helteitä, kuntoilua, seikkailua ja allergioita

Mummulan reissu meni hyvin. Ulkona oli kaunista ja riittävän vähän ötököitä, että olimme paljon pihalla potkimassa palloa, ihmettelemässä koiraa ja leikkimässä hiekkakuopalta tuodulla hiekalla. Isosisko potki paljon palloa ja pikkusisko ihmetteli kaikkea. Hän myös tykkäsi kovasti pihakeinusta sekä vedestä, kun sitä löysi. Yleensä siitä seurasi aikalailla märkyys, mutta sehän on vain odotettavaa. Perinteiseen tapaan meillä oli jälleen peliviikonloppu, jolloin isovanhemmat olivat tyttöjen kanssa keskenään. Se meni pääosin hyvin ja oli ihanaa pelata, mutta vuorokauden poissaolo oli pikkusiskolle liikaa ja pikkusiskon itkusta hätääntyneelle isosiskolle se oli liikaa ja kahden hätääntyneen lapsen kanssa olevalle mummulle se oli liikaa, joten palasimme takaisin ja se oli ihan ok. Tärkeämpää kuin peli on se, että lapsilla ja mummulla on hauskaa olla yhdessä. Hauskana leikkinä oli siskosten peppuplätsit portaissa. Hieman kauhulla kuuntelin jonkin aikaa, mutta varovaisesti ottivat ja mitään ei käynyt. Tällä kertaa mummulassa emme tehneet mitään ihmeellisempää kuin nautimme toistemme seurasta. Grillasimme puolison siskon luona, missä pikkusisko harjoitteli mäen juoksemista ylös ja alas. Tytöt kävivät isin kanssa mönkijällä. PIkkusisko kiipesi syliin ääntä pakoon, mutta meni kyllä kyytiin mielellään. Pikkusisko syötti koiralle keksejä ja isosisko opetti koiraa istumaan ja antamaan tassua (osaa kyllä sen jo, mutta isosisko tykkää tästä hurjasti). Molemmat tytöt olivat pöhkönä mummuun niin kuin ennenkin ja isosiskolla ja ukilla oli kaikenlaista pientä hauskaa yhdessä. Kotimatka meni myös yllättävän hyvin. Ajoimme ensin Jyväskylän luona olevaan Nokkakiven huvipuistoon ja siellä touhusimme useamman tunnin. Kävimme melkolailla kaikki soveltuvat laitteet läpi, jota kummallekin lapselle oli riittävästi. Kummitusjunassakin kävimme ja minua se kauhistutti ja imetin pikkusiskoa sen läpi, ettei hän näkisi. Isosiskoa se ei tuntunut juuri hätkäyttävän. Molemmat aikuiset pääsimme kokemaan hivenen vanhemman vuoristoradan kauhut, jotka jäivät onneksi isosiskolta pääosin huomaamatta. Isosiskon kanssa pääsimme myös pyörimään ja hyörimään hurjissa laitteissa. Sieltä sitten ajoimme muutamalla pysähdyksellä kotiin, jossa olimme ihan inhimilliseen aikaan.
Sen jälkeen puoliso on lomaillut ja siivoillut kotia sekä heittänyt hurjasti tavaraa roskiin. En enimmäkseen ole kysellyt, mitä sinne on mennyt. Minussa on vähän hamsterin vikaa, joten olen vaan pysynyt lähinnä viisaasti poissa tieltä. Omat opinnot sain suoritettua sikäli hyvin, että olen nyt lomalla neljättä päivää ja keskityn lepäämään, nukkumaan, kuntoilemaan ja nauttimaan tyttöjen seurasta. Tässä välissä oli jännityspäivä, kun menin tekemään tentin Lahteen ja isi jäi tyttöjen kanssa kolmistaan noin 11 tunnin ajaksi, mutta hyvin heillä oli mennyt. Minullakin meni kai hyvin.
