Ensimmäinen askel

Tiitiäinen astui eilen vauvakahvilassa ensimmäisen oikean itsenäisen askeleen. Hänellä oli lelu kummassakin kädessä ja isuin hivenen kauempana. Hän selkeästi nosti jalkaa, siirsi eteenpäin ja laski sen alas. Sitten hän olikin jo minun luona, koska kovin kaukana en ollut. Pieni askel tytölle, iso askel vanhemmille. Tästä se sitten alkaa :).

Lisäys kolmanteen viikkopostiin

Tiitiäinen on alkanut ymmärtää lyhyitä pyyntöjä ja lauseita. Esimerkiksi "anna hammasharja äidille" tai "luetaan yhdessä", jolloin ensin annettiin kirja ja sitten kivuttiin syliin.

Askareita saa ihan toisella tavalla nyt tehdä, kun tyttö tutkii asuntoa samalla. Onneksi tehtiin vauvaturvalliseksi :).

Seuraava viikkoposti

Tämä viikko on ollut melkoisen pitkä johtuen Puolison lähdöstä tänään viikon työmatkalle. Ylimääräinen aika, jota ei yleensäkään paljoa ole, on mennyt ruokaa laittaessa pakkaseen. Iloisena sivuhuomiona kuitenkin todettakoon, että tekemäni kalapihvit maistuivat sekä minulle että Tiitiäiselle.
Tiitiäinen on taas viikon kasvanut ja kehittynyt. Tällä viikolla selvästi uudistusten tahti hidastui, mutta tuli pari isompaa muutosta, jonka johdosta en oikein ole jaksanut pitää yhtä tarkkaa kirjaa tapahtumista. Keskeiset uudet muutokset ovat se, että torstaina yhden vuoden ikäisen kaverin luona Tiitiäinen oppi käyttämään taaperokärryä. Nyt kaikkein hauskin leikki on taaperokärryllä kävely ympäri ympäri ja ympäri keittiön ja olohuoneen välissä olevaa seinää. Toinen, oikeastaan isompi muutos, on äiti-vaihe. Puoliso ei enää kelpaakaan nukuttajana. Muutama yö minut herätettiin 30min-1t välein pahimmillaan vakuuttamaan, että olen yhä paikalla. En siis missään vaiheessa ollut lähtenytkään, mutta jotenkin se vaan nyt iski. Hieman se pahin on jo helpottanut ja yöunet ovat taas rauhallisemmat (viime yönä oli yksi 6t yhtenäinen putki). Kuitenkin edelleen hyvin hauskaa on kulkea äidin perässä ja sitten napata molemmilla käsillä jaloista kiinni. Yritä siinä sitten laittaa ruokaa :). Ihan uutena on kuitenkin myös se, että äidin luo ei välttämättä tullakaan, kun äiti kutsuu. Saatetaan lähteä ihan toiseen suuntaan. Sieltä se oma tahto syntyy :).
Uinnissa viime kerralla oli maailmanpyörä-leikki, jossa toisella vanhemmalla on yksi jalka ja yksi käsi ja toisella ne toiset ja sitten lasta pyöritetään välissä kuin maailmanpyörää. Se on ihan huippuhauskaa. Lentosukellukset myös jatkuivat. Tänään hän oppi hyppäämään veteen patjalta ja osaa myös sukeltaa siten. Uiminen on edelleen ihan mahtavan hauskaa.
Kolmas uudistus on se, että kahdet torkut alkavat muuttua yksiksi torkuiksi. Näin olemme saaneet nukutuksen 19.30->18.30 ja aamulla silti nukutaan 6-7 välille. Yöuneen tuli siis 1-2t lisää samantien. Yksi torkku ei ihan kuitenkaan vielä riitä, joten illalla Tiitiäinen on tosi väsynyt. Pitää ehkä yrittää saada jokin minitorkku iltapäivään (n.20min saattaa riittää). Kävelyjä siis tiedossa.
Tiitiäinen liikkuu yhä paremmin ja paremmin. Konttaus menee jo ihan varmasti. Huonekaluja pitkin kuljetaan vauhdilla ja nyt myös taaperokärryn perässä. Itsenäinen kävely ei tullut vielä edellisessä spurtissa, mutta varmasti seuraavassa.
Syömisessä liha-vaihe on mennyt ohi. Hän siis edelleen kyllä syö lihaa, mutta nyt syö muutakin. Samalla myös syömisen tahti on jälleen hieman hidastunut. Ehkä se kasvuspurtti meni ohi ja nyt voi taas rauhoittua syömään sellaisiakin asioita, joista ei saa ihan niin helposti energiaa. Joitain soseita ja puurojakin hän nykyisin syö ja sitä kovasti kannustetaan. iltapuuro menee minun syöttämänäni kokonaan ja Puolison syöttämänä kaksi kolmasosaa, joskin paljon siistimmin.
Tällä viikolla huomasin myös, että Tiitiäinen hämmentyy, jos on paljon ihmisiä ja hälinää. Vauvakahvilassa hän jäi pitämään vieraan naisen hihasta kiinni, kun menin laittamaan vaatteet lokeroon. Kunnolla hän alkoi nauttia vasta, kun ihmisiä oli merkittävästi vähemmän (oli aika tungos siinä alussa). Olenkin nyt kahden vaiheilla. Totuttaako hälinään ja ihmismassaan semi-säännöllisillä altistuksilla vai antaako nauttia pienemmistä ryhmistä ja leikkitreffeistä? Todennäköisesti teen hieman molempia. Yritän saada yhden leikkitreffin joka viikko aikaan ja käyn vauvakahvilassa ja muskarissa ehtiessäni ja jaksaessani.
Tänään oli myös koira-altistusta, kun menimme tytön kummin luo käymään. Siellä koira oli hurjan kiinnostava, mutta onneksi tyttö on tottunut eläimiin, niin sai koirakin olla ihan rauhassa, kun tyttö touhusi omiaan. Siinä hän on kyllä hyvä.
Hänen kanssaan saa muuten nyt myös askareita tehtyä. Astianpesukoneen saa tyhjentää ja täyttää. Pyykkiä saa laittaa ja ruokaakin tehdä. Hän katsoo ja auttaa mielellään. Erityisesti hän pitää siitä, kun lakaisen lattian syömisen jälkeen. Siinä hän auttaa niin, että ottaa harjan ja huitoo sillä lattiaa. Joskus sitten hän tarraa jaloista kiinni, mutta se nyt kuuluu asiaan. Äidin luota saa nimittäin mennä pois, mutta äiti ei aina saa mennä lapsen luota kauemmas.
Nyt kuitenkin vauva nukkuu, tee jäähtyy tuossa vieressä, joten tämä tältä kertaa ja hyvää seuraavaa viikkoa kaikille.

