Konttaava pikkusisko, iloinen isosisko

Viime aikoina Suomen on vallannut käsittämätön uusi sääilmiö, nimittäin sade. Sen ei kuuluisi olla Suomessa harvinaisuus eikä sen kuuluisi olla tulematta, mutta niin tänä vuonna vain kävi. Oli ainakin toukokuu ilman sadetta ja osa kesäkuustakin. Viljelmät piti kastella vesijohtovedellä. Paljua ei voitu lämmittää, kun tulta ei saanut missään sytyttää. Koko maassa oli valtava riski maastopaloista, eikä sellaista halua takapihalleen. Nyt sitten tällä viikolla on satanut. Ensimmäisenä sadepäivänä mietimme isosiskon kanssa koko matkan päiväkotiin, mitä kaikkea kivaa seuraa siitä, että sataa. Totesimme, että juhannuksen paljuilu, lammikot hyppimistä varten, paremmat hiekkakakut, kasvavat viljelmät ja luonnon helpotus sateesta ovat ainakin sellaisia hyviä juttuja. Juhannuspalju äänestettiin parhaaksi näistä. Tänä sadeviikkona on taas tässä kahden tiitiäisen perheessä tapahtunut kaikenlaista.
Isona uutisena ehkä pikkusiskon konttaaminen. Hän alkoi tiistaina 19.6. kontata hieman ja tänään lauantaina konttasi jo selkeästi pari metriä. Nyt myös lähtee helpommin eteenpäin nimenomaan kontaten eikä enää ryömien. Lisäksi hän könyää pystyyn. Viimeiset pari iltaa olemme useamman kymmentä kertaa harjoitelleet seisomaan nousua ja istumaan pyllähtämistä mukavasti pehmeällä sängyllä. Jos pikkusiskoa pitää käsistä, hän myös hyvin voi lähteä kävelemään. Hän käveli tänään sillä tavalla useamman metriä olohuoneesta keittiötä kohti, kunnes tuli niin mielenkiintoisia maisemia, että pakko oli pysähtyä tutkimaan. Sohvalla hän lähtee itse yrittämään hieman kulkea sohvaa pitkin. Lisäksi hän saattaa täysin spontaanisti päästää irti, jolloin kumoonhan sitä mennään. Sitten iskee itku.
Isosiskosta puolestaan on kuoriutunut hyvinkin iloinen tyttö taas. Selvästi aiheuttaa se, että äiti on ollut iloinen ja isäkin on ollut ärisemättä. Hän on väsynyt edelleen, mutta ehkä tieto tulevasta tauosta helpottaa (lähden tyttöjen kanssa mökille pariksi päiväksi niin saa rauhassa rentoutua ja tehdä töitä, no ainakin saa siis tehdä töitä ja nukkua yönsä ilman, että pikkusisko kumauttaa hereille päällään, kuten tänään kävi... kahdesti. Yhtäkkiä istuva tyttö vain heittäytyi pää edellä pitkälleen. En osannut arvata hänen niin tekevän). Meillä oli äsken aivan ihana ilta ja pelasimme hurjasti erilaisia pelejä. Isosiskokin iloitsi aidosti myös muiden voitosta, mitä ei ole hetkeen tapahtunut. Niin sitten pelasimme ja pelasimme. Touhua jäi siis isosiskoon, kun ei tullut touhuhetkeä ennen iltasatua, joten isosisko sitten pomppi sohvalla ja sohvalta lattialle ja takaisin koko sen ajan, kun luin hänelle (ja pikkusiskolle) iltasatua. Hän huolellisesti katsoi, ettei osu minuun tai pikkusiskoon tai elektroniikkaan. Hienosti pomppi. Sitä ennen isosisko ja pikkusisko hepuloivat hetken aikaa, kun yritin aina sanoa englanniksi, X is sitting, Y is standing, both are sitting etc. Minun sieluni täyttyy suunnattomasta onnesta, kun siskokset nauraa kikattavat keskenään.
