Meillä on ollut useammankin laista elämän mullistusta viime aikoina. Ensinnäkin Tiitiäisen perhepäivähoitaja irtisanoi hoitosopimuksen. Se oli hieman erikoinen kokemus, jossa kävi ilmi, että hoitajan moraalinen asenne lasten hoitoon ei ollut ihan sellainen, kuin olisi toivottavaa, joten ihan ok se. Sen seurauksena vaan piti samaan aikaan etsiä syksyn päiväkotipaikkaa ja hoitopaikkaa tälle hetkelle. Löysimmekin ihan mukavalta vaikuttavan perhepäivähoitajan, mutta en sitten kuitenkaan halunnut viedä tytärtäni sinne. Kyseessä on vain pari kuukautta eikä uusi paikka, uusi hoitaja ja ihan uudet lapset ole nyt juuri se juttu, kun en kerran ole töissä eikä se ole pakollista. Päätin jäädä siis hoitamaan tyttöä ja viedä hänet aamupäiviksi leikkipuistotoimintaan siihen samaan puistoon, jossa tyttö oli ennen menoaan perhepäivähoitajan luokse. Leikkipuistotoiminta on alkanut hyvin. Ensin tyttöä epäilytti koko juttu eikä halunnut sinne mennä. Sitten hän löysi sieltä ystävän ja sen jälkeen sinne mennään hyvin iloisesti ja portilta lähdetään lähes moikkaamatta leikkimään kaverin kanssa, jos tämä vain siellä on. Se homma on siis hoidossa.
Kävimme katselemassa erilaisia päiväkoteja ja tyttö oli mukana myös. Löysimme yhden, johon haluamme tytön laittaa ja meillä on siellä paikka odottamassa. Sen huhutaan olevan kaupungin paras päiväkoti. Minulla sen puolesta puhuu se, että tunnen sen johtajan, tunnen sieltä yhden tädin, sinne menee muitakin tytölle tuttuja lapsia, se on vuoden ympäri auki, siellä saa juosta käytävillä, päiväunia ei tarvitse nukkua vaan voi olla pihalla jne. Se on kaukana tulevasta kodistamme, mutta sitten vaan logistiikka hoidetaan jotenkin kuntoon.
Niin ja kolmantena isona asiana etsimme uutta kotia ja olemme nyt löytäneetkin sellaisen. Siellä on tytölle pieni mökki, hiekkalaatikko, oma piha, keinut ja tramboliinikin valmiina. Iloisia asioita siis pääosin, mutta paljon on ollut muutoksen alla.
Tyttö on reagoinut muutoksiin. Hän on ollut hyvin äitioloisa, mutta se alkaa hiljalleen helpottaa. Kävimme eilen tytön ja yhden hyvän äitikaverin ja hänen lähes samanikäisen tytön kanssa Leaf-areenalla (kattimaailmassa) ja tyttö lähti ihanasti tutustumaan ja touhuamaan todella hienosti. Välillä käväisi ja välillä huusi luokseen, mutta ihanasti tutustui ja touhusi. Hyvä nähdä, että äiti-olo alkaa helpottaa.
Toisena reaktiona muutokseen on tullut änkytys. Välillä sitä ei ole juuri ollenkaan. Välillä hän ei tunnu pääsevän yli vaan takertuu toistelemaan jotain tavua. Luin netistä pienen lapsen änkytyksestä ja ohjeina oli olla rauhallinen asian kanssa, antaa puhumiselle aikaa, olla arvailematta vaan pikemminkin rauhoittaa tilanne puhumiselle. Nyt sitten etenemme niin ja katsomme asiaa sitten neuvolassa. Toivottavasti tyttö rauhoittuu pian. Nyt on kuitenkin tulossa muutto parin kuukauden päästä ja sitten nyt isi on kaksi viikkoa työmatkalla, joten muutoksilta ei voi välttyä.
lauantai 20. helmikuuta 2016
lauantai 6. helmikuuta 2016
Kuinka se aika rientääkään
Voi, miten pitkä aika siitä on, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne! Huomaan, että aika lapsen kanssa on niin intensiivistä aikaa lapsen kanssa, että jää kirjoittamatta muistot talteen. Toivottavasti osa niistä jää valokuvien muodossa ja osan ehkä muistaakin. Meillä on aika mennyt nyt talon etsimiseen ja Tiitiäisen kevään sekä syksyn suunnitteluun. Isoja muutoksia jne.
