Juuri, kun pääsin kertomaan, että päiväkotielämä sujuu hyvin, se taas ei sujunutkaan. Viime viikko on ollut kovastikin äiti-oloisa tyttö, joka haluaa lähinnä olla kanssani. ihanaa se on, mutta valitettavasti se ei aina ole onnistunut. Hän on myös ollut kipeänä, mikä tietenkin vaikuttaa. Hän oli viime viikolla osan ajasta kotona ja yhtenä melkein terveenäkin päivänä kotona, kun menimme yhdessä MLL kerhoon opettamaan ilmapalloraketin tekoa lapsille. Olin luvannut, että hän saa tulla mukaan ja siitä tuli ihan mahtava äiti-tyttö -päivä. Opetimme raketin tekoa ja tyttö auttoi hienosti. Sitten tulimme kotiin ja vietimme aikaa, jolloin ei tarvinnut mennä minnekään eikä tehdä mitään. Olimme ulkona ja etsimme kevään merkkejä ja leikimme jääkuningatarta. Toivottavasti ensi viikko menee paremmin. On kolmena päivänä viidestä nimittäin töitä. Perjantaina, kun minulla on pitkä päivä, tyttö menee isovanhempien luokse iltapäivästä, niin ei ole niin pitkää päivää päiväkodissa.
Tänään on ollut ihana päivä. Eilen siivosimme koko talon ja tyttö auttoi ihan mahtavasti. Hän siivosi lelujaan leikkihuoneessa ja sitten hinkkasi tahroja lattiasta. Lopulta väsähti ja kölli, kun me vielä siivosimme. Tänään sitten on ihanasti aina siivonnut oman leikkinsä sen loputtua. Ihan mahtava juttu. Mutta siis lisää tästä päivästä. Aamulla heräsimme kahdestaan tytön kanssa ja touhusimme kahdestaan. Hän haki vaatteet itselleen ja laittoi ne itse päälle. Hän maalasi meille hienot kuvat käsiin ja sitten söimme aamupalaa, jolloin puoliso heräsi. Aamupalan jälkeen tyttö ohjasi mahtavan osallistavan teatteri-esityksen aiheena Ponyville ja Nightmare Moonin nousu ja tuho. Se oli hieno. Sitten tyttö meni meistä ensin ulos leikkimään, kun naapurin lapsi vilahti ulkona. Tämä meni kuitenkin sisälle ja meidän tyttö jäi omalle pihalle leikkimään ja leikki aivan tyytyväisenä sielä. Hän ei pihalta lähde, kun aina lupaa sille jäädä. Aina välillä soitti ovikelloa, kun tarvitsi apua. Sitten menimme sinne hänen luokseen ja lähdimme yhdessä kävelylle ja aina välillä hän puhalteli saippuakuplia. Tulimme sisälle syömään ja taas tyttö jäi vielä hetkeksi ulos leikkimään ja piirtelemään kivetykseen. Söimme ja sitten lähdimme katsomaan Pikku Papun orkesteria, joka oli aivan mahtavaa. Tyttö tanssi ja osallistui mukana ihan täysillä ja kiipeili penkillä. Päätimme käyttää osan isovanhempien lahjarahasta, että ostamme itsellemme yhden CD:n. Tulimme kotiin ja tyttö auttoi pyykissä ja leikki itsekseen ja välillä meidän kanssa, söimme ja Puoliso ja tyttö leikkivät mahtavia jahtaus- ja kikatusleikkejä, kunnes tuli nukkuaika. Nukkuaikana hän yllätti minut aivan täysin sillä, että hän halusi lukea. Hänellä on sellainen kirja, jossa on isolla kirjoitettu eläinten nimiä ja niitä hän alkoi tavata ja hänen tavattuaan sanan sanoin sanan yhteen menoon eli kerroin, mitä kirjaimista syntyi. Hän luki kaksi tai kolme aukeamaa sillä tavoin aivan mahtavasti. Sitten alkoi selvästi aivot väsähtää ja oli nukkuaikakin, mutta hämmästytti kyllä. Jos hän nyt tuosta innostuu, hän lukee ihan kohta.
Eli sellaisia isompia muutoksia tytön suhteen on se, että hän on alkanut leikkiä itsekseen eli se leikki ja se mielikuvitusmaailma on tosi tärkeitä. Häneen voi myös luottaa niin hän voi saada onnistumisen kokemuksia ja tuntua siitä, että hän osaa, kun hän voi olla itse ulkona pieniä hetkiä. Ja hän kohta lukee. Lisäksi hän osaa laskea vähintään 25:teen ja osaa laskea yhteenlaskuja päässään. Hän tänään laski päässään, että jos me molemmat kaksi haluamme kaksi leipää niin tarvitsemme yhteensä neljä leipää. Lisäksi hän on ihanan halaileva ja pusutteleva. Ja leikkii kissojen kanssa tosi kiltisti ja silittelee ja huolehtii. Sekin on uutta. Hän on taas astunut jonkin portaan eteenpäin ja on taas hieman isompi tyttö.
