Noroahan se sitten oli. Paha noro. Aivan käsittämättömän paha noro. Ensin pikkuinen oksenteli yli viikon. Kaikki tuli ulos äidinmaitoa myöten ja oli ihan flegmaattinen. Hän vaan makasi sohvalla ja katsoi Simoa. Koska hän kuitenkin halusi syödä ja juoda, hän oli kotona. Kerran tässäkin menimme yöksi sairaalaan nesteytykseen, kun ihan kaikki tuli ulos. Sitten tämän viikon jälkeen nousi 39 asteen kuume. Uudelleen sairaalaan, jossa vietimmekin sitten pääsiäisen. Kanyyliä ei saanut enää käteen tai jalkoihin, kun suonia ei enää löytynyt kunnolla, joten sitten hän sai kanyylin päähän ja hatun kanyyliä suojaamaan. Sitten tutkittiin, mikä nostatti kuumetta noin hurjasti. Syytä ei sitten verikokeista (useita), ultrasta ja tutkimuksista huolimatta löytynyt, mutta koska kuume alkoi laskea antibiooteilla, lopulliseksi veikkaukseksi sitten jäi virtsatulehdus. Sitä ei voi tutkia ripuloivalta vaippaikäiseltä. Vietin aikalailla kaiken ajan sairaalassa pikkuisen luona. Isosisko ja isi vierailivat sairaalassa kuten myös mummi ja ukki. Mummin kanssa aina jaksettiin edes hieman leikkiä. Sairaalassa tuli ensimmäinen kolmen sanan lause "äiti syö loput". Tuntui niin omituiselta katsoa tytön kanssa videoita siitä, kun hän oli terve, kun sylissä tuntui olevan ihan toisenlainen lapsi, joka vaan olla köllötti ja itki kipujaan, tai nukkui. Ja katsoi paljon Simoa. Annoin katsoa, kun edes vähän se helpotti oloa. Lopulta kolmen sairaalavuorokauden jälkeen alkoi olo hiljalleen parantua. Ruoka alkoi kiinnostaa ja leikkiminenkin alkoi houkutella hitaasti mutta hitaasti mutta siltikin selvästi. Kotiin taisimme päästä pääsiäismaanantaina ja sen jälkeenkin paraneminen otti aikansa, mutta ei tullut enää takapakkeja. Kaksi viikkoa meni yhteensä taudin kourissa. Antiobiootti mahdollisesti aiheutti vatsavaivoja siihen perään. Onneksi asumme maassa, jossa sairaalat toimivat ja jossa niihin on varaa. Tuollaiset taudit nimittäin tappavat pienokaisia. Onneksi ei meidän pientä! Sen taudin jälkeen olemmekin pääosin olleet terveinä. Isosisko on niistänyt ja yskinyt, mutta se saattaa johtua allergiasta. Siitepölyä on ollut järkyttävän paljon tänä vuonna. Taitaa sille reagoida, isosisko siis.
Harrastukset ovat nyt tältä keväältä loppu. Isosisko sai todistuksen uinnista, jonka mukaan osaa uida 30 metriä vatsallaan ja 10 metriä selällään. Ihan hurja uimari siis! Hän tykkäsi kovasti, mutta taidamme silti jatkaa enemmän perheen kanssa uimista, vaikka se olikin ihan hyvä tilaisuus opiskella, kun odotteli isosiskoa tulemasta ja isosisko kovasti kyllä tykkäsi, mutta sitten kävimme perheenä tosi paljon harvemmin uimassa ja pikkusisko ei siis päässyt. Ei se näytä kyllä juurikaan haitanneen. Niin hyvin ui ja sukelsi, kun viikko sitten kävimme. Myös sirkustelu on nyt ohi. Pikkusisko oppi siellä hyppimään trampoliinilla ja touhuilemaan hurjasti. Isosisko alkoi loppua kohden hieman tylsistymään. Edelleen siis meni sinne mielellään ja viihtyi, mutta alkoi välillä hengailla minun lähelläni touhuamisen sijaan. No, liikkumista jatketaan edelleen. Olemme kotona alkaneet tyttöjen kanssa jumppailla. Lisäksi isosisko opettaa minua juoksemaan. Otamme kisoja talon ympäri. Kerran olen voittanut. Hän useamman kerran. Tässä en kuitenkaan anna voittaa. Hän on niin nopea, että kisat ovat ihan todellisia.