Toinen viikkoposti

Tänään on ollut aika hektinen päivä, kun olemme aloittaneet valmistelut miehen viikon kestävää työmatkaa varten (tehty ruokaa) ja sitten Tiitiäiselle aloitettiin maitoaltistus. Haipakkaa siis on ollut, mutta päivä ei ole vielä ohi vaan vielä haluaisin tehdä ainakin yhden ruoan valmiiksi niin huomenna ei sitten ole ihan niin paljon tehtävää. Mutta viikkoposti on tärkeä ellei muusta syystä niin siitä, että kovin kauaa ei ole oletettavaa, että käsialastamme saa selvää. Nyt vielä on hämäriä muistikuvia.
Eli aloitamme sunnuntai 12.pvästä: Meillä oli ensimmäinen kerta jatkavissa vauvoissa. Tyttö oli niin hurjan iloinen päästessään veteen. Ihan oli Puolison mukaan valtava hymy ja kovaa oli myös räiskyttely. Uinnissa kannuteltiin ja sukelleltiin (myös uutta lentosukellusta, jossa vauva tulee otsa edellä veteen). Meillä oli myös kivoja leikkejä, kuten pikkuiset kultakalat ja maalari maalaa taloa (jossa pidettiin kyllä äidin uimapuvusta tiukasti kiinni). Takaisin tullessa tyttö nukahti jälleen vaunuihin pitkän tauon jälkeen ja tämän jälkeen onkin sitten rauhallisesti niihin nukahtanutkin. Tutti myös kelpasi leikissä. Ei siitä vielä lohduksi ole, mutta leikkiessä, kun olisi vielä hieman läheisyysolo - silloin se kelpaa. Ensimmäistä kertaa myös ikinä torkuilta tultaessa tyttö halusi äidin sylistä isänsä syliin.
Maanantaina 13.pvä oli kaikenlaisen jännän päivä. Tyttö aloitti itsenäisesti kukkuu-leikin mennen seinän taakse piiloon ja kurkkien sieltä. Hän söi ensimmäistä kertaa kissojen kuivaruokaa (ei niellyt, mutta nutusti kyllä, kun äiti oli vessassa eikä heti ennättänyt väliin). Kävimme vuoden ensimmäisessä vauvakahvilassa, joka onkin se ainoa paikka, missä tyttö lähtee nopeasti seikkailemaan. Se kuitenkin on täynnä vauvoja ja heille hymyileviä naisia sekä uusia leluja :). Siellä hän yritti auttaa yhtä 5kk vauvaa selältään pystyyn ja hieman maistoi 3kk vauvan varpaita. Jälleen myös ruoka on alkanut maistua, kun hammas ei enää vaivaa. Myös vatsa alkaa rauhoittua eikä kakkaa tule koko ajan. Imuri sen sijaan on alkanut huolestuttaa. Äiti sai imuroitua vain pitäen tyttöä rintarepussa lantiolla. Sängyn alta ei siten saanut imuroitua, mutta muuten meni yllättävän hyvin. Myös kylvyn laskemisen ääni huolestuttaa. Sekin on aika kova. Kovat äänet ulkona sen sijaan eivät haittaa, vaan taas nukahdettiin vaunuihin. Tiettyä eroahdistusta alkaa olla mukana kuvioissa. Yritin laittaa ruokaa, niin tyttö riippui puntissa eikä päästänyt irti. Liikkuminen on jo varsin tehokasta. Yölläkin hän ensimmäistä kertaa kääntyi pää toiseen suuntaan ja torkkui mahallaan. Vielä uutena oli se, että hän tutki sormellaan sellaista kirjaa, jossa on erilaisia tekstuureja. Aiemmin ne eivät ole kiinnostaneet. Nyt niitä tutkittiin tarkkaan. Otimme siis kirjojen lukemisen osaksi iltarutiineja.