Tiitiäinenhän on ollut nyt perhepäivähoidossa hoitajalla, jonka lapsi on ollut kovin usein kipeänä. Myös Tiitiäinen on ollut paljon kipeänä, joten hän on ollut enemmän kotona kuin hoidossa ja hyvä niin. Hän on kuitenkin vielä hyvin pieni. Nyt kuitenkin hoitaja irtisanoi sopimuksen ja 17.pvä tätä kuuta Tiitiäinen lopettaa siellä ja sen jälkeen menee taas puistotoimintaan. Ensin siis etsimme perhepäivähoitajaa ja löysimmekin mukavan sellaisen, mutta se ei tuntunut hyvältä. Samalla kuitenkin etsimme päiväkotipaikkaa Tiitiäiselle, joten minussa alkoi tuntua siltä, että tässä on enää kovin lyhyt aika viettää tytön kanssa. Peruimme siis perhepäivähoitajan paikan (emme olleet ennättäneet vielä varata sitä) ja päätin jäädä tytön kanssa kotiin siten, että tyttö käy aamupäivisin puistossa leikkimässä ja sitten leikimme yhdessä iltapäivät ja illat. Tässä on taustalla myös se, että olen energisempi ja enemmän oma itseni taas jälleen, kun voin paljon paremmin. Koen viimeinkin voivani olla se äiti, joka olen aina halunnut olla ja näin ollen minun ei tarvitse suojella tytärtä itseltäni ja voin pitää hänestä itse huolta.
Olemme siis alkaneet touhuta yhdessä kaikenlaista. Aloitimme äiti-tytär-jumpan Lahjan Tytöissä tuossa lähellä ja tykkäämme siitä molemmat. Ryhmä on 1-2-vuotiaille ja tehtävät ovat Tiitiäiselle hyvin helppoja, mutta se on ok. Hän saa siitä onnistumisen kokemuksia ja näkee olevansa parempi jossain jutuissa kuin muut ympärillä. Toisaalta hän ei oikein jaksa koko aikaa touhuta ohjatusti, mutta se ei haittaa. Ei siellä kukaan muukaan jaksa koko aikaa. Viime torstaina tyttö jäi sitten vielä seuraavaan jumppaan, joka on 3-4vuotiaiden perusvoimistelua. Minä jouduin poistumaan huoneesta (olisin halunnut mieluummin jäädä), joten en yhtään tiedä, mitä pienet tekivät, mutta tyttö tykkäsi kyllä, vaikkei tykännytkään siitä, etten jäänyt. Kerroin, että odotin ihan oven takana koko ajan. Ensi viikolla katsotaan sitten, haluaako hän jäädä vai ei. Meidän omaan jumppaan menemme kyllä.
Edellisviikolla kävimme tytön kanssa Ars Novassa katsomassa nukkekoteja ja Aboa Vetuksessa katselemassa vanhaa Turkua. Se oli ensimmäinen, muttei viimeinen, museokäynti ja se meni erinomaisesti. Tyttö ihmetteli kovasti nukkekoteja ja vieläkin enemmän niitä nappeja, joita saattoi painaa ja taloissa syttyi valot ja kuului ääntä. Ihan kaikkia nappeja tyttö ei jaksanut painaa, koska ääni kesti aina tosi kauan, mutta monet painettiin kyllä. Sitten vanhassa Turussa oli melko kylmä, mutta se ei tyttöä haitannut ollenkaan niin paljon kuin äitiä, koska siellä sai aivan ihanasti touhuta kaikenlaista ihan luvan kanssa. Siellä oli paljon kokeiltavaa ja kosketeltavaa pienille käsille ja meidän tyttöhän kokeili ja tutki ihan urakalla ja hurjan hienosti. Menemme sinne ensi viikolla satutunnille ja pitää muistaa ottaa lisävaatteita meille molemmille. Lopuksi kävimme jäätelöllä ja teellä.
