Eli siis Tiitiäisen keho suoristui viidennellä elinviikolla. Eräänä päivänä ihmettelin, miten tyttö yhtäkkiä vie niin paljon enemmän tilaa kuin aiemmin. Sitten huomasin, että hän ei ole enää niin kippurassa. Sen olen tainnut aiemmin unohtaa kertoa.
Uudempia kehitysaskelia ovat se, että hän vie nyt hyvin määrätietoisesti käsiään suuhunsa imeskeltäväksi ja tutkittavaksi. Hän ei vielä yritä tarttua asioihin (sormiin ja vaatteisiin kyllä, muttei leluihin), mutta seuraa katseellaan hyvin kyllä.
Hän saa nostettua polvensa hienosti vatsan päälle ja pidettyä niitä siinä. Tänään hän taputteli jalkapohjiaan toisiaan vasten.
Hän hymyilee vastaukseksi enemmän ja on myös alkanut jutella (siis äännellä keskustelevasti), mitä hän ei aiemmin tehnyt.
Kuitenkin siis vertauksen vuoksi keskiarvoja:
- Hymyilee runsaan kuukauden ikäisenä - 5-6vko aivan varmasti tietoista vastaushymyä meidän Tiitillä
- Kohottaa päätään eikä kykene kovin kauaa kannattelemaan (2kk) - meillä kykeni nostamaan jo synnärillä ja nyt pitää päätä pystyssä jo ihan merkittävän ajan.
- Alkaa harjoitella n. 2kk ikäisenä potkuja vuorotahtiin - meillä on jo
- Kädet avautuvat nyrkistä n. 2kk ikäisenä - meillä aukeni n. 5vko ikäisenä
- Potkii pontevasti - kyllä. Hän yrittää edetä usein rinnalla ollessankin. Potkii vauhtia reidestä, kun makoilen kyljelläni. Jos hän on mahallaan ja aikuinen tukee hänen jalkapohjiaan, hän potkii itseään eteenpäin. Hän on tänään hieman myös siirtänyt allaan olevaa kättä. Monesta sentistä ei ole kyse, mutta hieman kuitenkin.
- Makaa tukevasti selällään, jalat vatsan päällä koukussa (4-6kk) - meillä tekee tätä tosiaan jo.
- Hymyilee nähdessään puoleensa kumartuneet kasvot ja käyttää hymyään kontaktin luomiseen (4-6kk) - meillä tyttö tekee tätäkin jo.
- Vie kätensä yhteen kasvojen lähelle, leikkii sormillaan ja työntää ne suuhunsa (3kk) - meillä tämä on uusi kehitys nyt.
- Tuntee läheisten ihmisten äänet ja alkaa erottaa vanhempansa myös ulkonäön perusteella (4-6kk) - Tiitiäinen seuraa minun ja isänsä ääniä ihan eri tavalla kuin muiden ääniä ja eräänä päivänä, kun äitini palautti tytön kävelyltä äpisevänä, niin tyttö alkoi hymyillä nähdessään minut.
Vaikka hän siis kääntyy mielestäni tietoisen oloisesti ja käännöstä yrittäen mahalta selälle, ei hän käänny ollenkaan joka kerta eikä se aina onnistu. Käsien asennossa pitää hieman auttaa, että käännös on mahdollinen.
Lisäksi hän kääntelee päätään lattialla maatessaan ja on alkanut tarttua asioihin, kuten paitaani imettäessäni ja on vienyt sekä isänsä että minun sormia suuhunsa. Ensin siis tarttuu ja sitten vie suuhun. Lelut ei vielä oikein kiinnosta tai sitten meillä on vain vääränlaisia leluja hänelle.
Hyvin kuitenkin siis kehittyy meidän Tiitiäinen. Kohta siis juoksemme hänen perässään, kun hän kiipeilee huonekaluilla ja jahtaa kissoja. Olen vain aivan naurettavan iloinen siitä, että hän kehittyy hyvin - keskiarvoista viis. Mahallaan maatessaan hän myös hyvin saa ilmaa mahastaan pois, mikä tekee yöt rauhallisemmaksi ja tytön hymyilevämmäksi. Hän tykkää köllötellä lattialla, joten sitä siis runsaasti tiedossa.
