2kk Tiitiäinen ja uusi arki

Tiitiäinen täyttää tänään kaksi kuukautta. Hän on kasvanut hurjasti tänä aikana. Viime neuvolasta painoa on tullut lisää 330g ja syntymästä 1kg 150g. Pituutta neuvoloiden välillä in tullut 1cm ja syntymästä 7cm. Pään ympärys oli kasvanut sentillä. Syntymästä jo 4,2cm.
Hän juttelee virkeänä ollessaan, hymyilee, kiljahtelee ja ottaa kontaktia. Hän seuraa katseellaan mieluiten ihmisiä, mutta myös leluja. Eilen hän ensimmäistä kertaa liikutti lelua kädellään useaan kertaan peräkkäin. Hän on myös huomannut turvaistuimessaan roikkuvan leluaasin, joka on kovin värikäs. Lisäksi hän on kovasti tarkkaillut anopin paitaa, jossa on voimakkaat värivaihtelut. Neuvolassa todettiin tytön olevan jäntevä tyttö, kun jaksoi hienosti pitää päätään mukana, kun käsistä nostettiin istuvaan asentoon.
Hän ei ole nyt pariin päivään kääntyillyt vatsalla ollessaan ja voi olla, että se taito on hetkeksi unohduksissa palatakseen sitten myöhemmin oikeasti. Saa nähdä. Aika vähän hän lattialla ja vatsallaan on, kun nukkuu suurimman osan päivästä.
Tuo lähes 7t alkaa olla normi meillä ensimmäiseksi unisykliksi. Se on nyt ollut pari päivää systemaattisesti yli 6t. Jälkimmäinen unisykli on sitten niin pitkä, että tulee se 9t täyteen. Sitten on aamun aika. Aamutoimien jälkeen hän menee uudelleen nukkumaan ja nukkuu 2-3t. Sen jälkeen ei oikein olekaan rytmiä, vaan aikataulut vaihtelee hurjasti, mutta enää ei tarvitse samalla tavalla ylläpitää hänen uniaan, vaan minulla on yllättäen ollut paljon vapaa-aikaa. Olen saanut torkuttuakin :). Yhdet torkut päivän aikana meillä on lähes sylikkäin. Se rauhoittaa meidän molempien hermoja. Lisäksi kerran käyn hänen kanssaan kävelyllä, tai Siippa käy. Illalla hän menee yhdeksän maissa nukkumaan, mutta rauhoittelu aloitetaan jo kahdeksan maissa. Se aloitetaan aiemmin, jos on kylpypäivä. Hän on nyt pari iltaa nukahtanut omaan sänkyynsä, kun alkaa tytöllä olla niin paljon painoa, etten häntä siinä kulmassa saa nukkuvana nostettua sänkyyn. Olemme siis harjoitelleet omassa sängyssä nukahtamista. Minulta se onnistuu jo hienosti. Tyttö siis vielä harjoittelee. Eilen riitti, että kerran nosti ylös, kun heräsi lyhyiltä torkuilta nyyhkien. Nopeasti nukahti sen jälkeen.
Enää hän ei myöskään nuku asioita hoidettaessa, jos on mukana kantokopassa ja ollaan siis autolla liikenteessä.
Hän kestää nukkuessaan enemmän talon ja keskustelun ääniä ehkä siksi, että täällä on niitä enemmän päivisin ollut. Olen itsekseni aika hiljainen.
Hän sai neuvolassa ensimmäisen rokotteen, joka on suuhun annettava Rota-virusta vastaan toimiva rokote. Hän nieli sen hienosti ja sai kehuja. Olemme tuota lääkkeen ottoa harjoitelleet Disflatylin ja D-vitamiinin myötä.
Tytölle on alkanut tulla erilaisia itkuja. Enää hän ei itke pelkästään nälkää, vatsaa ja väsymystä. Nyt alkaa tulla myös nyyhkimistä ja kiukkuitkua. Lisäksi alkaa tulla sellaista "nyt voisitte toimia" äpinää. Yritän dekoodata jokaisen uuden itkun ja olla iloinen itseilmaisun lisääntymisestä. Se rinta-äpinä on kyllä aika suloinen. En ole vieläkään varma, onko se itkua vai riemua vai jotain siltä väliltä. Se on sellaista höö-hööttämistä vaihtelevilla sävyillä riippuen siitä, miten kauan kesti, että ymmärsimme sen olevan se juttu.
Eiköhän siinä keskeisimmät. Onnittelut 2kk Tiitiäiselle!

Yli 7 tuntia

Viime yönä Tiitiäinen nukkui yli 7 tuntia yhtäjaksoisesti. Tämän suorituksen syynä on, oletettavasti ja valitettavasti, se ettei hän saanut illalla nukuttua vaan vatsavaivat herättivät. Hän sitten valvoi ja välillä itkeskeli puolitoista tuntia ja nukahti vasta puoli kahdentoista aikoihin (normaali aika yhdeksän ja kymmenen välillä).

Päivä hivenen alle 2kk elämää

Eli Tiitiäisen arki.

Aamu alkaa siinä 7-8 aikoihin. Aamu alkaa imetyksellä.

Menemme alakertaan, teemme aamupesun ja sitten usein alkaakin nukutus. Joskus touhuamme sitä ennen pienen hetken. Riippuu yöstä. Nukutus koostuu keinutuolissa rauhoituksesta ja sisällä vaunuissa liikuttelusta sekä musiikista. Laulan myös, jos suinkin jaksan. Hän nukkuu aamupäivällä avustetusti (tuttia antaen juuri oikeassa kohdassa, laulun jatkamisella, liikuttamisells) ehkä 2t. Sitten on oletys, kuiviin vaihto, hetki touhuamista ja uusi nukutus. Nyt torkut enää n.1,5t maks. Sitten imetys, vaihto, touhuaminen ja ilta edessä, jolloin hänen kanssaan saa tehdä aidosti töitä jokaisen uniminuutin eteen. Seitemän jälkeen joka toinen päivä kylpy. Sitten alkaa nukutus, jossa imetystä, laulamista, silitelyä ja toivottavasti sopivassa hetkessä siirto omaan sänkyyn. Jos hetki on huono, hän saattaa herätä. Jos päivä on huono, hän ei nukahda omaan sänkyynsä vaan kaikki alkaa alusta. Pisin nukutus ollut 4t. Sitten hän nukkuu pisimmän unisyklinsä (5-6t). Sitten syöttö, vaihto ja udelleen uneen. Unisykli n. 2-3t. Sitten syöttö ja toivottavasti udelleen uneen. Sitten onkin aamu ja kaikki alkaa alusta. Illalla ja aamulla vielä Disflatyl mahaan ja päivällä d-vitamiini.