Olen aloittanut kuntoilut ja luonnollisesti otan tytöt mukaan hommaan. Ensin juoksimme taloa ympäri ja teimme kuntopiiriä. Puolison korjattua pyöräni olemme pari päivää käyneet pyörälenkeillä. Isoisko menee niin hurjaa vauhtia, että saa ihan oikeasti ajaa itsekin aika haipakkaa eli kunto kasvaa kohisten. Tänään pyöräilimme kauempana olevalle leikkipuistolle. Siellä sitten tein vähän kuntopiiriä tyttöjen touhutessa. Sitten pyöräilimme takaisin.
Iltapäivät olemme nyt helteessä (nyt on helle. Lämpöä noin 30 astetta) viettäneet rannalla. Tänään pikkusisko otti veden elementin ihan täysin haltuunsa. Hänellä on uimarengas, josta isosisko aikanaan ei välittänyt lainkaan. Pikkusisko on ihastunut siihen ihan hurjasti. Hän ui sen kanssa. pomppii, pyörii, liukuu ja kaikin puolin touhuaa vedessä. Vesi on ilmeisesti myös aika lämmintä. Siltä se ainakin itsestä tuntuu. Välillä sitten syödään eväitä ja rakennetaan hiekkalinnoja rannalla. Molemmat tytöt myös keräilevät kiviä ja keppejä, joita sitten ihastellaan, tai pikkusiskon tapauksessa pudotellaan veteen ja ihmetellään "missä on?", kunnes äiti etsii, tai itse löytää, jolloin kajautetaan iloisena "löysin sen". Isosisko on edelleen ihan hurja uimari, mutta edelleen alkaa palella aika nopeasti.
Puoliso on rakentanut hiljalleen pihalle aikaimoisen lasten ihmemaan. Löytyy trampoliini, leikkimökki, hiekkalaatikko, keinut, kiipeilypuu ja liukumäki. Päivän verran löytyi vesiliukumäkikin, jonka edestä puoliso pumppasi ilmaa lasten altaaseen muutaman tunnin. Sitten kävi ilmi, että siinä on reikä ja hupi jäi siihen yhteen päivään. Mutta hauskaa se oli, vaikka vesi olikin niin kylmää, että pikkusisko alkoi huutaa, jos sinne humpsahti. Hän odotti portaiden alapäässä, että aikuinen meni palelluttamaan varpaitaan, ennen kuin kiipesi ylös asti. Fiksu pieni.
Isosisko on alkanut taas lukemaan minulle ja se on ihanaa. Hänen lukutaitonsa paranee hiljalleen jatkuvasti. Pikkusisko puhuu aina vain enemmän, neljän, viiden sanan lauseita ja monta lausetta peräkkäin. Hän osaa myös laskea viiteen, kuuteen satunnaisesti, pikkusisko siis. Isosisko laskee jo paljon pidemmälle ja usealla kielellä.
Meillä on tytöillä nyt nukahtamisessa oppimisprosessi kummallakin. Isosisko opettelee vaihtelevalla menestyksellä nukahtamaan itsekseen ja pikkusisko puolestaan opettelee nukahtamaan ilman rintaa. Jotain pieniä loogisia ongelmia on vielä setvimättä, koska nyt nämä prosessit hieman häiritsevät toisiaan. Mutta hyviä prosesseja molemmat. Pikkusisko on pari yötä nukkunut niin, että herää vain 1-2krt. Se tosin voi johtua siitä, että olemme saattaneet identifioida sen vielä vatsan väänteitä aiheuttavan ruoka-aineen ja se saattaa olla soija. Se pitää vielä varmistaa niin, että ensin kokeillaan reaktiota, jos vain minä syön soijaa. Jos siihen ei reagoida, kokeillaan, reagoiko suoraan soijaan. Jos tulee reaktiota, niin sitten soija jää vähäksi aikaa pois ja ruokavalio menee taas uusiksi. Mutta moni sellainen ruoka-aine, minkä kanssa olen ollut vähän varovainen (kuten kukkakaali ja parsakaali sekä herneet yms) voivat tulla uudelleen testiin. Kaura myös pitää testata. Meillä on trippi kauramaitoa ja sillä ajattelin kokeilla pieniä määriä kerrallaan, kunnes selviää, tuleeko reaktiota. Ensin kuitenkin tämä soija pitää selvittää. Isosiskohan pystyy jo välillä ilman reaktiota syömään leipää, jossa on vähän kauraa.