Isosiskon päiväkodin kevätjuhla oli viime viikolla. Se oli jälleen linnan puistossa. Tällä kertaa kuitenkin kuulimme isosiskon äänen, kun hän lauloi ihanan reippaasti ryhmänsä laulut. Nyt alkaa hiljalleen lähestyä kesäohjelman aika ja sitten alkaakin eskari ensi syksynä. Hän on jo niin iso! Hän odottaa sitä ja sen jälkeen alkavaa koulua innolla.
Pikkusisko puolestaan aloitti puistotoiminnassa pari viikkoa sitten. Hän on sopeutunut sinne hurjan hyvin ja menee sinne mielellään. Nyt hän on siellä jo 1-1,5t päivässä. Aamulla kerron, että hän pääsee tätipuistoon. Hän tykkää tätipuistosta ja tekee siellä mielellään muun muassa kakkuja (hiekkakakkuja) ja leikkii pehmoeläimillä. Hänen lempipehmonsa siellä on sellainen orava pehmo, josta hän saa hyvän otteen kaulasta ja hän kutsuu sitä kissaksi. Keinuja puistossa ei ole, mutta köllikeinu on heti puiston ulkopuolella ja käymme siellä joka kerta. Siellä pikkusisko touhuaa muiden lasten kanssa todella ihanasti ja osaa laskea itse liukumäestäkin. Tädit tykkäävät hänestä kovasti, kun hän sanoo kiitos ja anteeksi, osaa kertoa, mitä tarvitsee (vettä, kakkuja jne.) ja viihtyy hyvin.
Isosiskolle tuli vaikea hetki päiväkodissa perjantaina, kun piti kynätehtävissä piirtää numeroita eikä annettu mitään esimerkkimallia siitä, miltä niiden piti näyttää. Hän kuulema piirsi aj kumitti, piirsi ja kumitti kunnes purskahti itkuun, kun ei osannut tarpeeksi hyvin. Hän pääsi sitten tädin syliin ja siellä sitten lopulta rauhoituttuaan piirsi tädin kanssa ne numerot. Päiväkodissa olivat huolissaan siitä, miten koulussa pärjää. Minä en ole. Isosisko itse totesi, että hän poksahti. Meillä tehdään sitä nimittäin. Joku aina välillä poksahtaa. Mutta ei se sen vakavampaa ole. Isosisko poksahti siinä kohtaa, koska ei osannut tehdä niin hyvin kuin halusi. Tämä on hänelle vaikeaa ja sen kanssa hänellä tulee olemaan jatkossakin haasteita, mutta ongelma se ei ole. Hän harjoittelee pääasiallisesti hurjan hienosti, mutta se ei kiinnitä huomiota. Sen huomaa vasta (ainakin isossa lapsiryhmässä), kun jonain kertana hän ei onnistu. Mutta hän on oppinut paljon vaikeita asioita. Hän harjoittelee nytkin vaikeita asioita, kuten esimerkiksi lukemista. Teemme sitä aivan liian harvoin ja siksi se ei oikein etene. Mutta en halua sitä pakottaa. Muistuttaa sen sijaan kyllä voisin useammin. Kävimme taas kirjastossa hakemassa ison kasan kirjoja, jotta taas voi lukea.
Molemmat tytöt kävelevät nykyisin mielellään. Isosiskonkin kestävyyskunto on parantunut viime aikoina ja hän jaksaa paljon paremmin kävellä. Pikkusisko kävelee mielellään ihan kaikkialle ja tulee sitten väsähtäessään syliin. Piti hänen kanssaan keskustella siitä, ettei parkkipaikalla voi sännätä karkuun, mutta nyt hän pitää tosi kiltisti kädestä "auto-alueella".
Isosisko on alkanut nukahtaa yksin itse omassa huoneessaan. Hän siellä lukee iltasatuja leluilleen ja laulaa heille iltalaulut ja sitten rupeaa nukkumaan. Hän on jo NIIN iso. Se ei toimi sellaisina iltoina, kun puoliso on seuraavana iltana poissa, mutta se ei haittaa. Ei tarvikaan. Kyllä vanhemman syliä ja aikaa saa tankata, jos sille on tarve.
Pikkusisko puolestaan opettelee nukahtamaan tutin kanssa ja omassa sängyssään. Tutin kanssa onnistuu jo varsin hyvin. Omassa sängyssään pitää vielä harjoitella.
