Vatsatautia ja lähestyvää joulua

Niin ne viikot etenevät. Edellisellä viikolla meillä oli flunssaa ja tällä viikolla vatsatautia. Flunssa vaikutti isosiskoon hyvin vähän. Nenä vaan valui hitusen normaalia enemmän. Kuopus pidettiin kaksi päivää kotona toipumassa. Ensimmäisen minä olin hänen kanssaan ja jälkimmäisen puoliso oli. Heillä oli mennyt hyvin. Tällä viikolla kaikki muut olivat vatsataudissa. Minä pysyin pystyssä, vaikka kuvotti parin päivän ajan. Isosisko selvisi yhdellä vatsan tyhjennyksellä yöllä, mitenkäs muuten. Puoliso hoiti asian esimerkillisesti. Kuopus ja puoliso puolestaan olivat molemmat pari päivää sairaana. Onpa tultu kokeiltua etätöitä samalla kuopusta hoitaessa. Kuopus tosin löysi ihan ihmeellisiä asioita minun kotikoneelta, kun tein töitä työkoneella. Kone osaa kaikenlaista, mistä en tiennyt mitään. Ensi kerralla suosiolla kuitenkin ilmoittaudun sairaan lapsen hoitajaksi. Tällä kertaa tulkitsin korvaamattomuustestin tuloksia väärin :).

Toisena asiana on tyttöjen puhelimet. Isosisko sai oman puhelimen (ranne-mallisen), jolla hän nyt pystyy soittelemaan vanhemmilleen, isovanhemmilleen ja tädilleen. Hän on tästä aivan riemuissaan. Hän on soittanut isovanhemmille ja juttelee pitkät pätkät. Tädillekin soittaisi, mutta täti tekee vuorotöitä, joten hänen on parempi soittaa tänne. Pitääkin tämä tieto välittää tädillekin. Isosisko käyttää puhelinta varsin hienosti ja on siitä hurjan ylpeä. Minusta on ihanaa, että hän pystyy viimein luomaan suhteita rakkaisiin sukulaisiin suoraan ilman, että yhteydenotot kulkevat meidän kauttamme. Isosiskon uuden puhelimen seurauksena (ja osittain tästä syystä isosisko puhelimen sai) pikkusisko sai vanhan puhelimen, jolla voi nappia painamalla hälyttää vanhemmat ja joka näyttää, missä pieni menee. Sillä hän sitten painelee nappia ja soitan hänelle takaisin ja hän on siitä niin polleana, että. "Äiti soitti minulle", "minä soitin äidille". On mukavaa tietää, missä tytöt liikkuvat.

Kävimme menneellä viikolla isosiskon tulevan koulun (toivottavasti) vanhempainillassa. Haku tehdään ihan muutaman viikon päästä vuodenvaihteen jälkeen. Siellä sai hyödyllisiä päivämääriä ja vähän lisätietoa koulusta. Hitusen vielä prosessoin tätä, että isosisko menee kouluun, mutta niin se aika  menee eteenpäin.

Tänään vietimme pikkujoulua. Kävimme katsomassa Stockmannin jouluikkunaa, teatterisillan jouluvaloja, joulumarkkinoita ja Tuomiokirkon joulupuun valojen sytytytystä (piti ihan tarkistaa, että on sopiva määrä "ty"-kirjainyhdisteitä tuossa). Aamulla puoliso vei tytöt leikkimään lumessa, joka eilen satoi pihalle. Eilen teimme tyttöjen kanssa lumieläimiä. Isosisko teki hienon lumihiiren ja tein pikkusiskon kanssa yhdessä lumikissan. Molemmat onneksi kuvattiin, sillä tänään ne hajoitettiin. Illalla, kun tulimme kotiin, jäin tekemään tyttöjen kanssa lumitöitä. Eilen isosisko ne aikalailla tekikin ja tosi upeasti tekikin. Tänään teimme ne yhdessä ja kivaa oli. Kumpikin tyttö teki tosi hienoa työtä! Illalla vielä laitoimme valokuvakirjoja ja koristelimme taloa joulukoristeilla. Lisäksi kumpikin tyttö teki uuden joulutontun koristeisiin, tosin ikkunoille ne meni :).

Pikkusiskolla on aika voimakas äiti-olo nyt hoidon aloitettuaan. Isi ei kelpaa. Hetken huijasimme häntä sillä, että isi-äiti tulee apuun (eli isi), mutta se ei toiminut kuin kerran, ehkä kahdesti. Se on välillä raskasta, mutta hyvin ymmärrettävää. Kuitenkin isin kanssa pitää välillä vaan pärjätä ja sitten hän pärjää. Voisin antaa hänelle kotiympäristössä periksi, mutta kun isinkin kanssa pitää pärjätä ja minäkin tarvitsen unta. Mutta välillä on sydäntäsärkeviä itkuja. Onneksi vain pienen hetken ajan. Hän ei jää isille protestoimaan.

Meillä menee pääosin hyvin. Olen onnistunut vähentämään ärinää tytöille ja puhun heille ystävällisemmin. Tähän ehkä reaktiona isosisko kuuntelee paremmin, mitä sanon ja muutenkin käyttäytyy minua kohtaa kiltimmin. Kuten ohjaajat sanoivat taannoin, kun isosisko oli opettelemassa englantia liikunnallisesti samalla kuin oppi urheilulajeja, isosisko on hurjan kiltti ja osaava lapsi. Olen ihan samaa mieltä. Kuopus on puolestaan ihastuttava, kun hän tulee ja painaa pään rintaani vasten ja sanoo "äiti on hurjan rakas". Ihania tyttöjä kumpikin. Olen sanoinkuvaamattoman onnekas.

Kaksivuotias ja hoidossa oleva pikkusisko sekä isosiskon kuulumisia

Pikkusisko on nyt kaksivuotias. Juhlistimme synttäreitä perheen ja kummin voimin kaksi viikkoa sitten. Kakkuna oli vohvelikakku, joka oli yllättävän hyvää ja tosi helppo tehdä. Pikkusisko on ollut kaksivuotias nyt kaksi viikkoa. Yli kaksi vuotta on siis kulunut siitä, kun sain hänet ensimmäistä kertaa syliini ja aloimme molemmat toipua syntymän ihmeestä. Siihen aikaan on mahtunut paljon. Viimeisimpänä siihen mahtui päivähoidon aloitus. Pikkusisko aloitti perhepäivähoitajalla, joka asuu tosi lähellä meitä. Hänellä on oma 1,5 vuotias sekä toinen 2v hoidettava. Molemmat näistä ovat poikia, joskin siellä pitäisi aloittaa pian toinenkin kaksivuotias tyttö. Lapset ovat kuitenkin jo lyhyessä ajassa ryhmäytyneet ihan kivasti ja ilmeisesti hoidossa menee hyvin. Kahtena viimeisimpänä aamuna mina.ulle on itketty, ettei sinne haluta jäädä, mutta siellä alkaa nukkumiset ja syömiset viimeinkin sujua ja leikkiäkin taas jo on. Allergisia kohtauksia ei ole tullut ainakaan vielä. Hoitaja on hurjan suloinen ihminen ja koulutukseltaan lastentarhanopettaja. Eli asiantuntevassa hoidossa ja pienessä ryhmässä pääsee tämä meidän pieni aloittamaan uransa päivähoidossa. Syy tähän muutokseen oli minun töiden aloitus viikko sitten. Valitettavasti olen kuitenkin vielä melko kehno ylläpitämään 80% työaikaa ja se onkin haasteeni ensi viikolla. Viime viikolla tuli yhden 6t työpäivän edestä ylitöitä, mutta tulipa todistettua itselle, että täysipäivätyökin onnistuu. Ja jos ei onnistu, niin sitten hakee vaan taas 80% lyhennystä. Sen todennäköisesti saa. Pikkusisko tykkää olla päivähoitajan luona. Siellä on kuulema kivaa.

Isosisko tuli nyt tähän viereen tuhisemaan, kun nenä on tukossa. Hän kertoo seuraavaksi, mitä haluaa kirjoitettavan muistiin. Hän on tänä viikonloppuna ollut yhteensä 8t opettelemassa toiminnallisesti sekä urheilua että englantia. He ovat leikkineet siellä hippaa, laavahirviötä ja jalkapalloa. Siellä oli kuulema kivaa. Isosiskon muissa kuulumisissa hän tykkää päiväkodista ja siellä on hauskoja juttuja. Siellä oli viime viikolla muun muassa pistetehtäviä, joissa piti laittaa nimiä ja valittiin oikeita jalanjälkiä. Lisäksi he kävivät luonnontieteellisessä museossa retkellä. Isosiskolla on päiväkodissa hyviä kavereita, joiden kanssa on mukava leikkiä. Uimaan emme nyt tänä viikonloppuna ennättäneet. Isosiskolla on ollut hauska viikonloppu kotona ja he kävivät puolison kanssa ostamassa kauniita uusia vaatteita kaupasta. Hän sai silkkihousut ja sateenkaaripaidan, jonka hän aikoo laittaa huomenna päiväkotiin päälle. Kaupassa oli hauskaa. Sieltä sai lisäksi uudet talvikengät, kun vanhat olivat jääneet pieneksi. Nyt viikonloppuna hän on piirtänyt jokaisen my little pony -jengin jäsenen hienosti. Isosisko on myös saanut katsoa ipadia ja hän tykkää olla myös kotona. Viikonloppuna on saanut myös leikkiä pikkusiskon kanssa. Isosisko siis piti kaikesta, mitä teki viikonloppuna. Hän tykkää päiväkodistaan ja menee nyt leikkimään pikkusiskon kanssa.

Arki jatkuu nyt vähän toisennäköisenä. Loppuviikosta olemme kaikki jo tosi väsyneitä, mutta maanantaina ehkä taas vähän pirteämpänä taas uuteen viikkoon.

