Olemme siirtyneet mummulaan. Lähdimme eilen aamulla matkaan, kun pikkusiskon torkkuaika lähestyi ja ajoimme Tampereelle. Siellä seikkailimme noin viisi tuntia Särkänniemellä. Pikkusisko piti hurjasti eläimistä Koiramäessä ja kiipeili jokaisen aitauksen reunaa ylös asti. Isosisko pääsi kummitustaloon isin kanssa. Jälleen kerran kivointa oli pikku puulaivojen uittaminen kylmässä vedessä. Se tuntuu olevan vakiosuosikki. Pikkusisko kovasti yritti karkailla, mutta onneksi siellä ei ollut tungosta. Sieltä sitten menimme laitteisiin. Menin isosiskon kanssa tukkijokeen ja kastuimme ihanan märiksi. Isosisko odotti ihan valtavan hienosti jonossa ja meillä oli kivaa. Kävin hänen kanssaan myös Viikinkilaivassa ja viimeisenä myös Troikassa, joka oli hänen valintansa viimeiseksi laitteeksi. Se oli myös hänen suosikkinsa. Pikkusisko seikkaili laitteissa lähinnä isin kanssa, mutta ilmeisesti piti aikalailla kaikista. Hän meni seitsemään niistä kymmenestä, mihin pääsee. Isosiskon laitteissa oli pidemmät jonot. Lisäksi molemmat siskokset touhusivat angry birds-alueella. Pikkusisko laski hurjasti mäkeä. Sieltä sitten jatkoimme ajoa. Pidimme vaihtoehtona yöpyä matkan varrella, mutta päätimme loppupeleissä ajaa yötä vasten perille. Tytöt viihtyivät välillä leikkien, välillä ipadia katsellen. Lopulta tytöt nukahtivat. Isosisko nukkua posotti viimeiset pari tuntia, mutta pikkusiskoa piti imettää vähän väliä takaisin uneen. Ei pysty nukkumaan auton penkissä, kun ei yhtään pääse kääntyilemään. Paras oli, kun imetin bussipysäkillä häntä niin, etten ottanut penkistä irti. Ei muuten toiminut kuin hetken, koska piti päästä rupsauttamaan ilmaa mahasta ja sehän ei onnistu liikkumatta niin millään. Pääsimme kuitenkin mummulaan ilman isompia kommervenkkejä. Kukaan ei oksentanut tällä matkalla. Eli ihanan iso parannus edelliseen matkaan.
Pikkusisko sanoo mahtavia asioita vaihtaessaan unisykliä. Yhden kerran hän pyysi anteeksi. Toisen kerran hän sanoi kiitos, kun tissuttelu loppui. Sitten tulikin moottoripyörän ääni ulkoa ja hän sanoi "ääni". Kerroin hänelle, ettei hätää ja että nuku vaan ja hän laittoi silmät kiinni ja jatkoi nukkumista. Ihana ja kohtelias tyttö.
Hän on oppinut ihan hurjasti. Hän osaa laskea melko luotettavasti neljään ja tapailee numeroita paljon pidemmällekin. Hän osaa keinua isojen tyttöjen keinussa ja jopa siinä kiipeilytelineen keinussa, jossa on vain tanko, jolla istutaan ja narut, josta pidetään kiinni. Lisäksi hän osaa laskea hurjan upeasti mäkeä jo isoissakin liukumäissä. Hän juoksee epätasaisessakin maastossa. Hän eilen kiipesi yli kolmivuotiaille tarkoitetussa kiipeilytelineessä ylemmille tasoille, missä taso tuli häntä rinnan korkeudelle. Ensin nosti itseään käsillä ylöspäin ja sitten nosti jalkansa reunan yli ja sitten matka taas jatkui. Hän kovasti nyt rakentaa kirjoista tornia, halailee sitä ja sanoo "hieno pino, ei kaadu". Ja kun pino (kirjoja tai palikoita) kaatuu, hän sanoo vaan, että "uudestaan". Isosiskon pinot hän säntää kaatamaan, sai hän niin tehdä tai ei. Sitten, kun pyydetään, niin hän pyytää isosiskolta anteeksi ja kohta taas kaataa isosiskon pinon. Eli opettelemme, että ei saa kaataa toisten pinoja ilman lupaa.
