Koulua, päiväkotia, vahinkoaltistuksia ja lisää koronaa

Aloitin työt noin vuosi sitten yliopistolla. Sen kanssa samaan aikaan jatkoin opiskelua. Lopputuloksena on ollut aika väsynyt äiti, joka ei juuri jaksa tänne kirjoitella, mikä on sääli, koska tytöt ovat edelleen ihania ja suloisia ja tekevät hienoja asioita, jotka unohtuvat. Ja nyt on tapahtunut isoja asioita. Aloitetaan isoimmasta.

Isosisko aloitti koulun. Se jännitti häntä kovasti ja hän muuttikin nukkumaan meidän huoneen lattialle joksikin aikaa, jolloin nukkuminen ei ollut niin haastavaa. Nyt koulua on käyty jo noin neljä kuukautta ja jännitys on vaihtunut innostukseksi tavalla, joka ilahduttaa koulusta pitävää äitiä. Hän on saanut uusia ystäviä uusista luokkakavereista, osallistuu teatteritreeneihin perjantaisin ja partioon torstaisin. Hän tykkää lukuaineista eniten matikasta ja vähiten äidinkielestä, jossa on liian pitkiä lukuläksyjä. Lempiaineena on kuitenkin käsityö. Isosisko on tykästynyt kovasti siitä ja tekee kotonakin välillä käsitöitä, kuten sormivirkkausta. Hän on sitä tehnyt noin jalkapallon kokoisen kerän jo. Siitä pitäisi kuulema tehdä pikkusiskolle mekko jossain kohtaa. Isosisko tykkää hurjasti opettajastaan, joka tuntuu kyllä varsin mukavalta. Kaiken kaikkiaan hän menee tosi mielellään kouluun. Alkusyksyn hän osallistui epäviralliseen kerhoon nimeltään TT eli TipuTytöt, joita veti yksi hänen luokaltaan. Hän on juuri lähtenyt siitä, koska sieltä tuli ukaasi tuoda rahaa kerholle tai tulee ikäviä seuraamuksia. Olin niin ylpeä hänestä, miten hän sen asian hoiti. Lisäksi hän on päättänyt ryhtyä yrittäjäksi. Hän tuunaa pinnejä ja on kokeilemme myydä niitä. Katsotaan, miten se menee. Positiivista palautetta on jo tullut. Nyt vaan odotetaan kauppojen tuloa myös tai mietitään uutta myyntistrategiaa. Yrityksen nimi on Pinkkarit.

Pikkusisko on nyt päiväkodissa, josta isosisko aikanaan valmistui. Pikkusisko menee mielellään päiväkotiin ja kotiin haettaessa haluaa usein tehdä vielä yhden jutun valmiiksi. Hänellä on hyvä päivä, jos äiti hakee pois ja paha, jos isi hakee. Aika usein minä haen. Päiväkodin ainoana ongelmana on se, että vähän väliä sieltä tulee allergeenialtistus. Nyt on jo kolme altistusta ollut ja tyttö on ollut siellä vasta kesäkuusta. Juuri perjantaina hän sai naudanlihapihviä vahingossa. No, tulipa sekin nyt sitten kontrolloitua. Toivottavasti seuraava vahinkoaltistus tulee edes kananmunalle tai soijalle, jotka nekin pitäisi kontrolloida.

Pikkusiskolla on nyt myös lasit. Kävi ilmi, että hän karsastaa mutta myös näkee varsin huonosti. Hänellä oli +6 toisessa silmässä ja +5,5 toisessa. Nyt sitten opettelemme kolmivuotiaan kanssa pitämään laseja hellästi. Hankimme niihin myös vakuutuksen. Lisäksi kävi ilmi, että tytöllä on migreeneitä. Hänellä alkoi keväällä kovasti särkeä pää monta kertaa viikossa. Tai keväällä hän oppi sanomaan, että pää on pipi. Hän kävi magneettikuvassakin nukutettuna, mikä oli äidille paljon vaikeampaa kuin tytölle. Kaikki rakenteet olivat kuitenkin kunnossa ja estolääke karkoitti kaikki migreenit, joten diagnoosi on selvä. Kohta kokeilemme, selviäisikö hän jo ilman estolääkkeitä. Sitten katsotaan. Tuon ikäinen muuttuu niin vauhdilla, että vain 3-6kk saa kerralla antaa estolääkkeitä.

Pikkusisko täytti 3v pari viikkoa sitten. Korona vahvasti vaikutti synttärivalmisteluihin niin, että pidettiin useassa erässä ja rajoitettiin vierasmääriä. Meillä oli ulkokestit päiväkotiryhmälle (+ 1 vanhempi per lapsi), jossa grillattiin makkaraa ja syötiin ulkopöydän ääressä. Ihanaa, että on tuo iso ulkopöytä. Sitten oli toiset kestit, joissa oli kummiperheet. Pikkusisko kyllä tykkäsi useista juhlista :). Nyt hän on sitten kolmivuotias. Hän osaa näyttää sen sormilla ja tunnistaa numeronkin. Hän osaa jo joitain sanoja ranskaksi ja on tosi reipas eikä oikeastaan ollenkaan ujo.

Isosisko osaa tehdä sellaisia asioita kuin laskea 99 + 99 oikein (198) ja vielä selittää, millä logiikalla se tuli laskettua (otetaan 99:stä yksi pois, niin toisesta tulee 100 ja sitten lisätään se 98 vielä => 198). Hän myös tajusi, että väreillä voi tehdä matikkaa. Punainen + keltainen => oranssi. Violetti - sininen => punainen. Hän kävi kokeilemassa koodausta Kodarit ryhmässä ja tykkäsi kovasti. Hän on päättänyt isona ryhtyä joko luonnontieteilijäksi tai sitten tekee robotteja. Partio on ollut hänelle hurjan kiva harjoitus. Siellä tehdään niin monenlaisia asioita. He ovat paistaneet tikkupullaa, käyneet yön yli retkellä ja touhunneet vaikka mitä. Tapaamiset pidetään ulkona koronan takia. Lisäksi hän sai juuri viikonloppuna myytyä loput partiokalenterit. Viimeiset 2 menivät naapurille ja isosisko myi ne hurjan reippaasti.