Päivällä häntä saa keinuttaa 45-min unisyklistä ensimmäiset 20min, jotta pysyy unessa. Sitten on sellaiset 15-20min aikaa, jonka voi istua tai syödä jne. Sitten pitää taas keinuttaa, jos haluaa unen jatkuvan.

Päivitän taas joskus myöhemmin rytmistä. On sekin hyvä muistaa jälkikäteen, että miksi tämä on aika sitovaa ja aikaa vievää puuhaa tämä vauvan kasvatus

Eteenpäinmenevä persoonallisuus

Tiitiäinen on eteenpäinmenevä persoona. Hän tykkää sylissäkin nähdä minne ollaan menossa (mitä vauvat ilmeisesti yleensä eivät halua) ja kun hän on mahallaan jossakin, hän siirtelee käsiään jo hienosti eteen ja potkii jaloilla vauhtia. Ryömimistä ei vielä tapahdu (onneksi) mutta jos hänelle antaa jalkojen taakse tuen niin sitten hän kyllä menee niin pitkälle kuin pystyy tuesta potkaisemalla kurottamaan. Ja käyttää käsiään vetääkseen itseään eteenpäin.
Eteenpäinmenevän persoonallisuuden lisäksi Tiitiäinen on alkanut kiljahtelemaan kun on oikein iloinen. Kiljahtelua tapahtuu erityisen usein vaipanvaihdon yhteydessä, mutta myös jumppaillessa kiljahtelua on kuultu. Joskus kiljahduksen saa aikaan vanhemman saapuminen näköpiiriin.
Lisäksi Tiitiäinen on alkanut tarttua asioihin. Hän tarraa kiinni sormiin ja äidin paitaan, mutta ei ole vielä halunnut tarttua helistimeen tai mihinkään muuhunkaan leluun.

Vaihtelevaa menestystä

Tiitiäinen päätti eilen, ettei nuku päivällä. Vuorokaudessa unitunteja tuli alle 12 ja hänen jaksamisensa oli sen mukainen. Huutoa siis tuli. Nyt hän on yöllä nukkunut jo 6t putkeen. Itse heräsin normaalisi jo tunti sitten ja nyt vain odotan tytön heräämistä. Vielä tuo nukkuu. Onneksi hän nukkuu öisin. Nyt kun saisimme tuon päivän vielä jotenkin sujumaan hyvin...

Mahtityttö

Meidän Tiitiäinen on aivan mahtava tyttö! En tiennytkään, että vauvat voivat olla tämänkinlaisia.

Syyt riemuuni ovat:

- nukahtaminen ilman rintaa edistyy hyvin

- halusin pidentää ruokintavälejä niin, että hän syö kunnolla harvemmin sen sijaan, että saa useasti pelkän etumaidon (joka voi pahentaa mahan tilannetta). Tänään ruokailuvälit oli sitten sellaiset 3t. Hän heräsi ruokailemaan hyvin nälkäisenä, joten syötöt myös pidempiä.

- olemme päässeet mukavaan syöttö-aktiviteetti-nukku-rytmiin.

- toivomme ratkaisseemme päivänukkumisen ongelmat. Hän nukkuu hyvin kärryissä sisällö, missä lämpötila on tasaisempi ja äänimaailma hiljaisempi ja myös tasaisempi. Ei huutavia naapurin lapsia tai meluavaa luontoa. Sisällä pääsee vielä makuupussiin, joka on ulkona liian kuuma. Se on mukava pesä.

- hän nukahti illalla omaan sänkyynsä! Ensin siis nukahti viereeni, mutta heräsi siirrossa. Viihtyi sängyssään hikankin yli tutti suussa ja käteni välillä hänen mahan päällä, nukku-musalista soiden. Sinne hän nukahti. Ihana, ihana tyttö. Nyt hänen isänsäkin voi joskus nukuttaa hänet.

Meidän iltarutiini on yöpaita päälle, kylpy joka toinen päivä, iltarinta, jonka aikana laulan unilauluja ja soittolista jää soimaan. Silittelen välillä päätä ja laitan tuttia takaisin suuhun, kun rinta on tutiksi vaihtunut. Sitten hän tappelee unta vastaan välillä nukahtaen sellaiset 10-20min ja lopulta nostam hänet sänkyynsä. Nyt toivon, että jatkossa voin nostaa hänet sänkyybsä jo hieman aiemmin.

Tämä on mennyt jopa niin helposti, että mietin sen mahdollisuutta jatkua, mutta eiköhän pian tule taas jokin vaihe, joka sotkee tilannetta. Siihen mennessä toivon kuitenkin näiden rutiinien vakiintuneen riittävästi, että niihin päästään sitten takaisin.

Kehitysaskelia ja vaiheita

Muutamia kehitysaskelia meidän pieneltä:

- hän tuntuu erottavan englannin suomen kielestä. Ainakin hahmottaa eron olevan olemassa. Kun laulan hänelle englanniksi, otsa menee pohtivaiseen kurttuun. Se on hurmaava ilme, muuten.

- hän osaa ottaa tuttinsa takaisin suuhunsa, jos se on oudonnut sopivasti hollille. Hän ei nuku tutti suussa, mutta nukahtaa kylläkin se suussa. Hän tykkää pitää sitä niim, että kärki koskettaa suuta ja siitö hän sen siis saa takaisin käyttöän itse. 

- Hänen tarttumisensa on kehittynyt myös. Tuttiin tartutaan paljon ja yritetään viedä suuhun. Isänkin sormea maisteltiin tänään, kun heillä oli kommunikaatio-hetki (isille hymyiltiin ja juteltiin kovasti)

Hän vaikuttaa olevan temperamenttinen luonne, kuten jo ennen syntymää arvelin. Hän tahtoo juttuja eikä anna helpolla periksi, kuten huomasin, kun yritin nukuttaa häntä päivällä omaan sänkyynsä. Niin massiivista itku/kiukkukohtausta ei ole aiemmin ollut. 

Hänen iltansa ovat rauhoittuneet eivätkä ole niin kyyneleisiä eikä nukahtaminen kestä niin kauaa enää. Olemme saaneet toimivahkon iltarutiinin. Vielä olisi hyvä opettaa hänet nukahtamaan suoraan omaan sänkyynsä, mutta näyttää silt, että olen saanut hänet opetettua nukahtamaan tutti suussa rinnan sijaan. Hän on myös rintailun yhteydessä hamunnut tuttia, kun halusi pitää tauon ruokailusta. Olen siis myös opettanut, että tuttia saa imeä rauhassa äidin rinnallakin, jos ei halua juuri sillä hetkellä maitoa.