Eskari, lukeminen, kävyt ja uiminen sekä nippu muita juttuja

Aika rientää. Taas on ollut pitkään syyllinen olo, ettei ole ennättänyt kirjoittaa tänne. Paljon on tapahtunut, mutta onneksi enemmän niitä pieniä ja suloisia kuin isoja ja katastrofaalisia. Isosisko aloitti esikoulussa. Se pidetään samassa paikassa kuin päiväkotikin oli ja päivä jatkuu sujuvasti päiväkodilla, joten isoja muutoksia meidän arkeen se ei ole tuonut. Muutama kuitenkin on. Ensinnäkin esikoulu on velvoittava eli enää ei voi jäädä viettämään äiti-päivää, jos vain tuntuu siltä. Pitää olla sairaana (tai ainakin väittää olevansa). Toiseksi isosiskolle on tärkeää, että sitä kutsutaan eskariksi eikä päiväkodiksi. Siinä ne muutokset aikalailla on. Kaikkea kivaa siltä on tänä vuonna tulossa. Esimerkkejä on kouluvierailut, Irti maasta- kiipeilyt, yöpyminen päiväkodilla yms. Kaikkea kivaa siis.
Kotona isosisko on oma ihana itsensä. Meillä oli pitkään haasteena se, että hän tykkäsi huutaa. No, sitten otimme käyttöön huutokukan, jossa lehti lähtee aina kun huutaa. Lehden saa takaisin, kun on päivän huutamatta. Jos kukka on kokonaan täynnä, saa raksin ruutuun. Kun ruudut (14kpl) on täynnä, pääsee Leon leikkimaahan. Kuukauteen ei juuri ole huudettu ja toinen Leon leikkimaavierailu on juuri ansaittu. Valtavan iso ja arvostettu muutos.
Toisena isona asiana on se, että isosisko on lukenut ensimmäisen kokonaisen kirjansa. Hän luki ensin lause päivässä, sitten kappale ja lopulta sivu päivässä. Sivu päivässä tahtia olemme sitten edenneet jo toiseen kirjaan ja etenemme hyvää tahtia. Joskus se on helppoa. Joskus on selvästi jo väsynyt ja lukeminen takkuaa. Tällöin saattaa hypätä riviltä toiselle kesken lausetta tai lukea tavuja väärin päin, mutta eiköhän nämä kaikki jää pois, kun lukeminen tulee tutummaksi. Hän on myös alkanut lukemaan mainoksia, kirjan kansia ja yleensä kaikkea, missä on tekstiä. Enää sitä ei pysäytä mikään. Meidän tyttöhän lukee :).
Kolmantena isona asiana on se, että hän on ruvennut nukahtamaan itsekseen. Siitäkin hän saa raksin ruutuun ja, kun ruudukko (21kpl) on täynnä, hän saa kokeilla unikylää kaverin luona. Voi olla, että pitää hakea kotiin, mutta kokeilla saa. Kaveri on meille tuttu ja perhe on mukava.
Aika vähän häntä kotona näkyy. Hän on arkipäivät päiväkodissa, menee päivän jälkeen ja viikonloppuisin leikkimään naapurin lasten kanssa pihoille ja nyt jopa lähimetsiin. Hän on kotona lähinnä syömässä ja iltatouhujen aikana. Onneksi hän myös leikkii pikkusiskon kanssa. Välillä siitä tulee pelkkää kinaa ja huutoa. Välillä taas pelkkää kikatusta. Aika harvoin jää näiden välille. Onneksi isosisko vielä iltatouhuissa kiipeää kainaloon ihan lähelle lukemaan minulle iltakirjaa, kuuntelemaan minun lukemistani sekä iltalaulua. Puolison kanssa he myös lukevat iltakirjan ja sitten köllöttelevät juttelemassa hetken yhdessä. Se on kummastakin ihanaa.
Kuopus puolestaan on taas flunssassa. Hänellä iskee nämä vielä voimakkaammin kuin isosiskolle. Kuopuksella oli taannoin ensimmäinen kunnon korvatulehdus, johon sai antibiootteja, joista meni maha sekaisin ja nyt ilmeisesti ihottumaa vaippa-alueella. Siitä menemme huomenna lääkäriin. Korvatulehduksessa ihan ihmeellistä ainetta oli sellainen puuduttava tippa, jota tiputetaan korvaan ja se puuduttaa kivun muutamaksi tunniksi. Ostettiin heti toinen varalle.
Muuten hänelläkin menee kivasti. Hän kasvaa ja kehittyy hienosti. Yhtenä päivänä alas portaita tullessamme hän laski niitä 1, 2, 3, 4, autoin sanomalla 5 ja 6, kun unohti, mutta siitä hän jatkoi 7, 8, 9, 10, 11 ja sitten toisti yhtätoista portaikon loppuun. Aika hyvin alle kaksivuotiaalta. Hän myös kiipeilee portaat ylös ja alas tosi hienosti. Meillä on ollut hauskoja seikkailuja pienen kanssa. Kävimme yksi päivä metsässä. Siellä oli ötököitä ja matka sinne oli uuvuttanut pikkuisen eli emme olleet pitkään, mutta sieltä löytyi hieno käpy, joka tuli mukaan keinuun, jossa kuopus jutteli "hieno käpy minulla kädessä. Ei osu nenään". Toisena päivänä meillä asennettiin ilmanlämpöpumppua. Siitä riitti pitkään ihmettelyä. Menimme lounaan jälkeen poikkeuksellisesti ulos ihmettelemään pakettiautoa, koska kuopus tykkää autoista. Pakettiautolle kuopus sanoi oikein hienosti "hauska tutustua" ja silitti päälle. Sitten menimme keräilemään kukkia pihalta ja ihmettelimme mehiläisten lentoa kukasta kukkaan. Kerran jopa mehiläinen lensi kuopuksen kädessään pitämään kukkaan. Kun sitten menimme sinne Leon leikkimaahan isosiskon kanssa, pikkusisko tuli luonnollisesti mukaan. Hän liukui kaikissa isoissa liukumäissä, mihin jaksoin mennä hänen kanssaan ja hänen väsähtäessään hän halusi minun kantavan hänet ylös. Menimme siis välillä pienten leikkipuolelle, joka pääosin oli meidän pienelle ihan lusu, mutta siellä oli sellaisia isoja legoja, joilla saattoi rakentaa. Niistä hän rakensi mahtavan korkean tornin. Aina uuden palan laittaessaan hän totesi "nyt isompi". Lopuksi tietenkin se kaadettiin. Isosiskolla oli kaveri mukanaan ja he touhusivat ympäriinsä tosi hienosti. Pikkusisko käy vielä leikkipuistossa. Siellä on hänellä lempitäti ja sinne ei ole aina helppo jäädä, jos lempitäti ei ole paikalla. Mutta menemme joka kerta ensin keinumaan köllikeinuun, joka on ihan puiston ulkopuolella. Puistossa hän touhuilee, kiipeilee kalliolla, kerää käpyjä, puhaltaa saippuakuplia, joita osaa puhaltaa jo tosi hienosti ja tekee kaikkea kivaa. Eräänä päivänä, kun hain hänet, kysyin haluaisiko hän nakkia ruoaksi. Hän vastasi, että "ei halua ruokaa, haluaa nakkia". Se nauratti kovasti. Bonuksena on sadepäivinä lätäköt, jotka tuottavat poskettoman paljon onnea ja iloa pienille ihmisille. Niissä hypitään, niiden läpi juostaan ja niissä pestään käsiä (varsinkin, kun äiti sellaisenkin meni opettamaan).
Puoliso on ollut pitkään kipeä. Menimme siis kolmestaan tyttöjen kanssa kaksi viikonloppua sitten ensin maatilapäiville. Siellä molemmat saivat pomppia heinäkasassa, ruokkia lehmiä, lampaita, ihmetellä kanoja, koiria ja possua sekä käydä ponin vetämällä kärryajelulla. Lisäksi traktori ajelutti meitä pitkin lehmien laidunta safarilla. Se oli valtavan hieno tapahtuma, josta tytöt tykkäsivät kovasti. Sieltä ajoimme keskustaan, jossa menimme sirkukseen. Tietenkin unohdin tyttöjen kuulokkeet, mutta siitä huolimatta päivä oli hurjan ihana ja puoliso sai levätä rauhassa sellaiset 9t. Lisäksi olen kahdesti vienyt tytöt yksin uimaan. Ensimmäinen kerta meni tosi hienosti. Isosiskohan osaa jo uida ja ui kuin pieni kala. Pikkusisko uiskenteli mielellään renkaansa kanssa ympäri allasta ja hyppi reunalta veteen isosiskon kanssa. Toisella kerralla meni muuten myös tosi hienosti, mutta pikkusisko keksi, että hän voi kaatua mahalleen ja sukeltaa ihan missä vaan altaassa. Siinä piti sitten olla niin sanotusti tarkkana kuin porkkana, koska koska tahansa ilman varoitusta hän saattoi sukeltaa pinnan alle. Mutta meni sekin kerta oikein hienosti. Pieni seuraa isosiskonsa jalanjälkiä ja on jo hurja vesipeto. Isosisko ui koskematta lattiaan opetusaltaan yhdestä reunasta toiseen ja takaisin. Ihan huikeaa!
Olemme tosiaan laajentaneet hänen elämän reviiriään kattamaan myös läheiset metsät. Sinne ei saa mennä ilman gps-trackeriä ja meille pitää ensin sanoa, mutta muuten hän saa seikkailla. Hän selvästi nauttii kasvaneesta reviiristään. Hän on riittävän iso ja taitava siihen. Olen hänestä hurjan ylpeä. Rakastan tyttöjäni aivan hurjan hurjan paljon.