Isosiskosta on kuoriutunut hieno vauvan kanssa leikkijä. Ei hän edelleenkään osaa oikein vauvan kanssa silleen leikkiä. Hän rakentaa tornia, jonka saa kaataa vasta kun se on valmis yms., mutta hän on nyt oppinut, että siskon takana pitää olla tyyny. niin hän sitten siirtelee tyynyä jatkuvasti kääntyilevän siskon taakse ihastuttavalla huolellisuudella.
Tällä viikolla päiväkotipäiviä oli vain kaksi (ma ja ti), kun keskiviikkona oli suuri elokuvapäivä. Vein tytöt pääkirjastoon, kun siellä oli mukulakino eli järjestivät elokuvan ja sen jälkeisen toimintahetken ilmaiseksi lapsiperheille. Menimme yhdessä bussilla, kun ei keskustaan autolla kannata. Pikkusisko oli hieman epävarma tästä prosessista, mutta isosiskon kannustuksella selvisimme hienosti perille. Siellä kävimme vessassa (kirjastossa on ihana lasten vessa, jossa on pieni pönttö) ja etsimme itsellemme paikat. Kerroin isosiskolle, että minun pitää välillä mennä pois huoneesta hoitamaan pikkusiskoa, mutta että hänen pitää istua siinä penkillä. Hän lupasi ja tällöin asia lähes poikkeuksetta menee juuri niin. Valot sammutettiin ja elokuva (Gnomeo ja Julia) alkoi. Avasimme popcornit ja syöttelin pikkusiskoa hetken. Sitten hän seisoskeli. Isosisko katsoi rauhallisesti elokuvaa ja söi popcornia. Sitten minun piti mennä äpisevämmäksi muuttuvan vauvan kanssa ulos, joten kerroin sen ja menin. Huoneesta ei päässyt mihinkään muualle kuin siihen eteiseen, johon menin, joten isosiskokin oli ihan turvassa. Syötin pikkusiskon ja kävelytin hetken, että alkoi rauhoittua. Sitten palasin huoneeseen, annoin isosiskolle juotavaa ja kävelytin pikkusiskon uneen. Pikkusisko nukkui loppuelokuvan ja pääsin halailemaan isosiskoa jännissä kohdissa. Elokuvan jälkeen leikimme hieman leikkejä ja sitten lähdimme katselemaan keskustan torin mullistusta arkeologisten kauvausten muodossa. Ostimme herneitä, mansikoita, uusia perunoita ja jäätelöt (minulle ilman maitoa ja kananmunaa - onneksi vegaani jäätelöitä alkaa olla). Jäätelö lisäsi isosiskon touhuilua, mutta melko hyvin hän pysyi lähellä ja koko ajan oli turvassa. Sitten tulimme bussilla kotiin. Näiden kahden kanssa voi lähteä ihan mihin vaan! Ainakin vielä. Pikkusiskosta kun ei vielä tiedä.
Torstaina sitten menimme aamupäiväksi ystäväperheen luo. Sielläkin on isosisko ja pikkusisko. Siellä isosisko on meidän isosiskoa pari kuukautta nuorempi ja pikkusisko noin 9kk meidän pikkusiskoa vanhempi. Siellä huomasin, miten paljon helpompaa joskus on katsoa lapsikatraan perään kuin parin yksittäisen perään. Ja on hauskaa, kun on useampi äiti paikalla. Isosiskot ensin touhusivat kahdestaan sisällä hetken aikaa, kun menimme nukuttamaan meidän pientä ja ulkoiluttamaan heidän pientä. Sitten isosiskotkin tulivat ulos ja heittelivät turvallisesti kauempana vesi-ilmapalloja. Siinä huomattiin, miten liikunnallinen meidän isosisko on. Hän juoksi ja juoksi ja juoksi. Ja kun alkoivat puhallella saippuakuplia, niin koko ajan marssi. Ei kysymystäkään, että olisi istahtanut puhaltelemaan niitä. Katsoin kaikkien neljän lapsen perään, kun toinen äiti (ihana ihana ystäväni) laittoi koko katraalle ruokaa. Meidän pikkuinen ensin nukkui ja sitten heräsi katselemaan rauhallisena touhua. Söimme siellä ja meidän isosisko pääsi näyttämään, miten ennakkoluulottomasti hän maistelee kaikkea ja syö hyvin.
