Kehitysaskelia taas

Siippa on tänään töissä ja olen vauvan kanssa kahdestaan kotona. Kaikki on mennyt hienosti. Sain annettua Disflatyliä, leikattua kynnetkin (sekä omat että vauvan), olemme päivävaatteissa ja molemmat ovat saaneet aamupesunsa. Jääkaapissa on lisää maitoakin pumpattuna, jos sille tulee joskus tarvetta.

Vauva nukkui viime yönä siis todella hyvin. Ensin hän nukkui klo 22.45-03.45 (noin). Sitten hän söi, vaihdoimme vaipan, hänelle tuli hikka ja pieni rauhattomuus, syötin toisesta rinnasta hetken ja sitten hän nukkui kahdeksaan eli kolme tuntia lisää. Nyt hän on taas torkuilla, johon hän rauhoittui tutin avulla syötyään runsaasti molemmista rinnoista. Hän tankkaa usein aamuisin ja sitten taas iltaisin.

Meille on alkanut syntyä rytmi. Iltatankkaus ja aamutankkaus ovat aika rutiinia. Päivällä sitten kahdet pidemmät torkut ja yöllä - no, se ei ole vielä vakiintunut ja riippuu vatsan voinnista. Onneksi Tiitiäinen tuntuu kykenevän nukahtamaan unisyklien välissä uudelleen uneen ilman aikuisen puuttumista. Se kertoo iloisia ja kauniita asioita tulevista öistä.

Vatsaa hän vielä valittelee, mutta se tuntuu hieman helpottaneen. Se ei aina enää herätä eikä vaadi ihan niin paljon ähkimistä.

Niistä kehitysaskelista: vauva avaa nyrkkinsä. Vauvojen kädethän ovat ensin nyrkissä, mutta enää ei ole. Se tekee sukkien laittamisesta käsiin hieman haasteellisen, kun niitä hyvin pieniä sormia tuntuu olevan ihan joka paikassa. Vauva myös seuraa katseellaan aina välillä. Hän edelleen tykkää katsoa ulos ja valoa kohti muutenkin, mutta nyt liikkuva isä tai äiti myös herättää kiinnostusta. Kasvoja hän myös välillä tapittaa hyvin keskittyneesti (se on äärimmäisen suloista).

Tuttivoitto

Meidän tyttö on hyväksynyt tutin! Se on sellainen halleluuja ja pikkuinen voitontanssi-juttu. Ehkä nyt hän ei syö itseään ähkyksi ja pahoinvoivaksi (rinnasta), vatsa saa levätä (koska se vaivaa) ja äiti saa joskus levätä. Isäkin saa nyt tehokkaan hiljennys-napin :). Ensin kelpasi vain NUK luonnonkumi-tutti, mutta sen hyväksyttyään tyttö hyväksyi käyttöönsä vielä DIKin keskosille (-2/+2kk) ja pienille vauvoille suunnatun tutin. Tiitiäisen isä kommentoi, että tyttö kuuli jostain, että tuttia saa käyttää vasta kuukauden iässä, joten hän hyväksyi sen vasta kuukauden iässä (joka on tänään).

Nyt, kun vatsavaivat vielä ratkeaisivat, hormooninäppyjen leviäminen pään alueella ratkeaisi ja tyttö saataisiin nukkumaan hyvin. Eli vielä hieman ongelmia ratkaisematta, mutta keskitytään tänään positiiviseen. Huomenna nimittäin Siippa palaa töihin ja jään yksin tytön kanssa...

Disflatyl sekä vauvan kasvu

Aloitimme tänään Disflatylin. Syy siihen on Tiitiäisen vatsavaivat, jotka herättelevät sekä tyttöä että äitiä. On todella ikävää katsoa vierestä, kun tyttö ähisee pää punaisena ja itkun kuuntelu on vielä tuotakin kamalampaa. Tiitiäisen mielestä litku maistuu todella pahalle, mutta toivottavasti osa lääkkeestä on päätynyt mahaankin ja auttaa. Tänään on ollut hieman helpompi päivä, mutta tämä voi olla toiveajatteluakin.

Tutin metsästys jatkuu yhä. Sain kälyltä vinkin, jota voi vielä kokeilla. Muuten alkavat mallit olla jo aika vähissä. Tiitiäinen lnukahtaa lähinnä rinta suussa tai sitten vaunuissa ulkona. Tämä ei ole täysin kätevää, erityisesti vatsan herätellessä. Pulauttelu on hieman lisääntynyt yliruokinnan myötä.

Kylpy on edelleen suosittu juttu. Lisäämme rypsiöljyä pesuveteen helpottamaan vauvan kuivan ihon kosteutusta.