helteitä, kuntoilua, seikkailua ja allergioita

Mummulan reissu meni hyvin. Ulkona oli kaunista ja riittävän vähän ötököitä, että olimme paljon pihalla potkimassa palloa, ihmettelemässä koiraa ja leikkimässä hiekkakuopalta tuodulla hiekalla. Isosisko potki paljon palloa ja pikkusisko ihmetteli kaikkea. Hän myös tykkäsi kovasti pihakeinusta sekä vedestä, kun sitä löysi. Yleensä siitä seurasi aikalailla märkyys, mutta sehän on vain odotettavaa. Perinteiseen tapaan meillä oli jälleen peliviikonloppu, jolloin isovanhemmat olivat tyttöjen kanssa keskenään. Se meni pääosin hyvin ja oli ihanaa pelata, mutta vuorokauden poissaolo oli pikkusiskolle liikaa ja pikkusiskon itkusta hätääntyneelle isosiskolle se oli liikaa ja kahden hätääntyneen lapsen kanssa olevalle mummulle se oli liikaa, joten palasimme takaisin ja se oli ihan ok. Tärkeämpää kuin peli on se, että lapsilla ja mummulla on hauskaa olla yhdessä. Hauskana leikkinä oli siskosten peppuplätsit portaissa. Hieman kauhulla kuuntelin jonkin aikaa, mutta varovaisesti ottivat ja mitään ei käynyt. Tällä kertaa mummulassa emme tehneet mitään ihmeellisempää kuin nautimme toistemme seurasta. Grillasimme puolison siskon luona, missä pikkusisko harjoitteli mäen juoksemista ylös ja alas. Tytöt kävivät isin kanssa mönkijällä. PIkkusisko kiipesi syliin ääntä pakoon, mutta meni kyllä kyytiin mielellään. Pikkusisko syötti koiralle keksejä ja isosisko opetti koiraa istumaan ja antamaan tassua (osaa kyllä sen jo, mutta isosisko tykkää tästä hurjasti). Molemmat tytöt olivat pöhkönä mummuun niin kuin ennenkin ja isosiskolla ja ukilla oli kaikenlaista pientä hauskaa yhdessä. Kotimatka meni myös yllättävän hyvin. Ajoimme ensin Jyväskylän luona olevaan Nokkakiven huvipuistoon ja siellä touhusimme useamman tunnin. Kävimme melkolailla kaikki soveltuvat laitteet läpi, jota kummallekin lapselle oli riittävästi. Kummitusjunassakin kävimme ja minua se kauhistutti ja imetin pikkusiskoa sen läpi, ettei hän näkisi. Isosiskoa se ei tuntunut juuri hätkäyttävän. Molemmat aikuiset pääsimme kokemaan hivenen vanhemman vuoristoradan kauhut, jotka jäivät onneksi isosiskolta pääosin huomaamatta. Isosiskon kanssa pääsimme myös pyörimään ja hyörimään hurjissa laitteissa. Sieltä sitten ajoimme muutamalla pysähdyksellä kotiin, jossa olimme ihan inhimilliseen aikaan.
Sen jälkeen puoliso on lomaillut ja siivoillut kotia sekä heittänyt hurjasti tavaraa roskiin. En enimmäkseen ole kysellyt, mitä sinne on mennyt. Minussa on vähän hamsterin vikaa, joten olen vaan pysynyt lähinnä viisaasti poissa tieltä. Omat opinnot sain suoritettua sikäli hyvin, että olen nyt lomalla neljättä päivää ja keskityn lepäämään, nukkumaan, kuntoilemaan ja nauttimaan tyttöjen seurasta. Tässä välissä oli jännityspäivä, kun menin tekemään tentin Lahteen ja isi jäi tyttöjen kanssa kolmistaan noin 11 tunnin ajaksi, mutta hyvin heillä oli mennyt. Minullakin meni kai hyvin.
Olen aloittanut kuntoilut ja luonnollisesti otan tytöt mukaan hommaan. Ensin juoksimme taloa ympäri ja teimme kuntopiiriä. Puolison korjattua pyöräni olemme pari päivää käyneet pyörälenkeillä. Isoisko menee niin hurjaa vauhtia, että saa ihan oikeasti ajaa itsekin aika haipakkaa eli kunto kasvaa kohisten. Tänään pyöräilimme kauempana olevalle leikkipuistolle. Siellä sitten tein vähän kuntopiiriä tyttöjen touhutessa. Sitten pyöräilimme takaisin.
Iltapäivät olemme nyt helteessä (nyt on helle. Lämpöä noin 30 astetta) viettäneet rannalla. Tänään pikkusisko otti veden elementin ihan täysin haltuunsa. Hänellä on uimarengas, josta isosisko aikanaan ei välittänyt lainkaan. Pikkusisko on ihastunut siihen ihan hurjasti. Hän ui sen kanssa. pomppii, pyörii, liukuu ja kaikin puolin touhuaa vedessä. Vesi on ilmeisesti myös aika lämmintä. Siltä se ainakin itsestä tuntuu. Välillä sitten syödään eväitä ja rakennetaan hiekkalinnoja rannalla. Molemmat tytöt myös keräilevät kiviä ja keppejä, joita sitten ihastellaan, tai pikkusiskon tapauksessa pudotellaan veteen ja ihmetellään "missä on?", kunnes äiti etsii, tai itse löytää, jolloin kajautetaan iloisena "löysin sen". Isosisko on edelleen ihan hurja uimari, mutta edelleen alkaa palella aika nopeasti.
Puoliso on rakentanut hiljalleen pihalle aikaimoisen lasten ihmemaan. Löytyy trampoliini, leikkimökki, hiekkalaatikko, keinut, kiipeilypuu ja liukumäki. Päivän verran löytyi vesiliukumäkikin, jonka edestä puoliso pumppasi ilmaa lasten altaaseen muutaman tunnin. Sitten kävi ilmi, että siinä on reikä ja hupi jäi siihen yhteen päivään. Mutta hauskaa se oli, vaikka vesi olikin niin kylmää, että pikkusisko alkoi huutaa, jos sinne humpsahti. Hän odotti portaiden alapäässä, että aikuinen meni palelluttamaan varpaitaan, ennen kuin kiipesi ylös asti. Fiksu pieni.
Isosisko on alkanut taas lukemaan minulle ja se on ihanaa. Hänen lukutaitonsa paranee hiljalleen jatkuvasti. Pikkusisko puhuu aina vain enemmän, neljän, viiden sanan lauseita ja monta lausetta peräkkäin. Hän osaa myös laskea viiteen, kuuteen satunnaisesti, pikkusisko siis. Isosisko laskee jo paljon pidemmälle ja usealla kielellä.
Meillä on tytöillä nyt nukahtamisessa oppimisprosessi kummallakin. Isosisko opettelee vaihtelevalla menestyksellä nukahtamaan itsekseen ja pikkusisko puolestaan opettelee nukahtamaan ilman rintaa. Jotain pieniä loogisia ongelmia on vielä setvimättä, koska nyt nämä prosessit hieman häiritsevät toisiaan. Mutta hyviä prosesseja molemmat. Pikkusisko on pari yötä nukkunut niin, että herää vain 1-2krt. Se tosin voi johtua siitä, että olemme saattaneet identifioida sen vielä vatsan väänteitä aiheuttavan ruoka-aineen ja se saattaa olla soija. Se pitää vielä varmistaa niin, että ensin kokeillaan reaktiota, jos vain minä syön soijaa. Jos siihen ei reagoida, kokeillaan, reagoiko suoraan soijaan. Jos tulee reaktiota, niin sitten soija jää vähäksi aikaa pois ja ruokavalio menee taas uusiksi. Mutta moni sellainen ruoka-aine, minkä kanssa olen ollut vähän varovainen (kuten kukkakaali ja parsakaali sekä herneet yms) voivat tulla uudelleen testiin. Kaura myös pitää testata. Meillä on trippi kauramaitoa ja sillä ajattelin kokeilla pieniä määriä kerrallaan, kunnes selviää, tuleeko reaktiota. Ensin kuitenkin tämä soija pitää selvittää. Isosiskohan pystyy jo välillä ilman reaktiota syömään leipää, jossa on vähän kauraa.
Pitää myös muistaa ruokkia pikkusisko ennen päivätorkkuja. Nyt tulee usein rinnalle ja veikkaan sen olevan nälkää. Kokeillaan huomenna.
Pikkusiskolla on ollut hurjan söpö "muille maille"-laulu, jota hän kailottaa aina välillä. Myös pehmot "tanssii näin". Lauloin heille kerran bussissa sellaista laulua, jossa kissa tulee ja tanssii näin, tanssii näin, tanssii näin, kissa tulee ja tanssii näin pusu pusu pusu pusu puusu. Se on jäänyt mieleen erityisesti pikkusiskolla, joka tanssittaa edelleen pehmoleluja. Hän tykkää, kun hänelle lauletaan ja hän selvästi opettelee niitä lauluja ja välillä jo laulaa sanan tai kaksi mukana. Kinkkinen hetki silti oli, kun hän pyysi pupu-laulua enkä edelleenkään ole lainkaan varma, että tiedän, mikä niistä se on.
Pikkusisko alkoi itsenäisesti vieroittautua tutista, mutta ehdottomasti ei rinnasta. Kerran hän sitten piilotti torkkuaikaan kaikki tuttinsa, koska ei halunnut. koska kuitenkin mieluummin alan vierottaa rinnasta, olen tästä keskustelleet kerran tai pari pikkusiskon kanssa. Nyt illalla siis imetän kyllä edelleen, mutta vain sen kerran ja sitten pitää nukahtaa ilman. Neljäs päivä menossa. Ei vielä helppoa pikkusiskolle, mutta ilta kerrallaan ja kyllä se tästä. On joka ilta nukahtanut. Ja parempi uni on tarkoittanut minulle enemmän unta ja enempi uni on tehnyt iloisemman ja läsnäolevamman äidin, joka tykkää kovasti olla pienoistensa kanssa ja ihmetellä heidän touhujaan.
Isosiskon pissavahingot saimme loppumaan sillä, että sanoimme, ettei voi mennä ulos, jos tulee vahinkoja. Vain isot tytöt, jotka itse huolehtivat vessaan tulemisesta, voivat mennä leikkimään itsenäisesti naapureiden kanssa. Pienet, joiden vessassa käymisestä pitää huolehtia, leikkivät vanhempien lähellä. Se toimi kerrasta. Vähän ajattelimmekin, ettei hän vain viitsi tulla ajoissa. Nyt tulee. Hyvä näin. Isohan hän jo on ja on hyvä, että käyttäytyy myös niin. Eli askel ja haaste kerrallaan päivästä toiseen katsellaan, miten ihanat ja ihmeelliset tiitiäiset kasvavat ja kehittyvät. Onnekkaita olemme.