Toissa lauantaina menimme katsomaan taloa ja sitten tytön kanssa kaksistaan IpanaHippaan eli Ipanapaan, kuten sen nimesimme. Se oli messukeskuksessa ja siellä oli ihmisiä aivan käsittämättömästi. Onneksi otin tytölle valjaat, joskin ei hän juurikaan edes yrittänyt säntäillä ennen kuin vasta ihan lopussa ja väsyneenä. Koska olimme kahdestaan, saatoin keskittyä tyttöön ja meillä meni ihanasti. Hän sai pomppia pomppulinnassa niin kauan kuin tahtoi ja sitten menimme pallomereen, joka oli hauskin asia koko paikassa. Se oli siis pomppulinna, jossa oli myös palloja. Ihan mahtava paikka. Siellä tyttö hyppi ja loikki tavalla, jota en ole koskaan nähnyt. Reunalta antaumuksella sukelsi pomppulinnaan pallojen keskelle aivan valtava hymy kasvoillaan. Kun vauhti alkoi hidastua sain houkuteltua hänet jäätelölle ja siitä sitten katselimme muita juttuja, kuten musiikkipaikkaa, jossa tyttö antoi soittimet kaikille, jotta kaikki voisivat soittaa yhdessä ja soittelimmekin hitaasti aj nopeasti, hiljaa ja kovaa ja sitten hän rummutti kaikenlaista kokeillessaan, minkälaista ääntä siitä tulisi. Kävimme katsomassa Muumien esityksen ja tyttö tanssi ihanasti käytävällä muumien tahdissa, kunnes väsyi ja kipusi minun viereeni istumaan. Lopuksi katselimme hieman Aurinkobaletin balettia ennen kuin palasimme pomppimaan sekä pallomereen että pomppulinnaan. Koska en tyttöä syömään saanut pysäytettyä, oli ihanaa, että puoliso teki tytölle ruokaa, joka oli valmiina odottamassa, kun tulimme kotiin. Mutta meillä oli ihana seikkailu kaksistaan.
Sunnuntaina menimme uimaan kaksistaan, kun puoliso oli kipeänä flunssassa. Vesi oli kylmempää kuin tavallisesti, mutta se ei haitannut kuin hetken. Laulelimme ja touhusimme ja uimme ja pompimme ja teimme kaikkea ihanaa. Keksin kaikenlaisia laululeikkejä ja tyttö tykkäsi ihan hurjasti. Minulle oli ennättänyt tulla kova tyttö-olo ja tytöllä oli selvästi kova äiti-olo. Nautimme siis toisistamme. Loppupäivän vietimme kaverini luona, joka on tytön kunniatäti. Oli ihanaa nähdä, miten tyttö on ystävystynyt minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja ottaa heitä mukaan leikkimään.
Tämä viikko on mennyt aikalailla flunssaillessa. Itse olen nukahtanut lähes joka ilta sohvalle siinä neljän maissa ja puoliso on leikittänyt tyttöä, kunnes olen jälleen tajuissani. Tyttö on ollut kipeänä ja kotona. Maanantaina kävimme katsomassa yhtä päiväkotia ja torstaina toista. Torstaisen käynnin jälkeen kävimme katsomassa erästä tytön ystävää, josta tyttö sanoi niin söpösti, että se on hänen paras kaverinsa. He saattoivat leikkiä yhdessä jonkin aikaa ja leikkivät todella hienosti. He maalasivat vesiväreillä yhdellä siveltimellä ja vuorottelivat sen käytössä todella hyvin. Perjantaina aloimme olla kunnossa ja ensin kävimme puistossa ja sitten kirjastossa. Tyttö jäi kohtuullisen kivasti puistoon ja oli ihan iloisen oloinen, kun hain hänet sieltä. Kirjastossa meni muuten tosi ihanasti, mutta lopussa tyttö ei olisi halunnut pukea päälleen. Se tuntuu olevan nyt tosi hankalaa tytöstä ja sen kanssa saa tapella. Kirjastossa luimme kainalokkain kirjoja ja tyttö luki Miffylleen (haimme sen juuri lelukaupasta) kirjaa ja sitten tyttö touhusi. Nyt sitten olemme innolla lukeneet niitä kirjoja, jota löysimme. Tyttö tykkää siitä, kun hänelle luetaan ja näin ollen sitä siis teemmekin lisääntyvissä määrin.