Isosiskon kanssa on nyt ollut erityinen yritys saada viettää kaksistaan aikaa siis minä ja hän. Se aika on pikkusiskon tulon jälkeen ollut aivan liian vähissä aivan liian pitkään. Nyt eilen pikkusiskon torkuilla teimme yhdessä hänen yrityksensä mainoksen ja istuimme ihan sylikkäin katsomassa leffaa sekä pelasimme peliä. Keskiviikkona vien hänet sushille ja ostoksille viimeisellä lomaviikollani. Sitten alkaa minulla uusi työ. Yhteinen aika on ihastuttavasti lähentänyt meitä taas toisiimme. Aloimme jo olla aika etäisiä, vaikka ennen pikkusiskon syntymää olimme tosi tiiviisti yhdessä. Nyt on aika korjata se ennen teini-ikää.

Niin se aika rientää. Kohta on jo joulu. Korona on edelleen riesana ja isosiskon sanoilla "se pilaa kaiken". Tytöt kuitenkin kasvavat vauhdilla, kehittyvät ja ovat aivan ihania ja rakkaita edelleen. Elämää se on. Korona-aikanakin.

Covid-19 ja muita muutoksia meillä

Istun nojatuolissa nukkuvan isosiskon vieressä ja kirjoittelen tätä aivan järkyttävän pitkän ajan päästä edellisestä kirjoituksesta. Tässä välissä oli Covid-19. Tai siis vieläkin sehän kulkee maailmalla hurjaa vauhtia ja 11 miljoonaa tartuntaa parhaillaan ja määrä kasvaa koko ajan. Mutta Suomessa tilanne näyttää tosi hyvältä. Päivittäin on ihan yksittäisiä uusia tapauksia ja monissa osissa Suomea ei ensimmäistäkään moneen viikkoon. Keväällä kuitenkin meillä harjoitettiin vahvasti "social distancing" eli sosiaalista etäisyyttä. Isovanhempia ei saanut nähdä kuin puhelimen kuvaruudulla. Sairaana ei saanut mennä minnekään. Meillä tytöt olivat koko ajan hoidossa (jos olivat terveitä) ja oltiin helisemässä vain, jos tytöt olivat kipeitä. Minun työmäärä kiihtyi ihan hurjasti, kun opetus siirtyi verkkoon, ja meni ihan mahdottomaksi, kun pääsykokeetkin siirtyivät sinne. Sitten puoliso otti vastuun lapsista ja tein töitä parhaillaan 2t+ ylitöitä päivässä. Siinä ei juuri lapsia nähnyt. Tai tänne ennättänyt kirjoitella.

Sinä aikana isosiskon eskariaika päättyi. Siinä kohdassa tilanne taudin suhteen oli jo hyvä, joten heillä oli yökoulu eli illalla menivät uudelleen päiväkotiin ja haettiin sitten sieltä aamulla. Olivat katsoneet jotain leffaa (itse ilkimys 2), nukahtaneet yhdentoista maissa, isosisko oli herännyt kuuden maissa ja vähän kaivannut kotia, mutta toipunut, kun tehtiin aamupalaa. Sieltä hänet hakiessamme meillä oli pieni vain punaisten vanhemmille oleva kevätjuhla, jossa isot valmistuvat lauloivat pari laulua ja saivat todistuksen ja ruusun.

Sen yhteydessä sitten pikkusisko aloitti myös päiväkodissa eikä enää mennyt perhepäivähoitajan luokse. Muutos on mennyt ihan huippuhyvin. Mitään isompaa valitusta ei ole vielä tullut. Kovasti tytöt yhdessä leikkivät iltapäivällä, mutta muuten ryhmät ovat olleet erillään. Nyt tietenkin heinäkuun aikana lapsia ei siellä juuri ole, joten ovat kaikki yhdessä. Saa sitten nähdä syksyllä, miten hankalaa pikkusiskolla on, kun isosisko meneekin kouluun. no, silloin on paikka jo ihan tuttu. Alku on tosiaan ollut helppo, kun pikkusiskolle paikka on ollut tuttu ihan syntymästä saakka ja siitä saakka hän on siellä aina välillä käynyt. Hän ei enää edes ennätä halata, jos ei ota halia ennen sisälle menoa. Hän nukkuu siellä hyvin, syö hyvin, leikkii hienosti ja on tosi taitava ikäisekseen. hänestä tykätään siellä. Ainoa haaste oli kerran vahingossa annettu lehmänmaito, jonka johdosta tuli viikon verran allergiaoireita ja edelleen hän herää aamuisin klo 4.45, mikä on epäinhimillisen varhain. Ennen allergiakohtausta hän heräsi kuuden maissa, joka sekin on aikaisin. Vuorottelemme puolison kanssa. Tänään pikkusisko lauloi ensimmäistä lauluaan ranskaksi (Frere Jacque eli Jaakko kulta) eli aika nopeasti se alkoi se ranska. Viime viikolla häntä viedessäni hän jo vastasi topakasti, kun täti kysyi ranskaksi, että haluatko syödä, niin suomeksi, että "ei kiitos, söin jo".

Isosiskolla on nyt jokin epävarmuus, joka liittynee päiväkodin loppumiseen, kavereiden siirtymiseen muihin kouluihin. Valitettavasti hänen lempikaverinsa eivät jatka hänen kanssaan samaan kouluun. Se mietityttää kovin, kuten koulun aloitus muutenkin mietityttää häntä. Hän ei halua nukahtaa yksinään, joten hänen ei tarvitse. Minä yleensä istuksin hänen vieressään tuolilla kunnes hän alkaa tuhista.