Seikkailevat pienet

Olemme siirtyneet mummulaan. Lähdimme eilen aamulla matkaan, kun pikkusiskon torkkuaika lähestyi ja ajoimme Tampereelle. Siellä seikkailimme noin viisi tuntia Särkänniemellä. Pikkusisko piti hurjasti eläimistä Koiramäessä ja kiipeili jokaisen aitauksen reunaa ylös asti. Isosisko pääsi kummitustaloon isin kanssa. Jälleen kerran kivointa oli pikku puulaivojen uittaminen kylmässä vedessä. Se tuntuu olevan vakiosuosikki. Pikkusisko kovasti yritti karkailla, mutta onneksi siellä ei ollut tungosta. Sieltä sitten menimme laitteisiin. Menin isosiskon kanssa tukkijokeen ja kastuimme ihanan märiksi. Isosisko odotti ihan valtavan hienosti jonossa ja meillä oli kivaa. Kävin hänen kanssaan myös Viikinkilaivassa ja viimeisenä myös Troikassa, joka oli hänen valintansa viimeiseksi laitteeksi. Se oli myös hänen suosikkinsa. Pikkusisko seikkaili laitteissa lähinnä isin kanssa, mutta ilmeisesti piti aikalailla kaikista. Hän meni seitsemään niistä kymmenestä, mihin pääsee. Isosiskon laitteissa oli pidemmät jonot. Lisäksi molemmat siskokset touhusivat angry birds-alueella. Pikkusisko laski hurjasti mäkeä. Sieltä sitten jatkoimme ajoa. Pidimme vaihtoehtona yöpyä matkan varrella, mutta päätimme loppupeleissä ajaa yötä vasten perille. Tytöt viihtyivät välillä leikkien, välillä ipadia katsellen. Lopulta tytöt nukahtivat. Isosisko nukkua posotti viimeiset pari tuntia, mutta pikkusiskoa piti imettää vähän väliä takaisin uneen. Ei pysty nukkumaan auton penkissä, kun ei yhtään pääse kääntyilemään. Paras oli, kun imetin bussipysäkillä häntä niin, etten ottanut penkistä irti. Ei muuten toiminut kuin hetken, koska piti päästä rupsauttamaan ilmaa mahasta ja sehän ei onnistu liikkumatta niin millään. Pääsimme kuitenkin mummulaan ilman isompia kommervenkkejä. Kukaan ei oksentanut tällä matkalla. Eli ihanan iso parannus edelliseen matkaan.
Pikkusisko sanoo mahtavia asioita vaihtaessaan unisykliä. Yhden kerran hän pyysi anteeksi. Toisen kerran hän sanoi kiitos, kun tissuttelu loppui. Sitten tulikin moottoripyörän ääni ulkoa ja hän sanoi "ääni". Kerroin hänelle, ettei hätää ja että nuku vaan ja hän laittoi silmät kiinni ja jatkoi nukkumista. Ihana ja kohtelias tyttö.
Hän on oppinut ihan hurjasti. Hän osaa laskea melko luotettavasti neljään ja tapailee numeroita paljon pidemmällekin. Hän osaa keinua isojen tyttöjen keinussa ja jopa siinä kiipeilytelineen keinussa, jossa on vain tanko, jolla istutaan ja narut, josta pidetään kiinni. Lisäksi hän osaa laskea hurjan upeasti mäkeä jo isoissakin liukumäissä. Hän juoksee epätasaisessakin maastossa. Hän eilen kiipesi yli kolmivuotiaille tarkoitetussa kiipeilytelineessä ylemmille tasoille, missä taso tuli häntä rinnan korkeudelle. Ensin nosti itseään käsillä ylöspäin ja sitten nosti jalkansa reunan yli ja sitten matka taas jatkui. Hän kovasti nyt rakentaa kirjoista tornia, halailee sitä ja sanoo "hieno pino, ei kaadu". Ja kun pino (kirjoja tai palikoita) kaatuu, hän sanoo vaan, että "uudestaan". Isosiskon pinot hän säntää kaatamaan, sai hän niin tehdä tai ei. Sitten, kun pyydetään, niin hän pyytää isosiskolta anteeksi ja kohta taas kaataa isosiskon pinon. Eli opettelemme, että ei saa kaataa toisten pinoja ilman lupaa.
Kun hän törmää tai kaatuu, hän joko sanoo, että "ei sattunut", tai sitten pitää puhaltaa. Tässä on tarkka hierarkkia. Paras puhaltaja pikkusiskon mielestä on isosisko. Jos isosisko puhaltaa, se on ihan parasta. Jos isosisko ei ennätä tai ole paikalla, äiti puhaltaa. Jos kumpikaan meistä ei ennätä tai voi, isi puhaltaa.
Pikkusisko myös on opettelemassa nukkumista omassa sängyssä. Kotona se on sivuvaununa ja hän nukkuu jo siellä varsin hyvin. Viimeisenä imetän häntä hyvin epäergonomisessa asennossa sinne ja sitten hän rupeaa nukkumaan. Täällä ei pinniksestä voi laskea laitaa, joten kokeilinpa imettää tuosta pinnojen välistä. Vähän oli hankalaa, kummallekin. Tuli siis nukkumaan meidän väliin. Muuten se on tosi ok, mutta välillä saa kantapäästä munuaiseen. Mutta hiljalleen alkavat yöt rauhoittua. Vielä pitää heräillä, mutta pieniä lupaavia merkkejä on näkyvissä.
Isosisko on saanut parhaita kavereita päiväkodissa. Se on ihanaa. Hän menee edelleen sinne hurjan mielellään, mutta jäi kyllä kesälomallekin tosi mielellään. Päiväkotipäivien jälkeen hän leikkii naapurien lasten kanssa ja näemme häntä lähinnä aamutouhuissa ja iltatouhuissa. Siksi hän varmaan tuossa äskettäin valittikin, kun aina vaan komentelemme häntä. Toivottavasti loma muuttaa tilannetta. Kaipaan hauskanpitoa hänen kanssaan. Liian vähän teemme hauskoja juttuja ilman aikapaineita. Viimeksi menimme metsäretkelle, mutta sieltäkin piti tulla liian ajoissa pois, kun minulla meni maha sekaisin. Mutta siellä ollessamme tasapainottelimme kumpikin puun rungolla ja isosisko löysi paljon ötököitä yhdestä majasta sekä kiipeili ja pomppi kaikkialle. Oli myös ihanaa olla särkkiksessä hänen kanssaan. Eilen, kun katsoin, miten hän unissaan puhalsi kuolakuplia, tajusin jälleen, miten ainutlaatuisen ihana hän on ja miten se tunne ihanasta ainutlaatuisuudesta hukkuu, kun on liian kiire ja näemme liian vähän. Eli lisää laatuaikaa tytön kanssa piirtäen, värittäen, lukien, seikkaillen. Hän on joka sekunnin arvoinen moninkertaisesti.
Eilen aamulla oli pieni kriisi, kun isosisko keksi monta ihanaa leikkiä. Ja aina, kun isosisko alkoi leikkiä sitä (pomputti ilmapalloa, leikki taskulampulla) niin pikkusisko halusi vuoron. Hän osaa jo sanoa "minä vuoro". Sitten me aikuiset pyysimme isosiskoa antamaan pikkuiselle vuoron. Ja niin isosisko keksi uuden leikin. Ja tämä toistui ja toistui. Sitten isosisko ihan hermostui, että kaikki leikit viedään. Sitten piti lukea ja lohduttaa (sekä myös muistuttaa, että hän tekee samoin pikkusiskolle). Tuntuu, että aika usein saa olla poliisina siinä välissä ja samalla tosi usein ovat aivan ihania yhdessä.
Nautin niistä hetkistä, kun isosisko on vielä hetken aikaa pieni. Ne tulevat yleensä illalla iltasadun lukemisen aikaan. Siinä hän käpertyy syliin, puhuu rakkaudesta ja haluaa olla pieni, sylissä ja yhdessä. Ne ovat minulle päivän lempihetkiä.
Otimme isosiskon kanssa käyttöön äidin kukan. Kun äiti hermostuu, äiti ottaa kukasta lehden irti. Kun kaikki lehdet on irti, ei tule iltasatuja eikä mitään. Sen jälkeen, kun kukka tuli, ei ole kertaakaan ollut kukka tyhjänä. Isosiskolle on lähes ylpeyden asia yrittää pitää äidin kukka täynnä.