Niin ja tiistaina kävimme Myllyssä, kun piti viedä auto huoltoon ja menimme sieltä sitten Myllyyn touhuamaan, kunnes tulimme bussilla kotiin. Myllyssä oli hauska muumi-teemainen leikkipaikka, jossa tyttö touhusi hurjasti ja sain jälleen kerran nähdä, miten vaivattomasti tyttö alkaa touhuta muiden lasten kanssa ollessaan hyvällä tuulella. Lisäksi söimme jopa kahdesti jäätelöä.
Nyt pari päivää tytöllä tuntuu olevan jokin olo. Voi olla, että hän on vielä kipeä tai sitten hän vain reagoi siihen, että puhumme kaikenlaisista muutoksista. Puhumme muutosta, puhumme päivähoidon muutoksista yms. Vähemmästäkin huolestuu. No, tänään meillä oli taas hauskaa leikkiä yhdessä. Hankin tytölle sellaisen alustan, johon voi laittaa erivärisiä nuppeja kiinni ja se on tytöstä kovin hauskaa. Hän jaksaa tehdä sitä jonkin aikaa ja sen jälkeen sitten touhutaan sillä ihan muita juttuja. Tänään keksin suuren valtavan kouran, joka nappaa ja se kikatutti tyttöä kovin.
Hän on edelleen hyvin rakas pieneni ja selvästi tykkää, kun äiti on iloinen ja touhuava. Aina en sitä jaksa olla ja niinä päivinä olo on itselläkin kurja. Jos vain joskus oppisi toimimaan paremmin. Nyt viime päivät olen ollut helposti ärsyyntyvä ja se on yksi vahva hypoteesi, miksi tyttökin on tänään ollut ärisevä ja pahalla päällä. Tuntuu tarttuvan helposti. No, ehkä ensi viikko menee taas paremmin. Nyt kuitenkin nukkumaan niin jaksaa huomenna sitten touhuta.
Tiitiäinenhän on ollut nyt perhepäivähoidossa hoitajalla, jonka lapsi on ollut kovin usein kipeänä. Myös Tiitiäinen on ollut paljon kipeänä, joten hän on ollut enemmän kotona kuin hoidossa ja hyvä niin. Hän on kuitenkin vielä hyvin pieni. Nyt kuitenkin hoitaja irtisanoi sopimuksen ja 17.pvä tätä kuuta Tiitiäinen lopettaa siellä ja sen jälkeen menee taas puistotoimintaan. Ensin siis etsimme perhepäivähoitajaa ja löysimmekin mukavan sellaisen, mutta se ei tuntunut hyvältä. Samalla kuitenkin etsimme päiväkotipaikkaa Tiitiäiselle, joten minussa alkoi tuntua siltä, että tässä on enää kovin lyhyt aika viettää tytön kanssa. Peruimme siis perhepäivähoitajan paikan (emme olleet ennättäneet vielä varata sitä) ja päätin jäädä tytön kanssa kotiin siten, että tyttö käy aamupäivisin puistossa leikkimässä ja sitten leikimme yhdessä iltapäivät ja illat. Tässä on taustalla myös se, että olen energisempi ja enemmän oma itseni taas jälleen, kun voin paljon paremmin. Koen viimeinkin voivani olla se äiti, joka olen aina halunnut olla ja näin ollen minun ei tarvitse suojella tytärtä itseltäni ja voin pitää hänestä itse huolta.