Ruokailu on meillä yllättävän nopea juttu. Ilta- ja aamusyöttöä lukuunottamatta hän saa mahansa täyteen 10-15minuutissa. Sitä pidempään syöminen johtaa vain pukluihin. 

Tämän päivän onnistuminen oli myös pidemmät syöttövälit. Olimme liikenteessä, joten se oli helppoa. Huomenna pitää yrittää kotona. 

Alan osata erottaa hänen itkunsa syyt. Nyt vain pitäisi luottaa itseen niin paljon, että osaisi olla tarjoamatta rintaa kuin nälkään. Vatsakivuissa auttaa pystysasento, höplötys ja asentojen vaihto sekä mahallaan olo. Väsymykseen keinunta, tutti, vaunuilu ja autoilu, syli ja aika sekä laulu. Nälkään auttaa rinta ja löheisyyden kaipuuseen syli.

Hänellä on nyt tarve pitää meidät näkyvissä päivällä ja luulen, että se on iso syy siihen, miksi hän nukkuu päivällä huonosti. Hänen pitää tarkistaa, että olemme jossain lähellä. Huono nukkuminen alkaa, kun isi lähtee töihin eikö kuorsaa vieressä. Pitää varmaan kokeilla uudelleen kantoliinaa ja opettaa hänet siihen. Se olisi hyvä lisäoptio.

Sellaista tänään. Nyt äiti menee nukkumaan.

Update rinnattomasta nukahtamisesta

Hän sitten vielä heräsi siirrossa sänkyyn ja alkoi äpistä. Otin hänet sitten vielä rinnalle ja sen jälkeen nukahdimme yhdessä. Tutti ei siis tainnut tuossa voittaa. Omassa sängyssään hän silti yön pääosin nukkui. Yösyötössä hän nukahti jo 11min jälkeen, nukkui röyhtäytyksessä (hän ei unissaan juurikaan röyhtäile) ja siirtyi nukkuvana sänkyynsä. Nyt aamu-syötöllä hän kyllä nukahti rinnalle, heräsi sänkyynsä siirrettäessä ja vaipan vaihdossa (kun oli kerran hereillä) ja nukahti kylkeen tutti suussa. Eli hieman vaihtelevaa menestystä. Ihan kylkeen nukahtaminen on siis vielä ainakin ok, kun pyrin samalla opettamaan, että rinnaton toiminta (esim nukahtaminen) ei tarkoita sitä, ettei olisi äidin/isän lähellä. Samalla yritän vähentää sitä heijausta ja kanniskelua ennen unta, koska sitä en pysty ylläpitämään kovin monta kiloa painavamman kanssa.

Tämä sönkyyn siirto nukkuvana voi sekin kohdata painon lisääntyessä ongelmia, mutta yksi asia kerrallaan silti.

Pieni vinkki

Niille, jotka aikovat muuttaa vauvan totuttuja tapoja: valitse aloitukseen päivä, jolloin olette kaikki nukkuneet hyvin (mitä se teillä sitten tarkoittaakaan). Yritin tänään sitä tissitöntä nukuttamista viereen, vaikka viime yö oli kaikille lyhyt. Onneksi vauva on rauhallinen luonteeltaan, koska muuten olisi ollut kaaos. Itkua aikaansaatiin silti tavallista selkeästi enemmän. Hän nukahti torkuille kylkeen ilman rintaa ja tutti suussa, muttei oikein päässyt syvään uneen ja heräsi liian nopeasti. Illalla nukutuksessa välillä oli suussa tutti ja välillä rinta (vaihteleva tunne estää äpinöitä, kun hänen tarvitsee miettiä), mutta hän nukahti sitten tutti suussa, joten kai tämäkin oli osavoitto, tai sattuma :).

Kun tämän kanssa ollaan jo ihan sujut, sitten yritetään nukuttaa omassa sängyssään. Yksi muutos kerrallaan.

Tiitiäinen muuten tänään siirsi hieman kättään eteenpäin maatessaan mahallaan. Niin se meidän tyttö liikkuu :).

Onnistumisia ja tavoitteita

Sain tytön nukkumaan kolmatta unisykliään vaunuissa ulkona (vaikea homma missään näin päivällä). Olin sitkeä nukuttamisessa, kun huomasin tytön olevan aivan yliväsynyt. Nyt ehkä saadaan se kaksi tuntia unta tähän aamuun.
Sitä ennen sain laitttua tytön sitteriin, kun siivosin kissojen jälkiä keittiöstä (kukkavaasi kaadettu - täynnä vettä tietenkin) ja itse syötyä hieman aamupalaa. Tyttö istui täysin tyytyväisenä, kunnes aloin syödä leipää. Sitten alkoi äpinä (väsymyksestä). Olihan tuo jo kaksi kertaa haukotellutkin. Onneksi kuitenkin istui sen hetken hyvin tyytyväisenä, niin osaan laittaa toistekin. Hän tykkää myös köllötellä lattialla ja sängyllä.

Aamulla tuli ihanan riemahtunut kiljaisu, kun avasin pimennysverhot makkarista ja hän näki taas päivänvaloa. Se oli suloista. Hän on niin tottunut, että pimeä tarkoittaa unta ja valoisa hereillä oloa, että on vaikea saada Tiitiäistä nukkumaan, kun on valoisammassa käynyt vaihtamassa vaipan.
Saisikohan jotenkin makkarissa sen vaihdettua? Vesipiste puuttuu... :)

Nyt tavoitteena saada tyttö nukahtamaan systemaattisesti ilman rintaa. Kaikki sormet ja varpaat kaikille ristiin, sillä tästä ei välttämättä tule helppoa.

Kehitysaskelia

Eli siis Tiitiäisen keho suoristui viidennellä elinviikolla. Eräänä päivänä ihmettelin, miten tyttö yhtäkkiä vie niin paljon enemmän tilaa kuin aiemmin. Sitten huomasin, että hän ei ole enää niin kippurassa. Sen olen tainnut aiemmin unohtaa kertoa.

Uudempia kehitysaskelia ovat se, että hän vie nyt hyvin määrätietoisesti käsiään suuhunsa imeskeltäväksi ja tutkittavaksi. Hän ei vielä yritä tarttua asioihin (sormiin ja vaatteisiin kyllä, muttei leluihin), mutta seuraa katseellaan hyvin kyllä.
Hän saa nostettua polvensa hienosti vatsan päälle ja pidettyä niitä siinä. Tänään hän taputteli jalkapohjiaan toisiaan vasten.
Hän hymyilee vastaukseksi enemmän ja on myös alkanut jutella (siis äännellä keskustelevasti), mitä hän ei aiemmin tehnyt.