Tervehtymistä, kevään merkkejä ja uusia alkuja

Noroahan se sitten oli. Paha noro. Aivan käsittämättömän paha noro. Ensin pikkuinen oksenteli yli viikon. Kaikki tuli ulos äidinmaitoa myöten ja oli ihan flegmaattinen. Hän vaan makasi sohvalla ja katsoi Simoa. Koska hän kuitenkin halusi syödä ja juoda, hän oli kotona. Kerran tässäkin menimme yöksi sairaalaan nesteytykseen, kun ihan kaikki tuli ulos. Sitten tämän viikon jälkeen nousi 39 asteen kuume. Uudelleen sairaalaan, jossa vietimmekin sitten pääsiäisen. Kanyyliä ei saanut enää käteen tai jalkoihin, kun suonia ei enää löytynyt kunnolla, joten sitten hän sai kanyylin päähän ja hatun kanyyliä suojaamaan. Sitten tutkittiin, mikä nostatti kuumetta noin hurjasti. Syytä ei sitten verikokeista (useita), ultrasta ja tutkimuksista huolimatta löytynyt, mutta koska kuume alkoi laskea antibiooteilla, lopulliseksi veikkaukseksi sitten jäi virtsatulehdus. Sitä ei voi tutkia ripuloivalta vaippaikäiseltä. Vietin aikalailla kaiken ajan sairaalassa pikkuisen luona. Isosisko ja isi vierailivat sairaalassa kuten myös mummi ja ukki. Mummin kanssa aina jaksettiin edes hieman leikkiä. Sairaalassa tuli ensimmäinen kolmen sanan lause "äiti syö loput". Tuntui niin omituiselta katsoa tytön kanssa videoita siitä, kun hän oli terve, kun sylissä tuntui olevan ihan toisenlainen lapsi, joka vaan olla köllötti ja itki kipujaan, tai nukkui. Ja katsoi paljon Simoa. Annoin katsoa, kun edes vähän se helpotti oloa. Lopulta kolmen sairaalavuorokauden jälkeen alkoi olo hiljalleen parantua. Ruoka alkoi kiinnostaa ja leikkiminenkin alkoi houkutella hitaasti mutta hitaasti mutta siltikin selvästi. Kotiin taisimme päästä pääsiäismaanantaina ja sen jälkeenkin paraneminen otti aikansa, mutta ei tullut enää takapakkeja. Kaksi viikkoa meni yhteensä taudin kourissa. Antiobiootti mahdollisesti aiheutti vatsavaivoja siihen perään. Onneksi asumme maassa, jossa sairaalat toimivat ja jossa niihin on varaa. Tuollaiset taudit nimittäin tappavat pienokaisia. Onneksi ei meidän pientä! Sen taudin jälkeen olemmekin pääosin olleet terveinä. Isosisko on niistänyt ja yskinyt, mutta se saattaa johtua allergiasta. Siitepölyä on ollut järkyttävän paljon tänä vuonna. Taitaa sille reagoida, isosisko siis.
Harrastukset ovat nyt tältä keväältä loppu. Isosisko sai todistuksen uinnista, jonka mukaan osaa uida 30 metriä vatsallaan ja 10 metriä selällään. Ihan hurja uimari siis! Hän tykkäsi kovasti, mutta taidamme silti jatkaa enemmän perheen kanssa uimista, vaikka se olikin ihan hyvä tilaisuus opiskella, kun odotteli isosiskoa tulemasta ja isosisko kovasti kyllä tykkäsi, mutta sitten kävimme perheenä tosi paljon harvemmin uimassa ja pikkusisko ei siis päässyt. Ei se näytä kyllä juurikaan haitanneen. Niin hyvin ui ja sukelsi, kun viikko sitten kävimme. Myös sirkustelu on nyt ohi. Pikkusisko oppi siellä hyppimään trampoliinilla ja touhuilemaan hurjasti. Isosisko alkoi loppua kohden hieman tylsistymään. Edelleen siis meni sinne mielellään ja viihtyi, mutta alkoi välillä hengailla minun lähelläni touhuamisen sijaan. No, liikkumista jatketaan edelleen. Olemme kotona alkaneet tyttöjen kanssa jumppailla. Lisäksi isosisko opettaa minua juoksemaan. Otamme kisoja talon ympäri. Kerran olen voittanut. Hän useamman kerran. Tässä en kuitenkaan anna voittaa. Hän on niin nopea, että kisat ovat ihan todellisia.
Isosiskon päiväkodin kevätjuhla oli viime viikolla. Se oli jälleen linnan puistossa. Tällä kertaa kuitenkin kuulimme isosiskon äänen, kun hän lauloi ihanan reippaasti ryhmänsä laulut. Nyt alkaa hiljalleen lähestyä kesäohjelman aika ja sitten alkaakin eskari ensi syksynä. Hän on jo niin iso! Hän odottaa sitä ja sen jälkeen alkavaa koulua innolla.
Pikkusisko puolestaan aloitti puistotoiminnassa pari viikkoa sitten. Hän on sopeutunut sinne hurjan hyvin ja menee sinne mielellään. Nyt hän on siellä jo 1-1,5t päivässä. Aamulla kerron, että hän pääsee tätipuistoon. Hän tykkää tätipuistosta ja tekee siellä mielellään muun muassa kakkuja (hiekkakakkuja) ja leikkii pehmoeläimillä. Hänen lempipehmonsa siellä on sellainen orava pehmo, josta hän saa hyvän otteen kaulasta ja hän kutsuu sitä kissaksi. Keinuja puistossa ei ole, mutta köllikeinu on heti puiston ulkopuolella ja käymme siellä joka kerta. Siellä pikkusisko touhuaa muiden lasten kanssa todella ihanasti ja osaa laskea itse liukumäestäkin. Tädit tykkäävät hänestä kovasti, kun hän sanoo kiitos ja anteeksi, osaa kertoa, mitä tarvitsee (vettä, kakkuja jne.) ja viihtyy hyvin.
Isosiskolle tuli vaikea hetki päiväkodissa perjantaina, kun piti kynätehtävissä piirtää numeroita eikä annettu mitään esimerkkimallia siitä, miltä niiden piti näyttää. Hän kuulema piirsi aj kumitti, piirsi ja kumitti kunnes purskahti itkuun, kun ei osannut tarpeeksi hyvin. Hän pääsi sitten tädin syliin ja siellä sitten lopulta rauhoituttuaan piirsi tädin kanssa ne numerot. Päiväkodissa olivat huolissaan siitä, miten koulussa pärjää. Minä en ole.  Isosisko itse totesi, että hän poksahti. Meillä tehdään sitä nimittäin. Joku aina välillä poksahtaa. Mutta ei se sen vakavampaa ole. Isosisko poksahti siinä kohtaa, koska ei osannut tehdä niin hyvin kuin halusi. Tämä on hänelle vaikeaa ja sen kanssa hänellä tulee olemaan jatkossakin haasteita, mutta ongelma se ei ole. Hän harjoittelee pääasiallisesti hurjan hienosti, mutta se ei kiinnitä huomiota. Sen huomaa vasta (ainakin isossa lapsiryhmässä), kun jonain kertana hän ei onnistu. Mutta hän on oppinut paljon vaikeita asioita. Hän harjoittelee nytkin vaikeita asioita, kuten esimerkiksi lukemista. Teemme sitä aivan liian harvoin ja siksi se ei oikein etene. Mutta en halua sitä pakottaa. Muistuttaa sen sijaan kyllä voisin useammin. Kävimme taas kirjastossa hakemassa ison kasan kirjoja, jotta taas voi lukea.
Molemmat tytöt kävelevät nykyisin mielellään. Isosiskonkin kestävyyskunto on parantunut viime aikoina ja hän jaksaa paljon paremmin kävellä. Pikkusisko kävelee mielellään ihan kaikkialle ja tulee sitten väsähtäessään syliin. Piti hänen kanssaan keskustella siitä, ettei parkkipaikalla voi sännätä karkuun, mutta nyt hän pitää tosi kiltisti kädestä "auto-alueella".
Isosisko on alkanut nukahtaa yksin itse omassa huoneessaan. Hän siellä lukee iltasatuja leluilleen ja laulaa heille iltalaulut ja sitten rupeaa nukkumaan. Hän on jo NIIN iso. Se ei toimi sellaisina iltoina, kun puoliso on seuraavana iltana poissa, mutta se ei haittaa. Ei tarvikaan. Kyllä vanhemman syliä ja aikaa saa tankata, jos sille on tarve.
Pikkusisko puolestaan opettelee nukahtamaan tutin kanssa ja omassa sängyssään. Tutin kanssa onnistuu jo varsin hyvin. Omassa sängyssään pitää vielä harjoitella.

Noroa, lauseita, synttäreitä

Nyt päällimmäisenä mielessä on pikkusiskon norovirus. Oletan, että on noro. Voi olla jokin muukin, mutta vuorokauden (yli jo) on oksennellut aikalailla kaiken. Paino on pudonnut 0,5kg, kaikki pyjamat ja iso osa muutakin vaatevarastoa on joko pesty oksennuksesta tai odottaa seuraavaa vapaata koneellista. Olen saanut päälleni lukemattomia kertoja oksennusta. Omatkin vaatteet alkavat olla vähissä. Isosisko oli eilen kotona, kun en pystynyt häntä päiväkotiin viemään. Hän oli aivan hervottoman ihana. Hän auttoi kaikessa. Hän toi oksennuskulhoa, huuhteli sitä, voi papereita ja rättejä, lohdutti ja nauratti pikkusiskoa, ja antoi meidän nukkua, kun onnistuin keskellä päivää hivenen torkahtamaan. Tätä jatkuu nyt toista yötä. Nyt hiljalleen on lupaavia merkkejä, että alkaa helpottaa. Mutta kovin paljon mitään ei sisällä edelleenkään pysy ja jos tämä ei kohta muutu, pitää soittaa lääkärille. Pikkuinen on ihan uupunut. Maitokaan ei pysy yhtään sisällä. Vesi pysyy, jos antaa tarpeeksi vähän kerrallaan. Pissavaippoja tulee yhä eli keho edelleen toimii. Onneksi. Minulla on myös uivelo olo, joka ei ihan täysin johdu univajeesta. Vatsaa vääntää välillä ja ruokahalua ei juuri ole.
Pikkusiskon toinen uutinen noron lisäksi on kahden sanan lauseet. Ensimmäinen taisi olla "ei pussi", kun ei halunnut nukkupussia. Toinen oli "iso kala", kun näki kuvan haista. Sen jälkeen niitä on tullut yhä enemmän ja enemmän. on tullut "isin paita", "kukkasukat" yms. Hänen kykynsä käyttää kieltä kasvaa vauhdilla ja, jos tutti ei ole suussa eikä ole norossa, juttelee tosi paljon kaikenlaista, joista yhä kasvavasta osasta saa selvää.
Isosiskon kuulumisina on luonnollisesti synttärit. Hän on nyt iso kuusivuotias. Neuvolassa ei edes tehty mitään kehittymisen testejä, koska viime vuonna oli mennyt niin hyvin. Näön testissä toinen silmä oli aavistuksen heikompi ja sitä nyt sitten kontrolloidaan syksyllä, kun pikkusiskolla on kaksivuotisneuvola. Se ei välttämättä ole mitään. Isosiskolla oli monet synttärit. Hänen synttäreitään juhlittiin päiväkodissa, josta en juuri mitään tiedä. Sitten menimme minun vanhempien kanssa ravintolaan, joka oli muuten vallan mainiota, mutta pikkusiskoa ei voi viedä paikkaan, jossa hänen pitää olla paikallaan. Eli leikkipaikallisia paikkoja ja pöytä ihan sen vierestä. Tosin pikkusiskon allergiat estävät nyt ulkona syömisen. Mutta siitä myöhemmin. Isosiskon pääsynttärit olivat sirkussynttärit, johon oli kutsuttu koko päiväkotiryhmä. yhtä lukuunottamatta kaikki tulivat ja synttärit olivat hurjan hauskat. Meillä oli siellä ohjaajat, jotka tekivät taikuritemppuja alussa ja lopussa lasten syödessä ja välillä ohjasivat juttuja ja muuten auttoivat lapsia touhuamaan. Esim. isosisko pääsi trapetsille keinumaan, mikä oli hänestä tosi mukavaa. Pikkusisko oppi kävelemään nuoralla, jos vain käsistä pitää kiinni. Kaikilla oli hurjan hauskaa ja meni tosi hyvin. Tarjoilut riitti, vaikken leiponutkaan mitään. Mopo karkasikin sitten kunnolla käsistä seuraavan viikon yhteisillä synttäreillä. Täytin 40v ja juhlistin sitä isosiskon kanssa samalla. Ne olivat minusta hurjan onnistuneet juhlat. ruokaa oli runsaasti ja kaikki oli hyvää. Seura oli hurjan hauskaa ja kävin ihania keskusteluja. Isosiskoa vähän häiritsi, että kaksi vieraiden lasta eivät leikkineet vaan katsoivat puhelintaan, mutta muuten hänelläkin oli hauskaa. Hän vaan jäi ajattelemaan, ettei noilla kahdella ollut kivaa (ovat vähän vanhempia). Mutta onnistuneet synttärit hänelläkin.
Pikkusiskon allergiat ja mahaongelmat ovat selvästi lisääntyneet sen jälkeen, kun aloin taas välillä syödä ulkona. Muistan aina tarkistaa maidon ja kananmunan, mutta en aina esim. nautaa tai kauraa. Ja sitten joskus voi olla, että ruoassa on juttuja, jota ei pitäisi olla. Jatkuvat mahavaivat ovat väsyttäneet minut, joten nyt taas päätin, että emme syö ulkona, kunnes tilanne on taas rauhoittunut. Senkin jälkeen vain harvoin.
Pikkusiskolla tulee hampaita. nyt tulee kulmahampaat. yksi on jo läpi, kolme vielä tulossa.

