Tässä sitä vaan istutaan nukkuvan lapsen vieressä, mussuttaen itse tehtyjä pipareita ja soijakaakaota. Väsyttää ihan pipona, mutta lapset nukkuu ja piparit on oikeasti ihan hyviä. Hetki aikaa kirjoittaa meidän ihanuuksien kuulumisia nettiin.
Ensinnäkin pikkusisko. Hän on jo iso tyttö. Katselin yksi päivä, kun hän paini kirjan kanssa ja huomasin sen, että hän on jo iso tyttö. Ei enää vauva vaan hyvin touhukas taapero, joka osaa joka päivä jotain uutta ja yhä enemmän osaa kertoa omista toiveistaan ja tahdostaan meille. Esimerkiksi hän itkee, jos ei pääse mukaan kylpyyn. Hän itki kovasti, kun isi ja isosisko menivät kylpyyn eikä hän päässyt. Jäi vauvaportin luo ja itki ja itki ja sitten tuli minun luokseni, jos voisin auttaa tässä. Kun sitten taannoin yritin livahtaa isosiskon kanssa kaksisteen kylpyyn niin ei onnistunut. Siellä itkettiin perään. Eihän me kumpikaan sitä voitu tehdä pienelle niin käytiin hakemassa mukaan ja se onni oli hienoa katsottavaa. Pikkusisko harjoittelee kasvojen laittamista veteen ja tänään kylvyssä puhalsi veteen kupliakin. Suihkuunkin uskaltaa tulla vaikka kasvot edellä. Isosisko ei siitä vieläkään oikein pidä, mutta tässä pikkusisko on hivenen edellä. Sirkustelussa pikkusisko harjoittelee tramboliinilla pomppimista ja pomppii muuten polvillaan yllättävän hyvin, polvet nousee jo vähän trampasta ilmaankin.
Ison tytön tavoin meillä on sitten nyt pikkusiskon kanssa alkanut pottailut, kun muistan ja jaksan. Ekalla kerralla pikkusisko ähisi tosi hienosti ja rupsu tuli, muttei muuta. Muuten nyt lähinnä hän vaan istuu siinä potalla ja minä luen kirjaa tai jotain, että jaksaa istua. Se riittää näin aluksi vallan mainiosti. Ruokapöydässä sitten harjoitellaan itse syömistä. Lusikalla menee jo, jos ruoka vaan lusikkaan jää kiinni. Hän nostaa sen pystysuoraan niin, että kaikki putoaa, mikä ei lusikassa kiinni pysy. Tänään söi makaroonia lusikalla ja yritti kauhoakin sitä itse. Hieman piti välillä auttaa, mutta yllättävän vähän. Ja kun en halua hänen itse syövän, lahjon ipadilla eli hän pelaa sillä ja minä tungen puurolusikallisia naamaan.
Yksi pissajuttu vielä. Yksi aamu otin vaipan pois tytöltä osana aamurutiineja. Hän hilpasi minun selän taakse ja sieltä tuli kohta pois ja otin syliin. Hän tuntui aika märältä ja vilkaisin selkäni taakse ja pissalammikko se siellä oli. Oli hilpassut selän taakse pissalle. Sitten pyyhittiin ja kuivattiin ja hiljaa mielessäni totesin, että ensi kerralla otetaan se potta siihen viereen.
Ollaan viime aikoina oltu ihan liikaa sisällä, kun olen ollut sairaana. Eilen käytiin sitten pitkästä aikaa ulkona pikkusiskon kanssa, kun olin vienyt isosiskon päiväkotiin. Hän oli riemuissaan ja kulki yllättävän varmasti epätasaisessa maastossa. Hän meni keinun luo ja menimme siihen. Sitten hän halusi alas ja meni vauvakeinun luo. Nostin hänet siihen ja hetken päästä hän oli valmis. Sitten hän yritti kiivetä kiipeilytelineeseen, mutta se on liian iso. Sitten hän käveli keinukissan luokse. Hetken siinä keinuttuaan hän tuntui olevan valmis. Kannoin hänet lähelle kotipihaa, mutta sitten hän vielä halusi mennä puistoon. Hän aina välillä sanoi 'vuh'. Kerroin, että ei nyt näy koiraa. Olimme edellisellä kerralla puistossa tutustuneet suloiseen pentukoiraan. No, nyt pikkusisko oli etsimässä sitä koiraa. Loogista sikäli, puistoonhan se oli jäänyt. Tyttö käveli melkein puiston toiseen päähän ennen kuin koira löytyi. Koira oli eri, mutta se ei haitannut. Sitä sitten seurattiin melkein takaisin saakka. Onneksi kävelyttäjä oli sympaattinen mies, jota taaperon huomio ei haitannut. Kotona sitten pikkusisko leikki kissaa. Hän konttasi ympäriinsä ja sanoi 'mau'. Muita eläinääniä ovat muu ja bää. Itsenäisenä sanana tulee useimmiten "poppa", joka tarkoittaa lämmintä tai kuumaa. Tänään sanoi tättä, jolla tarkoittaa vettä. Äiti tulee ehkä välillä vielä joskus, mutta aika harvoin.
