Aika rientää pienen ihmisen touhuja katsellessa. Tässä välissä onkin ollut isoja asioita. Hän on oppinut pärisyttämään R-äännettä, oppinut ottamaan keinussa vauhtia ja hypännyt hyppynarua. Neljä kertaa oli onnistunut hyppäämään narun yli päiväkodissa. Pitää kotiinkin hankkia johonkin hyppynaru. Tällä hetkellä hän on ihastunut peleihin. Olemme kohta kaksi päivää pelanneet joululahjaksi hankittuja pelejä (Frozen ja Muumien viidakkoseikkailu). Se on nyt selvästi kivaa ja sitä se on meistä aikuisistakin.
Hänestä on tosiaan yhtäkkiä kuoriutunut iso tyttö. Hän täytti neljä kohta puolitoista kuukautta sitten. Meillä oli isot juhlat, johon tuli ihmisiä päiväkodista, sekä hänen että meidän ystäväpiireistä ja tietenkin perhettä. Talo oli täynnä ja ruoka oli hyvää. Äänimaailma oli kakofoninen, mutta onnellinen. Esimerkkinä oli kolmen kolmi-nelivuotiaan esittämä spontaani konsertti satunnaisilla soittimilla. Leikkihuone oli kovassa käytössä ja hienosti tyttö puhalsi kynttilät. Lahjat kaikki avattiin, mutta ystävät kiinnostivat enemmän ja se oli oikein se. Meiltä hän sai lahjaksi polkupyörän, jota vielä harjoitellaan. Polkeminen sujuu jo samoin kuin ohjaaminenkin. Tasapainoa vielä harjoitellaan, mistä syystä vanhemman kahva on hyvä olla olemassa. Apupyöriä emme nimittäin hankkineet. Toinen suosikkilahja oli naapurin tytöltä saatu teltta, joka on nyt oma pikku talo leikkihuoneessa. Sen sijaan muovailuvahasta tehtiin saman tien iso möykky, joka piti vastustuksestani huolimatta jättää kuivahtamaan, koska se oli patsas.
Isona tyttönä hän on hyvin taitava. Hän osaa pukea ja riisua itsensä. Vetoketju pitää vielä laittaa alkuun, mutta muuten onnistuu. Hän osaa hoitaa vessa-asiat ihan itse, mutta isommalla asialla pitää vielä pyyhkiä. Kyllä hän edelleen kotona haluaa, että enimmäkseen aikuiset pyyhkii, mutta osaisi jo :). Hän sai haettua itselleen vettä. Hän osaa tuoda ja hakea kaikenlaisia tavaroita, joita tarvitaan. Hän valitsee omat vaatteensa ja otan lähinnä niiden riittävyyteen kantaa. Hän keksii ihania leikkejä ja osaa selittää, miten niitä leikitään. Hän osaa kertoa pitkiä tarinoita ja kuvailla monimutkaisia asioita. Kävimme 4v neuvolassa ja tehtävien suhteen ongelma oli lähinnä se, että ne oli liian helppoja. Piti osata antaa kaksi palikkaa yms. Matikassa hän tuntuu tajuavan kertolaskun idean alkeita. Lukeminen ei ole nyt hetkeen kiinnostanut, mutta aikansa kaikella. Hän tunnistaa kaikki kirjaimet kyllä. Hetki sitten hän mielellään luetteli kirjaimia sanassa ja sitten kerroin, mikä sana siitä muodostuu, mutta sitä ei ole hetkeen ollut. Se tulee taas aikanaan. Hän osaa kuitenkin laskea, että jos on viisi ihmistä ja kaikille tarvitaan kaksi pastillia ruoan jälkeen niin yhteensä tarvitaan 10 pastillia. Hän osasi jakaa 12 ponnaria kolmeen saman kokoiseen ryhmään.
Viime viikkoina olemme kaikki sairastelleet aika paljon. Tytöllä oli ensimmäinen kova flunssa, joka ei johtunut pistoksesta tai influenssasta. Hänellä nousi viikon ajan lähes joka päivä kova kuume. Seuraavalla viikolla sen saimme minä ja puoliso, onneksi lievempänä, ja sitten tytöllä olikin taas pieni flunssa, joka minulle tuli vahvempana, kun en ollut edellisestäkään vielä parantunut ja nyt taas tyttö valitti kurkkukipua ja pääkipua ja kuorsasi nukahdettuaan aika vakuuttavasti. Olisi taas kivaa olla vähän aikaa terveenäkin.