Nyt täällä on juhannus. Molempina päivinä toistaiseksi olemme käyneet paljussa koko perhe. Isosiskolle on kerrottu, että paljussa pitää olla rauhallinen niin kauan kun pikkusiskokin on siellä. Isosisko sitten sai jäädä eilen isinsä ja tänään minun kanssa touhuilemaan paljuun pikkusiskon poistumisen jälkeen. Pikkusisko harjoittelee uimista ja sukeltamista. Hän osaa jo olla vetämättä vettä henkeen kannuttamisessa ja pienissä sukelluksissa. isoissa vielä helposti tulee perään yskimistä, joten harjoittelemme enemmän pienillä ensin ja sitten vasta myöhemmin isoilla. Pikkusisko läiskyttää ja polskuttaa vedessä, osaa kellua selällään ja kyljillään vedessä. Ja syö leluja sielläkin. Isosisko sukeltelee, ui ja touhuaa vaikka mitä. Tänään oli hauska jäädä isosiskon kanssa kaksisteen paljuun. Hänellä on niin mainio mielikuvitus ja siihen on ilo lähteä mukaan. Oli kivaa, kun vauva ei ollut paikalla ja sai vaan nauttia isosiskosta. Niin usein vauva on mukana aj sitten pitää tilannetta hallita ja pitää turvallisena. Se ei ole niin rentoa. Isosisko oli sitten merenneito ja minä autoin taioilla hänen nenäänsä, kun törmäili seiniin ja kehittelimme loitsun, jolla hän ei enää törmäilisi yms. Hän ihan kikatti, kun yritin vettä ruiskivalla delfiinillä osua häntä nenään (yläkautta ja hellästi sekä enimmäkseen ihan ohi). Huomenna vielä paljuillaan. Lisäksi pakkaamme ja minun pitää varmaan hieman kitkeä. Sitten mökille isovanhempien kanssa pariksi päiväksi. Puoliso jää huolehtimaan talosta, kissoista, töistä ja nukkumisesta. Pikkusisko tekee hampaita eli uni voi minulta jäädä aika vähäksi.

Väsynyt äiti, nukkuvat lapset

On ollut tiivis viikonloppu. Tänään oli isosiskolla kahdet ystäväsynttärit, johon vein molemmat tytöt. Puolisolla oli päänsärkyä, joten hän jäi lepäämään. Isosisko touhusi niin synttäriolympialaisten viisiottelussa, pehmoeläinmetsästyksessä kuin muissakin leikkitouhuissa. Ensimmäisillä vieraina oli vain päiväkotikavereita ja se oli hurjan hauskaa. Jälkimmäisillä hän tunsi vain yhden eli päivänsankarin, mutta sielläkin hän touhusi ihan yhtä hienosti muiden lasten kanssa sen enempää ujostelematta. hienosti hän otti päivänsankarit huomioon ja kannusti myös muita. Lähdöt sujuivat ilman kiukuttelua ja kaikki menikin oikein hienosti. Myös pikkusisko kulki mukana hyvin vaivattomasti.  Minulla oli hänelle soseet mukana ja kärryt, joissa hän otti yhdet torkut. Lisäksi hän harjoitteli kävelemistä ja tutki nurmikkoa ja kiviä mahtavasti. Kiviä tutkiessa minun piti vain välillä tarkistaa, että tutti oli edelleen suussa. Jos tutti on, ei kivi enää mahdu. Näiden tyttöjen kanssa voi tehdä ihan mitä vaan. Paitsi nukkua yöllä yhtäjaksoisesti tai ottaa päivätorkkuja. No, kaikkea ei voi saada.