Kesä alkoi valtavilla helteillä ja hankimme pihalle uima-altaan lapsia varten. Se kyllä pelasti vanhempienkin päivää monen monta kertaa. Se lämpeni ihan hurjan nopeasti todella lämpimäksi helteillä ja oli parhaimmillaan yli 30-asteinen vesi lapsille touhuta. Alussa lämmitettiin palju myös, jolloin voimme vaihdella uima-altaasta paljuun aina sen mukaan, miten lasten huulet väpättivät. Pikkusisko harjoittelee sukeltamista niin paljon, että välillä pitää pysäyttää tyttö hengittämään. Hurjan hyvin hän harjoittelee, mutta ei meinaa aina kuunnella vanhempia. Sitten laitetaan hetkeksi uimarenkaaseen miettimään tekemisiään. Ja jos menee oikein huonosti, niin pois uimasta, mutta siihen menee aika harvoin. Hauskin kerta oli minusta ehkä se, kun olimme uima-altaassa ukkosmyrskyn aikaan. Näin jopa yhden salaman. Se oli tytöistäkin tosi jännää. Nyt ulkona vaan sataa ja on viileää niin emme juuri ole uima-altaassa käyneet, mutta palju kyllä lämmitettiin tänään. siellä tytöt pulikoivat tosi mielellään.

Pikkusisko nukkuu taas meidän huoneessa. Katsotaan tätä tarkemmin sitten lomalla. Meillä ei ole lomalle juuri suunnitelmia. Tehdään, mitä hyvältä tuntuu. Korona peruutti meidän suunnitelmamme. Teemme sitten mitä ikinä hyvältä tuntuu. Yksi teatteri on jo varattu sekä yksi sirkus. Saatamme mennä mökille tai sitten keksiä muita suunnitelmia. Katsomme korona-tilanteen etenemistä ja teemme päätökset sen mukaan.

Muutoksia

Perhe muuttuu jatkuvasti ja erityisesti lasten kasvaessa. Tässä välissä iso muutos on ollut minun työni. Sen johdosta olen jatkuvasti aika väsynyt ja uuvuksissa. Siksi en ole tännekään mitään kirjoittanut. Lyhyt tiivistelmä viimeisesti 2-3kk meidän elämäämme.
Olemme aikalailla jatkuvasti kipeänä. Marraskuun alusta on ollut kolme vatsatautia ja 3-4 flunssaa. Flunssia saattaa olla enemmänkin, mutta ei niitä niin erota enää toisistaan. Koko ajan joku on kipeänä. Vähän sama tilanne oli isosiskon aloitettua päiväkodin. Se eka vuosi oli tämänlaista. Nyt minä olen kipeänä. Puoliso on toipumassa. Isosisko on kai kunnossa ja pikkusisko ehkä myös.
Pikkusisko on saanut kaikki hampaansa. Se on auttanut öissä. Lisäksi hän on luopunut vaipoista kokonaan. Sairaana ollessaan hän vielä saattaa niitä tarvita, mutta muuten ei tarvitse enää ollenkaan. Yöllä hän herää kerran, jolloin vien hänet vessaan. Muuten hän nukkuu. Vessahätä hänet taitaa herättää. Imetys on nyt myös loppunut noin viikko sitten. Pikkusisko on muutama kerta pyytänyt äidin maitoa sen jälkeen, mutta aina tilanne on onnistuttu ratkaisemaan muuten. Itkua ei ole asiasta tullut lainkaan eli taisimme molemmat olla valmiita tähän. Pikkusisko pärjää hienosti päivähoidossa. Hän menee sinne ihan mielellään eikä aina halua kotiin yhtä mielellään. Päivätorkut ovat alkaneet lyhentyä ja yöunet pidentyä. Hän nukahtaa kahdeksan jälkeen ja herää kuuden ja seitsemän välillä. Tuttia hän käyttää kotona muttei hoidossa. Kotonakin tarkoitus on se ennen kesää lopettaa.
Isosisko on oppinut seisomaan päällään ja käsillään. Niitä on harjoiteltu ihan hurjasti meillä. Pikkusiskokin osaa seisoa käsillään niin, että jalat ovat seinässä tai rahin päällä. Jalat eivät hänellä ole pään päällä, mutta aika hienoa sekin on. Isosiskon kanssa olemme nyt jo kolmannessa Harry Potterissa. Isosiskon uutisista isoimpana on se, että tuleva koulu on nyt tiedossa. Hän jatkaa ranskan kielen kanssa. Häntä välillä mietityttää koulu ja nyt on helpompaa, kun osaamme kertoa ihan suoraan, miten asia tulee jatkossa menemään.
Se nyt tältä kertaa. Lisää sitten jatkossa, kun taas ennätän.

Vatsatautia ja lähestyvää joulua

Niin ne viikot etenevät. Edellisellä viikolla meillä oli flunssaa ja tällä viikolla vatsatautia. Flunssa vaikutti isosiskoon hyvin vähän. Nenä vaan valui hitusen normaalia enemmän. Kuopus pidettiin kaksi päivää kotona toipumassa. Ensimmäisen minä olin hänen kanssaan ja jälkimmäisen puoliso oli. Heillä oli mennyt hyvin. Tällä viikolla kaikki muut olivat vatsataudissa. Minä pysyin pystyssä, vaikka kuvotti parin päivän ajan. Isosisko selvisi yhdellä vatsan tyhjennyksellä yöllä, mitenkäs muuten. Puoliso hoiti asian esimerkillisesti. Kuopus ja puoliso puolestaan olivat molemmat pari päivää sairaana. Onpa tultu kokeiltua etätöitä samalla kuopusta hoitaessa. Kuopus tosin löysi ihan ihmeellisiä asioita minun kotikoneelta, kun tein töitä työkoneella. Kone osaa kaikenlaista, mistä en tiennyt mitään. Ensi kerralla suosiolla kuitenkin ilmoittaudun sairaan lapsen hoitajaksi. Tällä kertaa tulkitsin korvaamattomuustestin tuloksia väärin :).