Vauva alkaa muuntua hiljalleen. Hän alkaa kommunikoida enemmän ja alkaa muuntua vastasyntyneestä vauvaksi. Olenkohan pitänyt häntä tarpeeksi sylissä? Onkohan hänen perusturvallisuutensa saanut vahvan pohjan ensimmäisistä viikoista? Neljä viikkoa on jo ikää pienellä. Hän täyttää kuukauden huomenna.
Kun vatsa ei möyri, hän on varsinainen hymytyttö :) ja sekä isän että äidin rakas muru. Tosin rakas hän on silloinkin kun maha möyrii.

Lisää kehitysaskelia

Viikolla kolme tulivat myös ensimmäiset tietoisen oloiset hymyt. Viikolla neljä hän oppi mönkimään sängyssä rinnalle ja äitiyskopassa reunaa vasten.
Hän hallitsee kehonsa jo selkeästi paremmin ja on helpompi imettää. Muös imuote on selkeästi parempi. Hän on kannatellut päätään jo 14 sekunttia yhtäjaksoisesti.

Tiitiäisen kehitysaskeleet ja tapahtumat viikoilta 2-4

Viikolla 2:
- hän alkoi varsinaisesti puklaamaan, joskin edelleen se pääosin on melko vähäistä. Tuolloin kuitenkin piti hetki miettiä, miten se oksennus erotetaan puklusta. Mahtavaa pohdintaa, vai mitä?

Viikolla 3:
- Ensimmäinen lastenneuvola, jossa todettiin hyvin jatkunut kasvu
- Hänet esiteltiin suvulle ja hän sai nimensä
- Hän päästi ensimmäisen äännähdyksensä "Höö", kun tuli rinnalle. Muuten äänet lähinnä siis itkua
- Hän meni ensimmäiseen kylpyynsä eikä itkenyt kertaakaan (edes silloin, kun isä hieman roiskasi vettä korvaan)
- D-vitamiini aloitettiin

Viikolla 4:
- Mummo leikkasi Tiitiäisen kynnet ensimmäisen kerran. Myöhemmin viikolla äiti trimmasi kynsiä.
- Toinen äänne "äää", kun vaihdettiin vaippaa ja pestiin pientä
- Häntä on lääkitty ensimmäistä kertaa, kun kasvoissa olevat hormooninäppylät tulehtuivat.
- D-vitamiini vaihdettiin (nyt Rela-Drops), kun ensimmäisen tuotteen aloittamisen jälkeen ilmavaivat tuntuivat lisääntyneen. Vaihdon jälkeisenä yönä nukkui taas yli viiden tunnin pätkän (kiitos kaikelle, mitä ikinä voikaan kiittää tästä onnesta!).
- Hänelle on tarjottu kolmea erilaista tuttia. Kaksi näistä kävi ensimmäisen kerran, muttei toiste. Kolmas ei kelvannut edes ensimmäisellä kerralla vaan tyttö lähinnä kakoi sen pois suustaan osoittaen ilmeellä selvän paheksuntansa. Tutti olisi hyvä juttu, koska muuten hän imee rintaa, josta hän saa myös maitoa, jolloin hänen oma olo pahenee, kun on liikaa maitoa masussa ja maidon mukana menee myös ilmaa. Jatkamme siis sopivan tutin etsintää.

Tiitiäinen on myös saanut keinun olohuoneeseen. Siippa porasi kattoon kaksi koukkua, josta roikkuu vaunun kantokoppa, jossa Tiitiäinen saa hyvät unet, kun keinu keinuu lujaa. Eilen kelpasi paremmin kevyt keununta ja äidin käsi mahan päällä. On se niin kivaa, kun joka päivä saa keksiä uudet temput, että tyttö saadaan uneen. Vaunuajelu on edelleen ihan ykkönen, mutta ei sitä vielä oikeasti jaksa koko päivää kävellä ympäri maita ja mantuja. Onneksi yöllä pimeä huone, jossa ei ärsykkeitä, auttaa nukkumaan varsin hyvin. Jos vain ne mahavaivat saataisiin pois...

Tiitiäinen esittäytyy

Tiitiäinen on viikon ja neljän päivän ikäinen tyttölapsi. Hän lähinnä nukkuu, syö, ihmettelee ja äpisee. Olemme jo havainneet ihmeen eli yli neljän tunnin yöpätkä keskellä yötä. Toisaalta olen viettänyt vuorokauden imettäen kerran tunnissa. Hän on hyvin suloinen ja tänään oli toista kertaa kärryajelulla ulkona.
Hieman yli viikon aikana hän:
- on alkanut hymyillä, kun olo on hyvä. Se on vielä tiedostamatonta, mutta suloista silti
- on kikattanut unissaan neljä kertaa
- tullut kotiin sairaalasta ja pistänyt kahden aikuisen elämän aivan uusiksi
- nukkunut yhtäjaksoisesti viitisen tuntia
- saavuttanut syntymäpainonsa (eilen)
- pudottanut napatynkänsä (eilen)
Vanhemmat ovat hyvin univelkaisia ja väsyneitä, vaikka unta välillä saammekin. Vauva nukkuu hyvin.