Kuitenkin siis vertauksen vuoksi keskiarvoja:
- Hymyilee runsaan kuukauden ikäisenä - 5-6vko aivan varmasti tietoista vastaushymyä meidän Tiitillä
- Kohottaa päätään eikä kykene kovin kauaa kannattelemaan (2kk) - meillä kykeni nostamaan jo synnärillä ja nyt pitää päätä pystyssä jo ihan merkittävän ajan.
- Alkaa harjoitella n. 2kk ikäisenä potkuja vuorotahtiin - meillä on jo
- Kädet avautuvat nyrkistä n. 2kk ikäisenä - meillä aukeni n. 5vko ikäisenä
- Potkii pontevasti - kyllä. Hän yrittää edetä usein rinnalla ollessankin. Potkii vauhtia reidestä, kun makoilen kyljelläni. Jos hän on mahallaan ja aikuinen tukee hänen jalkapohjiaan, hän potkii itseään eteenpäin. Hän on tänään hieman myös siirtänyt allaan olevaa kättä. Monesta sentistä ei ole kyse, mutta hieman kuitenkin.
- Makaa tukevasti selällään, jalat vatsan päällä koukussa (4-6kk) - meillä tekee tätä tosiaan jo.
- Hymyilee nähdessään puoleensa kumartuneet kasvot ja käyttää hymyään kontaktin luomiseen (4-6kk) - meillä tyttö tekee tätäkin jo.
- Vie kätensä yhteen kasvojen lähelle, leikkii sormillaan ja työntää ne suuhunsa (3kk) - meillä tämä on uusi kehitys nyt.
- Tuntee läheisten ihmisten äänet ja alkaa erottaa vanhempansa myös ulkonäön perusteella (4-6kk) - Tiitiäinen seuraa minun ja isänsä ääniä ihan eri tavalla kuin muiden ääniä ja eräänä päivänä, kun äitini palautti tytön kävelyltä äpisevänä, niin tyttö alkoi hymyillä nähdessään minut.

Vaikka hän siis kääntyy mielestäni tietoisen oloisesti ja käännöstä yrittäen mahalta selälle, ei hän käänny ollenkaan joka kerta eikä se aina onnistu. Käsien asennossa pitää hieman auttaa, että käännös on mahdollinen.

Lisäksi hän kääntelee päätään lattialla maatessaan ja on alkanut tarttua asioihin, kuten paitaani imettäessäni ja on vienyt sekä isänsä että minun sormia suuhunsa. Ensin siis tarttuu ja sitten vie suuhun. Lelut ei vielä oikein kiinnosta tai sitten meillä on vain vääränlaisia leluja hänelle.

Hyvin kuitenkin siis kehittyy meidän Tiitiäinen. Kohta siis juoksemme hänen perässään, kun hän kiipeilee huonekaluilla ja jahtaa kissoja. Olen vain aivan naurettavan iloinen siitä, että hän kehittyy hyvin - keskiarvoista viis. Mahallaan maatessaan hän myös hyvin saa ilmaa mahastaan pois, mikä tekee yöt rauhallisemmaksi ja tytön hymyilevämmäksi. Hän tykkää köllötellä lattialla, joten sitä siis runsaasti tiedossa.

Rytmittämisestä ja unesta

Tiitiäinen nukkuu yleensä sellaiset 14-15t vuorokaudessa. Tämän ikäisen keskiarvo on 16-20. Eli hivenen alakanttiin on tytön nukkutarve. Eilen, kun hän sitten nukkui hieman yli 16t, tuntui, ettän nukkuu ihan koko ajan. Jännä tunne oli se. Hän varmaan otti univelkaa takaisin, kun edellisenä päivänä unta tuli vain hieman yli 12t.

Huomasin kuitenkin unikaavioita katsellessani (sovellus puhelimessa), että yö on ollut aika samanlainen jo pitkään. Tulemme makkariin kahdeksan maissa, unessa yleensä ennen kymmentä. Yö jatkuu aamukahdeksaan eri mittaisissa pätkissä. Nykyisin vain kakkavaipat vaihdetaan yöllä. Yö on siis aika samanlainen riippuen tietenkin vatsan voinnista.

Päivä on kuitenkin aina ihan erilainen. Se ollaan menty puhtaasti tytön aikataulussa. Nyt aloin miettiä rytmittämisen mahdollisuutta. Tämä yörytmi pohjautui tytön omaan rytmiin, mutta on myös systemaattisesti joka päivä tehty juttu. Mitä kos rytmittäisi nyös päivän? Lähtisi ulos joka päivä samaan aikaan ja pyrkisi muutenkin nukuttamaan samoihin aikoihin. Meillä on vielä kolmet (tai useammat torkut päivässä), joten pohjaksi kävisi nukutukset hieman klo yhdeksän jälkeen, puolen päivän maissa-yhdeltä ja sitten kolmen-neljän maissa. Kaksi näistä voisi hyvin olla ulkona kävelyllä ja keskimmäinen sisällä/takapihalla. Sitten tältä pohjalta muokataan käytännössä lapsen mukaan. Se on ainakin jotain, jota voisi yrittää.

On siis kiva, että unimäärä tasaantuu jollain aikavälillä, jolloin jatkuvan nukutuksen päivinä voi luottaa siihen, että kyllä vauva vielä joskus nukkuu. Pidän kuitenkin itse rytmistä ja olen kuullut lastenkin pitävän luotettavasta ja tasaisesta rytmistä. Kokeillaan siis tätä (lapsentahtisesti ;).

Unesta vielä

Sitä suunnittelee etukäteen kaikenlaisia suunnitelmia unen ym. varalle ja ajattelee, mihin ei ainakaan halua joutua. Sitten tulee vauva ja ne kaikki heittää romukoppaan. Jos koskaan olette miettineet, miksi joku toimii jollain tavalla saadakseen lapsen nukkumaan: ihminen tekee varmaan lähes mitä tahansa, jos hänen unensa riippuu siitä. 

En ole enää niin idealistinen vaan realistinen. Jos minun uni vaatii joskus sitä, että Tiitillä on tutti suussa, etsin niitä mistä tahansa. Jos hänen nukahtamisensa vaatii rintaa, kaikki käy jne. Nyt makaan korotetulla moottorisängyllä, jota en uskalla laskea, koska se voi herättää juuri omaan sänkyynsä (4t nukutuksen jälkeen) siirretyn vauvan ja yritän olla paikallani, koska liikkuminen johtaa natinaan, joka voi myös häiritä vauvaa.

On se kehittyminen eri kivaa. Veikkaan yhden uniongelmien syyyn olevan parantunut kuulo. Toivottavasti Tiitiäinen pian tottuu kuulemaan kaikenlaisia ääniä.