Toisena asiana on tyttöjen puhelimet. Isosisko sai oman puhelimen (ranne-mallisen), jolla hän nyt pystyy soittelemaan vanhemmilleen, isovanhemmilleen ja tädilleen. Hän on tästä aivan riemuissaan. Hän on soittanut isovanhemmille ja juttelee pitkät pätkät. Tädillekin soittaisi, mutta täti tekee vuorotöitä, joten hänen on parempi soittaa tänne. Pitääkin tämä tieto välittää tädillekin. Isosisko käyttää puhelinta varsin hienosti ja on siitä hurjan ylpeä. Minusta on ihanaa, että hän pystyy viimein luomaan suhteita rakkaisiin sukulaisiin suoraan ilman, että yhteydenotot kulkevat meidän kauttamme. Isosiskon uuden puhelimen seurauksena (ja osittain tästä syystä isosisko puhelimen sai) pikkusisko sai vanhan puhelimen, jolla voi nappia painamalla hälyttää vanhemmat ja joka näyttää, missä pieni menee. Sillä hän sitten painelee nappia ja soitan hänelle takaisin ja hän on siitä niin polleana, että. "Äiti soitti minulle", "minä soitin äidille". On mukavaa tietää, missä tytöt liikkuvat.

Kävimme menneellä viikolla isosiskon tulevan koulun (toivottavasti) vanhempainillassa. Haku tehdään ihan muutaman viikon päästä vuodenvaihteen jälkeen. Siellä sai hyödyllisiä päivämääriä ja vähän lisätietoa koulusta. Hitusen vielä prosessoin tätä, että isosisko menee kouluun, mutta niin se aika  menee eteenpäin.

Tänään vietimme pikkujoulua. Kävimme katsomassa Stockmannin jouluikkunaa, teatterisillan jouluvaloja, joulumarkkinoita ja Tuomiokirkon joulupuun valojen sytytytystä (piti ihan tarkistaa, että on sopiva määrä "ty"-kirjainyhdisteitä tuossa). Aamulla puoliso vei tytöt leikkimään lumessa, joka eilen satoi pihalle. Eilen teimme tyttöjen kanssa lumieläimiä. Isosisko teki hienon lumihiiren ja tein pikkusiskon kanssa yhdessä lumikissan. Molemmat onneksi kuvattiin, sillä tänään ne hajoitettiin. Illalla, kun tulimme kotiin, jäin tekemään tyttöjen kanssa lumitöitä. Eilen isosisko ne aikalailla tekikin ja tosi upeasti tekikin. Tänään teimme ne yhdessä ja kivaa oli. Kumpikin tyttö teki tosi hienoa työtä! Illalla vielä laitoimme valokuvakirjoja ja koristelimme taloa joulukoristeilla. Lisäksi kumpikin tyttö teki uuden joulutontun koristeisiin, tosin ikkunoille ne meni :).

Pikkusiskolla on aika voimakas äiti-olo nyt hoidon aloitettuaan. Isi ei kelpaa. Hetken huijasimme häntä sillä, että isi-äiti tulee apuun (eli isi), mutta se ei toiminut kuin kerran, ehkä kahdesti. Se on välillä raskasta, mutta hyvin ymmärrettävää. Kuitenkin isin kanssa pitää välillä vaan pärjätä ja sitten hän pärjää. Voisin antaa hänelle kotiympäristössä periksi, mutta kun isinkin kanssa pitää pärjätä ja minäkin tarvitsen unta. Mutta välillä on sydäntäsärkeviä itkuja. Onneksi vain pienen hetken ajan. Hän ei jää isille protestoimaan.

Meillä menee pääosin hyvin. Olen onnistunut vähentämään ärinää tytöille ja puhun heille ystävällisemmin. Tähän ehkä reaktiona isosisko kuuntelee paremmin, mitä sanon ja muutenkin käyttäytyy minua kohtaa kiltimmin. Kuten ohjaajat sanoivat taannoin, kun isosisko oli opettelemassa englantia liikunnallisesti samalla kuin oppi urheilulajeja, isosisko on hurjan kiltti ja osaava lapsi. Olen ihan samaa mieltä. Kuopus on puolestaan ihastuttava, kun hän tulee ja painaa pään rintaani vasten ja sanoo "äiti on hurjan rakas". Ihania tyttöjä kumpikin. Olen sanoinkuvaamattoman onnekas.

Kaksivuotias ja hoidossa oleva pikkusisko sekä isosiskon kuulumisia

Pikkusisko on nyt kaksivuotias. Juhlistimme synttäreitä perheen ja kummin voimin kaksi viikkoa sitten. Kakkuna oli vohvelikakku, joka oli yllättävän hyvää ja tosi helppo tehdä. Pikkusisko on ollut kaksivuotias nyt kaksi viikkoa. Yli kaksi vuotta on siis kulunut siitä, kun sain hänet ensimmäistä kertaa syliini ja aloimme molemmat toipua syntymän ihmeestä. Siihen aikaan on mahtunut paljon. Viimeisimpänä siihen mahtui päivähoidon aloitus. Pikkusisko aloitti perhepäivähoitajalla, joka asuu tosi lähellä meitä. Hänellä on oma 1,5 vuotias sekä toinen 2v hoidettava. Molemmat näistä ovat poikia, joskin siellä pitäisi aloittaa pian toinenkin kaksivuotias tyttö. Lapset ovat kuitenkin jo lyhyessä ajassa ryhmäytyneet ihan kivasti ja ilmeisesti hoidossa menee hyvin. Kahtena viimeisimpänä aamuna mina.ulle on itketty, ettei sinne haluta jäädä, mutta siellä alkaa nukkumiset ja syömiset viimeinkin sujua ja leikkiäkin taas jo on. Allergisia kohtauksia ei ole tullut ainakaan vielä. Hoitaja on hurjan suloinen ihminen ja koulutukseltaan lastentarhanopettaja. Eli asiantuntevassa hoidossa ja pienessä ryhmässä pääsee tämä meidän pieni aloittamaan uransa päivähoidossa. Syy tähän muutokseen oli minun töiden aloitus viikko sitten. Valitettavasti olen kuitenkin vielä melko kehno ylläpitämään 80% työaikaa ja se onkin haasteeni ensi viikolla. Viime viikolla tuli yhden 6t työpäivän edestä ylitöitä, mutta tulipa todistettua itselle, että täysipäivätyökin onnistuu. Ja jos ei onnistu, niin sitten hakee vaan taas 80% lyhennystä. Sen todennäköisesti saa. Pikkusisko tykkää olla päivähoitajan luona. Siellä on kuulema kivaa.