Eilen oli mahtavan ihana päivä. Puoliso väsymyksestään huolimatta ei ärissyt. Sen sijaan menimme koko perhe Kupittaan maauimalaan. Pikkusiskolla oli taas kärryt ja soseet mukana. Omatekoisten soseiden kuljettamisessa on omat haasteensa, mutta onneksi pakkasesta otettuna pysyvät hetken kylmänä. Saavuimme maauimalaan ja etsimme sopivan paikan. Isosisko ja isi menivät heti uimaan ja jäin vaihtamaan pikkusiskon kakkavaippaa. Sitten pikkusiskokin pääsi uimaan. Ensin kastettiin vain jalat, mutta sinnehän hän olisi heti mennyt ja sitten pääsikin. Pikkusisko uimassakin tykkää katsella isosiskon touhuja. Sitten hän räiskyttää ja pärskyttää vettä, kelluu hienosti niin mahallaan kuin selälläänkin (ei sentään yksin, mutta tuettuna) ja alkaa sukeltaakin (sukelletettuna) niin, ettei köhi vettä sen jälkeen. Ideana on siis hänelle opettaa se, ettei vedä vettä henkeen. Isosisko oppi sen samalla tavalla tehtynä oikein hienosti ja niin näyttää pikkusiskokin oppivan. Isosisko samalla, kun pikkusisko katsoi, tutki, pärski ja tapsutti vettä, sukelteli, ui kilpaa isin kanssa ja touhusi hienosti vedessä. Hän oli melkein yhtä paljon veden päällä kuin allakin. Sitten pikkusisko kaipasi taukoa ja menimme imetykselle ja soseelle. Vaihdoin pikkuiselle vaatteet päälle ja hän ottikin sitten torkut kärryissä, kun puoliso kärräsi häntä ympäriinsä ja minä lämmitin isosiskoa sylissä. Yritimme sitten mennä isosiskon kanssa uimaan, mutta vielä hän ei ollut lämmennyt riittävästi. Sitten söimme eväitä ja isosisko sai jäätelöä. Näistä saadulla energialla hän heti alkoi juoksennella nurmikolla, että lämpenee uimista varten. Pian hän meni kahlaamaan kahluualtaaseen ja juoksi siellä. Pari kertaa meni kumoon, mutta se ei haitannut. Sitten oli niin lämmin, että hän lähti taas uimaan puolison kanssa. Pikkusiskon herättyä rauhassa pikkusiskokin tuli vielä uimaan. Pikkusiskolle tuli pian kylmä ja hän lähti isin kanssa kuivattelemaan. Minä jäin isosiskon kanssa altaaseen. Pyörittelin häntä ympäri ja se oli tosi kivaa, mutta siitä tuli paha olo ja oksennukseksihan se päätyi. onneksi isosisko varoitti ajoissa ja oksu tuli altaan ulkopuolelle. No sitten isosisko lämpimään suihkuun lämmittelemään samalla kuin hengenvartija katsoi hänen peräänsä ja minä siivosin oksun. Sitten sen jälkeen lämmittelemään, pukemaan ja isovanhempien luo auttamaan ukkia tietokonepulmissa. Sielläkin molemmat tytöt olivat todella hienosti. Isosisko leikki mummin kanssa ja pikkusisko opetteli seisomista.
Pikkusisko tosissaan on alkanut nousta jaloilleen. Hän myös alkaa ottaa askelia, kun pidetään kiinni. Hän haluaisi myös seistä jaloillaan ilman, että hän pitää mistään kiinni, mutta se ei vielä onnistu. Sen sijaan eteenpäin konttaaminen ei ole edennyt. Saa nähdä, eteneekö vai siirtyykö suoraan kävelemiseen. Yöuni alkaa mennä paremmin, vaikka hampaat vaivaa. Nyt nukutaan 2-3t sykleissä. Ruokavalio on laajentunut viime aikoina vauhdilla, kun totesin, että ei hän reagoikaan niin voimakkaasti kaikkeen, vaan aiemmin oli vatsa sekaisin niistä antibiooteista. Joten nyt on aika paljon laajentunut viime aikoina. Tänään uusina tulivat mansikka ja pensasmustikka. Määrät ovat todella pieniä näissä kokeiluissa. Mutta hän tykkää kovasti maistella uusia juttuja ja annan hänen maistella. Yleensä syötän hänelle ensin sosetta ja sitten istutan hänet pöydän ääreen sormiruokailemaan ja samalla saan itse syötyä. Hampaat nyt tosin vaivaavat. Ehkä sieltä pian tulee jo ensimmäinen terävä pieni hammas. Pikkusisko myös taputtaa usein ja uusina äänteinä ovat tata ja baba.