Muuten

Tuntuu hieman turhalta muuten kirjoittaa päivityksiä Tiitin rytmistä, kun ne heti sitten muuttuvat. Mahtaakohan tyttö lukea niitä salaa ja päättää juksata äitiä? Sepä olisikin temppu kuusiviikkoiselta.

Taistelu unesta

Unesta on tullut se keskeinen kysymys, jonka ympärillä Tiitiäisen ja minun (äiti) elämä pyörii. Päiväunista on tullut jotain, mistä unelmoin ja mitä Tiiti pyrkii välttämään. Hänet on vaikea saada nukahtamaan ja sen jälkeen vaikea pitää unessa. Oahin tilanne on se, jossa hän herää 15-20min päästä. Silloin homma alkaa käytännössä alusta. Taas nukutellaan pientä. Iltaunille meno on vielä vaikeampaa. Kolmen tunnin hereilläolot (yleensä 1,5t) ovat tavallisia. Tänään on kohta neljä tuntia, mutta nyt toivon Tiitin jo nukahtaneen. Iltaunen jahtaus muuttui tämänlaiseksi taisteluksi viime viikon keskiviikkona. Se on kamalaa katsoa,kun ihan väsynyt vauva taistelee koko kehillaan unta vastaan. Kädet ja jalat heiluvat villisti ja tyttö kokee olonsa epämukavaksi. Joskus tästä seuraa kakkavaippa, joka pitää vaihtaa pois ja kaikki alkaa alusta. Siitä se ilo sitten irtoaa.

Todella toivon tämän olevan jokin vaihe, jonka jälkeen uni ei olisi näin vaikeaa, sen saavuttaminen tämänlaisen taistelun takana eikä siinä pysyminen päivällä niin hankalaa. Todella toivon myös, että yöunet eivät tästä vaiheesta häiriinny, sillä päivät muuttuisivat hyvin haasteellisiksi, jos en saisi yöllä unta. Siinä saattaisi loppua kaikilta huumori.

Päiväelämää

Päiväelämä on nykyisin itseään toistavissa sykleissä. Tiiti herää, syö, vaihdetaan vaippa, leikitään hetki ja sitten nukutellaan. Hän pysyy hereillä noin puolitoista tuntia ja sitten on parempi olla unessa tai käsissä on hyvin yliväsynyt vauva. Hereilläolojakso voi olla hieman pidempi ensimmäisessä aamusyklissä ja se on lähes aina pidempi illan viimeisessä syklissä, jossa tyttö pistää kovimman taisteluintonsa taisteluun unta vastaan. Päivällä hän nukkuu usein 1-2 unisykliä (n. 45min/unisykli), joten tämä heräämisen, syömisen, touhuamisen ja nukuttamisen sekä toivottavasti nukkumisen syklit toistuvat melko usein ja päiviin mahtuu aika vähän mitään muuta.
Leikkiminen on asioiden katselua sekä myös jumppausta ja kääntymisten harjoitteluja.
Syöminen kestää päivällä usein noin 20min. Illalla voi mennä tuntikin rinnalla. Päivällä on myös kiva nukahtaa rinnalle ja jos olen tarpeeksi väsynyt (usein) en malta häntä siitä herättää vaan sitten makoilemme vierekkäin. Päivällä hän melko harvoin nukahtaa rinnalle, öisin sen sijaan lähes aina.
Tiiti tykkää kovasti vaipan vaihdoista. osin luulen tämän johtuvan vaihtopöydän päällä olevista valoista. Osin se on loistava paikka kommunikaatioon vanhemman kanssa ja siellä tuleekin juteltua hänelle kasvotusten helpommin kuin muualla, jossa hän on hereillä ollessaan lähes aina sylissä. Nyt tosin päivällä sitterikin alkaa kelvata ja sitten sohvatyynyjen päällä vanhemman vieressä köllöttely on kanssa kivaa. Ja tosiaan nyt myös selällään (rahin päällä - toistaiseksi - pitääpi siirtää tämä lattialle kääntelyn johdosta) on kiva maata.

Tiitiäisestä havaittua

Olen nyt seuraillut Tiitiäistä sellaiset hieman yli kuusi viikkoa. Jotain alkaa hänen luonteestaan näkyä ja ajattelin näitä alustavia havaintoja tänne kirjailla niin voin sitten myöhemmin tarkastella, miten hyvin arvailin ja näin.
Hän tykkää tarkkailla ja katsella. Hän on ihan tyytyväinen (jos sopiva hetki tulee) vain katselemaan ympärilleen ja erityisesti ikkunoita (valon takia kai). Hän katsoo erityisen tarkkaan ihmisiä silmiin/kasvoihin. Hänen tämä tarkkaavaisuus huomattiin henkilökunnan toimesta jo synnytyslaitoksella.
Jos hän joutuu paljon huutamaan ennen kuin pääsee rinnalle (esim. jos luulin, ettei olisi nälkä, kun juuri söi tai vaipanvaihto kesken), hänen pitää vielä kertoa rinnalla ollessaankin, että höö, höö hyvin pahastuneesti. Hänellä kestää siitä hetki rauhoittua. Eli voi olla, että myöhemminkin pahastuksesta kestää hetki palautua.
Hän viihtyy yksin sängyssään yöllä. Hän ei juurikaan sieltä huutele paitsi, jos tulee nälkä tai vatsa vaivaa.
Hän tykkää olla lähellä ja rinnalla, muttei pidä aina siitä, että silitän. Hän pitää kosketuksesta, mutta omilla ehdoillaan.
Nyt parhaillaan hänellä on vaihe, jossa päivällä on vaikea nukkua. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että vastasyntyneen uneliaisuus on väistynyt ja on vaikea nukahtaa, kun niin paljon tapahtuu koko ajan. Saa nähdä, minkälainen hän on tämän vaiheen jälkeen.
Hymytyttö hän on edelleenkin, joskin juuri nyt hieman vähemmän. Hän alkoi hymyillä kolmepäiväisenä ja nyt viisi-kuusiviikkoisena selvästi tietoisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin.
Tutti kelpaa varsin harvoin. Se toimii rauhoittimena, kun hän on poissa tolaltaan. Kun hän on rauhoittunut, tutti lentää pois suusta. Se ei aina toimi silloinkaan. Lisäksi se joskus toimii nukahtamisen apuna - erityisesti päivällä.
Hän pitää musiikista ja laulustamme (raukka pieni).
Hänellä alkaa olla kova meno päällä ja veikkaan, että muutaman kuukauden päästä tulee juostua paljon tytön perässä.
Sellaisia huomioita tällä kertaa :).

Huippunukkuja

Tiitiäinen, mahdollisesti uudesta taidosta väsähtäneenä, saavutti toisenkin asian: hän nukkui kuusi tuntia putkeen! Aivan mahtava tyttö :). Näin upean nukkujan kanssa ei ole kauaa univelan kanssa ongelmia.