Isosisko tuli nyt tähän viereen tuhisemaan, kun nenä on tukossa. Hän kertoo seuraavaksi, mitä haluaa kirjoitettavan muistiin. Hän on tänä viikonloppuna ollut yhteensä 8t opettelemassa toiminnallisesti sekä urheilua että englantia. He ovat leikkineet siellä hippaa, laavahirviötä ja jalkapalloa. Siellä oli kuulema kivaa. Isosiskon muissa kuulumisissa hän tykkää päiväkodista ja siellä on hauskoja juttuja. Siellä oli viime viikolla muun muassa pistetehtäviä, joissa piti laittaa nimiä ja valittiin oikeita jalanjälkiä. Lisäksi he kävivät luonnontieteellisessä museossa retkellä. Isosiskolla on päiväkodissa hyviä kavereita, joiden kanssa on mukava leikkiä. Uimaan emme nyt tänä viikonloppuna ennättäneet. Isosiskolla on ollut hauska viikonloppu kotona ja he kävivät puolison kanssa ostamassa kauniita uusia vaatteita kaupasta. Hän sai silkkihousut ja sateenkaaripaidan, jonka hän aikoo laittaa huomenna päiväkotiin päälle. Kaupassa oli hauskaa. Sieltä sai lisäksi uudet talvikengät, kun vanhat olivat jääneet pieneksi. Nyt viikonloppuna hän on piirtänyt jokaisen my little pony -jengin jäsenen hienosti. Isosisko on myös saanut katsoa ipadia ja hän tykkää olla myös kotona. Viikonloppuna on saanut myös leikkiä pikkusiskon kanssa. Isosisko siis piti kaikesta, mitä teki viikonloppuna. Hän tykkää päiväkodistaan ja menee nyt leikkimään pikkusiskon kanssa.

Arki jatkuu nyt vähän toisennäköisenä. Loppuviikosta olemme kaikki jo tosi väsyneitä, mutta maanantaina ehkä taas vähän pirteämpänä taas uuteen viikkoon.