Viikonloppuna juhlittiin pikkujouluja. En ole 18 vuoteen juuri kuunnellut joululauluja, mutta nyt olen senkin edestä. Viikonloppuna homma alkoi. Koristeltiin koti joulukoristein ja askarreltiin (puoliso myös) hieman lisääkin, kun joka ikkunaan ei vielä ollut tarpeeksi. Kerroin isosiskolle tarinoita siitä, mistä kukin koriste oli tullut. Ollaan niitä enimmäkseen yhdessä tehty niiin tarinoita riittää. Sitten leivoimme pipareita. Pikkusiskon allergian takia pitää taikina tehdä itse. Olin tehnyt sen huolella edellisenä päivänä, kuten pitää, mutta taikina oli kova kuin kivi. Jonkin ajan pohdinnan jälkeen tajusin, että olin unohtanut siitä veden. Koska ei ollut tarpeita tehdä uutta, pilkoin terävällä puukolla taikinan puolison ehdotuksesta haudutuskattilaan sen unohtuneen veden kanssa aj siellä sitten siitä porisi ihan toimiva taikina. Piparit ovat oikein hyviä, mitä nyt jäivät aika paksuksi, kun taikina oli murenevainen, kun en malttanut antaa tarpeeksi sulaa. Jotenkin sitä sielunsa silmin aina näkee, että piparitaikina tuoksuu ja kaikilla on mukavaa eikä sitä näe, että yrittää hiki hatussa saada hommat valmiiksi ennen kuin pikkuisen pitää päästä torkuille. Ärinäähän vähän sitten oli mutta isosisko sai valita monta muotillista ja maistaa useita kertoja eli oli tyytyväinen.
Isosiskolle tärkeä asia on hänen lego-joulukalenterinsa. Joka aamu hän säntää heti sen avaamaan ja sitten kokoamme sen jutun yhdessä. Se oli todella hyvä idea ja hän sen ihan itse valitsi. Isosiskosta on tullut oikein taitava legojen kanssa. Lisäksi hän on hieno ihminen. Tänään autossa hän kertoi, että haluaa koota minun kanssa kahdestaan pikkulegoilla ylätasolla. Kun sanoin, että onnistuu, kunhan isi tulee ensin kotiin, hän sanoi, että haluaa sitä ennen koota isoja legoja alatasolla niin pikkusiskokin voi tulla mukaan ja koota tai purkaa niitä. Sitten hän kertoo, miten oli ajatellut asian. Molemmat olivat upeita.
Toinen iso asia isosiskolle oli eilinen baletin joulujuhla. Hän oli yksi kuusi ja taitava kuusi olikin. Hän tanssi niin hurjan hienosti. Hänen tanssiaan odotellessa seurasin maratoonia vetävää pikkusiskoa, joka nautti urheiluhallin mahdollisuuksista ja meni aika haipakkaa ympäriinsä. Isosiskon tanssin tullessa vein pikkusiskon isille ja parkkeerasin itseni lattialle etupenkkien eteen kuvaamaan isosiskon tanssia. Oli niin ihanaa keskittyä hetkeksi ihailemaan taitavaa tyttöäni. Mutta se oli viimeinen kerta tätä. Hän on päättänyt lopettaa baletin ja haluaa alkaa uimaan. Se sopii meille.
Päiväkodissa hän on viimein kunnolla kotiutunut eikä ole enää pelkästään kiltti ja vieraskorea. Hän myös menee sinne äärimmäisen mielellään ja viihtyy hyvin. Äitipäiville ei ole enää samanlaista tarvetta. enemmän tarve tulee välillä minulta, kun en jaksa aina kuljettaa. Siellä hän puhuu enemmän ranskaa nykyisin ja leikkii edelleen kaikkien kanssa. Parhaita kavereita hänellä on kuulema monta. Nyt hän osaa myös kertoa, jos jokin on mennyt päivän aikana pieleen ja sitten siitä jutellaan. Sirkustelusta hän edelleen tykkää ihan hurjasti. Tänään hän sai näyttää siellä, miten oli oppinut viime kerralla näytetyn takaperin kuperkeikan todella hienosti. Lisäksi hän sai lentää. Pikkusisko harjoittelee trampalla ja isosiskosta tulee vielä ihan mikä vaan. Sellaista tällä kertaa.
