Tiitiäinen täytti 2-3 päivää sitten 9kk (nyt siis on keskiyö - uuden vuoden yö itse asiassa). Elämä on taas ihan toisenlaista. Hän oppi joulun aikaan sylkemään ruokaa pois suustaan. Tämä on hyvä asia, koska aiemmin suuhun jäivät pyörimään tomaatin ja kurkun kuoret sekä liian isot lihanpalat parhaimmillaan tunneiksi. Nyt sitten välillä tulee äidinmaitokin ulos. Alussa sitä harjoiteltiin kovasti, nyttemmin taas harvemmin.
Tiitiäisen syöminen on nyt hieman haasteellista. Hän tykkää itse syödä, mutta ei juurikaan iltapuuroa lukuunottamatta hyväksy syöttämistä. Yritämme taas, mutta emme aio stressaantua asiasta. Tyttö ei nälkää näe, kun tarjotaan ruokaa sekä kiinteässä että äidinmaidon muodossa. Jos kovasti huolestun, vien ylimääräiselle punnitukselle neuvolaan. Hän osaa dipata lusikkaa ja leipää nestemäisempään ruokaan ja puurokin menee nyrkistä suuhun, joten käsillä syöminen on hauskaa ja onnistuu hyvin. Käsillä hän syö aikalailla kaikkea tarjottua paitsi porkkanaa. Liha on hyvin suosittu oikeastaan riippumatta lihasta.
Toinen uusi asia tapahtui palattuamme mummulasta (lauantaina - nyt ti-ke välinen yö). Hän pystyy nyt itse nousemaan huonekaluja vasten. Hän siis könyää ihan kaikkea pitkin ylös. Hän myös könyää seisomaan pinniksessään ennen kuin on täysin hereillä ja sitten alkaa itku, kun on pystyssä eikä voikaan nukkua. Se on tavattoman suloista, vaikka toivonkin pystyyn könyämisen rauhoittuvan, kun taito hallitaan.
Pystyssä seisominen, käveleminen ym. ovat kaikkein hauskinta nykyisin. Enää häntä ei juurikaan tarvitse huvittaa, jos hän vain saa seistä. Hän kävelee hienosti, jos pitää käsistä kiinni ja sitä jonkin verran teemmekin. Hän vielä haluaa ensin otteen käsille ennen kuin siirtää jalkoja, mutta se on enää oikeastaan tästä kiinni ennen kuin hän ottaa ensimmäiset askeleensa. Hän selvästi haluaa liikkua ja kestää olla hetken mahallaankin, jossa asennossa hän peruuttaa hienosti. Tänään hän otti ensimmäisiä askelia neliraajaisesti eteenpäin. Ne olivat potalta eteenpäin karhuasennossa. Siinä sekä kädet että jalat siirtyivät hieman eteenpäin. Yritämme houkutella häntä olemaan sekä mahallaan että selällään, jotta hänen motoriikkansa kehittyisi tasapuolisesti. Tänään siinä auttoi kissanlelun keppi, jossa oli kiinni punainen ilmapallo. Sitä oli hauska huitoa ja napata.
Paras leikki on nykyisin "vuorotellen". Siinä Tiitiäinen tekee jonkin äänen (maiskauttaa, vetää sisään ilmaa samalla "ujeltaen") tai pudistelee päätä. Sitten vanhempi tekee sen saman asian takaisin ja sitten on taas Tiitiäisen vuoro jne. Sitä hän jatkaa hyvinkin kauan ja se huvittaa aina. Hän myös vilkuttaa ja siinäkin se tapahtuu vuorotellen. Hän siis odottaa, että toinen on lopettanut vilkuttamisen ennen kuin alkaa itse vilkuttaa. Tässä meni hetki ennen kuin tämän huomasin. Vilkuttaminen on myös ihan parasta. Isälle vilkutetaan aina nukkumaan mennessä ja se on kivaa.
Nukkuminen sujuu myös taas paremmin. Joulun aikana noussut 38,8 asteen kuume johti taas yöimetykseen ja sen jälkeen tullut hammas (kolmas - ylhäälle eteen) johti siihen, että yksi yöimetys on jäänyt. Muuten häntä sylitetään ja tassutetaan takaisin uneen. Nostan hänet yleensä kerran ylös, jos hän ei nopeahkosti itsellään nukahda uudelleen. Tällöin voin tarkistaa, onko kakka tullut tai onko röyhy tai jokin muu syy, miksi hän on herännyt. Jos hän herää nopeasti uudelleen, on jokin taustekijä, joka estää nukkumisen. Kerran yössä se on nälkä. Nyt kolme päivää on tullut yöllä lähes ripulikakkaa - tilanne, jota pitää seurata. Se herättää luonnollisesti. Saan taas itsekin kuitenkin sen verran luotettavasti unta, että osaan jälleen nukkua :). Tiitiäinen nukkuu kuitenkin niin hyvin, että nukkui uuden vuoden ilotulitusten yli. Päivällä on kahdet torkut, jotka on 45-2,5t riippuen päivästä. Yhdessä päivässä torkkuja tulee yleensä siinä 3t verran. Nukumme ne tisutorkkuina taas, kun mummulassa vietetty aika johti siihen, että Tiitiäinen unohti vaunutorkut. Pyrimme ne palauttamaan heti, kun paranemme flunssasta. Illalla nukkumaan mennään noin 19.30 - mummulassa aika siirtyi lähes itsellään sen tunnin myöhemmäksi. Yksi yöimetys johtaa noin 11t öihin ja aamu alkaakin siinä 6.30 paikkeilla, joka on minulle varsin hyvin sopiva hetki. Meillä alkaa olla kuitenkin varsin luotettava rutiini, joka helpottaa elämää.
Matka mummulasta kotiin meni muuten ihan hyvin. Tiitiäinen nukkui varsin huonosti junassa, mutta toipui nopeasti. Kaikki saimme köhän, kun ilmeisesti kaikkien flunssa oli vielä jossain vaiheessa, mutta alamme toipua. Mummulan matka oli kuitenkin menestyksellinen ja ilolla odotan seuraavaa matkaa kesällä. Sen taidamme tehdä autolla, sillä tämä kädet vääränä tavaroiden kantaminen alkaa käydä työstä :).
Ja nyt taitaa olla tulossa neljäs hammas. Olin näkevinäni sen kuultavan ikenen läpi tänään, joten eiköhän se sieltä pian puhkea.