Kohta kuusivuotias ja pieni uhmailija (ihana sellainen onneksi)

Viiden päivän päästä isosisko täyttää kuusi vuotta. Kuuden päivän päästä vietetään kaverisynttäreitä sirkuskoulussa. Hän on jo niin iso! Syksyllä alkaa esikoulu ja hieman yli vuoden päästä minun vauvani menee kouluun. Vauvahan hän nimenomaan ei enää ole. Aika vaan menee niin vauhdilla. Hän osaa jo uida, lukea (alustavasti), laskea (yhteen menee hyvin, vähentäminen vielä välillä takkuilee), koodata robottiaan ja scratchilla sekä piirtää hienoja kuvia. Hän osaa leikittää pikkusiskoaan tosi hienosti ja juoksuttaa edestakaisin juoksukilpailussa, kunnes molemmat ovat ihan hikisiä, kikattavia ja väsyneitä. Hän osaa haastaa minua ja puolisoa, jos ei jotain ymmärrä tai asiat eivät mene hänen mielestään oikein. Esimerkiksi, kun puoliso sanoi, että perheen säännöissä lukee näin, hän vastasi, ettei pysty niitä lukemaan, kun ne lukee niin pienellä (kirjoitimme ne paperille ja teippasimme peiliin). Jos hänelle ärähtää sääntöjen rikkomisesta, hän osaa sanoa, että säännöissä lukee myös, ettei huudeta. Hän säntää leikkimään kavereidensa kanssa taakse katsomatta kuin se iso tyttö, joka hän on. Ja aina välillä hän säntää syliin ja on hetken ihanan pieni ja ihana sylissä. Hänessä näkee sen tarpeen kasvaa, kehittyä, oppia ja olla iso ja onneksi on vielä pieniä hetkiä, kun hänessä voittaa se tarve olla vielä pieni, vielä sylissä, vielä ihan lähellä. Olemme viime aikoina matkustaneet paljon bussilla, kun automme on rikki. Se on antanut meille ihanaa aikaa istua sylikkäin ja jutskata jutuista. Ruokapöydässäkin keskustelut alkavat olla hurjan mielenkiintoisia koskien muun muassa mummin terveydentilaa, elämän etsimistä galaksista ja bittien liikkumista tietoverkoissa (johon hän sanoi kyllä, että äiti, minä tiedän tämän, näin sen taikabussista). Olen hänestä joka päivä hurjan onnellinen ja ylpeä. Hänellä taitaa myös olla ensimmäinen ihastus. On yksi poika päiväkodissa, josta hän tykkää. Hän on jo niin iso.
Pikkusisko tekee taas hampaita. Nyt ovat vuorossa kulmahampaat, jotka nekin tulevat varsin rauhallisesti ja kivuliaasti. Tai sitten samalla tulee myös poskihampaita. Lisäksi pikkusiskolla on ensimmäistä uhmaa, joskin aika rauhallista se on. Hän haluaa laittaa vaatteet päälle "iste". Housuissa hän on jo varsin hyvä. Pepun yli hän ei vielä niitä saa, mutta muuten saa ne hyvin jalkaan. Haalaritkin menevät jalkaan hienosti. Samoin pipot, kaulaliinat ja hanskat. Kenkiäkin harjoitellaan. Paidassa ja mekoissa hihat menevät jo, kun vain kädet auttaa oikeisiin kohtiin. Välillä tosiaan kiukuttaa, kun ei saa tahtoaan läpi, mutta meillä kiukuttelu ei vaan auta. Sitten ei saa, mitä haluaa. Ei ole aina pienen elämä helppoa, kun tahtoo niin kovasti. Eikä aina äidinkään elämä. Siltikin aika rauhallista tämä on. Harvoin on niin kiire, ettei hän saisi itse yrittää. Aina ei vaan saa, mitä haluaa. Sitten halitaan, jos hän haluaa. Mummi on ihan ykkönen edelleen ja ukkikin nousee suosiossa vauhdilla. Silti isosisko, isä ja äiti ovat ne kaikkein tärkeimmät ja äiti ehkä vielä se kaikkein ykkönen (ehkä). Hän tulee hienosti halaamaan. Ihan painautuu kiinni. Rakas pikkuinen. Hänen juttelemisensa kehittyy hurjaa vauhtia. Nyt tulee jo välillä kaksisanaisia yhdistelmiä. Ensimmäinen oli "ei pussi", kun ei halunnut nukkupussia. Seuraava oli "iso kala", kun näki kuvan haista. Paljon on sellaisia, että sanoo sanan kerrallaan, mutta ei ihan peräkkäin esim. "iste...housut". Jokainen sana mietitään vielä huolella, mutta ajatukset alkavat olla jo ihan isoja ajatuksia. Yöunet alkavat yhtenäistyä viimeinkin, jos mikään ei vaivaa. Valitettavan usein jokin vaivaa, mutta eiköhän se ajan kanssa tästä.
Tänään käytiin yhdessä kirjastossa. Pikkusisko käveli lähes koko matkan sinne. Isosisko keräsi ämpäriin matkalla kevään merkkejä (kuten mutaa ja vettä). Lainasimme 40 kirjaa, kun edelliset 29 kestivät noin viikon. Sitten menimme leikkimään leikkipaikalle, jossa isosisko löysi heti kavereita ja pikkusisko ei halunnut liukua mäkeä alas. ehkä sirkustelun liukumäki on säikäyttänyt hänet, sillä aiemmin hän piti liukumisesta. Nyt hän ei halunnut. Kuunteli vaan lähellä itkevän pojan itkua ja sanoi, että "ikkee, ikkee". Ja lentokone oli "kone", jota hän halusi katsella. Hän tykkää koneista. Kotona tytöt jatkoivat mökkileikkiään leikkihuoneessa ja katsoimme myös ilkimys kolmosen, jonka tosin vain äiti ja isi katsoivat kokonaan. Isosisko lähtee touhuamaan, kun leffat ovat liian pitkiä ja pikkusisko menee perässä. Leffanamit myös auttavat touhuamaan lähtemisessä. Ei pysty edelleenkään pysymään paikallaan, kun saa energiaa. Hyvä niin.

Ihanat isot tyttäreni

Katselin tänään, miten puoliso heitteli pikkusiskoa ilmaan tämän kiljahdellessa riemusta ja ajattelin, miten iso hänestä on tullut. Jotenkin, vaikka mikään ei ole äkillisesti muuttunut, silti yhtäkkiä pikkusisko tuntuu jo ihan isolta tytöltä, joka ei ole ollenkaan enää vauva. En tiedä, onko se liikkumisen varmuus ja kiipeily ihan joka paikkaan. Tai yhä lisääntyvä juttelu. Uusia sanoja tulee pari viikossa vähintään. En tiedä, onko se oman tahdon osoittaminen, joka yhä useammin tarkoittaa "ei". Vai onko kehon suhteet muuttunut, kun tyttö on vain kasvanut. Mutta joka tapauksessa olen siinä tilanteessa, jossa minulla ei ole enää vauvaa. On "vain" kaksi ihanaa isoa tyttöä. Se on samalla sekä ihanaa että hieman haikeaa. Toisaalta vauva-ajasta on selvitty tälläkin kertaa ja eiköhän se nukkuminenkin jossain kohtaa parane. Toisaalta se aika ei enää koskaan palaa. Maltoinkohan nauttia siitä tarpeeksi? Nuuhkia pientä päätä. Pusuttaa pieniä varpaita. Pörrööttää suloista massua. Onneksi kaikkea näitä voi tehdä vieläkin. Mikään ei ole muuttunut tämän päivän ja eilisen välillä. Mutta toisaalta moni asia on silti toisin.
Tämän filosofisen alun jälkeen hieman käytännöllisempää asiaa. Pikkusiskolla on tosiaan alkanut uhmailu. Hän juoksee karkuun, kun on aika laittaa vaippaa tai pukea. Hän on pari kertaa alkanut itkeä, kun on aika mennä nukkumaan. Hän sanoo useimmiten ensin ei, vaikka joskus joo saattaa tulla ihan heti perään (erityisesti, jos on pullasta kyse). Muuten hän on edelleen aikalailla oma ihana itsensä. Hän tutkii kaappeja nyt huolella ja purkaa sisältöä onnellisena lattialle. Hän kikattaa ja nauraa erityisesti hömpöttelystä, heittelystä ja erilaisista pyörityksistä eli ihan isosiskonsa kaltainen tässä. Hän edelleen lukee kirjoja itse ja tuo niitä luettavaksi. Nyt he ovat alkaneet isosiskon kanssa lukemaan kirjoja yhdessä. Sain siitä suloisen videon, missä isosisko luki pikkusiskolle kirjaa. Uusia sanoa tulee tosiaan ihan jatkuvasti ja pikkusisko yhä enemmän osaa kertoa haluistaan ja tarpeistaan. Samalla hän keksii yhä uusia keinoja temppuilla kiipeilytelineessä. Tänään hän muksahti aika ylhäältä alas. Onneksi alhaalla on patjat ja mitään ei käynyt, mutta hetken piti sylissä tyttöä lohdutella. Toivottavasti oppii hieman enemmän varovaisuutta.
Isosisko on edelleen ihan riemuissaan uimisesta. Hän oppi tänään hiiri- ja rottauimatyylejä ja kuulema ainoana osasi uida rottaa. Hän menee sinne aina ihan riemuissaan. Pikkusiskokin ui todella mielellään ja sukeltaa reippaasti altaan reunalta ilman mitään vaikeuksia. Sirkustelemassa käydään edelleen, vaikka nyt onkin ollut parin viikon tauko. Isosiskolla oli viikon tähti-viikko viime viikolla. Hän sai viedä kuvia itsestään ja perheestään sekä kertoa niistä. Hän sai syödä sisällä toimistossa kaverin kanssa ja leikkiä yhden ulkoleikkiajan kahdestaan kaverin kanssa sisällä. Lisäksi on vielä luonteenvahvuuksien läpikäynti ja sen käsittely, mitä kivaa kaverit ovat hänestä sanoneet, mutta se ei tullut vielä viime viikolla eli odotettavasti on vielä tulossa. Muuten isosisko on edelleen aikalailla oma ihana itsensä. Välillä hän kiusoittelee pikkusiskoa. Mutta välillä pikkusisko ihan yhtälailla kiskoo isosiskoa hiuksista. Ihan siskoksia ovat he. Kikattavat ja leikkivät yhdessä, kinaavat ja kiusaavat toisiaan toisessa hetkessä. Ja sitten taas ollaan kavereita.
Kumpikin on saanut läheltä nähdä äitinsä opiskelevan viime aikoina. Opinnot ovat osittain vieneet mukanaan ja kaikkea ei ennätä tehdä tyttöjen nukkuessa. Lisäksi olen mennyt mukaan mothers in Business -järjestöön ja sitäkin on sitten tehty pikkusiskon kanssa. Mutta tyttöjen on tärkeä nähdä, että äiti tekee muutakin kuin kotia.
Pikkusiskon lempi-ihmisiä on meidän lisäksi myös mummi, joka on nyt hoitokodissa muistisairauden takia. Muistisairaus ei kuitenkaan pikkusiskoa haittaa ja, kun mummi on lähellä, ei äiti paljoa kiinnosta. Hän säntää mummin syliin. Se on ihanaa nähtävää se. Menemme taas ensi viikolla käymään. Isosisko on pitänyt taukoa nyt hetken. Toivon isovanhempien pääsevän ensi perjantaina karnevaaliin mukaan. Se olisi kivaa.
Meidän arki kuitenkin jatkuu aikalailla ennallaan. minä opiskelen torkut ja illat. Tytöt kasvavat vauhdilla ja touhuavat ihmeellisiä asioita. Isosisko esimerkiksi lukee yhä paremmin. Sairastellaan usein ja ollaan aika väsyneitä ja kotona on sotkuisempaa kuin haluaisin, mutta sellaista se on, perhearki kahden ihanan ison tytön kanssa.