Pitää myös muistaa ruokkia pikkusisko ennen päivätorkkuja. Nyt tulee usein rinnalle ja veikkaan sen olevan nälkää. Kokeillaan huomenna.
Pikkusiskolla on ollut hurjan söpö "muille maille"-laulu, jota hän kailottaa aina välillä. Myös pehmot "tanssii näin". Lauloin heille kerran bussissa sellaista laulua, jossa kissa tulee ja tanssii näin, tanssii näin, tanssii näin, kissa tulee ja tanssii näin pusu pusu pusu pusu puusu. Se on jäänyt mieleen erityisesti pikkusiskolla, joka tanssittaa edelleen pehmoleluja. Hän tykkää, kun hänelle lauletaan ja hän selvästi opettelee niitä lauluja ja välillä jo laulaa sanan tai kaksi mukana. Kinkkinen hetki silti oli, kun hän pyysi pupu-laulua enkä edelleenkään ole lainkaan varma, että tiedän, mikä niistä se on.
Pikkusisko alkoi itsenäisesti vieroittautua tutista, mutta ehdottomasti ei rinnasta. Kerran hän sitten piilotti torkkuaikaan kaikki tuttinsa, koska ei halunnut. koska kuitenkin mieluummin alan vierottaa rinnasta, olen tästä keskustelleet kerran tai pari pikkusiskon kanssa. Nyt illalla siis imetän kyllä edelleen, mutta vain sen kerran ja sitten pitää nukahtaa ilman. Neljäs päivä menossa. Ei vielä helppoa pikkusiskolle, mutta ilta kerrallaan ja kyllä se tästä. On joka ilta nukahtanut. Ja parempi uni on tarkoittanut minulle enemmän unta ja enempi uni on tehnyt iloisemman ja läsnäolevamman äidin, joka tykkää kovasti olla pienoistensa kanssa ja ihmetellä heidän touhujaan.
Isosiskon pissavahingot saimme loppumaan sillä, että sanoimme, ettei voi mennä ulos, jos tulee vahinkoja. Vain isot tytöt, jotka itse huolehtivat vessaan tulemisesta, voivat mennä leikkimään itsenäisesti naapureiden kanssa. Pienet, joiden vessassa käymisestä pitää huolehtia, leikkivät vanhempien lähellä. Se toimi kerrasta. Vähän ajattelimmekin, ettei hän vain viitsi tulla ajoissa. Nyt tulee. Hyvä näin. Isohan hän jo on ja on hyvä, että käyttäytyy myös niin. Eli askel ja haaste kerrallaan päivästä toiseen katsellaan, miten ihanat ja ihmeelliset tiitiäiset kasvavat ja kehittyvät. Onnekkaita olemme.