Tiistai 14.pvä alkoi ilman yökakkaa, mutta yöllä oli edelleen useita heräämisiä. Pottaan sen sijaan taas osui kakka. Tytön päivä kului konttaamisen harjoittelussa ja hän oppi heittämään palloa. Hän oppi sen katsottuaan meitä, kun leikitämme kissaa. Tytön yksi kaveri (1v poika) tuli käymään ja oli taas ihmetyksen aihe, joskin vähemmän tällä kertaa, kun tyttö heräsi huonotuulisena torkuilta. Alan oppia tytön tankin täytön eli ensin hömpötän ja huomioin tyttöä hetken ja sitten saan hetken tehdä jotain muuta. Ensimmäistä kertaa hän lähti rahilta noin metrin päässä olevalle sohvalle isänsä jalkoja hyödyntäen - eli epävakaampi tuki kuin huonekalu. Loppu meni edelleen syöksyen.
Keskiviikkona 15.pvä käytiin mummin ja ukin luona. Siellä tankattiin kanssa aina välillä äitiä, mutta muuten mummin kanssa oli hauska touhuta. Kotona sen sijaan aletaan paeta olohuoneesta käytävään, mikä ehkä johtaa siihen, että oli iso äiti-olo koko päivän. Ruoka onneksi maistui ja tulikin haasteeksi se, mitä löydän tytölle suuhunpantavaksi. Tätä on sitten sen jälkeen korjattu ja korjataan edelleen. Hän alkoi kävellä siten, että piti vain yhdellä kädellä kiinni vanhemman kädestä eikä enää tarvinnut molempia käsiä. Isi nukutti illalla, mikä meni hienosti.
Torstaina 16.pvä oli myös ihan äiti-päivä. Ruokaa edelleen olisi tarvittu enemmän kuin mitä oli tarjolla, mutta sitä haettiin isosti kaupasta lisää. Palloilla oli hauska leikkiä ja hän sai nauttia kahden rinnan buffetista. Kylpy sen sijaan ei enää ollut ihan parasta, kun tuli äitiä ikävä. Emme siis enää kylve joka päivä. Isä nukutti taas ja tyttö nukahti 6+8 minuutissa. Ennen kylpyä lähdimme isän perään, joka oli mennyt laittamaan kylpyä, mutta tyttö ei uskaltanut kävellä itse imurin ohi, vaikka se oli poissa päältä. PAkko oli syliin päästä.
Perjantaina 17.pvä tyttö auttoi syöttötuolista käsin äitiä lakaisemaan lattiaa. Nappasi harjan käteensä ja alkoi sillä huitoa tuolia ja lattiaa. Oli sievä. Häntä myös kovasti nauratti nähdä äiti lattialla keräämässä ruokaa. Torkut olivat kuitenkin haasteellisia ja vatsa oli hieman kovalla todennäköisesti johtuen äkillisesti lisääntyneestä ruokahalusta. Liikkuminen kuitenkin edistyy. Liikkui jo nopeasti olohuoneen päästä päähän huonekaluja hyväksi käyttäen. Onneksi välillä voi tulla syliin lukemaan kirjaa ja rentoutumaan hetkeksi. Sängyssä on mahtavan hauska mönkiä torkkujen yhteydessä ja päivällä uutena oli klassisen kuuntelu, koska se tuo hiljaiseen asuntoon ääntä ja rauhoittaa äidin hermoja. Ruokahalun lisääntyminen näkyi myös siinä, että tyttö söi koko iltapuuronsa - siis sen osan, joka ei ollut sylissä tai pöydällä. Isän nukuttaminen ei enää johtanut suurempaan protestiin, kuin mitä äiti saa osakseen.
Tänään (18.pvä) tosiaan on ollut maitoaltistus, joka loppui kesken, kun se viimeinen 0,5dl annos ei enää uponnut. Oireita ei kuitenkaan ole tullut, joten teen altistuksen huomenna loppuun ja jos ei oireita vieläkään tule, uskallan hiljalleen ottaa maidon takaisin omaan ruokavaliooni ja hapanmaitotuotteet hiljalleen myös tytölle. Ummetus alkaa tytöllä myös viimein helpottaa, joten toivomme rauhallista yötä.
Hän on nukkunut melko hyvin viime aikoina ja jälleen olen alkanut toipua. Toivomme sen jatkuvan.