Kääntyilystä vielä: hän myös kovasti pungersi päästäkseen vselältä vatsalleen ja käytti äidin ja isin käsiä vetoapuna. Saa nähdä, miten kauan kestää ennen kuin kääntyy ilman apua.

Tämä tyttö piti siis jo päätään pystyssä hetken synnytyslaitoksella :).

En siis tiedä, onko hän nukkunut koko tämän ajan, mutta sen ajan hän viihtyi omassa sängyssään. Kolmannen tunnin kohdalla hän vähän huuteli mahaansa mutta rauhoittui, kun laitoin käden mahan päälle. Viidennen tunnin kohdalla käänsin hänet takaisin niin, että hän oli sängyssä pitkittäin(kuten aloitti yön) eikä poikittain (kuten oli mönkinyt itsensä). Kuudennen tunnin kohdalla oli sitten ruoka ja vaipanvaihto.

Tiitiäinen kääntyy

Tänään Tiitiäinen oppi kääntymään selälleen, jo eilen hän harjoitteli äitinsä kanssa kääntymistä selältään vatsalleen ja takaisin selälleen, mutta tänään aamulla kun jatkoimme Tiitiäisen kanssa harjoituksia hän kääntyikin vatsaltaan itse takaisin selälleen. Kahdesti.
Kun lopulta muistin mainita tästä asiasta äidille, esittelimme Tiitiäisen uutta taitoa ja hän kääntyi toiset kaksi kertaa vatsaltaan selälleen. Illalla hän vielä teki yhden jatkokäännöksen, kun käänsimme häntä selältään vatsalleen jatkoi hän liikettä ja meni taas selälleen toisen kyljen yli.

Musiikin taika

Tiitiäiselle on tosiaan alkanut tulla iltaraivareita. Tai ei ne niinkään raivareita ole vaan itkuisuutta. Hän itkee selkeästi tavallista enemmän, ei oikein tyynny ainakaan pitkäksi aikaa ja itku on rajumpaa. Tämä on uusi kehitys, mutta lukemani mukaan kuuluu asiaan. Eilen keksin kuitenkin ovelan. Laitoin musiikkia soimaan, tanssimme yhdessä ja lauloin mukana. Hän jäi ihan kuuntelemaan liikettä ja ääntä. Kun äpinä alkoi taas (tai suoranainen huuto), vaihdoin asentoa ja jatkoin vaan. Hän rauhoittui ihan ihmeellisesti. Kyllä siinä silti se sama aika meni, mutta sentään tärykalvot säästyivät hieman puhumattakaan hermoista. Musiikin todellinen taika oli nimittäin se, että pysyin itse rauhallisena ja rakastavana kaiken sen itkun läpi. Tiitiäinen itkee siis melko vähän, joten se vähäkin tuntuu ihan kamalalta.
Päivisinkin hän on enemmän ihmisessä kiinni. Tänään Siipan kanssa hän kävelyllä äpisi, kunnes harso otettiin välistä pois ja hän näki isänsä. Hän on viihtynyt melkoisesti myös rinnoilla pikemminkin lutkuttaen kuin imien. Hän on viettänyt siinä tänään parit torkut. Koska näin pysyn itsekin levossa, en pistänyt vastaan ja meillä oli mukavan rauhallinen päivä. Toivon, että opin kuitenkin kestämään sekä itkua että sitä tunnetta, etten tiedä, mitä hän yrittää sanoa. Kovasti hän kommunikoi ollaksen kuuden viikon vanha.

Ähäkutti

Meillä mitään rutiinia tai siis rytmiä on. Tämä päivä ainakin on jotain taas ihan muuta. Odotan päivää, jolloik Tiitiäinen malttaa kunnolla nukkua sen, mitä nukkuu. Nyt hän on ainakin tänään ollut koko ajan väsynyt.

Meillä on rutiini!

Odotan parhaillaan yösyötön jälkeen syvän unen vaihetta, joten ennätän taas kirjoittaa tänne pari sanaa. Suurin osa näistä teksteistä on muuten minun käsialaa (äiti). Se neuvola-uutinen tuli isältä. Mutta asiaan:

Meille on tullut rutiini. Se ei ole täysin kelloon sidottu, mutta rutiini joka tapauksessa. Tiiti on hereillä hieman alle puolitoista tuntia kerrallaan ja nukkuu öisin noin neljän tunnin pätkiä kaksi kappaletta. Päivällä unet pääosin noin kaksi tuntia. Eli menemme sänkyyn kahdeksan maissa ja hän nukahtaa ennen kymmentä. Yösyöttö on yhden-kahden maissa ja aamu alkaa kahdeksalta eli siinä välissä on vielä syöttö. Kahdeksan maissa menemme taas alakertaan. Yhdeksän-kymmenen maissa on aamukävely. Iltapäiväkävely on kolmen-neljän maissa eli nöidenkin välissä on yksi sykli. Illalla on nykyisin iltaraivari, joka kestää noin tunnin. Se on rasittavaa kaikille, kun hän huutaa pienillä tauoilla tuon ajan eikä tyynny mihinkään pitkäksi ajansi. Kuuluu kuulema ikään... Sitten kuitenkin nukahtaa (usein rinnalle) ja taas alkaa yö.

Siihen hieman yli tuntiin mahtuu syöttö, vaipan vaihto ja hyvin pieni määrä seurustelua ennen nukutusta. Arki siis aikalailla pelkkää syöttöä, nukuttelua/kävelyjä ja vaipan vaihtoja. Onneksi mukana on jo hieman kommunikaatiotakin niin kiinnostavuus säilyy. Myös jatkuvaa kehitystä on viehättävää seurata.

Ps. Yösyötössä hänet voi nostaa 20min hänen nukahtamisensa jälkeen omaan sänkyynsä niin, ettei hän herää. Jossain vaiheessa pitää opettaa hänet nukahtamaan omaan sänkyynsä.