Seikkailevat pienet

Olemme siirtyneet mummulaan. Lähdimme eilen aamulla matkaan, kun pikkusiskon torkkuaika lähestyi ja ajoimme Tampereelle. Siellä seikkailimme noin viisi tuntia Särkänniemellä. Pikkusisko piti hurjasti eläimistä Koiramäessä ja kiipeili jokaisen aitauksen reunaa ylös asti. Isosisko pääsi kummitustaloon isin kanssa. Jälleen kerran kivointa oli pikku puulaivojen uittaminen kylmässä vedessä. Se tuntuu olevan vakiosuosikki. Pikkusisko kovasti yritti karkailla, mutta onneksi siellä ei ollut tungosta. Sieltä sitten menimme laitteisiin. Menin isosiskon kanssa tukkijokeen ja kastuimme ihanan märiksi. Isosisko odotti ihan valtavan hienosti jonossa ja meillä oli kivaa. Kävin hänen kanssaan myös Viikinkilaivassa ja viimeisenä myös Troikassa, joka oli hänen valintansa viimeiseksi laitteeksi. Se oli myös hänen suosikkinsa. Pikkusisko seikkaili laitteissa lähinnä isin kanssa, mutta ilmeisesti piti aikalailla kaikista. Hän meni seitsemään niistä kymmenestä, mihin pääsee. Isosiskon laitteissa oli pidemmät jonot. Lisäksi molemmat siskokset touhusivat angry birds-alueella. Pikkusisko laski hurjasti mäkeä. Sieltä sitten jatkoimme ajoa. Pidimme vaihtoehtona yöpyä matkan varrella, mutta päätimme loppupeleissä ajaa yötä vasten perille. Tytöt viihtyivät välillä leikkien, välillä ipadia katsellen. Lopulta tytöt nukahtivat. Isosisko nukkua posotti viimeiset pari tuntia, mutta pikkusiskoa piti imettää vähän väliä takaisin uneen. Ei pysty nukkumaan auton penkissä, kun ei yhtään pääse kääntyilemään. Paras oli, kun imetin bussipysäkillä häntä niin, etten ottanut penkistä irti. Ei muuten toiminut kuin hetken, koska piti päästä rupsauttamaan ilmaa mahasta ja sehän ei onnistu liikkumatta niin millään. Pääsimme kuitenkin mummulaan ilman isompia kommervenkkejä. Kukaan ei oksentanut tällä matkalla. Eli ihanan iso parannus edelliseen matkaan.
Pikkusisko sanoo mahtavia asioita vaihtaessaan unisykliä. Yhden kerran hän pyysi anteeksi. Toisen kerran hän sanoi kiitos, kun tissuttelu loppui. Sitten tulikin moottoripyörän ääni ulkoa ja hän sanoi "ääni". Kerroin hänelle, ettei hätää ja että nuku vaan ja hän laittoi silmät kiinni ja jatkoi nukkumista. Ihana ja kohtelias tyttö.
Hän on oppinut ihan hurjasti. Hän osaa laskea melko luotettavasti neljään ja tapailee numeroita paljon pidemmällekin. Hän osaa keinua isojen tyttöjen keinussa ja jopa siinä kiipeilytelineen keinussa, jossa on vain tanko, jolla istutaan ja narut, josta pidetään kiinni. Lisäksi hän osaa laskea hurjan upeasti mäkeä jo isoissakin liukumäissä. Hän juoksee epätasaisessakin maastossa. Hän eilen kiipesi yli kolmivuotiaille tarkoitetussa kiipeilytelineessä ylemmille tasoille, missä taso tuli häntä rinnan korkeudelle. Ensin nosti itseään käsillä ylöspäin ja sitten nosti jalkansa reunan yli ja sitten matka taas jatkui. Hän kovasti nyt rakentaa kirjoista tornia, halailee sitä ja sanoo "hieno pino, ei kaadu". Ja kun pino (kirjoja tai palikoita) kaatuu, hän sanoo vaan, että "uudestaan". Isosiskon pinot hän säntää kaatamaan, sai hän niin tehdä tai ei. Sitten, kun pyydetään, niin hän pyytää isosiskolta anteeksi ja kohta taas kaataa isosiskon pinon. Eli opettelemme, että ei saa kaataa toisten pinoja ilman lupaa.
Kun hän törmää tai kaatuu, hän joko sanoo, että "ei sattunut", tai sitten pitää puhaltaa. Tässä on tarkka hierarkkia. Paras puhaltaja pikkusiskon mielestä on isosisko. Jos isosisko puhaltaa, se on ihan parasta. Jos isosisko ei ennätä tai ole paikalla, äiti puhaltaa. Jos kumpikaan meistä ei ennätä tai voi, isi puhaltaa.