Ensimmäinen viikkoposti - alkuvuodelta

Olemme siirtyneet käyttämään paperikalenteria, johon kirjaamme tytön kuulumisia päiväkohtaisesti. Enää ei siis tarvitse kaikkea heti raportoida tänne ja silti se jää muistiin. Tulen siis siirtymään enemmän viikkokohtaiseen raportointiin, josta ehkä saa enemmän käsitystä meidän arjesta.
Näiden puolentoista viikon aikana, jota tätä vuotta on kulunut, on kaikenlaista tosiaan tapahtunut.
ke 1.1. hän oppi itsenäisesti seisomaan ja käveli pitkin huonekaluja. Samalla hän alkoi taistella hurjasti nukahtamista vastaan.
to 2.1. hän alkoi selkeästi lähteä heti vaeltamaan potaltakin.
pe 3.1. hän ei enää viihtynyt vaunuissa, kun niissä ei saanut kävellä.
la 4.1. hän oppi kiertämään kulman ja liikkui pitkin meidän tekemään rataa olohuoneessa. Rata muodostuu sohvasta, kahdesta rahista ja yhdestä vitriinistä ja muodostaa suorakulmion, jonka keskellä on hänen mattonsa (sellainen liikenne-matto). Hän kulki pitkin sitä ympäriinsä. Myös hänen karhukävelynsä alkoi olla varmempaa. Puolison kanssa leikkivät kepitys-leikkiä, jossa tyttö mäjäytti puolisoa kepillä. Puoliso siirsi kepin toiseen päähän sohvaa. Tyttö meni perässä, nappasi kepin ja mätkäisi Puolisoa, joka siirsi kepin taas toiseen päähän sohvaa jne. Lauantaina oli myös ensimmäinen hiustenleikkuu, kun saksin hieman hänen etuhiuksiaan Puolison pitäessä tyttöä kiinni ja pystyssä. Hieman se huolestutti, kun pää kovin heilui, mutta ihan hyvin meni.
su 5.1. tyttö pääsi itse lattialta vatsaltaan ja selältään pystyyn ja liikkeelle. Häntä ei enää pysäytä mikään.
ma 6.1. mummi ja ukki oli käymässä ja tytön ruokavalio laajeni rypäleisiin (ja pian ehkä myös rusinoihin). Ensimmäistä kertaa tyttö painautui mummin syliin, kun leikki ovi-leikkiä. Leikissä hän hieman avaa kaapin ovea ja päästää sen sitten pamahtamaan kiinni samalla piiloutuen aikuisen syliin.
Ti 7.1. tytön kuiva iho alkaa huolestuttaa sen verran, että hoidan meille lääkäriajan. Käsien iho alkoi olla huolestuttavan punainen ja kuiva. Neuvola suosittelee myös maitoallergian tutkimista. Se on tulossa heti, kun hampaan tulo ei enää vaivaa ja sotke tuloksia. Puoliso oli työmatkalla ja tyttö ei halunnut olla yhtään yksin.
ke 8.1. vauvalla todettiin lievä atooppinen iho. Sitä on sitten runsaasti ja jatkuvasti rasvattu. Puoliso tuli takaisin työmatkalta ja tyttö oli aivan riemuissaan siitä. Ei meinannut ollenkaan nukkua.
to 9.1. tuli neljäs hammas ensimmäistä kertaa hieman läpi. Siitä lähtien se on ollut joka päivä hieman enemmän esillä. Hän kuitenkin nukkui harvinaisen pitkän torkun eli 2,5t, eli selkeästi hampaan puhkeaminen vaikutti johonkin.
pe 10.1. hän siirsi jalkaa lattialla pitämättä mistään kiinni ensimmäistä kertaa. Kyseessä ei teknisesti ole askel, koska jalka ei noussut lattialta, mutta tähän suuntaan ollaan menossa. Yöllä hän narskutti hampaitaan - kaikkia niitä neljää - nukutuksessa... tyttökulta pieni.
la 11.1. eli tänään silmien räpyttelyleikki on ollut ihan parasta. Siinä tyttö rutistaa silmänsä kiinni ja sitten odottaa, että vanhempi iskee silmää tai laittaa silmän kiinni ja sitten hän taas rutistaa silmänsä kiinni tai melkein kiinni. Se on uusin versio vuorotellen-leikistä. Hän myös selkeästi konttasi omalla tyylillään. Harjoittelivat sitä sitten Puolison kanssa. Puoliso siirsi keltaista pientä kuppia aina juuri sopivalle etäisyydelle, että tyttö vielä lähti perään. Kävimme myös tytön kanssa kahdestaan kävelemässä ulkona lumisateessa. Ensin tyttö ihmetteli eikä halunnut pois sylistä. Sitten jonkin aikaa käveli ympäriinsä. Lopulta alkoi nauraa, kun nöpötin hänen nenäänsä omallani ja pyydystin lumihiutaleita kielelleni. Iho on myös viimein toipunut normaaliksi neljän päivän tehokosteutuksen myötä. Jatkamme sitä edelleen. Tänään oli myös ensimmäinen kerta, kun tulin huoneeseen ja ihmettelin, missä tyttö on. Oli siirtynyt vauhdilla muutaman metriä odottamattomaan paikkaan. Sellaista siis täällä :)

