Samalla, kun tyttö päätti lähteä liikkeelle, hän päätti, ettei halua nukkua. Tai ehkä tarkempaa olisi sanoa, ettei hän halua nukkua yksin sängyssään. Minun syliini hän kyllä nukahtaisi ja tisulle myös, mutta yksin sänkyynsä... ei, ei ja vielä kerran ei ja vielä huudollakin ei. Meillä on siis ollut tämän tytön elämään suhteuttaen aika eeppisiä huutojaksoja. Nukutus (illalla, jolloin sinne omaan sänkyyn pitäisi nukahtaa) alkaa muistuttaa painia, jossa hänen ainoa intentionsa on nousta pystyyn ja minun ainoa intentio on pitää hänet pitkällään tai palauttaa hänet pitkälleen. Olen yrittänyt sitä, että estän häntä nousemasta kädellä tai kehollani (epämukavaa ja aiheuttaa valtavaa kiukkua). Olen yrittänyt palauttaa hänet aina pitkälleen (ei niin epämukavaa, mutta aiheuttaa valtavaa kiukkua) ja olen yrittänyt antaa hänen hetken seistä ja sitten palauttaa pitkälleen (aiheuttaa kiukkua, kun lasken pitkälleen). Olen myös koittanut kävellä huutavan tytön kanssa, kunnes hän rauhoittuu ja sitten laskea tytön alas. Sekään ei toimi, koska tyttö ei välttämättä minun syliini rauhoitu ja ainakin alkaa uudelleen huutaa, kun alan laskea häntä takaisin eikä enää toiste syliin rauhoitu siinä ajassa, jota jaksan yli 8kg tyttöä kantaa. Meillä on siis ollut kaksi hyvin raskasta nukutus-iltaa, yksi melko raskas ja yksi helppo nukutus neljän yön aikana. Eilen sitten muutimme makuuhuoneen järjestystä. Pinnasänky kääntyi toisin päin, jolloin huoneeseen mahtui keinutuoli. Eilen sitten keinuttelin häntä rauhalliseksi, jolloin hän saattoi painaa korvansa rintakehääni vasten ja kuunnella siinä tuutulaulua samalla kuin keinuttelin. Se sai hänet rauhalliseksi. Ja sitten laskin hänet sänkyynsä. Tätä toistettiin muutamaan kertaan ja välillä yritin pitää häntä sängyssä. Toimii toivottavasti paremmin, jos vaan nostan hänet huutaen sitten takaisin keinuun ja lasken takaisin sänkyyn hänen rauhoituttuaan ja jatkan tätä, kunnes hän ei enää jaksa kovin kauaa huutaa, kun hänet on laskettu sänkyyn.
Kun hän on sinne sänkyynsä nukahtanut, hän nukkuu kyllä ihan hyvin. Hän herää 2-5krt yössä. Hän teki taas kakkaa yöllä, parhaimmillaan kahdesti, jota hän ei ole kuukausiin tehnyt. Kakka oli myös melko löysää ja hieman limaisaa. Veikkaamme syylliseksi suppoa, koska mitään uutta ruokaa hän ei ole ihan hetkeen saanut. Viime yönä nimittäin tuli kakka vasta aamulla ja yöksi ei saanut suppoa.
Olen jo päätynyt kahteen imetyskertaan yössä ja toivon hurjasti, että pääsen siitä takaisin yhteen sen sijaan että päädyn kolmeen kertaan. Ehkä pitää taas jokin yö vaan hyväksyä se, ettei saa juurikaan unta, niin taas voi nukahduttaa pieniksi pätkiksi. Esim viime yönä halusi kuitenkin kahdesti rinnalle, vaikka oli syönyt iltapuuronsa ja molemmat tisut illalla. Hammas sieltä on myös ihan kohta tulossa (harjanne näkyy ikenen ihon alla), joten sekin saattoi viime yönä vaikuttaa. Samoin saattoi vaikuttaa se, että hän ei enää nukkuessaan näe minua siinä vieressä ja muutenkin järjestyksen muutos voi aiheuttaa pientä epävarmuutta. Katsotaan, miten ensi yö menee. Onneksi siellä on se keinutuoli, joten jaksan merkittävästi pidempiä aikoja keinutella tyttöä rauhalliseksi.
Ja olen saanut uuden hyvin kauniin muiston yöheräämisistä. Jälleen oli unenlämmin vauva sylissä. Hän kaivautui, kunnes pääsi laskeutumaan olalta rintakehälle, painoi siihen posken ja jäi kuuntelemaan sydämen sykettä ja nukahti siihen (pyrin laskemaan sänkyynsä ennen, mutta joskus tyttö on nopea). On hän niin tuhottoman suloinen.
