Taas hieman isompi tyttö

Juuri, kun pääsin kertomaan, että päiväkotielämä sujuu hyvin, se taas ei sujunutkaan. Viime viikko on ollut kovastikin äiti-oloisa tyttö, joka haluaa lähinnä olla kanssani. ihanaa se on, mutta valitettavasti se ei aina ole onnistunut. Hän on myös ollut kipeänä, mikä tietenkin vaikuttaa. Hän oli viime viikolla osan ajasta kotona ja yhtenä melkein terveenäkin päivänä kotona, kun menimme yhdessä MLL kerhoon opettamaan ilmapalloraketin tekoa lapsille. Olin luvannut, että hän saa tulla mukaan ja siitä tuli ihan mahtava äiti-tyttö -päivä. Opetimme raketin tekoa ja tyttö auttoi hienosti. Sitten tulimme kotiin ja vietimme aikaa, jolloin ei tarvinnut mennä minnekään eikä tehdä mitään. Olimme ulkona ja etsimme kevään merkkejä ja leikimme jääkuningatarta. Toivottavasti ensi viikko menee paremmin. On kolmena päivänä viidestä nimittäin töitä. Perjantaina, kun minulla on pitkä päivä, tyttö menee isovanhempien luokse iltapäivästä, niin ei ole niin pitkää päivää päiväkodissa.
Tänään on ollut ihana päivä. Eilen siivosimme koko talon ja tyttö auttoi ihan mahtavasti. Hän siivosi lelujaan leikkihuoneessa ja sitten hinkkasi tahroja lattiasta. Lopulta väsähti ja kölli, kun me vielä siivosimme. Tänään sitten on ihanasti aina siivonnut oman leikkinsä sen loputtua. Ihan mahtava juttu. Mutta siis lisää tästä päivästä. Aamulla heräsimme kahdestaan tytön kanssa ja touhusimme kahdestaan. Hän haki vaatteet itselleen ja laittoi ne itse päälle. Hän maalasi meille hienot kuvat käsiin ja sitten söimme aamupalaa, jolloin puoliso heräsi. Aamupalan jälkeen tyttö ohjasi mahtavan osallistavan teatteri-esityksen aiheena Ponyville ja Nightmare Moonin nousu ja tuho. Se oli hieno. Sitten tyttö meni meistä ensin ulos leikkimään, kun naapurin lapsi vilahti ulkona. Tämä meni kuitenkin sisälle ja meidän tyttö jäi omalle pihalle leikkimään ja leikki aivan tyytyväisenä sielä. Hän ei pihalta lähde, kun aina lupaa sille jäädä. Aina välillä soitti ovikelloa, kun tarvitsi apua. Sitten menimme sinne hänen luokseen ja lähdimme yhdessä kävelylle ja aina välillä hän puhalteli saippuakuplia. Tulimme sisälle syömään ja taas tyttö jäi vielä hetkeksi ulos leikkimään ja piirtelemään kivetykseen. Söimme ja sitten lähdimme katsomaan Pikku Papun orkesteria, joka oli aivan mahtavaa. Tyttö tanssi ja osallistui mukana ihan täysillä ja kiipeili penkillä. Päätimme käyttää osan isovanhempien lahjarahasta, että ostamme itsellemme yhden CD:n. Tulimme kotiin ja tyttö auttoi pyykissä ja leikki itsekseen ja välillä meidän kanssa, söimme ja Puoliso ja tyttö leikkivät mahtavia jahtaus- ja kikatusleikkejä, kunnes tuli nukkuaika. Nukkuaikana hän yllätti minut aivan täysin sillä, että hän halusi lukea. Hänellä on sellainen kirja, jossa on isolla kirjoitettu eläinten nimiä ja niitä hän alkoi tavata ja hänen tavattuaan sanan sanoin sanan yhteen menoon eli kerroin, mitä kirjaimista syntyi. Hän luki kaksi tai kolme aukeamaa sillä tavoin aivan mahtavasti. Sitten alkoi selvästi aivot väsähtää ja oli nukkuaikakin, mutta hämmästytti kyllä. Jos hän nyt tuosta innostuu, hän lukee ihan kohta.
Eli sellaisia isompia muutoksia tytön suhteen on se, että hän on alkanut leikkiä itsekseen eli se leikki ja se mielikuvitusmaailma on tosi tärkeitä. Häneen voi myös luottaa niin hän voi saada onnistumisen kokemuksia ja tuntua siitä, että hän osaa, kun hän voi olla itse ulkona pieniä hetkiä. Ja hän kohta lukee. Lisäksi hän osaa laskea vähintään 25:teen ja osaa laskea yhteenlaskuja päässään. Hän tänään laski päässään, että jos me molemmat kaksi haluamme kaksi leipää niin tarvitsemme yhteensä neljä leipää. Lisäksi hän on ihanan halaileva ja pusutteleva. Ja leikkii kissojen kanssa tosi kiltisti ja silittelee ja huolehtii. Sekin on uutta. Hän on taas astunut jonkin portaan eteenpäin ja on taas hieman isompi tyttö.