Vauvasta kuoriutui yllättäen taapero

 Tulimme mummolasta kotiin 29.pvä viime kuuta. Sen jälkeen viikon sisään tytöstä kuoriutui taapero. Muutos oli selkeä ja hivenen hämmentävä. Hän oppi itse nousemaan huonekaluja vasten sekä kävelemään niitä pitkin. Nopeasti hän oppi myös kiertämään kulmat, vaikka edelleen se tuntuu olevan hieman kulmakohtainen taito ja uudet kulmat pitää harjoitella erikseen. Hän on myös alkanut enemmän liikkua lattiatasossakin sellaista puoli-karhukävelyä, jossa toinen jalka menee konttausasennossa ja toinen taas pyrkii olemaan suorassa. Se on suloista.
Ensin hän vain halusi nousta ja mennä muutaman päivän. Hän päivä päivältä laajensi reviiriään ja nyt liikkuu aikalailla pitkin olohuonetta. Nyt se pahin paine nousta koko ajan seisomaan tuntuu hieman vähentyneen ja tyttö hetkittäin viihtyy taas istuallaankin lattialla.
Tämä liikkuminen ensin johti siihen, että tyttö viihtyi yksikseen hienosti jopa 45min-1t, jos vain lähellä oli joku. Sitten taisi iskeä eroahdistus ja nyt minä en ainakaan kovin kauas voi mennä ilman surkeaa huutoa. Huuto loppuu nopeasti, mutta en hirveästi halua häntä huudattaa.
Nukutus muuttui myös, kun yhtäkkiä tyttö pääsi nousemaan muutamassa sekunnissa selältään ylös. Ensin se johti muutaman illan hurjaan tahtojen taisteluun, jossa minä laskin häntä selälleen ja hän kipusi yhä suuremmalla kiukulla ylös. Onneksi minulla on viisaita ihmisiä ympärillä ja sain hyviä vinkkejä ja Puoliso hoiti pari iltaa. Tänä iltana hän sai rauhassa nousta ylös ja otin hänet syliin vain, jos alkoi selkeästi itkeä. Kun hän oli rauhoittunut, laskin hänet selälleen takaisin. Nukutus kesti yhä sen 30min, mutta oli hyvin rauhallinen eikä olo ollut kuin taistelutantereelta palatessa, kun tulin olohuoneeseen takaisin.
Vaunuissa ei taasen ole mukavaa, kun siellä ei saa kävellä. Vaunut jäivät väliaikaisesti mummolan reissun takia pois emmekä ole vielä saaneet niitä taas opetettua, kun olemme molemmat (minä ja puoliso) olleet kipeitä. Toivon, että saamme ne mahdollisimman nopeasti takaisin osaksi arkea.
Vaipoissa olemme siirtyneet housuvaipoihin, koska tyttö ei halua olla selällään enää oikeastaan yhtään ja nyt voi tehdä asialle nopeasti jotain. Housuvaipat ovat mahtava keksintö. Samoista piirteistä johtuen häntä ei voi enää hetkeksikään jättää mihinkään lattiaa korkeammalle. Hän liikkuu nopeasti ja olen saanut kaksi säikähdystä jo. yhden kerran tyttö nousi seisomaan pesukoneen päällä vaipanvaidon yhteydessä. Toisen kerran käänsin hetkeksi selkäni ottaakseni sukat korista ja kääntyessäni takaisin tyttö oli istumassa sängyn reunalla katsomassa lattialle. Ei siis mihinkään ylös ilman herkeämätöntä vahdintaa.
Liikkuminen on muuttanut myös pottailua, koska hän ei enää halua juurikaan siinäkään istua vaan mieluummin menisi ja kulkisi ja tutkisi kaikkea. Nyt siis pyrin käyttämään häntä potalla 1-2krt päivässä ihan vain siksi, ettei hän unohda, mikä se juttu on. Muuten saa vapaasti käyttää vaippaa, jos ei halua potalla käydä. Potalla ei myös kovinkaan kauaa olla kerralla, koska se ei vaan enää tapahdu. En siis aio stressata asialla. Ei näin nuori voi vielä kuivaksi oppia, eikä se ollut tarkoituskaan. Ja vessapapeerirullan ympärillä on ponnari estämässä tyttöä vetämästä sitä täysin auki.
Syöminen on myös hieman hankaloitunut, kun hän ei oikein malttaisi pysähtyä syömään. Hän syö ja haluaa pois. Silti nyt tänään neljännenkin hampaan tultua ikenen läpi hän taas söi selkeästi paremmin kuin viime viikkojen aikana. Ehkä sekin tästä.
Nyt on myös alkanut tulla ihan selviä kiukkukohtauksia, kun tyttö vetää itsensä ihan jäykäksi takakaarelle ja huutaa. Rauhoittuu heti, jos saa haluamansa.
Yksi edelleen outo asia on se, että tyttö ei oikein osaa varoa päätään. Hän siis sylissä yhtäkkiä tiputtaa pään alas sen enempää varomatta. Tänään sain siitä hyvästi rikkinäisen huulen, kun huuliparkani jäi hampaiden ja tytön pään väliin. Huuli hävisi. nenä on myös välillä kovilla, kun siihen tulee voimalla pää. En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta eipä tuo pääosin tunnu tyttöä haittaavan.
Viimeisen muutaman viikon aikana yöt ovat olleet haasteita, kun hän on herännyt usein. Hän on myös taas tehnyt yöllä kakkaa parhaimmillaan/pahimmillaan jopa kolme kertaa. Se, kun pitää heti vaihtaa pois, on johtanut sekä siihen, että yölläkin on saanut nukuttaa pitkään (jopa 1,5t viime yönä yhtenä kertana), että siihen, että hän nukahtaa vaipanvaihtopisteeseen. Se on suloista, kun hän kääntää kylkeä ensin toiselle puolelle ja sitten toiselle puolelle ja on yhtäkkiä unessa. Ja olen runsaasti saanut pitää unenlämpöistä tytärtä sylissä. Se on (lähes) aina ihanaa.

