Tiitiäinen täyttää tänään kaksi kuukautta. Hän on kasvanut hurjasti tänä aikana. Viime neuvolasta painoa on tullut lisää 330g ja syntymästä 1kg 150g. Pituutta neuvoloiden välillä in tullut 1cm ja syntymästä 7cm. Pään ympärys oli kasvanut sentillä. Syntymästä jo 4,2cm.
Hän juttelee virkeänä ollessaan, hymyilee, kiljahtelee ja ottaa kontaktia. Hän seuraa katseellaan mieluiten ihmisiä, mutta myös leluja. Eilen hän ensimmäistä kertaa liikutti lelua kädellään useaan kertaan peräkkäin. Hän on myös huomannut turvaistuimessaan roikkuvan leluaasin, joka on kovin värikäs. Lisäksi hän on kovasti tarkkaillut anopin paitaa, jossa on voimakkaat värivaihtelut. Neuvolassa todettiin tytön olevan jäntevä tyttö, kun jaksoi hienosti pitää päätään mukana, kun käsistä nostettiin istuvaan asentoon.
Hän ei ole nyt pariin päivään kääntyillyt vatsalla ollessaan ja voi olla, että se taito on hetkeksi unohduksissa palatakseen sitten myöhemmin oikeasti. Saa nähdä. Aika vähän hän lattialla ja vatsallaan on, kun nukkuu suurimman osan päivästä.
Tuo lähes 7t alkaa olla normi meillä ensimmäiseksi unisykliksi. Se on nyt ollut pari päivää systemaattisesti yli 6t. Jälkimmäinen unisykli on sitten niin pitkä, että tulee se 9t täyteen. Sitten on aamun aika. Aamutoimien jälkeen hän menee uudelleen nukkumaan ja nukkuu 2-3t. Sen jälkeen ei oikein olekaan rytmiä, vaan aikataulut vaihtelee hurjasti, mutta enää ei tarvitse samalla tavalla ylläpitää hänen uniaan, vaan minulla on yllättäen ollut paljon vapaa-aikaa. Olen saanut torkuttuakin :). Yhdet torkut päivän aikana meillä on lähes sylikkäin. Se rauhoittaa meidän molempien hermoja. Lisäksi kerran käyn hänen kanssaan kävelyllä, tai Siippa käy. Illalla hän menee yhdeksän maissa nukkumaan, mutta rauhoittelu aloitetaan jo kahdeksan maissa. Se aloitetaan aiemmin, jos on kylpypäivä. Hän on nyt pari iltaa nukahtanut omaan sänkyynsä, kun alkaa tytöllä olla niin paljon painoa, etten häntä siinä kulmassa saa nukkuvana nostettua sänkyyn. Olemme siis harjoitelleet omassa sängyssä nukahtamista. Minulta se onnistuu jo hienosti. Tyttö siis vielä harjoittelee. Eilen riitti, että kerran nosti ylös, kun heräsi lyhyiltä torkuilta nyyhkien. Nopeasti nukahti sen jälkeen.
Enää hän ei myöskään nuku asioita hoidettaessa, jos on mukana kantokopassa ja ollaan siis autolla liikenteessä.
Hän kestää nukkuessaan enemmän talon ja keskustelun ääniä ehkä siksi, että täällä on niitä enemmän päivisin ollut. Olen itsekseni aika hiljainen.
Hän sai neuvolassa ensimmäisen rokotteen, joka on suuhun annettava Rota-virusta vastaan toimiva rokote. Hän nieli sen hienosti ja sai kehuja. Olemme tuota lääkkeen ottoa harjoitelleet Disflatylin ja D-vitamiinin myötä.
Tytölle on alkanut tulla erilaisia itkuja. Enää hän ei itke pelkästään nälkää, vatsaa ja väsymystä. Nyt alkaa tulla myös nyyhkimistä ja kiukkuitkua. Lisäksi alkaa tulla sellaista "nyt voisitte toimia" äpinää. Yritän dekoodata jokaisen uuden itkun ja olla iloinen itseilmaisun lisääntymisestä. Se rinta-äpinä on kyllä aika suloinen. En ole vieläkään varma, onko se itkua vai riemua vai jotain siltä väliltä. Se on sellaista höö-hööttämistä vaihtelevilla sävyillä riippuen siitä, miten kauan kesti, että ymmärsimme sen olevan se juttu.
Eiköhän siinä keskeisimmät. Onnittelut 2kk Tiitiäiselle!
