Tänään on ollut aika hektinen päivä, kun olemme aloittaneet valmistelut miehen viikon kestävää työmatkaa varten (tehty ruokaa) ja sitten Tiitiäiselle aloitettiin maitoaltistus. Haipakkaa siis on ollut, mutta päivä ei ole vielä ohi vaan vielä haluaisin tehdä ainakin yhden ruoan valmiiksi niin huomenna ei sitten ole ihan niin paljon tehtävää. Mutta viikkoposti on tärkeä ellei muusta syystä niin siitä, että kovin kauaa ei ole oletettavaa, että käsialastamme saa selvää. Nyt vielä on hämäriä muistikuvia.
Eli aloitamme sunnuntai 12.pvästä: Meillä oli ensimmäinen kerta jatkavissa vauvoissa. Tyttö oli niin hurjan iloinen päästessään veteen. Ihan oli Puolison mukaan valtava hymy ja kovaa oli myös räiskyttely. Uinnissa kannuteltiin ja sukelleltiin (myös uutta lentosukellusta, jossa vauva tulee otsa edellä veteen). Meillä oli myös kivoja leikkejä, kuten pikkuiset kultakalat ja maalari maalaa taloa (jossa pidettiin kyllä äidin uimapuvusta tiukasti kiinni). Takaisin tullessa tyttö nukahti jälleen vaunuihin pitkän tauon jälkeen ja tämän jälkeen onkin sitten rauhallisesti niihin nukahtanutkin. Tutti myös kelpasi leikissä. Ei siitä vielä lohduksi ole, mutta leikkiessä, kun olisi vielä hieman läheisyysolo - silloin se kelpaa. Ensimmäistä kertaa myös ikinä torkuilta tultaessa tyttö halusi äidin sylistä isänsä syliin.
Maanantaina 13.pvä oli kaikenlaisen jännän päivä. Tyttö aloitti itsenäisesti kukkuu-leikin mennen seinän taakse piiloon ja kurkkien sieltä. Hän söi ensimmäistä kertaa kissojen kuivaruokaa (ei niellyt, mutta nutusti kyllä, kun äiti oli vessassa eikä heti ennättänyt väliin). Kävimme vuoden ensimmäisessä vauvakahvilassa, joka onkin se ainoa paikka, missä tyttö lähtee nopeasti seikkailemaan. Se kuitenkin on täynnä vauvoja ja heille hymyileviä naisia sekä uusia leluja :). Siellä hän yritti auttaa yhtä 5kk vauvaa selältään pystyyn ja hieman maistoi 3kk vauvan varpaita. Jälleen myös ruoka on alkanut maistua, kun hammas ei enää vaivaa. Myös vatsa alkaa rauhoittua eikä kakkaa tule koko ajan. Imuri sen sijaan on alkanut huolestuttaa. Äiti sai imuroitua vain pitäen tyttöä rintarepussa lantiolla. Sängyn alta ei siten saanut imuroitua, mutta muuten meni yllättävän hyvin. Myös kylvyn laskemisen ääni huolestuttaa. Sekin on aika kova. Kovat äänet ulkona sen sijaan eivät haittaa, vaan taas nukahdettiin vaunuihin. Tiettyä eroahdistusta alkaa olla mukana kuvioissa. Yritin laittaa ruokaa, niin tyttö riippui puntissa eikä päästänyt irti. Liikkuminen on jo varsin tehokasta. Yölläkin hän ensimmäistä kertaa kääntyi pää toiseen suuntaan ja torkkui mahallaan. Vielä uutena oli se, että hän tutki sormellaan sellaista kirjaa, jossa on erilaisia tekstuureja. Aiemmin ne eivät ole kiinnostaneet. Nyt niitä tutkittiin tarkkaan. Otimme siis kirjojen lukemisen osaksi iltarutiineja.