Ensimmäiset kyyneleet

Tiitiäiseltä on alkanut tulla kyyneliä. Itse huomasin ne neuvolassa, kun lääkäri kiusasi pientä stetoskoopilla. Siippa oli huomannut ne jo aiemmin erään itkupotkuraivarin yhteydessä illalla yliväsyneeltä Tiitiäiseltä. Sekin on edistysaskel.
Tiitiäinen saa vedettyä polvensa koukkuun mahan päälle. Hän tekee sitä vaipanvaihdon yhteydessä. Selkeästi pitkät jumppatuokiot ovat olleet eduksi :). Hän osaa myös keinutella polviaan (kun ne ovat ylhäällä) vatsan päällä. Sekin on pääosin vaipanvaihtojen aikaista touhua. Hän osaa lisäksi painaa polvensa yhteen, mikä tekee vaipan vaihdosta joskus hieman haasteellista :).
Hänelle on nukkumisesta tullut pieni haaste. Erityisesti se on haaste iltaisin, kun äiti ei enää jaksaisi lähteä kävelylle vauvan kanssa. Päivällä hän nukkuu liikkuvassa vaunussa erityisen hienosti. Muualla hieman huonommin. Paljon siis liikuntaa tulee kaikille. Itse harrastan siitä vielä melko vähän, kun lantio vielä palautuu synnytyksestä. Vaunut, tutti ja ulkoilma ovat muutenkin loistava nukkumisyhdistelmä. Sisällä ei ole ollenkaan niin kiva nukkua. Välillä pitää käydä laittamassa tutti takaisin ja heijata hetken, mutta muuten tyttö jaksaa siellä nukkua hyvin. onneksi myös makuuhuoneen sänky on mukava nukkupaikka, muuten yöt olisivat haasteellisia. Tämä unen haasteellisuus (takaisin asiaan) näkyy lähinnä siinä, että unta edeltää taistelu, jossa Tiitiäinen tekee kaikkensa pysyäkseen hereillä ja me teemme kaikkemme, että hän hetkeksi ns. katsoisi muualle ja uni pääsisi yllättämään. Me heijaamme, kävelemme, keinutamme, syötämme, röyhytämme, keinutamme lisää, kääntelemme jne. Aina välillä Tiiti päästää sellaisen sydäntäsärkevän huudon, kun vieläkään ei ole unessa. Onneksi alan tottua siihen ääneen enkä enää luule, että kuolo korjaa kohta pikkuisen.
Nyt Tiiti makaa ulkona vaunuissa tuttia imien. Hän saattaa hyvin olla hereillä ja kuunnella linnun laulua. Olen kuitenkin oppinut yhden tärkeän asian: hiljaista vauvaa ei kannata häiritä. Niin kauan kuin hän on tyytyväinen, kaikki on hyvin eikä tilannetta kannata korjailla. Tarpeeksi pian tulee hetki, jolloin äpinä alkaa ja sitten sitä saakin touhuta. Onneksi tyttö on vähäitkuinen, vaikka se johtaakin siihen, että itkuun reagoi sitten voimakkaammin.

Tiitiäinen neuvolassa

Tänään oli toinen neuvolakäynti, johon oli yhdeistetty ensimmäinen lääkärikäynti. Kävelimme tiitäisen kanssa neuvolaan, onneksi aikaa oli varattu tarpeeksi koska onnistuimme matkalla eksymään hieman.
Neuvolassa tyttö oli pirteä ja iloinen aina siihen asti kun kylmä stetoskooppi kohtasi tiitiäisen ihon. Etupuolelta kuuntelun tiitiäinen vielä kesti, eli rauhoittui sen päätyttyä, mutta huumori loppui kokonaan kesken kun sama toistettiin selälle. Sitten huudettiinkin kunnes saaatiin tissi suuhun. Kävelymatkalla takaisin kotiin hän kuitenkin rauhoittui nukkumaan.
Neuvolassa kävi ilmi että tiitiäinen oli kasvattanut päänympärystä 1,2 sentillä, pituutta oli tullut 3 senttiä lisää (nyt siis 56 cm) ja painoakin oli kertynyt lisää 570 grammaa (nyt 4,4 kg).
Eli tiitiäinen kasvaa hienosti ja voi muutenkin hyvin.

Sekalaisia jorinoita väsyneeltä äidiltä

Tiitiäinen seuraa jo hyvin silmillään, kun liikun huoneessa. Hän hymyilee usein (kun vatsa ei vaivaa). On hän kerran itkenyt niin kovaa, että alkoi muuttaa huolestuttavasti väriä. Onneksi ei itkenyt niin kuin ihan hetken. Hän tänään vei ensimmäisenä kerran sormeni suuhunsa. Koska hän ei enää juurikaan raavi kasvojaan ja osaa loistavasti ottaa tumpelot pois käsistään, olemme alkaneet antaa hänen myös olla ilman niitä (tumpeloita siis). Hän on siis alkanut myös tutustua sormiinsa. Ne on välillä tosi veikeät, kun ne vievät tutin tytöltä... Hän saa sormensa tutin renkulaan ja sitten tutti lentää. Hän osaa välillä myös työntää tutin melkein pois suusta ja sitten nappaa sen takaisin suuhunsa. Aina ei onnistu ja sitten pitää vanhemman toimia tutin toimittajana. Hänen lempituttinsa on se Ainun (muistaakseni) silikoni-anatominen tutti.
Hän on myös ensimmäistä kertaa viettänyt yötä isänsä kanssa ilman äitiä. Isän yö meni loistavasti, kun tyttö nukkui kaksi noin 4t pätkää. Alussa oli ilmeisesti jotain pientä, kun ei ne kalliimmat tuttipullot toimineetkaan meidän tytölle, joka tykkäsi kaupan halpispullosta, josta tulee maitoa yhtä nopeasti kuin äidistäkin. Ei siis mitään hitaan virtauksen tutteja meidän Tiitiäiselle :).
Hän tykkää päivällä nukkua eniten vaunuissa ja ulkona. Sisällä joskus onnistuu lyhyet torkut meidän keinussa (vaunujen koppa roikkuu naruista katosta ja keinuu tosi hyvin). Yöllä sen sijaan oma koppa on ollut eri hyvä. Hän katselee yövaloa, mussuttaa tuttia ja nukahtaa yleensä ihan hyvin. Tosin minulta hän ei niin hyvin ota tuttia, kun tietää, että parempaakin olisi tarjolla ja haluaa siis yleensä rintaa unileluksi. Mutta on hän sydäntäsärkevän soma, kun hän mönkii niin, että saa painettua poskensa rinnalleni ja halaa sitä vielä kaupan päälle toisella kädellään. Kuitenkin siis nukkuu ihan hyvin omassa kopassaan. Nyt tosin vaihdoimme äitiyslaatikon pois ja hän saa nukkua pinnasängyssään. Ei tule niin nopeasti se reuna vastaan, kun tyttö mönkii. Mönkimisen johdosta otamme käyttöön peiton sijaan  myös unipussin, jotta ei peitto mene naaman päälle. Unipussissa on myös helppo nostaa rinnalle ja pois ilman, että herää palautusvaiheessa kylmään sänkyyn. Kaikille sormet kyynärpäitä myöten ristiin, että tämä toimii.