Eskari, lukeminen, kävyt ja uiminen sekä nippu muita juttuja

Aika rientää. Taas on ollut pitkään syyllinen olo, ettei ole ennättänyt kirjoittaa tänne. Paljon on tapahtunut, mutta onneksi enemmän niitä pieniä ja suloisia kuin isoja ja katastrofaalisia. Isosisko aloitti esikoulussa. Se pidetään samassa paikassa kuin päiväkotikin oli ja päivä jatkuu sujuvasti päiväkodilla, joten isoja muutoksia meidän arkeen se ei ole tuonut. Muutama kuitenkin on. Ensinnäkin esikoulu on velvoittava eli enää ei voi jäädä viettämään äiti-päivää, jos vain tuntuu siltä. Pitää olla sairaana (tai ainakin väittää olevansa). Toiseksi isosiskolle on tärkeää, että sitä kutsutaan eskariksi eikä päiväkodiksi. Siinä ne muutokset aikalailla on. Kaikkea kivaa siltä on tänä vuonna tulossa. Esimerkkejä on kouluvierailut, Irti maasta- kiipeilyt, yöpyminen päiväkodilla yms. Kaikkea kivaa siis.
Kotona isosisko on oma ihana itsensä. Meillä oli pitkään haasteena se, että hän tykkäsi huutaa. No, sitten otimme käyttöön huutokukan, jossa lehti lähtee aina kun huutaa. Lehden saa takaisin, kun on päivän huutamatta. Jos kukka on kokonaan täynnä, saa raksin ruutuun. Kun ruudut (14kpl) on täynnä, pääsee Leon leikkimaahan. Kuukauteen ei juuri ole huudettu ja toinen Leon leikkimaavierailu on juuri ansaittu. Valtavan iso ja arvostettu muutos.
Toisena isona asiana on se, että isosisko on lukenut ensimmäisen kokonaisen kirjansa. Hän luki ensin lause päivässä, sitten kappale ja lopulta sivu päivässä. Sivu päivässä tahtia olemme sitten edenneet jo toiseen kirjaan ja etenemme hyvää tahtia. Joskus se on helppoa. Joskus on selvästi jo väsynyt ja lukeminen takkuaa. Tällöin saattaa hypätä riviltä toiselle kesken lausetta tai lukea tavuja väärin päin, mutta eiköhän nämä kaikki jää pois, kun lukeminen tulee tutummaksi. Hän on myös alkanut lukemaan mainoksia, kirjan kansia ja yleensä kaikkea, missä on tekstiä. Enää sitä ei pysäytä mikään. Meidän tyttöhän lukee :).
Kolmantena isona asiana on se, että hän on ruvennut nukahtamaan itsekseen. Siitäkin hän saa raksin ruutuun ja, kun ruudukko (21kpl) on täynnä, hän saa kokeilla unikylää kaverin luona. Voi olla, että pitää hakea kotiin, mutta kokeilla saa. Kaveri on meille tuttu ja perhe on mukava.
Aika vähän häntä kotona näkyy. Hän on arkipäivät päiväkodissa, menee päivän jälkeen ja viikonloppuisin leikkimään naapurin lasten kanssa pihoille ja nyt jopa lähimetsiin. Hän on kotona lähinnä syömässä ja iltatouhujen aikana. Onneksi hän myös leikkii pikkusiskon kanssa. Välillä siitä tulee pelkkää kinaa ja huutoa. Välillä taas pelkkää kikatusta. Aika harvoin jää näiden välille. Onneksi isosisko vielä iltatouhuissa kiipeää kainaloon ihan lähelle lukemaan minulle iltakirjaa, kuuntelemaan minun lukemistani sekä iltalaulua. Puolison kanssa he myös lukevat iltakirjan ja sitten köllöttelevät juttelemassa hetken yhdessä. Se on kummastakin ihanaa.
Kuopus puolestaan on taas flunssassa. Hänellä iskee nämä vielä voimakkaammin kuin isosiskolle. Kuopuksella oli taannoin ensimmäinen kunnon korvatulehdus, johon sai antibiootteja, joista meni maha sekaisin ja nyt ilmeisesti ihottumaa vaippa-alueella. Siitä menemme huomenna lääkäriin. Korvatulehduksessa ihan ihmeellistä ainetta oli sellainen puuduttava tippa, jota tiputetaan korvaan ja se puuduttaa kivun muutamaksi tunniksi. Ostettiin heti toinen varalle.
Muuten hänelläkin menee kivasti. Hän kasvaa ja kehittyy hienosti. Yhtenä päivänä alas portaita tullessamme hän laski niitä 1, 2, 3, 4, autoin sanomalla 5 ja 6, kun unohti, mutta siitä hän jatkoi 7, 8, 9, 10, 11 ja sitten toisti yhtätoista portaikon loppuun. Aika hyvin alle kaksivuotiaalta. Hän myös kiipeilee portaat ylös ja alas tosi hienosti. Meillä on ollut hauskoja seikkailuja pienen kanssa. Kävimme yksi päivä metsässä. Siellä oli ötököitä ja matka sinne oli uuvuttanut pikkuisen eli emme olleet pitkään, mutta sieltä löytyi hieno käpy, joka tuli mukaan keinuun, jossa kuopus jutteli "hieno käpy minulla kädessä. Ei osu nenään". Toisena päivänä meillä asennettiin ilmanlämpöpumppua. Siitä riitti pitkään ihmettelyä. Menimme lounaan jälkeen poikkeuksellisesti ulos ihmettelemään pakettiautoa, koska kuopus tykkää autoista. Pakettiautolle kuopus sanoi oikein hienosti "hauska tutustua" ja silitti päälle. Sitten menimme keräilemään kukkia pihalta ja ihmettelimme mehiläisten lentoa kukasta kukkaan. Kerran jopa mehiläinen lensi kuopuksen kädessään pitämään kukkaan. Kun sitten menimme sinne Leon leikkimaahan isosiskon kanssa, pikkusisko tuli luonnollisesti mukaan. Hän liukui kaikissa isoissa liukumäissä, mihin jaksoin mennä hänen kanssaan ja hänen väsähtäessään hän halusi minun kantavan hänet ylös. Menimme siis välillä pienten leikkipuolelle, joka pääosin oli meidän pienelle ihan lusu, mutta siellä oli sellaisia isoja legoja, joilla saattoi rakentaa. Niistä hän rakensi mahtavan korkean tornin. Aina uuden palan laittaessaan hän totesi "nyt isompi". Lopuksi tietenkin se kaadettiin. Isosiskolla oli kaveri mukanaan ja he touhusivat ympäriinsä tosi hienosti. Pikkusisko käy vielä leikkipuistossa. Siellä on hänellä lempitäti ja sinne ei ole aina helppo jäädä, jos lempitäti ei ole paikalla. Mutta menemme joka kerta ensin keinumaan köllikeinuun, joka on ihan puiston ulkopuolella. Puistossa hän touhuilee, kiipeilee kalliolla, kerää käpyjä, puhaltaa saippuakuplia, joita osaa puhaltaa jo tosi hienosti ja tekee kaikkea kivaa. Eräänä päivänä, kun hain hänet, kysyin haluaisiko hän nakkia ruoaksi. Hän vastasi, että "ei halua ruokaa, haluaa nakkia". Se nauratti kovasti. Bonuksena on sadepäivinä lätäköt, jotka tuottavat poskettoman paljon onnea ja iloa pienille ihmisille. Niissä hypitään, niiden läpi juostaan ja niissä pestään käsiä (varsinkin, kun äiti sellaisenkin meni opettamaan).
Puoliso on ollut pitkään kipeä. Menimme siis kolmestaan tyttöjen kanssa kaksi viikonloppua sitten ensin maatilapäiville. Siellä molemmat saivat pomppia heinäkasassa, ruokkia lehmiä, lampaita, ihmetellä kanoja, koiria ja possua sekä käydä ponin vetämällä kärryajelulla. Lisäksi traktori ajelutti meitä pitkin lehmien laidunta safarilla. Se oli valtavan hieno tapahtuma, josta tytöt tykkäsivät kovasti. Sieltä ajoimme keskustaan, jossa menimme sirkukseen. Tietenkin unohdin tyttöjen kuulokkeet, mutta siitä huolimatta päivä oli hurjan ihana ja puoliso sai levätä rauhassa sellaiset 9t. Lisäksi olen kahdesti vienyt tytöt yksin uimaan. Ensimmäinen kerta meni tosi hienosti. Isosiskohan osaa jo uida ja ui kuin pieni kala. Pikkusisko uiskenteli mielellään renkaansa kanssa ympäri allasta ja hyppi reunalta veteen isosiskon kanssa. Toisella kerralla meni muuten myös tosi hienosti, mutta pikkusisko keksi, että hän voi kaatua mahalleen ja sukeltaa ihan missä vaan altaassa. Siinä piti sitten olla niin sanotusti tarkkana kuin porkkana, koska koska tahansa ilman varoitusta hän saattoi sukeltaa pinnan alle. Mutta meni sekin kerta oikein hienosti. Pieni seuraa isosiskonsa jalanjälkiä ja on jo hurja vesipeto. Isosisko ui koskematta lattiaan opetusaltaan yhdestä reunasta toiseen ja takaisin. Ihan huikeaa!
Olemme tosiaan laajentaneet hänen elämän reviiriään kattamaan myös läheiset metsät. Sinne ei saa mennä ilman gps-trackeriä ja meille pitää ensin sanoa, mutta muuten hän saa seikkailla. Hän selvästi nauttii kasvaneesta reviiristään. Hän on riittävän iso ja taitava siihen. Olen hänestä hurjan ylpeä. Rakastan tyttöjäni aivan hurjan hurjan paljon.

