Niin ne viikot etenevät. Edellisellä viikolla meillä oli flunssaa ja tällä viikolla vatsatautia. Flunssa vaikutti isosiskoon hyvin vähän. Nenä vaan valui hitusen normaalia enemmän. Kuopus pidettiin kaksi päivää kotona toipumassa. Ensimmäisen minä olin hänen kanssaan ja jälkimmäisen puoliso oli. Heillä oli mennyt hyvin. Tällä viikolla kaikki muut olivat vatsataudissa. Minä pysyin pystyssä, vaikka kuvotti parin päivän ajan. Isosisko selvisi yhdellä vatsan tyhjennyksellä yöllä, mitenkäs muuten. Puoliso hoiti asian esimerkillisesti. Kuopus ja puoliso puolestaan olivat molemmat pari päivää sairaana. Onpa tultu kokeiltua etätöitä samalla kuopusta hoitaessa. Kuopus tosin löysi ihan ihmeellisiä asioita minun kotikoneelta, kun tein töitä työkoneella. Kone osaa kaikenlaista, mistä en tiennyt mitään. Ensi kerralla suosiolla kuitenkin ilmoittaudun sairaan lapsen hoitajaksi. Tällä kertaa tulkitsin korvaamattomuustestin tuloksia väärin :).
Toisena asiana on tyttöjen puhelimet. Isosisko sai oman puhelimen (ranne-mallisen), jolla hän nyt pystyy soittelemaan vanhemmilleen, isovanhemmilleen ja tädilleen. Hän on tästä aivan riemuissaan. Hän on soittanut isovanhemmille ja juttelee pitkät pätkät. Tädillekin soittaisi, mutta täti tekee vuorotöitä, joten hänen on parempi soittaa tänne. Pitääkin tämä tieto välittää tädillekin. Isosisko käyttää puhelinta varsin hienosti ja on siitä hurjan ylpeä. Minusta on ihanaa, että hän pystyy viimein luomaan suhteita rakkaisiin sukulaisiin suoraan ilman, että yhteydenotot kulkevat meidän kauttamme. Isosiskon uuden puhelimen seurauksena (ja osittain tästä syystä isosisko puhelimen sai) pikkusisko sai vanhan puhelimen, jolla voi nappia painamalla hälyttää vanhemmat ja joka näyttää, missä pieni menee. Sillä hän sitten painelee nappia ja soitan hänelle takaisin ja hän on siitä niin polleana, että. "Äiti soitti minulle", "minä soitin äidille". On mukavaa tietää, missä tytöt liikkuvat.
Kävimme menneellä viikolla isosiskon tulevan koulun (toivottavasti) vanhempainillassa. Haku tehdään ihan muutaman viikon päästä vuodenvaihteen jälkeen. Siellä sai hyödyllisiä päivämääriä ja vähän lisätietoa koulusta. Hitusen vielä prosessoin tätä, että isosisko menee kouluun, mutta niin se aika menee eteenpäin.
Tänään vietimme pikkujoulua. Kävimme katsomassa Stockmannin jouluikkunaa, teatterisillan jouluvaloja, joulumarkkinoita ja Tuomiokirkon joulupuun valojen sytytytystä (piti ihan tarkistaa, että on sopiva määrä "ty"-kirjainyhdisteitä tuossa). Aamulla puoliso vei tytöt leikkimään lumessa, joka eilen satoi pihalle. Eilen teimme tyttöjen kanssa lumieläimiä. Isosisko teki hienon lumihiiren ja tein pikkusiskon kanssa yhdessä lumikissan. Molemmat onneksi kuvattiin, sillä tänään ne hajoitettiin. Illalla, kun tulimme kotiin, jäin tekemään tyttöjen kanssa lumitöitä. Eilen isosisko ne aikalailla tekikin ja tosi upeasti tekikin. Tänään teimme ne yhdessä ja kivaa oli. Kumpikin tyttö teki tosi hienoa työtä! Illalla vielä laitoimme valokuvakirjoja ja koristelimme taloa joulukoristeilla. Lisäksi kumpikin tyttö teki uuden joulutontun koristeisiin, tosin ikkunoille ne meni :).
Pikkusiskolla on aika voimakas äiti-olo nyt hoidon aloitettuaan. Isi ei kelpaa. Hetken huijasimme häntä sillä, että isi-äiti tulee apuun (eli isi), mutta se ei toiminut kuin kerran, ehkä kahdesti. Se on välillä raskasta, mutta hyvin ymmärrettävää. Kuitenkin isin kanssa pitää välillä vaan pärjätä ja sitten hän pärjää. Voisin antaa hänelle kotiympäristössä periksi, mutta kun isinkin kanssa pitää pärjätä ja minäkin tarvitsen unta. Mutta välillä on sydäntäsärkeviä itkuja. Onneksi vain pienen hetken ajan. Hän ei jää isille protestoimaan.
Meillä menee pääosin hyvin. Olen onnistunut vähentämään ärinää tytöille ja puhun heille ystävällisemmin. Tähän ehkä reaktiona isosisko kuuntelee paremmin, mitä sanon ja muutenkin käyttäytyy minua kohtaa kiltimmin. Kuten ohjaajat sanoivat taannoin, kun isosisko oli opettelemassa englantia liikunnallisesti samalla kuin oppi urheilulajeja, isosisko on hurjan kiltti ja osaava lapsi. Olen ihan samaa mieltä. Kuopus on puolestaan ihastuttava, kun hän tulee ja painaa pään rintaani vasten ja sanoo "äiti on hurjan rakas". Ihania tyttöjä kumpikin. Olen sanoinkuvaamattoman onnekas.