Pikkusisko myös on opettelemassa nukkumista omassa sängyssä. Kotona se on sivuvaununa ja hän nukkuu jo siellä varsin hyvin. Viimeisenä imetän häntä hyvin epäergonomisessa asennossa sinne ja sitten hän rupeaa nukkumaan. Täällä ei pinniksestä voi laskea laitaa, joten kokeilinpa imettää tuosta pinnojen välistä. Vähän oli hankalaa, kummallekin. Tuli siis nukkumaan meidän väliin. Muuten se on tosi ok, mutta välillä saa kantapäästä munuaiseen. Mutta hiljalleen alkavat yöt rauhoittua. Vielä pitää heräillä, mutta pieniä lupaavia merkkejä on näkyvissä.
Isosisko on saanut parhaita kavereita päiväkodissa. Se on ihanaa. Hän menee edelleen sinne hurjan mielellään, mutta jäi kyllä kesälomallekin tosi mielellään. Päiväkotipäivien jälkeen hän leikkii naapurien lasten kanssa ja näemme häntä lähinnä aamutouhuissa ja iltatouhuissa. Siksi hän varmaan tuossa äskettäin valittikin, kun aina vaan komentelemme häntä. Toivottavasti loma muuttaa tilannetta. Kaipaan hauskanpitoa hänen kanssaan. Liian vähän teemme hauskoja juttuja ilman aikapaineita. Viimeksi menimme metsäretkelle, mutta sieltäkin piti tulla liian ajoissa pois, kun minulla meni maha sekaisin. Mutta siellä ollessamme tasapainottelimme kumpikin puun rungolla ja isosisko löysi paljon ötököitä yhdestä majasta sekä kiipeili ja pomppi kaikkialle. Oli myös ihanaa olla särkkiksessä hänen kanssaan. Eilen, kun katsoin, miten hän unissaan puhalsi kuolakuplia, tajusin jälleen, miten ainutlaatuisen ihana hän on ja miten se tunne ihanasta ainutlaatuisuudesta hukkuu, kun on liian kiire ja näemme liian vähän. Eli lisää laatuaikaa tytön kanssa piirtäen, värittäen, lukien, seikkaillen. Hän on joka sekunnin arvoinen moninkertaisesti.
Eilen aamulla oli pieni kriisi, kun isosisko keksi monta ihanaa leikkiä. Ja aina, kun isosisko alkoi leikkiä sitä (pomputti ilmapalloa, leikki taskulampulla) niin pikkusisko halusi vuoron. Hän osaa jo sanoa "minä vuoro". Sitten me aikuiset pyysimme isosiskoa antamaan pikkuiselle vuoron. Ja niin isosisko keksi uuden leikin. Ja tämä toistui ja toistui. Sitten isosisko ihan hermostui, että kaikki leikit viedään. Sitten piti lukea ja lohduttaa (sekä myös muistuttaa, että hän tekee samoin pikkusiskolle). Tuntuu, että aika usein saa olla poliisina siinä välissä ja samalla tosi usein ovat aivan ihania yhdessä.
Nautin niistä hetkistä, kun isosisko on vielä hetken aikaa pieni. Ne tulevat yleensä illalla iltasadun lukemisen aikaan. Siinä hän käpertyy syliin, puhuu rakkaudesta ja haluaa olla pieni, sylissä ja yhdessä. Ne ovat minulle päivän lempihetkiä.
Otimme isosiskon kanssa käyttöön äidin kukan. Kun äiti hermostuu, äiti ottaa kukasta lehden irti. Kun kaikki lehdet on irti, ei tule iltasatuja eikä mitään. Sen jälkeen, kun kukka tuli, ei ole kertaakaan ollut kukka tyhjänä. Isosiskolle on lähes ylpeyden asia yrittää pitää äidin kukka täynnä.