piija ja tatto ja vähän muutakin

Pikkusisko juttelee yhä enemmän. Tänään uutena sanana tuli tatto (katto). Aikaisemmin tällä viikolla tuli piija (pyjama). Lamppu on pappu. Hän osaa myös sanoa kuva ja mielellään katsoo kuvia itsestään ja siskostaan erityisesti. Autot ovat tooto ja ipad on piipa. Myös piippaa on piipa. Olimme uimahallissa ja siellä kaapinovet piippaavat, jos ne painaa kiinni, mutta ei laita lukkoon. Pikkusisko oli siitä tavattoman riemuissaan. Hän halusi, että niin tehdään uudelleen ja uudelleen ja hän hoki piipa-piipa-piipa-piipa. Muutenkin uimassa oli kivaa. Isosisko on aloittanut uimakoulun jatkoryhmän (hän hyppäsi alkeet yli ihan siitä syystä, että osaa jo uida) ja on ollut tosi iloisesti sinne menossa - tänään jo toista kertaa. Hän tosissaan osaa uida. Uimassa hän vain ui ja sukelsi, sukelsi ja ui. Pikkusisko halusi puolestaan sukeltaa uudelleen ja uudelleen. Aina hän vain sanoi joo ja sitten hän lähti altaan reunalta sukeltamaan. Kun pikkusisko sitten väsähti, hän tuli syliin ihan halaamaan ja sanoi, kun kysyin, että haluaako pois niin "joo". Sitten menimme pois. Uimahallissa isosisko ja pikkusisko kulkivat ihan käsi kädessä ja isosisko näytti niin hienosti pikkusiskolle, mihin mennään. Ihan sydän sulaa moisesta.
Kävimme tässä viime viikonloppuna anopin 70-vuotispäivillä. Se ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Aloitimme matkan menemällä Helsinkiin. Se matka meni ihan hyvin. Olin tyttöjen kanssa päivän Heurekassa ja siellä oli hurjan hauskaa. Olin yllättynyt, miten hyvin pikkusisko siellä viihtyi. Isosiskon viihtymistä en koskaan epäillytkään, mutta pikkusiskokin seurasi ihan mukana ja touhusi kaikkea jatkuvasti. Kyllä siellä päivä meni ja olisi mennyt pidempäänkin. Siellä oli aivot- näyttely, jossa oli kaikkea kivaa tekemistä, mitä teimme isosiskon kanssa ja pikkusisko oli kaikessa mukana. Siitä eteenpäin matka menikin vähän kehnommin. Pikkusisko ei rauhoittunut nukkumaan ekan torkun jälkeen vaan itki aina vaan kovempaa, kunnes oksensi. Ja sitten tämä toistui pariin otteeseen. Lopulta penkki oli ihan oksennuksessa, tytöltä alkoivat varavaatteet loppua kesken ja olimme menneet kolmasosan matkasta ja aikaa oli kulunut nelisen tuntia. Siinä kohtaa alkoi oma huumori olla aika vähäisellä. Mutta sitten pikkusisko nukahti ja lakkasi oksentelemasta ja pääsimme saman yön aikana perille. Isosisko ei nukkunut autossa yhtään, kun aina pikkusisko itkähti, kun isosiskoa alkoi nukuttaa. Seuraavana päivänä puoliso oksensi. Sitä seuraavana isosisko alkoi oksennella. yhden päivän toipumisen jälkeen tulin junalla pikkusiskon kanssa ja isosisko tuli autossa isin kanssa. Hän alkoi sinä päivänä taas syödä (onneksi). Minä en oksentanut junassa, vaan vasta seuraavana päivänä. Matka kotiin sujui siis sekä meiltä junailijoilta että autoilijoilta oikein mainiosti. Mutta anoppi alkoi oksennella. Eli sellainen 70v lahja tällä kertaa meiltä.
Pikkusisko on oppinut kiipeämään. Hän kiipesi tällä viikolla kiipeilytelineellä puolapuita ylös asti. Hän ei osaa ylhäältä tulla alas, joten aika tarkkana saa nyt taas olla. Hän meinasi pudota tänään portailla, kun yritti nousta kahta askelta kerralla. ihan hyvä saavutus ottaen huomioon, että se toinen porras on melkein rinnan tasolla. Mutta mitä isosisko edellä, pikkusisko perässä. Pikkusisko on oppinut myös leikkimään piilosta. Hän menee aina piiloon ulko-oven luokse, mutta menee piiloon ja tulee etsimään.
Hän myös jo selvästi sanoo jotain ja odottaa, että hänen sanojaan ymmärretään. Aina en ymmärrä, mutta sitten selvitellään, että mitä hän sanoo. ennemmin tai myöhemmin osun johonkin, jota hän haluaa.
Isosiskolla on päiväkodissa ensi viikolla tähtityttö-viikko. Hän saa viedä sinne kuvia itsestään ja tärkeistä ihmisistä. Hänelle valittiin kolme luonteenvahvuutta ja tarinoita niistä. Hän valitsi itse luonteenvahvuuksikseen rehellisyyden, luovuuden ja oppimisen ilon. Hän kertoi puhuvansa totta silloinkin, kun on tehnyt jotain väärää ja tämä pitää paikkaansa. Hän oli myös päiväkodissa toiminut loistavasti: yksi lapsi oli valehdellut jotain toisesta lapsesta. Isosisko oli ensin mennyt tarkistamaan, oliko tämä toinen lapsi sanonut niin (ei ollut) ja sitten mennyt varmistamaan ensimmäiseltä lapselta, että valehteliko tämä (tämä myönsi). Olin hurjan ylpeä tytöstäni. Hän on hyvin rehellinen ja hyvin luotettava. Hän on myös hyvin luova. Hän kertoo tarinoita ja kehittelee lauluja. Nyt tänä keväänä tarkoituksena on tehdä pukuja hänen nukeilleen. Hän on jo valinnut kankaita ja suunnitellut mekot. Nyt vaan toteutamme ne yhdessä. Ja hän oppii mielellään. Hän lukee aina vaan paremmin ja paremmin ja kertoo, mitä tämä ja tuo sana on ranskaksi. Ja hän aina tekee luonnontieteellisiä kokeita kanssani.
Isosiskolla on haasteena painajaiset. Hän näkee niitä aika paljon. hän jonkin verran käsittelee äitini sairautta, mutta painajaiset myös kuuluvat tähän ikään. Hänellä on kaikenlaisia pelkoja, joita hän käsittelee niin hereillä kuin unissaankin. Hän nukkuu vähemmän ja on parina aamuna nyt herännyt ensimmäisenä.
Tänään oli huippuhauskaa leikkiä tyynysotaa isosiskon kanssa. Se oli yksi päivän ehdottomista huippuhetkistä.
Herkkua olivat maidottomat ja munattomat runebergin tortut. Kaikkea sitä oppii elämässään tekemään :).

Väärä jalka

On yö. Isosisko nukkuu nyt meidän makkarin lattialla patjalla, koska hänellä on isoja ahdistuksia ja tarvitsee läheisyyttä ja turvallisuutta. No, äsken hänelle iski kasvukipukohtaus ja hän itki ja uikutti. Pikkusisko tietenkin heräsi ja sitten oltiin kaikki hereillä. Yritin helpottaa laulamalla ja puoliso vei vessaan ja antoi särkylääkettä (kun hänellä ne iskee, ne vaivaa pitkin yötä ilman lääkettä). Se ei auttanut. menin sitten taaperon (joka oli koko ajan enemmän hereillä) kanssa isosiskon viereen hieromaan kipeää kohtaa ja laulamaan kipua pois, kun odotettiin lääkkeen vaikutusta. Hieroin jalkaa ja välillä menetin kontaktin ja sitten etsin sen uudelleen. Jonkin ajan päästä isosisko sanoi, että "hei äiti". Kysyin, mitä. Hän sanoi, että "paikka on ihan oikea, mutta jalka on väärä". Meinasin revetä ihan täysin ja hihittelin hiljaa mielessäni vielä(kin) ja jonkin aikaa. Miten ihanan tyttären olenkin saanut, että hän tuolla tavalla osaa kommunikoida. Mahtavaa huumorintajua ja kielenkäyttöä!