Tiitiäiselle ominaista

On ensinnäkin tutkimussormi. Hänen etusormensa (enemmän oikeassa kuin vasemmassa kädessä, mutta kummatkin käy) on tutkimussormi, joka rapsuttaa ja tutkii kaikkea. Erityisesti isin jalkapohja ja lattialta löydetyt muruset ovat jänniä.

Toiseksi tyttö kehittyy spurteissa, joiden välillä on hiljaisempia kausia. Hän samana päivänä kääntyi selältä mahalleen ja nousi seisomaan. Nyt viikon sisään hän on oppinut nousemaan itse huonekaluja vasten seisomaan, kiertämään kulmat ja mönkimään lattialla eteenpäin. Tämä mönkiminen ei ole konttausta, mutta selkeää eteenpäin suuntautuvaa liikettä se kyllä on ja sekä kädet että jalat liikkuvat. Jää nähtäväksi oppiiko hän tässä spurtissa kävelyn ilman tukea. Kiire ei kyllä ainakaan minulla olisi... :)

Hän on varovainen luonne. Hänelle on luonteenomaista tarkkailla hetki niin ihmisiä kuin tilanteitakin ja vasta sitten päättää, mitä asiasta ajattelee.

Hän on varsin päättäväinen. Keneen ihmeeseen mahtaa olla tullut...

Hän on yhä iloinen ja pääosin täysin tyytyväinen tyttö, joka leikkii pitkiä aikoja (45min-1t) yksin ja sitten tulee hetkeksi syliin kunnes lähtee taas leikkimään. 

Hän on sanalla sanoen ihmeellinen lapsi.

Lempinimistä

Tytöllä on elämänsä aikana ollut kaikenlaisia lempinimiä. Koska en ole ainakaan neljään kuukauteen muistanut täyttää vauvakirjaa, ajattelin laittaa pienen postin niistä tänne. Alussa hän oli lähinnä pikkuinen, tytär jne. Sitten tuli kiljukaula. Se on melko itseensä selittävä. En nyt muista, koska sekin tuli osaksi lempinimiä. Viiden-kuuuden kuukauden kohdilla tuli "hyppypapu". Hän tykkäsi hyppiä ja hyppiä ja hyppiä. Yhden lempinimen tästä välistä nyt unohdan, mutta uusin oli eilen tullut "muuli". Se tuli puolisolta, jota potkaistiin mahaan. Se ei kuulema viittaa itsepäisyyteen, mutta kävisi se siihenkin. :) Rakkaalla lapsella ja niin edelleen.