Tytössä hyvin ihanaa on hänen kyky noudattaa selkeästi sovittuja sääntöjä. Pitkäkestoiset säännöt ovat hankalia, mutta sellaiset "tässä tilanteessa toimitaan näiden sääntöjen puitteessa juuri nyt" -säännöt toimivat loistavasti. Esimerkiksi sovimme muuttavamme nukuttamissääntöjä siten, että hänen pitää pysyä rauhallisena, kun äiti tulee ylös. Aiemmin hänelle iski ihan valtava hepuli tässä kohtaa. Tämän lisäksi valon sammuttua pitää olla rauhassa, paikallaan, silmät kiinni ja kuunnella satua. Eli ei saa kaivella nenää, repiä huulta, leikkiä tai touhuta. Näiden sääntöjen kanssa hänen nukuttamisaikansa on vähentynyt puolella tunnilla. Niitä edelleen pitää muistuttaa, mutta toimii tosi hyvin. Samoin kauppaan mennessämme ensin hän säntäsi ja koski kaikkeen, sitten muistin tämän kikan ja kokeilin. Kerroin hänelle, että hän ei saa koskea asioihin, joita emme ole ostamassa eikä hän saa hävitä näkyvistä ja muita ihmisiä pitää varoa. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Selkeät säännöt ja selkeä tapa onnistua niin hänhän onnistuu. Lisäksi tietenkin kaikki kisat ovat kova juttu. Esim tänään vanhempieni luona hänen piti kerätä levittämänsä lelut. Hän ei heti halunnut, mutta kun sanoin, että katsotaan, miten nopeasti sen teemme, keräsimme yhdessä kaikki kahdessa minuutissa ja tyttö oli aivan täysillä hommassa mukana.
Lisäksi hänestä on kuoriutunut ihana apuri. Hän osaa tyhjentää astianpesukonetta, tuoda pyykkejä narulle pesukoneesta (minä vielä nostan suurimman osan narulle, koska pituus ei ihan riitä), kastella kasveja, kattaa pöydän, antaa kissoille kuivaruokaa, imuroida rikkaimurilla, viedä leluja leikkihuoneeseen yms. Eilen hän auttoi puolisoa siirtämään 200kg painavan pöydän. En vieläkään tajua, miten se onnistui, mutta vau.
Haasteita tässä kohtaa ovat lähinnä oma väsymykseni ja puolison väsymys ja tämä sairastelu. Opettelun kohteita ovat syöminen ilman huvituksia (ipad tai lukeminen), läpi yön nukkuminen ilman herätyksiä ja sitten tämä nukahtaminen.
Kirjoissa olemme siirtyneet välillä lähes kuvattomiin kirjoihin eli muumikirjoihin. Olemme lukeneet koko Pyrstötähti-kirjan. Muutenkin luemme paljon edelleen.
Hän rakastaa metsäretkiä. Muutenkin ulkona olo on aikalailla parhautta, mutta metsäretkissä on omaa hohtoa. Hän kiipeilee mielellään kivikossa ja kaatuneiden puiden päällä, hän rakentelee kivistä, kepeistä ja kävyistä kaikenlaista. Hän keksii tehdä lehdistä sateen. Kävimme tässä taannoin Ruissalossa kahdestaan retkellä ja hän kiipeili todella hienosti puiden päällä ja tutki luontoa. Hän lähti ihmettelemään, miten puut muotoutuvat yms. Olemme myös istuttaneet rairuohoa ja katsoneet, miten se kasvaa.
Ipad-pelit ovat aikalailla jääneet tällä hetkellä. Hän jonkin verran flunssista johtuen katsoo esim. elokuvia (lasten) tai sarjoja, mutta oppimispelit ovat nyt taka-alalla. Eiköhän sitä oppimista tule niin paljon muutenkin, että se on vain ihan hyvä näin. Tuon ikäinen oppii kuitenkin heikommin ipadista kuin vuorovaikutuksesta ja kokemuksellisuudesta.
Tänään, äitienpäivänä, kuten oikeastaan kaikkina muinakin päivinä, olen tavattoman onnellinen siitä, että olen hänen äitinsä ja sain juuri hänet tyttärekseni.
