Jälleen ollaan siinä tilanteessa missä perheen äiti on kipeä eikä meinaa millään parantua. Nyt vielä lisäbonuksena puoliso on työmatkalla tämän ja huomisen. Yleensähän nämä jutut nimenomaan kertyvät samoihin hetkiin ja miehellä ollessa tiukkaa niin minun paranemiseni jää odotuttamaan itseään ja toimin perheen viruskannan inkubaattorina. Molemmat tytöt ovat olleet kotona. Isosiskokin on ollut tämän viikon puolikuntoinen enkä ole halunnut häntä rasittaa päiväkodilla. Huomenna onneksi isovanhemmat ovat tulossa viemään tytöt puistoon keskellä päivää ja voin hetken levätä ihan yksineni. Onneksi isosisko selviää ipadin kaverina niin, että voin levätä taaperon nukkuessa. Tänään on ollut todella tiukka päivä, mutta nyt aletaan olemaan voiton puolella.
Oltuaan yksin alakerrassa sen tunnin-kaksi, isosiskolle iski ihan hurja puheripuli, kun tulimme alakertaan. Hän puhua pajatti juuri hengittämättä varmaan yli puoli tuntia ja pomppi sohvalla kuin durasel-pupu. Sitten pitikin pysähtyä hengittelemään vähäksi aikaa ennen kuin taas jatkoi. Hieman oli tullut paineita, mutta hän oli suunnitellut asun ollessaan alhaalla ja askarrellut. Selvästi voi paremmin taas ja se on ihana nähdä.
Illalla nyt sitten teimme nämä nukutusjutut siten, että tytöt saatiin iltakuntoon ja sitten tulimme yläkertaan. Isosisko oli hetken omassa huoneessaan ja sitten molemmat tulivat meidän makkariin. Pikkusisko pääsi rinnalle hetken kirjaa luettuaan ja valot menivät kiinni. Lauloin molemmille pari iltalaulua ja isosisko tuli halaamaan selän puolelta ja siinä minä sitten olin, taapero rinnalla, viisivuotias halaamassa olkapäätä ja minä silitin isomman kättä ja leikitin pienempää sormilla ja olin niin onnen kukkuloilla kuin vain ihminen voi olla. Laulut laulettua lähetin isosiskon omaan huoneeseensa touhuamaan ja rupeamaan nukkumaan ja lupasin tulla katsomaan, kun pikkusisko on unessa. Pikkusisko sitten nukahti ja juuri mietin, odotanko hetken, että isosisko saa mahdollisuuden nukahtaa itsekseen, kun alhaalla alkoi jokin piipittää. Piipitys vain jatkui ja lopulta totesin, että kyllä tämä pitää selvittää. Lopulta ääntä seuratessa kävi ilmi, että taapero oli jotenkin saanut ipadissaan käytiin timerin, joka oli nyt siis loppu. En tiedä, miten hän sen teki, mutta en toisaalta tiedä, miten hän saa äänet välillä täysille tai yhdessä softassa pääsee asetuksiin,kun en itse tiedä ollenkaan, miten sinne pääsee. Laitoin ajastuksen hälytyksen pois ja sitten menin isosiskon luokse. Hän kaipasi vicksiä rintaan, halasimme ja annoin iltapusun. Hän kertoi vielä hetken, että rakastaa ja pusutteli, koska tietää, että siitä en hermostu, mutta lopulta sanoin, että nyt uneen. Sinne hän sitten nukahti ja sain olla siellä, kunnes hän oli unessa. Laitoin sitten peittoa päälle ja hipsin tänne pikkusiskon luokse. Nyt molemmat nukkuvat ja minun on aika syödä iltapala ja ruveta nukkumaan. Kerrankin opinnot ovat siinä mallissa, että oikeasti voin ruveta vain nukkumaan. Sekin on aikamoinen onnenhetki, mutta ei lähellekään yhtä onnellinen kuin se, jonka jaoin tänään tyttöjeni kanssa.