Isosisko kuuntelee nykyisin todella paljon paremmin sitä, mitä sanon ja meillä on tosi hauskaa yhdessä. Iso osa kiukuttelusta ei enää tule minun kanssani. Puolison kanssa edelleen välillä kiukuttelee, kun puolisokin on äreä. Tänään isosisko todella hienosti kertoi puolisolle, että sen äreyden alla on aina suru. Hän on surullinen, kun hänelle äristään ja siksi hän kiukuttelee takaisin. Ymmärrän hyvin siis puolison ärinän. Hän on ihan puhkiväsynyt. Itsekin ärisen ihan samassa tilanteessa (lapsiparat).
Isosisko on ihan mahtava pikkusiskon kanssa. Kun luimme iltasatua ja pikkusisko alkoi itkeä puolison hakiessa hänelle särkylääkettä, isosisko lähti heti kainalosta ja meni hymyilemään pikkusiskolle ja vei tälle pari lelua ennen kuin palasi kainaloon kuuntelemaan satua. Kun syötin iltaruokaa, isosisko tuli myös kertomaan pikkusiskolle, milloin pitää suu avata ja antoi tälle myös palasia maissinaksusta. Olen niin onnellinen näistä kahdesta. Olen niin onnekas ja onnellinen.

Ruokia, rutiineja ja sankaritekoja

Pikkusiskon kehityksellä aloitetaan tänään. Tänään heräsimme neljältä (minä ja pikkusisko). Tuossa hän nyt leikkii vauvan kaukosäätimellä ja minä yritän jotain kirjoittaa. Hän istuu, menee mahalleen, konttausasentoon, istualleen ja takaisin. Hän osaa peruuttaa kontallaan, mutta eteenpäin mentäessä laskeutuu vielä mahalleen ja vetää itseään käsillään eteenpäin. Hän syö viisi kiinteää ateriaa päivässä (päärynäriisipuuro, bataatti ja possu/lohi, päärynä tai muu hedelmä, bataatti ja ehkä maissi, sekä illalla iltapuuro). Torkkuja on 3-4 päivässä riippuen päivästä ja torkkujen pituudesta. Hän herää yleensä viiden maissa, joskus kuuden ja joskus ilmeisesti myös neljän maissa. Uneen hän menee seitsemän-kahdeksan maissa. Yön pätkät alkavat pidentyä. Nyt on melko tavallista jo yksi kolmen tunnin jakso taas. Eteenpäin aloitettiin menemään 26.5. ja istuminenkin on melko uutta. Vielä saattaa kellahtaa pikkuinen selälleen. Kärrykävelyillä hän nukahtaa hyvin helposti. Omaan sivuvaunu-sänkyynsä hän nukahtaa hyvin myös. Itse asiassa jopa niin hyvin, että kerran, kun olin kainalooni tytön ottanut, hän mönki itse sänkyynsä ja kävi sinne nukkumaan. Lisäksi hän taputtaa, sanoo mammammam ja nannannaa. Tänä aamuna tyttö lähti ensimmäistä kertaa eri suuntaan tietoisesti kuin minä. Lähdin hakemaan kissanruokaa keittiöstä ja tyttö lähti tutkimaan vessaa. Konttaaminen eteenpäin ei ole kaukana ja nyt alkaa tosiaan vetämään itseään seisovaan asentoon. Kaikki kaukosäätimet, ipadit ja tietokoneet kiinnostaa tyttö ihan hurjasti. Hampaita ei vielä ole.