Liikkuvan tytön nukuttamisesta

Samalla, kun tyttö päätti lähteä liikkeelle, hän päätti, ettei halua nukkua. Tai ehkä tarkempaa olisi sanoa, ettei hän halua nukkua yksin sängyssään. Minun syliini hän kyllä nukahtaisi ja tisulle myös, mutta yksin sänkyynsä... ei, ei ja vielä kerran ei ja vielä huudollakin ei. Meillä on siis ollut tämän tytön elämään suhteuttaen aika eeppisiä huutojaksoja. Nukutus (illalla, jolloin sinne omaan sänkyyn pitäisi nukahtaa) alkaa muistuttaa painia, jossa hänen ainoa intentionsa on nousta pystyyn ja minun ainoa intentio on pitää hänet pitkällään tai palauttaa hänet pitkälleen. Olen yrittänyt sitä, että estän häntä nousemasta kädellä tai kehollani (epämukavaa ja aiheuttaa valtavaa kiukkua). Olen yrittänyt palauttaa hänet aina pitkälleen (ei niin epämukavaa, mutta aiheuttaa valtavaa kiukkua) ja olen yrittänyt antaa hänen hetken seistä ja sitten palauttaa pitkälleen (aiheuttaa kiukkua, kun lasken pitkälleen). Olen myös koittanut kävellä huutavan tytön kanssa, kunnes hän rauhoittuu ja sitten laskea tytön alas. Sekään ei toimi, koska tyttö ei välttämättä minun syliini rauhoitu ja ainakin alkaa uudelleen huutaa, kun alan laskea häntä takaisin eikä enää toiste syliin rauhoitu siinä ajassa, jota jaksan yli 8kg tyttöä kantaa. Meillä on siis ollut kaksi hyvin raskasta nukutus-iltaa, yksi melko raskas ja yksi helppo nukutus neljän yön aikana. Eilen sitten muutimme makuuhuoneen järjestystä. Pinnasänky kääntyi toisin päin, jolloin huoneeseen mahtui keinutuoli. Eilen sitten keinuttelin häntä rauhalliseksi, jolloin hän saattoi painaa korvansa rintakehääni vasten ja kuunnella siinä tuutulaulua samalla kuin keinuttelin. Se sai hänet rauhalliseksi. Ja sitten laskin hänet sänkyynsä. Tätä toistettiin muutamaan kertaan ja välillä yritin pitää häntä sängyssä. Toimii toivottavasti paremmin, jos vaan nostan hänet huutaen sitten takaisin keinuun ja lasken takaisin sänkyyn hänen rauhoituttuaan ja jatkan tätä, kunnes hän ei enää jaksa kovin kauaa huutaa, kun hänet on laskettu sänkyyn.
Kun hän on sinne sänkyynsä nukahtanut, hän nukkuu kyllä ihan hyvin. Hän herää 2-5krt yössä. Hän teki taas kakkaa yöllä, parhaimmillaan kahdesti, jota hän ei ole kuukausiin tehnyt. Kakka oli myös melko löysää ja hieman limaisaa. Veikkaamme syylliseksi suppoa, koska mitään uutta ruokaa hän ei ole ihan hetkeen saanut. Viime yönä nimittäin tuli kakka vasta aamulla ja yöksi ei saanut suppoa.
Olen jo päätynyt kahteen imetyskertaan yössä ja toivon hurjasti, että pääsen siitä takaisin yhteen sen sijaan että päädyn kolmeen kertaan. Ehkä pitää taas jokin yö vaan hyväksyä se, ettei saa juurikaan unta, niin taas voi nukahduttaa pieniksi pätkiksi. Esim viime yönä halusi kuitenkin kahdesti rinnalle, vaikka oli syönyt iltapuuronsa ja molemmat tisut illalla. Hammas sieltä on myös ihan kohta tulossa (harjanne näkyy ikenen ihon alla), joten sekin saattoi viime yönä vaikuttaa. Samoin saattoi vaikuttaa se, että hän ei enää nukkuessaan näe minua siinä vieressä ja muutenkin järjestyksen muutos voi aiheuttaa pientä epävarmuutta. Katsotaan, miten ensi yö menee. Onneksi siellä on se keinutuoli, joten jaksan merkittävästi pidempiä aikoja keinutella tyttöä rauhalliseksi.
Ja olen saanut uuden hyvin kauniin muiston yöheräämisistä. Jälleen oli unenlämmin vauva sylissä. Hän kaivautui, kunnes pääsi laskeutumaan olalta rintakehälle, painoi siihen posken ja jäi kuuntelemaan sydämen sykettä ja nukahti siihen (pyrin laskemaan sänkyynsä ennen, mutta joskus tyttö on nopea). On hän niin tuhottoman suloinen.

Vauhdilla liikkeelle

Jälleen jokin on muuttunut pienessä Tiitiäisessä. Hän on päättänyt tosissaan lähteä liikkeelle. Hän on nyt pari päivää noussut itse huonekaluja vasten (uuden vuoden jälkeen) ja kulkenut niitä pitkin. Hän on potalta alkanut nousta karhukävelyyn, jossa sekä kädet että jalat liikkuvat. Matka ei ole vielä pitkä, mutta aikomus on selvä. Tänään hän oppi kiertämään nurkan ympäri. Samalla matkat kasvaa. Tänään hän matkasi pepullaan sohvalta metrin päässä olevalle rahille, nousi pystyyn ja siirtyi yhtä rahia lähemmäs sohvaa (olemme tehneet reitin) ja siitä sohvaa pitkin minun naamani luokse sohvan toiseen päähän. Tänään hän myös selväsi mietti ensimmäistä itsenäistä askelta. Halusi seistä itse ja yritti astua, mutta tasapaino ei vielä riittänyt. Pian kuitenkin...

Tähän liittyen hän ei enää ollenkaan malttaisi nukkua. Ja jatkan tästä kohta :)