helteitä, kuntoilua, seikkailua ja allergioita

Mummulan reissu meni hyvin. Ulkona oli kaunista ja riittävän vähän ötököitä, että olimme paljon pihalla potkimassa palloa, ihmettelemässä koiraa ja leikkimässä hiekkakuopalta tuodulla hiekalla. Isosisko potki paljon palloa ja pikkusisko ihmetteli kaikkea. Hän myös tykkäsi kovasti pihakeinusta sekä vedestä, kun sitä löysi. Yleensä siitä seurasi aikalailla märkyys, mutta sehän on vain odotettavaa. Perinteiseen tapaan meillä oli jälleen peliviikonloppu, jolloin isovanhemmat olivat tyttöjen kanssa keskenään. Se meni pääosin hyvin ja oli ihanaa pelata, mutta vuorokauden poissaolo oli pikkusiskolle liikaa ja pikkusiskon itkusta hätääntyneelle isosiskolle se oli liikaa ja kahden hätääntyneen lapsen kanssa olevalle mummulle se oli liikaa, joten palasimme takaisin ja se oli ihan ok. Tärkeämpää kuin peli on se, että lapsilla ja mummulla on hauskaa olla yhdessä. Hauskana leikkinä oli siskosten peppuplätsit portaissa. Hieman kauhulla kuuntelin jonkin aikaa, mutta varovaisesti ottivat ja mitään ei käynyt. Tällä kertaa mummulassa emme tehneet mitään ihmeellisempää kuin nautimme toistemme seurasta. Grillasimme puolison siskon luona, missä pikkusisko harjoitteli mäen juoksemista ylös ja alas. Tytöt kävivät isin kanssa mönkijällä. PIkkusisko kiipesi syliin ääntä pakoon, mutta meni kyllä kyytiin mielellään. Pikkusisko syötti koiralle keksejä ja isosisko opetti koiraa istumaan ja antamaan tassua (osaa kyllä sen jo, mutta isosisko tykkää tästä hurjasti). Molemmat tytöt olivat pöhkönä mummuun niin kuin ennenkin ja isosiskolla ja ukilla oli kaikenlaista pientä hauskaa yhdessä. Kotimatka meni myös yllättävän hyvin. Ajoimme ensin Jyväskylän luona olevaan Nokkakiven huvipuistoon ja siellä touhusimme useamman tunnin. Kävimme melkolailla kaikki soveltuvat laitteet läpi, jota kummallekin lapselle oli riittävästi. Kummitusjunassakin kävimme ja minua se kauhistutti ja imetin pikkusiskoa sen läpi, ettei hän näkisi. Isosiskoa se ei tuntunut juuri hätkäyttävän. Molemmat aikuiset pääsimme kokemaan hivenen vanhemman vuoristoradan kauhut, jotka jäivät onneksi isosiskolta pääosin huomaamatta. Isosiskon kanssa pääsimme myös pyörimään ja hyörimään hurjissa laitteissa. Sieltä sitten ajoimme muutamalla pysähdyksellä kotiin, jossa olimme ihan inhimilliseen aikaan.
Sen jälkeen puoliso on lomaillut ja siivoillut kotia sekä heittänyt hurjasti tavaraa roskiin. En enimmäkseen ole kysellyt, mitä sinne on mennyt. Minussa on vähän hamsterin vikaa, joten olen vaan pysynyt lähinnä viisaasti poissa tieltä. Omat opinnot sain suoritettua sikäli hyvin, että olen nyt lomalla neljättä päivää ja keskityn lepäämään, nukkumaan, kuntoilemaan ja nauttimaan tyttöjen seurasta. Tässä välissä oli jännityspäivä, kun menin tekemään tentin Lahteen ja isi jäi tyttöjen kanssa kolmistaan noin 11 tunnin ajaksi, mutta hyvin heillä oli mennyt. Minullakin meni kai hyvin.
Olen aloittanut kuntoilut ja luonnollisesti otan tytöt mukaan hommaan. Ensin juoksimme taloa ympäri ja teimme kuntopiiriä. Puolison korjattua pyöräni olemme pari päivää käyneet pyörälenkeillä. Isoisko menee niin hurjaa vauhtia, että saa ihan oikeasti ajaa itsekin aika haipakkaa eli kunto kasvaa kohisten. Tänään pyöräilimme kauempana olevalle leikkipuistolle. Siellä sitten tein vähän kuntopiiriä tyttöjen touhutessa. Sitten pyöräilimme takaisin.
Iltapäivät olemme nyt helteessä (nyt on helle. Lämpöä noin 30 astetta) viettäneet rannalla. Tänään pikkusisko otti veden elementin ihan täysin haltuunsa. Hänellä on uimarengas, josta isosisko aikanaan ei välittänyt lainkaan. Pikkusisko on ihastunut siihen ihan hurjasti. Hän ui sen kanssa. pomppii, pyörii, liukuu ja kaikin puolin touhuaa vedessä. Vesi on ilmeisesti myös aika lämmintä. Siltä se ainakin itsestä tuntuu. Välillä sitten syödään eväitä ja rakennetaan hiekkalinnoja rannalla. Molemmat tytöt myös keräilevät kiviä ja keppejä, joita sitten ihastellaan, tai pikkusiskon tapauksessa pudotellaan veteen ja ihmetellään "missä on?", kunnes äiti etsii, tai itse löytää, jolloin kajautetaan iloisena "löysin sen". Isosisko on edelleen ihan hurja uimari, mutta edelleen alkaa palella aika nopeasti.