Hassutteleva pikkusisko ja taitava isosisko

Pikkusisko on ihana hassuttelija. Hänen ensimmäinen temppunsa kehittyi jo aikaisin syksyllä. Silloin hän näytti ruokaa, kuin olisi antanut sen sille, kenelle näytti, mutta kun itse meni sitä häneltä ottamaan, hän laittoikin ruoan omaan suuhunsa ja virnisti päälle. Joululomalla kehittyi toinen jekku. Siinä hän veti hihan sormien päälle ja sanoi o-ou. Sitten hän otti sormet esiin ja virnisti. Hän muutenkin on siinä ihanassa vaiheessa, kun moni asia on vain hassua ja hän nauraa ja kikattaa, kun asia on hassua. Ja innostuessaan hänen koko kehonsa innostuu. Hän tanssii ja tepsuttaa ja kikattaa. Se on suunnattoman suloista.
Hän on tehnyt salaa poskihampaita. Tällä aikaa, kun odotamme kahdeksannetta etuhammasta, hän on salaa tehnyt neljää ensimmäistä poskihammasta. Osasta poskia on jo kärjet nousseet läpi. Vielä niitä tehdään, mutta tämä oli kyllä yllätys eli helpommin menee kuin isosiskolla tämä homma.
Lisäksi uutena on se, että hän nukkuu yöt taas enimmäkseen omassa sängyssään eikä enää meidän välissä. Muutos on ollut harvinaisen ongelmaton ja hän jää sinne mielellään nukkumaan, mutta könyää myös helposti syliin sieltä. Ehkä siksi hän jääkin niin helposti sinne, koska pääsee niin helposti sieltä taas syliin.
Taitava isosisko yllätti meidät kokonaan eilen, kun hän osasi laskea oikein kymmenen ylityksen. Hän laski, miten vanha hän on, kun pikkusisko on eri ikäinen ja laski monta eri ikää. Kymmenen ylittyi hurjan hyvin ja hienosti. Taisi olla laskuna, miten vanha hän on, kun sisko on kuusi vuotta vanha. Tänään kävimme läpi numeroita englanniksi kymmenestä eteenpäin. Siihen asti hän osaa ne jo hyvin. Kun pääsimme kuuteentoista, hän siitä osasi sanoa ne eteenpäin aina yhdeksääntoista asti, vaikka ei niitä ole aiemmin tiennyt. Aikamoinen pieni!

Leikkejä ja kommunikaatioita

Isosiskolla on ihana ja ihmeellinen mielikuvitus. Tänään hän kertoi puolisolle olevansa vesikeiju: Hänen siipensä ovat läpinäkyvät, mutta kun ne eivät ole läpinäkyvät, ne ovat siniset, koska ne koostuvat pienistä vesipisaroista, ja kun ulkona sataa, hän käy joskus keräämässä sadepisaroita siipiinsä. Vesikeiju oli seitsemän vuotias, joka selvästi on isoin hänen ymmärtämänsä ikä tällä hetkellä. Vesikeijun vanhemmat olivat kuolleet, kuten vanhemmat usein hänen leikeissään on, paitsi aamulla, jolloin me leikimme puolestaan kahdestaan kotia niin, että minä olin pikkusisko ja hän oli isosisko ja vanhemmat olivat monta päivää peräkkäin töissä ja hän jäi kotiin koulusta hoitaakseen minua. Hän laittoi ruokaa yms. Illalla, kun hän tiesi minun olevan jo väsynyt, hän halusi leikkiä, että olen sairas ja hän toi lääkettä, joka on ravintoa valkosoluille, jotta ne jaksavat tapella viruksia vastaan. Tietenkin sain suklaata pahan makuisen lääkkeen jälkeen :). 

Pikkusiskolla puolestaan oli iso asia tänään. Hän pelkää kovia ääniä. Tänään ulkona tuuli kovasti ja se tuuli sitten ujelsi ja puhisi myös takassamme, kun lämmitimme ja se huolestutti hieman pikkusiskoa ja hän osoitteli sitä. Illalla sitten, vaikka se oli ihan hiljaa, hän meni sen eteen, osoitti leivinuuniin ja puhalsi monta kertaa. Hän sitten tuli syliin, kun kerroin, että ihan totta, että siellä oli se kova tuuli päivällä, joka piti kovaa ääntä, mutta nyt ei enää tuule. Valtavan ison asian hän onnistui minulle kertomaan, vaikka tulkinta olisikin vain osin kohdallaan.

Joulunaika ja uusi vuosi

Joulu on sujunut varsin rauhallisesti. Olemme olleet enimmäkseen kotona, tehneet palapelejä, syöneet ihan koko kinkun ilman edes pitsan tekemistä (harvinaista, mutta oli hyvä kinkku - ei kinkkurulla, mehukas ja 5kg meni ilman ongelmia), pelanneet pelejä, katsoneet pari elokuvaa (vähemmän kuin luulin), uineet pariin otteeseen ja vaan nauttineet perheen yhteisestä ajasta. On ollut hienoa. Tytöt ovat taas tottuneet siihen, että isi on kotona ja pikkusiskokin menee taas tosi mielellään isin syliin, kun äidillä on esimerkiksi kiire laittaa ruokaa. Aattona minun vanhemmat olivat käymässä ja ovat nyt muutenkin tulleet muutamaan kertaan pistäytymään. Lisäksi yksi isosiskon päiväkotikaveri tuli leikkimään ja isosisko meni myös sinne leikkimään. Muuten ollaan oltu perheen kesken.
Pikkusisko on oppinut lähettämään lentosuukkoja. Hän laittaa käden suun eteen ja tekee pusutusäänen. Se on suloista. Hän lähettää lentosuukkoja ja vilkuttaa isille ja isosiskolle, kun menemme torkuille yläkertaan. Pikkusisko taas myös nauttii suuresti kärrytorkuista ja lähtee niille mielellään isin kanssa. Uusia sanoja on pao (pallo), vau (kun jokin on ihmeellistä), kakka, potta. Eniten kuulemme joo (woo, joo yms., kun asia sopii pikkuiselle), vau (kun jokin on ihmeellistä) ja o-ou (kun jokin menee pieleen).
Uutena vuotena olimme myös enimmäkseen kotona. Aattona menimme liikunnan ihmemaahan liikuntahallille, mutta siellä oli liikaa ihmisiä lasten mielestä (ja meidän aikuistenkin). Pikkusisko oli tyytyväinen löydettyään pallon ja sitä hän sitten kantelikin ympäriinsä. Trampat olisivat muuten olleet kivoja, mutta siellä pomppi liian paljon lapsia, jotta olisi ollut pikkuisesta kivaa ja puhaltimet, jotka pitivät niitä täynnä pitivät liian kovaa ääntä. Isosisko puolestaan oli tulossa hieman kipeäksi. Menimme sitten ennen ajan loppua jo pihalle, josta isosisko löysi lumivuoren, jota hän valloitti pitkään ja hartaudella sekä laski aina alas välissä. Juhlallisuudet päättyivät lasten ilotulitukseen, joka oli loistava. Isosisko kikatti ja hihkui lähes koko ajan. Pikkusisko oli sylissäni ja ensin vain katsoi. Sitten alkoi taputtaa ja sanoa vau. Molemmilla oli kuulosuojaimet, jotka auttoivat tilanteessa. Kotona, kun ulkona näkyi ilotulituksia, oli molemmat liimattuna ikkunaan ja pikkusisko toisteli koko ajan vau. Tänään hän on useasti käynyt ikkunassa katsomassa, josko taas näkyisi niitä ilotulituksia, kun olivat niin vau. Pitää ehkä sytyttää tähtisädetikkuja tai jotain, jos tarvitsee pientä piristää.
Isosisko on ollut huolissaan mummistaan, jolla on muistisairaus eikä hän aina tunne esimerkiksi ukkia. Olemme tällä viikolla keskustelleet useaan otteeseen siitä, kuoleeko mummi (ei vielä pitkään aikaan) ja mitä nyt tapahtuu. Onneksi isosisko aina rauhoittuu keskustelun myötä. Toinen asia, josta olemme keskustelleet, on äidin riittämätön aika isosiskon kanssa. Isi on ihanasti vienyt pikkusiskoa torkkukävelyille ja olen saanut aikaa kaksistaan isosiskon kanssa. Hänellä on aina pitkä lista asioita, joita hän haluaa sinä aikana tehdä ja niitä sitten teemme. Olemme askarrelleet, tehneet palapelejä, pelanneet, lukeneet, sylitelleet, leikkineet (jossa menestyin huonoiten). Se on valtavan tärkeää aikaa isosiskolle ja sitä pitää jatkossakin järjestää aina, kun vain isi on kotona.
Vielä yhtenä asiana oli, kun pääsimme puolisoni kanssa ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen, puoleentoista kahdestaan ulos. Menimme teatteriin katsomaan Taru Sormusten Herrasta. Meillä oli ihana lapsenvahti, joka piti hyvää huolta tytöistä. Molemmat nukkuivat, kun tulimme kotiin ja heillä oli ollut hyvä ilta. Homma oli niin iso menestys, että menemme uuudelleen kuukauden päästä. Kerran kuussa on tärkeää keskittyä parisuhteeseen sen lisäksi, että illalla tytöt nukkuvat puoli yhdeksältä viimeistään ja se jättää mukavasti aikaa jutella yms. jos en opiskele, mikä on suurimpana osana iltoja. Oli kuitenkin ihanaa huomata, että tytöt pärjäsivät, vaikka en ollut siinä. Se teki hyvää omalle stressitasapainolle. Sen jälkeen olen taas nukkunut paremmin. Siitä puheen ollen, hyvää yötä.