Kikatus ja vastaushymy

Meidän tyttö vain jatkaa kasvuaan ja kehitystään. Hän kikatti tänään ensimmäistä kertaa hereillä ollessaan (isin korvaan matkalla vaipanvaihtoon). Itse en sitä kuullut, joten jään odottamaan seuraava kikatusta.
Hän kuitenkin myös ensimmäistä kertaa hymyili minulle vastauksena omaan hymyyni. Tähän saakka se on mennyt toisin päin.
Hän on alkanut myös hieman äännellä muutenkin kuin itkulla ja ähinällä. Hänelle on alkanut tulemaan vokaaleja (ää ja öö lähinnä).
Meidän tyttö vain jatkaa kasvuaan.

Imetysongelmista nukutusongelmiin

Tiitiäisen alkutaipaleella meillä oli ongelmia imetyksen kanssa. Hänellä oli aika kapea imuote ja kai suukin oli suhteessa pieni rintaan nähden. Se aiheutti kipua ja halkeamankin toiseen nänniin. No, se parani kyllä rintakumin ystävällisellä avustuksella (sekä Bepantenin ja Lansinohin, ilmakylpyjen ja ajan). Myös Tiitiäisen ote parani ja meillä imetys sujuu nykyisin varsin hyvin.

Nyt sen sijaan on uudet kujeet ja kummallisuudet. Tiitiäisellä alkaa ensinnäkin olla vaikeuksia nukahtaa. Hänen silmistään näkee, että hän tappelee unta vastaan. Melkein jo kiinni olevat silmät rävähtävät auki ja sitten ne katsoo tuhannen mailin ilmeellä maailmaa. Haukotukset ovat niin isoja, että nekin saavat melkein itkemään. Mikään asento ei ole kauaa hyvä, mutta silti ei voi nukahtaa. Tutti on ystävä yhtenä hetkenä eikä ollenkaan hyvä toisena. Rintaa voisi imeä, mutta sieltä pentele tulee sitä maitoa. Otsan silitys toimii myös joskus, joinain hetkinä, muttei ollenkaan aina. Joskus pitää kävellä edes takaisin ja joskus riittää keinuminen keinutuolissa. Sitten, kun hän nukahtaa, hän herää 45+min jälkeen helposti uudelleen eikä nukahdakaan heti takaisin uneen. Tämä siis päivällä. Yöllä hän nukkui (viime yönä) kaksi lähes neljä tuntista jaksoa. Ainoa pitkäkestoiset unet päivällä takaava asia on kävelyt vaunuissa. Sitä sitten tehdään. Tänään mummi tuli ystävällisesti kävelyttämään vauvaa, jotta saan hetken levätä. Huomenna taas minun vuoroni. Saatan tosin lähteä kävelylle jo iltapäivällä, jos uni ei meinaa muuten tulla vauvan silmään. Yliväsyneen lapsen olo on melko kurja varsinkin, jos vatsaa alkaa vääntää. Kuten yliväsyneestä aikuisesta (kuten minusta), lapsestakin kaikki tuntuu isommalta ja kurjemmalta, kun väsyttää hurjasti. Silloin mikään muu ei oikein auta kuin se vaikeasti tavoiteltava uni. On se kuitenkin jännää, että ensin tuntui siltä, että imetän koko ajan. Nyt tuntuu siltä, että nukutan koko ajan. Mikäköhän on seuraava vaihe?

Hänellä on imetyksessä myös jokin vaihe. Hän alkaa usein potkunyrkkeillä rinnalla. Ihan hurja huitominen hänellä meneillään. Joskus kyseessä on röyhyttämisen tarve (hän osaa nykyisin röyhiä jo selkeästi paremmin kuin alussa), joskus asento on huono, joskus minulla ei ole hajuakaan, miksi hän huitoo hurjasti. Toivottavasti tämä vaihe menee ohi pian. Hän nimittäin myös repii välillä vahingossa minuakin eikä se tunnu ihan parhaalta.

Tänään hän kuitenkin hetken jo tykkäsi istua sitterissään, kun keinutin häntä siinä ja juttelimme mukavia. Tai minä juttelin ja hän ihmetteli.

Hänen kasvunsa ja kehittymisensä seuraaminen on oikeasti hyvin hurmaavaa ja kiinnostavaa. Lähes joka päivä tulee jotain uutta. Joskus sitä vaan miettii evoluution ihmeellisyyttä, että tämä viehättävä vaihe tapahtuu aikana, jolloin vanhemmat ovat niin univelkaisia, että melkein menee moiset ohi ja epäilen, että kovin pysyviä muistikuvia ei ennätä syntyä. Sen takia minä tätäkin kirjoittelen, että jälkikäteen jotain muistaisi tästäkin ajasta.

Mönkimisestä ja juttelusta

Liikkuminen on tosiaan alkanut. Mainitsin pari postausta sitten, että Tiitiäinen osaa mönkiä lähemmäs rintaa ja äitiyslaatikon kopassa reunaa vasten. Nämä ovatkin edelleen kaksi hyvin suosittua liikunnan muotoa meidän pikkuiselle. Eli siis pitkiä matkoja hän ei siis vielä liiku, mutta merkittävästi enemmän kuin heti synnyttyään. Silloin hänet saattoi ottaa rinnalle tietäen, että hän pysyy siinä. Enää en uskaltaisi nukahtaa edes sängyssä niin, että hän makaa rintakehäni päällä. Todennäköisesti ainakin vatsanväänteiden aikana tyttö kierähtäisi siitä alas. Tämä on kokonaisuutenaan valtavan iloinen asia, koska se kertoo, että alamme lähestyä aikaa, jolloin hän ehkä huolehtii masun liikunnasta enemmän itse eikä tarvitse ihan näin paljon vatsajumppausta.
Tänään vaihtoalustalla hän myös teki kokovartalovenytyksen, eli kädet pitkälle pään yläpuolelle ja jalat mahdollisimman suoraksi ja sitten venyteltiin. Sievä on hän.

Myös ensimmäisiä keskustelevia ääniä alkaa hyvin satunnaisesti tulemaan. Tunteita on myöskin osoitettu. Jos jostain syystä en tajua rintaa mahdollisimman pian antaa (esim. vatsaitku vaihtuu lennosta nälkäitkuksi) ja vauva itkee falsettossa (ääni ihan oikeasti värisee sydäntäsärkevästi), hänen pitää kertoa asiasta vielä rinta suussakin. Jonkin aikaa hän päästää syödessään sellaisia hyvin loukkaantuneen kuuluisia "höö"-äänteitä, kunnes sitten rauhoittuu syömään. Se on hyvin suloista, vaikka teemmekin parhaamme, ettei näin pääsisi käymään. Hän alkaa kuitenkin päästää ääniä, jotka eivät enää ole sitä pelkkää itkua. Vielä ei jokeltele, mutta onhan hän vasta hieman yli kuukauden ikäinen :).