Puoliso on rakentanut hiljalleen pihalle aikaimoisen lasten ihmemaan. Löytyy trampoliini, leikkimökki, hiekkalaatikko, keinut, kiipeilypuu ja liukumäki. Päivän verran löytyi vesiliukumäkikin, jonka edestä puoliso pumppasi ilmaa lasten altaaseen muutaman tunnin. Sitten kävi ilmi, että siinä on reikä ja hupi jäi siihen yhteen päivään. Mutta hauskaa se oli, vaikka vesi olikin niin kylmää, että pikkusisko alkoi huutaa, jos sinne humpsahti. Hän odotti portaiden alapäässä, että aikuinen meni palelluttamaan varpaitaan, ennen kuin kiipesi ylös asti. Fiksu pieni.
Isosisko on alkanut taas lukemaan minulle ja se on ihanaa. Hänen lukutaitonsa paranee hiljalleen jatkuvasti. Pikkusisko puhuu aina vain enemmän, neljän, viiden sanan lauseita ja monta lausetta peräkkäin. Hän osaa myös laskea viiteen, kuuteen satunnaisesti, pikkusisko siis. Isosisko laskee jo paljon pidemmälle ja usealla kielellä.
Meillä on tytöillä nyt nukahtamisessa oppimisprosessi kummallakin. Isosisko opettelee vaihtelevalla menestyksellä nukahtamaan itsekseen ja pikkusisko puolestaan opettelee nukahtamaan ilman rintaa. Jotain pieniä loogisia ongelmia on vielä setvimättä, koska nyt nämä prosessit hieman häiritsevät toisiaan. Mutta hyviä prosesseja molemmat. Pikkusisko on pari yötä nukkunut niin, että herää vain 1-2krt. Se tosin voi johtua siitä, että olemme saattaneet identifioida sen vielä vatsan väänteitä aiheuttavan ruoka-aineen ja se saattaa olla soija. Se pitää vielä varmistaa niin, että ensin kokeillaan reaktiota, jos vain minä syön soijaa. Jos siihen ei reagoida, kokeillaan, reagoiko suoraan soijaan. Jos tulee reaktiota, niin sitten soija jää vähäksi aikaa pois ja ruokavalio menee taas uusiksi. Mutta moni sellainen ruoka-aine, minkä kanssa olen ollut vähän varovainen (kuten kukkakaali ja parsakaali sekä herneet yms) voivat tulla uudelleen testiin. Kaura myös pitää testata. Meillä on trippi kauramaitoa ja sillä ajattelin kokeilla pieniä määriä kerrallaan, kunnes selviää, tuleeko reaktiota. Ensin kuitenkin tämä soija pitää selvittää. Isosiskohan pystyy jo välillä ilman reaktiota syömään leipää, jossa on vähän kauraa.
Pitää myös muistaa ruokkia pikkusisko ennen päivätorkkuja. Nyt tulee usein rinnalle ja veikkaan sen olevan nälkää. Kokeillaan huomenna.
Pikkusiskolla on ollut hurjan söpö "muille maille"-laulu, jota hän kailottaa aina välillä. Myös pehmot "tanssii näin". Lauloin heille kerran bussissa sellaista laulua, jossa kissa tulee ja tanssii näin, tanssii näin, tanssii näin, kissa tulee ja tanssii näin pusu pusu pusu pusu puusu. Se on jäänyt mieleen erityisesti pikkusiskolla, joka tanssittaa edelleen pehmoleluja. Hän tykkää, kun hänelle lauletaan ja hän selvästi opettelee niitä lauluja ja välillä jo laulaa sanan tai kaksi mukana. Kinkkinen hetki silti oli, kun hän pyysi pupu-laulua enkä edelleenkään ole lainkaan varma, että tiedän, mikä niistä se on.
Pikkusisko alkoi itsenäisesti vieroittautua tutista, mutta ehdottomasti ei rinnasta. Kerran hän sitten piilotti torkkuaikaan kaikki tuttinsa, koska ei halunnut. koska kuitenkin mieluummin alan vierottaa rinnasta, olen tästä keskustelleet kerran tai pari pikkusiskon kanssa. Nyt illalla siis imetän kyllä edelleen, mutta vain sen kerran ja sitten pitää nukahtaa ilman. Neljäs päivä menossa. Ei vielä helppoa pikkusiskolle, mutta ilta kerrallaan ja kyllä se tästä. On joka ilta nukahtanut. Ja parempi uni on tarkoittanut minulle enemmän unta ja enempi uni on tehnyt iloisemman ja läsnäolevamman äidin, joka tykkää kovasti olla pienoistensa kanssa ja ihmetellä heidän touhujaan.
Isosiskon pissavahingot saimme loppumaan sillä, että sanoimme, ettei voi mennä ulos, jos tulee vahinkoja. Vain isot tytöt, jotka itse huolehtivat vessaan tulemisesta, voivat mennä leikkimään itsenäisesti naapureiden kanssa. Pienet, joiden vessassa käymisestä pitää huolehtia, leikkivät vanhempien lähellä. Se toimi kerrasta. Vähän ajattelimmekin, ettei hän vain viitsi tulla ajoissa. Nyt tulee. Hyvä näin. Isohan hän jo on ja on hyvä, että käyttäytyy myös niin. Eli askel ja haaste kerrallaan päivästä toiseen katsellaan, miten ihanat ja ihmeelliset tiitiäiset kasvavat ja kehittyvät. Onnekkaita olemme.