Tiistai 14.pvä alkoi ilman yökakkaa, mutta yöllä oli edelleen useita heräämisiä. Pottaan sen sijaan taas osui kakka. Tytön päivä kului konttaamisen harjoittelussa ja hän oppi heittämään palloa. Hän oppi sen katsottuaan meitä, kun leikitämme kissaa. Tytön yksi kaveri (1v poika) tuli käymään ja oli taas ihmetyksen aihe, joskin vähemmän tällä kertaa, kun tyttö heräsi huonotuulisena torkuilta. Alan oppia tytön tankin täytön eli ensin hömpötän ja huomioin tyttöä hetken ja sitten saan hetken tehdä jotain muuta. Ensimmäistä kertaa hän lähti rahilta noin metrin päässä olevalle sohvalle isänsä jalkoja hyödyntäen - eli epävakaampi tuki kuin huonekalu. Loppu meni edelleen syöksyen.
Keskiviikkona 15.pvä käytiin mummin ja ukin luona. Siellä tankattiin kanssa aina välillä äitiä, mutta muuten mummin kanssa oli hauska touhuta. Kotona sen sijaan aletaan paeta olohuoneesta käytävään, mikä ehkä johtaa siihen, että oli iso äiti-olo koko päivän. Ruoka onneksi maistui ja tulikin haasteeksi se, mitä löydän tytölle suuhunpantavaksi. Tätä on sitten sen jälkeen korjattu ja korjataan edelleen. Hän alkoi kävellä siten, että piti vain yhdellä kädellä kiinni vanhemman kädestä eikä enää tarvinnut molempia käsiä. Isi nukutti illalla, mikä meni hienosti.
Torstaina 16.pvä oli myös ihan äiti-päivä. Ruokaa edelleen olisi tarvittu enemmän kuin mitä oli tarjolla, mutta sitä haettiin isosti kaupasta lisää. Palloilla oli hauska leikkiä ja hän sai nauttia kahden rinnan buffetista. Kylpy sen sijaan ei enää ollut ihan parasta, kun tuli äitiä ikävä. Emme siis enää kylve joka päivä. Isä nukutti taas ja tyttö nukahti 6+8 minuutissa. Ennen kylpyä lähdimme isän perään, joka oli mennyt laittamaan kylpyä, mutta tyttö ei uskaltanut kävellä itse imurin ohi, vaikka se oli poissa päältä. PAkko oli syliin päästä.
Perjantaina 17.pvä tyttö auttoi syöttötuolista käsin äitiä lakaisemaan lattiaa. Nappasi harjan käteensä ja alkoi sillä huitoa tuolia ja lattiaa. Oli sievä. Häntä myös kovasti nauratti nähdä äiti lattialla keräämässä ruokaa. Torkut olivat kuitenkin haasteellisia ja vatsa oli hieman kovalla todennäköisesti johtuen äkillisesti lisääntyneestä ruokahalusta. Liikkuminen kuitenkin edistyy. Liikkui jo nopeasti olohuoneen päästä päähän huonekaluja hyväksi käyttäen. Onneksi välillä voi tulla syliin lukemaan kirjaa ja rentoutumaan hetkeksi. Sängyssä on mahtavan hauska mönkiä torkkujen yhteydessä ja päivällä uutena oli klassisen kuuntelu, koska se tuo hiljaiseen asuntoon ääntä ja rauhoittaa äidin hermoja. Ruokahalun lisääntyminen näkyi myös siinä, että tyttö söi koko iltapuuronsa - siis sen osan, joka ei ollut sylissä tai pöydällä. Isän nukuttaminen ei enää johtanut suurempaan protestiin, kuin mitä äiti saa osakseen.
Tänään (18.pvä) tosiaan on ollut maitoaltistus, joka loppui kesken, kun se viimeinen 0,5dl annos ei enää uponnut. Oireita ei kuitenkaan ole tullut, joten teen altistuksen huomenna loppuun ja jos ei oireita vieläkään tule, uskallan hiljalleen ottaa maidon takaisin omaan ruokavaliooni ja hapanmaitotuotteet hiljalleen myös tytölle. Ummetus alkaa tytöllä myös viimein helpottaa, joten toivomme rauhallista yötä.
Hän on nukkunut melko hyvin viime aikoina ja jälleen olen alkanut toipua. Toivomme sen jatkuvan.