Olemme siis alkaneet touhuta yhdessä kaikenlaista. Aloitimme äiti-tytär-jumpan Lahjan Tytöissä tuossa lähellä ja tykkäämme siitä molemmat. Ryhmä on 1-2-vuotiaille ja tehtävät ovat Tiitiäiselle hyvin helppoja, mutta se on ok. Hän saa siitä onnistumisen kokemuksia ja näkee olevansa parempi jossain jutuissa kuin muut ympärillä. Toisaalta hän ei oikein jaksa koko aikaa touhuta ohjatusti, mutta se ei haittaa. Ei siellä kukaan muukaan jaksa koko aikaa. Viime torstaina tyttö jäi sitten vielä seuraavaan jumppaan, joka on 3-4vuotiaiden perusvoimistelua. Minä jouduin poistumaan huoneesta (olisin halunnut mieluummin jäädä), joten en yhtään tiedä, mitä pienet tekivät, mutta tyttö tykkäsi kyllä, vaikkei tykännytkään siitä, etten jäänyt. Kerroin, että odotin ihan oven takana koko ajan. Ensi viikolla katsotaan sitten, haluaako hän jäädä vai ei. Meidän omaan jumppaan menemme kyllä.
Edellisviikolla kävimme tytön kanssa Ars Novassa katsomassa nukkekoteja ja Aboa Vetuksessa katselemassa vanhaa Turkua. Se oli ensimmäinen, muttei viimeinen, museokäynti ja se meni erinomaisesti. Tyttö ihmetteli kovasti nukkekoteja ja vieläkin enemmän niitä nappeja, joita saattoi painaa ja taloissa syttyi valot ja kuului ääntä. Ihan kaikkia nappeja tyttö ei jaksanut painaa, koska ääni kesti aina tosi kauan, mutta monet painettiin kyllä. Sitten vanhassa Turussa oli melko kylmä, mutta se ei tyttöä haitannut ollenkaan niin paljon kuin äitiä, koska siellä sai aivan ihanasti touhuta kaikenlaista ihan luvan kanssa. Siellä oli paljon kokeiltavaa ja kosketeltavaa pienille käsille ja meidän tyttöhän kokeili ja tutki ihan urakalla ja hurjan hienosti. Menemme sinne ensi viikolla satutunnille ja pitää muistaa ottaa lisävaatteita meille molemmille. Lopuksi kävimme jäätelöllä ja teellä.
Toissa lauantaina menimme katsomaan taloa ja sitten tytön kanssa kaksistaan IpanaHippaan eli Ipanapaan, kuten sen nimesimme. Se oli messukeskuksessa ja siellä oli ihmisiä aivan käsittämättömästi. Onneksi otin tytölle valjaat, joskin ei hän juurikaan edes yrittänyt säntäillä ennen kuin vasta ihan lopussa ja väsyneenä. Koska olimme kahdestaan, saatoin keskittyä tyttöön ja meillä meni ihanasti. Hän sai pomppia pomppulinnassa niin kauan kuin tahtoi ja sitten menimme pallomereen, joka oli hauskin asia koko paikassa. Se oli siis pomppulinna, jossa oli myös palloja. Ihan mahtava paikka. Siellä tyttö hyppi ja loikki tavalla, jota en ole koskaan nähnyt. Reunalta antaumuksella sukelsi pomppulinnaan pallojen keskelle aivan valtava hymy kasvoillaan. Kun vauhti alkoi hidastua sain houkuteltua hänet jäätelölle ja siitä sitten katselimme muita juttuja, kuten musiikkipaikkaa, jossa tyttö antoi soittimet kaikille, jotta kaikki voisivat soittaa yhdessä ja soittelimmekin hitaasti aj nopeasti, hiljaa ja kovaa ja sitten hän rummutti kaikenlaista kokeillessaan, minkälaista ääntä siitä tulisi. Kävimme katsomassa Muumien esityksen ja tyttö tanssi ihanasti käytävällä muumien tahdissa, kunnes väsyi ja kipusi minun viereeni istumaan. Lopuksi katselimme hieman Aurinkobaletin balettia ennen kuin palasimme pomppimaan sekä pallomereen että pomppulinnaan. Koska en tyttöä syömään saanut pysäytettyä, oli ihanaa, että puoliso teki tytölle ruokaa, joka oli valmiina odottamassa, kun tulimme kotiin. Mutta meillä oli ihana seikkailu kaksistaan.