9kk Tiitiäinen

Tiitiäinen täytti 2-3 päivää sitten 9kk (nyt siis on keskiyö - uuden vuoden yö itse asiassa). Elämä on taas ihan toisenlaista. Hän oppi joulun aikaan sylkemään ruokaa pois suustaan. Tämä on hyvä asia, koska aiemmin suuhun jäivät pyörimään tomaatin ja kurkun kuoret sekä liian isot lihanpalat parhaimmillaan tunneiksi. Nyt sitten välillä tulee äidinmaitokin ulos. Alussa sitä harjoiteltiin kovasti, nyttemmin taas harvemmin.
Tiitiäisen syöminen on nyt hieman haasteellista. Hän tykkää itse syödä, mutta ei juurikaan iltapuuroa lukuunottamatta hyväksy syöttämistä. Yritämme taas, mutta emme aio stressaantua asiasta. Tyttö ei nälkää näe, kun tarjotaan ruokaa sekä kiinteässä että äidinmaidon muodossa. Jos kovasti huolestun, vien ylimääräiselle punnitukselle neuvolaan. Hän osaa dipata lusikkaa ja leipää nestemäisempään ruokaan ja puurokin menee nyrkistä suuhun, joten käsillä syöminen on hauskaa ja onnistuu hyvin. Käsillä hän syö aikalailla kaikkea tarjottua paitsi porkkanaa. Liha on hyvin suosittu oikeastaan riippumatta lihasta.
Toinen uusi asia tapahtui palattuamme mummulasta (lauantaina - nyt ti-ke välinen yö). Hän pystyy nyt itse nousemaan huonekaluja vasten. Hän siis könyää ihan kaikkea pitkin ylös. Hän myös könyää seisomaan pinniksessään ennen kuin on täysin hereillä ja sitten alkaa itku, kun on pystyssä eikä voikaan nukkua. Se on tavattoman suloista, vaikka toivonkin pystyyn könyämisen rauhoittuvan, kun taito hallitaan.
Pystyssä seisominen, käveleminen ym. ovat kaikkein hauskinta nykyisin. Enää häntä ei juurikaan tarvitse huvittaa, jos hän vain saa seistä. Hän kävelee hienosti, jos pitää käsistä kiinni ja sitä jonkin verran teemmekin. Hän vielä haluaa ensin otteen käsille ennen kuin siirtää jalkoja, mutta se on enää oikeastaan tästä kiinni ennen kuin hän ottaa ensimmäiset askeleensa. Hän selvästi haluaa liikkua ja kestää olla hetken mahallaankin, jossa asennossa hän peruuttaa hienosti. Tänään hän otti ensimmäisiä askelia neliraajaisesti eteenpäin. Ne olivat potalta eteenpäin karhuasennossa. Siinä sekä kädet että jalat siirtyivät hieman eteenpäin. Yritämme houkutella häntä olemaan sekä mahallaan että selällään, jotta hänen motoriikkansa kehittyisi tasapuolisesti. Tänään siinä auttoi kissanlelun keppi, jossa oli kiinni punainen ilmapallo. Sitä oli hauska huitoa ja napata.
Paras leikki on nykyisin "vuorotellen". Siinä Tiitiäinen tekee jonkin äänen (maiskauttaa, vetää sisään ilmaa samalla "ujeltaen") tai pudistelee päätä. Sitten vanhempi tekee sen saman asian takaisin ja sitten on taas Tiitiäisen vuoro jne. Sitä hän jatkaa hyvinkin kauan ja se huvittaa aina. Hän myös vilkuttaa ja siinäkin se tapahtuu vuorotellen. Hän siis odottaa, että toinen on lopettanut vilkuttamisen ennen kuin alkaa itse vilkuttaa. Tässä meni hetki ennen kuin tämän huomasin. Vilkuttaminen on myös ihan parasta. Isälle vilkutetaan aina nukkumaan mennessä ja se on kivaa.
Nukkuminen sujuu myös taas paremmin. Joulun aikana noussut 38,8 asteen kuume johti taas yöimetykseen ja sen jälkeen tullut hammas (kolmas - ylhäälle eteen) johti siihen, että yksi yöimetys on jäänyt. Muuten häntä sylitetään ja tassutetaan takaisin uneen. Nostan hänet yleensä kerran ylös, jos hän ei nopeahkosti itsellään nukahda uudelleen. Tällöin voin tarkistaa, onko kakka tullut tai onko röyhy tai jokin muu syy, miksi hän on herännyt. Jos hän herää nopeasti uudelleen, on jokin taustekijä, joka estää nukkumisen. Kerran yössä se on nälkä. Nyt kolme päivää on tullut yöllä lähes ripulikakkaa - tilanne, jota pitää seurata. Se herättää luonnollisesti. Saan taas itsekin kuitenkin sen verran luotettavasti unta, että osaan jälleen nukkua :). Tiitiäinen nukkuu kuitenkin niin hyvin, että nukkui uuden vuoden ilotulitusten yli. Päivällä on kahdet torkut, jotka on 45-2,5t riippuen päivästä. Yhdessä päivässä torkkuja tulee yleensä siinä 3t verran. Nukumme ne tisutorkkuina taas, kun mummulassa vietetty aika johti siihen, että Tiitiäinen unohti vaunutorkut. Pyrimme ne palauttamaan heti, kun paranemme flunssasta. Illalla nukkumaan mennään noin 19.30 - mummulassa aika siirtyi lähes itsellään sen tunnin myöhemmäksi. Yksi yöimetys johtaa noin 11t öihin ja aamu alkaakin siinä 6.30 paikkeilla, joka on minulle varsin hyvin sopiva hetki. Meillä alkaa olla kuitenkin varsin luotettava rutiini, joka helpottaa elämää.
Matka mummulasta kotiin meni muuten ihan hyvin. Tiitiäinen nukkui varsin huonosti junassa, mutta toipui nopeasti. Kaikki saimme köhän, kun ilmeisesti kaikkien flunssa oli vielä jossain vaiheessa, mutta alamme toipua. Mummulan matka oli kuitenkin menestyksellinen ja ilolla odotan seuraavaa matkaa kesällä. Sen taidamme tehdä autolla, sillä tämä kädet vääränä tavaroiden kantaminen alkaa käydä työstä :).
Ja nyt taitaa olla tulossa neljäs hammas. Olin näkevinäni sen kuultavan ikenen läpi tänään, joten eiköhän se sieltä pian puhkea.