Kun hän törmää tai kaatuu, hän joko sanoo, että "ei sattunut", tai sitten pitää puhaltaa. Tässä on tarkka hierarkkia. Paras puhaltaja pikkusiskon mielestä on isosisko. Jos isosisko puhaltaa, se on ihan parasta. Jos isosisko ei ennätä tai ole paikalla, äiti puhaltaa. Jos kumpikaan meistä ei ennätä tai voi, isi puhaltaa.
Pikkusisko myös on opettelemassa nukkumista omassa sängyssä. Kotona se on sivuvaununa ja hän nukkuu jo siellä varsin hyvin. Viimeisenä imetän häntä hyvin epäergonomisessa asennossa sinne ja sitten hän rupeaa nukkumaan. Täällä ei pinniksestä voi laskea laitaa, joten kokeilinpa imettää tuosta pinnojen välistä. Vähän oli hankalaa, kummallekin. Tuli siis nukkumaan meidän väliin. Muuten se on tosi ok, mutta välillä saa kantapäästä munuaiseen. Mutta hiljalleen alkavat yöt rauhoittua. Vielä pitää heräillä, mutta pieniä lupaavia merkkejä on näkyvissä.
Isosisko on saanut parhaita kavereita päiväkodissa. Se on ihanaa. Hän menee edelleen sinne hurjan mielellään, mutta jäi kyllä kesälomallekin tosi mielellään. Päiväkotipäivien jälkeen hän leikkii naapurien lasten kanssa ja näemme häntä lähinnä aamutouhuissa ja iltatouhuissa. Siksi hän varmaan tuossa äskettäin valittikin, kun aina vaan komentelemme häntä. Toivottavasti loma muuttaa tilannetta. Kaipaan hauskanpitoa hänen kanssaan. Liian vähän teemme hauskoja juttuja ilman aikapaineita. Viimeksi menimme metsäretkelle, mutta sieltäkin piti tulla liian ajoissa pois, kun minulla meni maha sekaisin. Mutta siellä ollessamme tasapainottelimme kumpikin puun rungolla ja isosisko löysi paljon ötököitä yhdestä majasta sekä kiipeili ja pomppi kaikkialle. Oli myös ihanaa olla särkkiksessä hänen kanssaan. Eilen, kun katsoin, miten hän unissaan puhalsi kuolakuplia, tajusin jälleen, miten ainutlaatuisen ihana hän on ja miten se tunne ihanasta ainutlaatuisuudesta hukkuu, kun on liian kiire ja näemme liian vähän. Eli lisää laatuaikaa tytön kanssa piirtäen, värittäen, lukien, seikkaillen. Hän on joka sekunnin arvoinen moninkertaisesti.
Eilen aamulla oli pieni kriisi, kun isosisko keksi monta ihanaa leikkiä. Ja aina, kun isosisko alkoi leikkiä sitä (pomputti ilmapalloa, leikki taskulampulla) niin pikkusisko halusi vuoron. Hän osaa jo sanoa "minä vuoro". Sitten me aikuiset pyysimme isosiskoa antamaan pikkuiselle vuoron. Ja niin isosisko keksi uuden leikin. Ja tämä toistui ja toistui. Sitten isosisko ihan hermostui, että kaikki leikit viedään. Sitten piti lukea ja lohduttaa (sekä myös muistuttaa, että hän tekee samoin pikkusiskolle). Tuntuu, että aika usein saa olla poliisina siinä välissä ja samalla tosi usein ovat aivan ihania yhdessä.
Nautin niistä hetkistä, kun isosisko on vielä hetken aikaa pieni. Ne tulevat yleensä illalla iltasadun lukemisen aikaan. Siinä hän käpertyy syliin, puhuu rakkaudesta ja haluaa olla pieni, sylissä ja yhdessä. Ne ovat minulle päivän lempihetkiä.
Otimme isosiskon kanssa käyttöön äidin kukan. Kun äiti hermostuu, äiti ottaa kukasta lehden irti. Kun kaikki lehdet on irti, ei tule iltasatuja eikä mitään. Sen jälkeen, kun kukka tuli, ei ole kertaakaan ollut kukka tyhjänä. Isosiskolle on lähes ylpeyden asia yrittää pitää äidin kukka täynnä.