Sunnuntaina menimme uimaan kaksistaan, kun puoliso oli kipeänä flunssassa. Vesi oli kylmempää kuin tavallisesti, mutta se ei haitannut kuin hetken. Laulelimme ja touhusimme ja uimme ja pompimme ja teimme kaikkea ihanaa. Keksin kaikenlaisia laululeikkejä ja tyttö tykkäsi ihan hurjasti. Minulle oli ennättänyt tulla kova tyttö-olo ja tytöllä oli selvästi kova äiti-olo. Nautimme siis toisistamme. Loppupäivän vietimme kaverini luona, joka on tytön kunniatäti. Oli ihanaa nähdä, miten tyttö on ystävystynyt minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja ottaa heitä mukaan leikkimään.
Tämä viikko on mennyt aikalailla flunssaillessa. Itse olen nukahtanut lähes joka ilta sohvalle siinä neljän maissa ja puoliso on leikittänyt tyttöä, kunnes olen jälleen tajuissani. Tyttö on ollut kipeänä ja kotona. Maanantaina kävimme katsomassa yhtä päiväkotia ja torstaina toista. Torstaisen käynnin jälkeen kävimme katsomassa erästä tytön ystävää, josta tyttö sanoi niin söpösti, että se on hänen paras kaverinsa. He saattoivat leikkiä yhdessä jonkin aikaa ja leikkivät todella hienosti. He maalasivat vesiväreillä yhdellä siveltimellä ja vuorottelivat sen käytössä todella hyvin. Perjantaina aloimme olla kunnossa ja ensin kävimme puistossa ja sitten kirjastossa. Tyttö jäi kohtuullisen kivasti puistoon ja oli ihan iloisen oloinen, kun hain hänet sieltä. Kirjastossa meni muuten tosi ihanasti, mutta lopussa tyttö ei olisi halunnut pukea päälleen. Se tuntuu olevan nyt tosi hankalaa tytöstä ja sen kanssa saa tapella. Kirjastossa luimme kainalokkain kirjoja ja tyttö luki Miffylleen (haimme sen juuri lelukaupasta) kirjaa ja sitten tyttö touhusi. Nyt sitten olemme innolla lukeneet niitä kirjoja, jota löysimme. Tyttö tykkää siitä, kun hänelle luetaan ja näin ollen sitä siis teemmekin lisääntyvissä määrin.
Niin ja tiistaina kävimme Myllyssä, kun piti viedä auto huoltoon ja menimme sieltä sitten Myllyyn touhuamaan, kunnes tulimme bussilla kotiin. Myllyssä oli hauska muumi-teemainen leikkipaikka, jossa tyttö touhusi hurjasti ja sain jälleen kerran nähdä, miten vaivattomasti tyttö alkaa touhuta muiden lasten kanssa ollessaan hyvällä tuulella. Lisäksi söimme jopa kahdesti jäätelöä.
Nyt pari päivää tytöllä tuntuu olevan jokin olo. Voi olla, että hän on vielä kipeä tai sitten hän vain reagoi siihen, että puhumme kaikenlaisista muutoksista. Puhumme muutosta, puhumme päivähoidon muutoksista yms. Vähemmästäkin huolestuu. No, tänään meillä oli taas hauskaa leikkiä yhdessä. Hankin tytölle sellaisen alustan, johon voi laittaa erivärisiä nuppeja kiinni ja se on tytöstä kovin hauskaa. Hän jaksaa tehdä sitä jonkin aikaa ja sen jälkeen sitten touhutaan sillä ihan muita juttuja. Tänään keksin suuren valtavan kouran, joka nappaa ja se kikatutti tyttöä kovin.
Hän on edelleen hyvin rakas pieneni ja selvästi tykkää, kun äiti on iloinen ja touhuava. Aina en sitä jaksa olla ja niinä päivinä olo on itselläkin kurja. Jos vain joskus oppisi toimimaan paremmin. Nyt viime päivät olen ollut helposti ärsyyntyvä ja se on yksi vahva hypoteesi, miksi tyttökin on tänään ollut ärisevä ja pahalla päällä. Tuntuu tarttuvan helposti. No, ehkä ensi viikko menee taas paremmin. Nyt kuitenkin nukkumaan niin jaksaa huomenna sitten touhuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)