Aloitimme tänään Disflatylin. Syy siihen on Tiitiäisen vatsavaivat, jotka herättelevät sekä tyttöä että äitiä. On todella ikävää katsoa vierestä, kun tyttö ähisee pää punaisena ja itkun kuuntelu on vielä tuotakin kamalampaa. Tiitiäisen mielestä litku maistuu todella pahalle, mutta toivottavasti osa lääkkeestä on päätynyt mahaankin ja auttaa. Tänään on ollut hieman helpompi päivä, mutta tämä voi olla toiveajatteluakin.
Tutin metsästys jatkuu yhä. Sain kälyltä vinkin, jota voi vielä kokeilla. Muuten alkavat mallit olla jo aika vähissä. Tiitiäinen lnukahtaa lähinnä rinta suussa tai sitten vaunuissa ulkona. Tämä ei ole täysin kätevää, erityisesti vatsan herätellessä. Pulauttelu on hieman lisääntynyt yliruokinnan myötä.
Kylpy on edelleen suosittu juttu. Lisäämme rypsiöljyä pesuveteen helpottamaan vauvan kuivan ihon kosteutusta.
Vauva alkaa muuntua hiljalleen. Hän alkaa kommunikoida enemmän ja alkaa muuntua vastasyntyneestä vauvaksi. Olenkohan pitänyt häntä tarpeeksi sylissä? Onkohan hänen perusturvallisuutensa saanut vahvan pohjan ensimmäisistä viikoista? Neljä viikkoa on jo ikää pienellä. Hän täyttää kuukauden huomenna.
Kun vatsa ei möyri, hän on varsinainen hymytyttö :) ja sekä isän että äidin rakas muru. Tosin rakas hän on silloinkin kun maha möyrii.