Isosisko on kissoille allerginen, mutta on epätodennäköistä, että hänen oireensa johtuvat siitä eli oli niin sanottu sivulöydös. Eli on todennäköisesti siedättynyt meidän kissoille. Nyt sitten selvitellään muita vaihtoehtoja.
Muita uutisia isosiskosta: hän on maailman ihmeellisin iso tyttö. Hän oli puistossa leikkimässä. Hänellä on nykyään oikeus mennä itse viereiseen leikkipuistoon, kunhan vain kysyy ensin luvan ja tulee suoraan takaisin. Hän oli siellä erään toisen lapsen kanssa, mutta toisen lapsen piti mennä kotiin. Tämä kieltäytyi lähtemästä ennen kuin isosiskokin lähti, joten isosisko tuli kotiin, että toinenkin lapsi voisi mennä kotiin.
Sitten pelastimme linnunpoikasia. Meillä pesii pikkulintuja katossa. Sieltä oli kaksi poikasta pudonnut. Nostin ne ämpäriin ja isi ja isosisko veivät ne eläinsuojaan, jossa ihana tyttäreni ohjeisti heitä pitämään linnuista hyvää huolta.
Isin työmatkalla isosiskolla oli isiä kova ikävä. Ilo oli suuri, kun isi tuli takaisin ja he rakensivat uuden legolinnan (Bellen tällä kertaa).
Helteessä olemme juoksennelleet isosiskon kanssa sadettimen läpi ja se on mahtavaa. Sitten olemme leikkineet ketterää oravaa. Lisäksi leikimme seuraavaa isosiskon ideaa:  menimme ajassa taaksepäin aikaan, jolloin vain pojat olivat tietelilijöitä ja me olimme ensimmäiset naistieteilijät. Keksimme kaikenlaisia koneita. Koska kaikki pojat kuolivat pois, meillä oli hyvät mahdollisuudet onnistua.
Tässä välissä oli myös isosiskon kevätnäytös päiväkodista. Olimme piknikillä linnan puistossa jälleen. Olimme siellä ajoissa ja isosisko bongasi mukavan pariskunnan, jonka kanssa hän meni heittelemään frisbietä ja leikkimään. He tarjosivat hänelle suklaata, mutta isosisko kieltäytyi sanoen, että on allerginen. Puoliso meni sitten selvittämään, onko siinä jotain kiellettyä. Mutta mahtavaa, ettei syönyt suoraan. Laulut menivät esityksessä oikein hienosti. Katsomassa oli meidän lisäksi myös isovanhemmat. Ruoka ei oikein maittanut, kun oli niin paljon ihmisiä ja touhuja.
Viime aikoina olen kovasti yrittänyt olla ärisemättä isosiskolle. Sairaana ollessani ärisin aika paljon, kun olin niin uuvuksissa. Nyt päätin olla ärisemättä, kun ei isosisko sitä ansaitse. Se on auttanut paljon meidän väleihin isosiskon kanssa ja ne alkavat taas olla ihanan läheisiä. Saan jopa ärisemättömyystarroja, jos olen koko päivän ärisemättä. Valitettavasti nyt puoliso on uupunut ja ärinää on silti.
Pikkusiskon kanssa isosisko on ihana. Hän tulee kyllä usein ihan naamalle, mutta pikkusisko on loppumattoman viehättynyt isosiskosta eikä kukaan edelleenkään saa pikkusiskoa yhtälailla kikattamaan kuin isosisko.
Pikkusiskon haasteena on herkkä maha ja uudet ruoat ovat mahaa kipuiluttaneet varsinkin yhdistettynä minun jatkuviin antibiootteihin. Nyt ruokavaliossa on päärynäm bataatti, maissi, riisi, possu, lohi, vesimeloni, omena, kurkku ja ruis. Tyttö syö tosi mielellään ja on selvästi nälkäinen, jos meinaa vain maidolla olla.
lisää joskus toiste.