä sitten laulaa rauhoittavaa iltalaulua. On se ihan käsittämättömän söpöä. Sitten, kun on hetki hassuteltu niin hän rupeaa nukkumaan.
Isosisko tällä viikolla kertoi, ettei isi ole enää hänen ykköspoikansa. Eräs poika päiväkodista on hänen ykköspoikansa. Puoliso voi tästä enemmän kertoa, mutta sanoi odottaneensa, että se tapahtuisi vasta, kun isosiskon iässä on kaksi numeroa, mutta nyt se jo iski. Joku toinenkin poika päiväkodissa kuulema haluaisi olla ykköspoika. Kysyimme sitten, mitä se tarkoittaa, niin se tarkoittaa sitä, että sen pojan kanssa leikitään enemmän. Hetken mietittyään kuitenkin isosisko päätti, että tämä poika ja isi voivat olla yhdessä hänen ykköspoikiaan.
Isosisko on nyt myös alkanut lukea. Haimme hänelle kirjastosta kaksi kirjaa, jotka on kirjoitettu tikkukirjaimilla ja tavuviivoilla. Sellaista nyt isosisko lukee minun kanssani. Olemme sopineet, että hän lukee sitä kirjaa itse eteenpäin. Autan häntä erityisesti sellaisten tavujen kanssa, joissa on neljä kirjainta. Kaksikirjaimiset tavut tulevat häneltä jo varsin hyvin. kolmikirjaimiset ovat hankalia. Nelikirjaimiset ovat vielä liian haastavia, joten autan. lisäksi luen kirjan aina siihen asti, niin hän pystyy erottamaan lukemisen ja sisällön pohdinnan. Minun vastuulla on lisäksi lopettaa se lukuprosessi, kun tyttö alkaa väsähtää. Hän haluaisi lukea yleensä vielä vähän enemmän, mutta kyllä sen näkee, kun ei tytön aivot enää jaksa pohtia. Kyllä sitä kestävyyttä tulee, kun harjoitusta tulee lisää ja taidot tuosta vähän kasvaa. Hän kuitenkin siis osaa lukea. Takellellen ja tapaillen toistaiseksi, mutta kuitenkin. Olen ihan poskettoman ylpeä tytöstä. Lisäksi päiväkodista saimme hyvää palautetta siitä, miten hän yrittää siellä puhua ranskaa.
Pikkusisko on ihan hurja kiipeilijä. Meillä on sellainen korkeahko penkki vessassa, jolla isosisko seisoo pestessään käsiään tai hampaitaan. Sen yläosa on pikkusiskoa noin rintakehän korkeudella. Hän kiipeää sen päälle noin kahdeksassa sekunnissa. Ensin hän nousee alhaalla olevalle pienelle reunukselle ja sieltä sitten pungertaa ylös. Hän tykkää pestä käsiään (ja osaa senkin viittoa meille).
Isänpäivä oli tänään ja sujui meillä kotosalla minun pääosin sairastaessa. Sitä on tultu viime aikoina tehtyä ihan kiitettävän paljon.