Päiväkodissa ja mummulassa

Meillä alkaa viimein päiväkotielämä sujua. Joulun jälkeen flunssailut ovat vähentyneet merkittävästi ja tytär on voinut oikeasti viettää aikaa päiväkodissa ja ystävystyä muihin lapsiin. Nykyisin hän pääosin meneekin sinne mielellään ja oikeastaan vastentahtoisuudesta jo näkee, että nyt on tulossa sairaaksi. Silti esim. viime viikolla hän meni sinne omasta vapaasta tahdostaan useampana päivänä, vaikka saattoi olla jo kurkku tulossa kipeäksi. Sikäli se oli kyllä hyvä, koska minulla oli töitä. Mutta halusi silti.
Meille on tullut tavaksi se, että hän säntää innoissaan pesemään kädet ja vessaan (hoitaa päiväkodissa pyyhkimisenkin itse, vaikka kotona ei vielä), mutta sieltä tullessa hän haluaa, että kannetaan ja siinä meillä onkin sitten ihana halihetki ennen eroa. Tänään häneltä meni vähän pasmat sekaisin, kun oman ryhmän tätejä ei ollutkaan paikalla ja oman ryhmän lisäksi huoneessa oli toisestakin ryhmästä lapsia. Onneksi löytyi pienen ujostelun jälkeen hyvä ystävä, jota saattoi ottaa kädestä ja vetää mukaan leikkimään.  Usein pystyn jäämään siksi lyhyeksi ajaksi, mikä kestää, kunnes tytär lähtee mielellään touhuamaan. Juttelemme siitä, millä hän haluaisi tänään aloittaa. Aika usein se on piirtäminen, mutta kaverikin on iso juttu. Ja jos on hänen lempitätinsä paikalla, niin sitten ei ole missään mitään ongelmaa.
Meillä oli VASUkin äskettäin ja oli hauska huomata, että ihan samasta lapsesta me puhuimme. Sielläkin oli huomattu fyysinen taito, tasapaino ja tekeminen, kielellinen lahjakkuus ja sitten kitinä vaatteiden pukemisessa. Voi, kun sitä riittää kotonakin ja oli ihan lohdullista huomata, että päiväkodissakin on ihan sama lapsi. Nyt olemme sitten rohkaisseet erilaisten kilpailujen ja laskemisten kanssa hänen omaehtoista pukeutumistaan. Eilen piti vielä todeta, että alkaa lapsi olla jo niin iso, ettei sitä oikein enää äiti yletä pukemaan. Siihen tyttö, että hän osaa jo itse. Ja niin hän osaakin. Päiväkodissakin muuten on huomattu, että tytön sosiaalisuus on nyt paremmalla tolalla ja leikkii enemmän muiden kanssa ja leikkii kaikkien kanssa.
Kävimme viime kuussa mummulassakin, kun minulle ja puolisolle tuli 10v hääpäivä vastaan. Totesimme sen hyväksi ratkaisuksi tällä kertaa ja tyttö jäi mummun ja ukin silmäteräksi, kun menimme. Vähän oli kuulema itketty, mutta hyvin oli mennyt. Hauskinta tytöstä taisi olla se, kun ukki otti moottorikelkan kyytiin ja sai ohjata. Olivat kuulema menneetä lujaa. Mummulassa hän viimein on tullut kaveriksi heidän koiransa kanssa (Juntti). Sen viikon aikana, kun tytön kanssa siellä olin, hän oppi kouluttamaan Junttia tosi hyvin. Hän sai koiran istumaan ja antamaan tassua ja syötti tyttö koiraa niinkin, että koira köllötti selällään ja tyttö kantoi ruokaa suoraan suuhun. Takaisin tullessa olin ihan häkeltynyt, kun suurimman osan matkaa ei ollut leikkivaunua, mutta tyttö sen kuin vaan jaksoi istua paikallaan ja tehdä tehtäväkirjaa yhdessä kanssani. Välillä sitten kuljettiin junaa päästä päähän. On hänen kanssaan kyllä tavattoman helppo matkustaa.
Hänellä on nyt kovin kilpailunhaluinen vaihe. Hän haluaa suuresta osasta asioita kilpailun ja haluaa myös voittaa. Joskus häviäminen ottaa vielä tosi koville ja sitten itketään, mutta hän on alkanut oppia myös, että häviäjän pitää olla onnellinen voittajan puolesta, vaikka häviö saakin harmittaa. Lisäksi voittaja ei saa kiusoitella tai kiusata häviäjää. Eli voiton ja häviön tapoja tässä siis opetellaan. Mutta tällä tavalla hän vaihtaa vaatteet vauhdilla, on ekana vessassa yms. Tänään vaan viisaasti totesi, että ruokapöydässä ei kilpailla. Olemme parina päivänä kilpailleet siitä, kuka saa salaatin ensiksi syötyä. Nyt tyttö totesi, että siitä tulee maha kipeäksi. Eli viisaasti jätämme kilpailut ruokapöydästä pois.
Muutama yksittäinen suloinen tapahtuma:
- Puoliso veti tyttöä pulkassa, kun pulkka kaatui ja lunta meni naamalle. Tyttö vaan totesi, että "juuri ihanan virkistävä suuhun meno".
- Olimme mummolassa ja hän lähti auttamaan mummua kattamaan pöytää sanoen "autan mummua jee, autan mummua jee"
- Kun olimme kaksistaan Puolison kanssa ja tyttö oli mummun kanssa, hän oli tälle sanonut, että "mikä se sellainen perhe on, joka ei ota lasta mukaan?"