Isosiskon ja Ukin kanssa lapissa

Tänä kesänä oli isosiskon ensimmäisen lapinmatkan aika. Isosisko ja isi pääsivät Ukin mukaan Kilpisjärvelle, joskin matka suoritettiin käytännöllisistä syistä johtuen meidän perheemme autolla.
Kaikkiaan matka kesti neljä päivää, lähdimme liikkeelle torstaiaamuna ja palasimme sunnuntaina iltapäivän päätteeksi. Autossa tuli siis istuttua nk tarpeeksi, mutta pysähdyimme matkalla tauoille, söimme lettuja, katselimme nähtävyyksiä ja vastaavaa. Tärkeää oli myös laskea poroja.

Torstai, 580 kilometriä, 53 poroa
Torstaina ensimmäinen kohteemme oli Hepoköngäs, Suomen korkein luonnollinen putous. Ajoimme ensin ohi liittymästä ja sitten navigaattori ohjasi meidät yksityistien päähän, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille. Jätimme auton kahvilan pihaan ja kävelimme putoukselle ja takaisin. Paikalla oli alkamassa (luonto)elokuvan kuvaukset, nosturia oltiin ohjaamassa putouksen ylpäähän ja kuvausryhmä odotteli kahvilassa. Isosisko kulki matkan hienosti ja kävi testaamassa veden lämpötilaa.
Hepokönkään jälkeen suuntasimme kohti Taivalkoskea ja Jalavan kauppaa, jossa pysähdyimme ja Isosisko sai my little pony karkkiputkelon. Matkamme jatkui edelleen Locojärven lettupaikkaa ja uimarantaa, jossa söimme ensin letut ja sitten kävimme uimassa, Ukki ei tosin uinut. Ranta oli mahtava, joskin ensimmäiset peri vedenalaista metriä olivat täynnään pikkukivia. Pitkälle sai kulkea ilman äkkisyvää ja vesi oli, kuten tänä kesänä on ollut tapana, hyvin lämmintä. Uima-aika jäi kuitenkin lyhyeksi kun matkamme ainoa ukkonen lähestyi meitä salamoiden järven takaa. Saimme vaatteet vaihdettua ja auton liikkeelle, kun vesisade iski kimppuun. Puolen kilometrin päässä se oli jo ohi.
Seuraavana kohteenamme oli Korpihillan kahvila, jossa totesimme että reilut kahdeksan euroa on kestämätön hinta hyvin pienestä piirakkapalasta ja jarkoimme matkaa. Kello oli jo paljon ja varsinaista ruokaa emme olleet vielä syöneet, joten näljä alkoi jo hiukoa. Suuntasimme edelleen Kemijärvelle jossa ABC-aseman marketti kyllä venytti sanan merkitystä hyvin vahvasti. Tarjolla kun ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin käytävällinen kaljaa. Lidl palveli meitä paremmin ja ruokavaroin varustettuina jatkoimme matkaa kohti Sodankylää jossa Lidlin tarpeista valmistamamme illallisen nautittuamme yövyimme Nilimellan paritalossa. Isosisko viihtui autossa hyvin, kiitos edessään olevan istuimen niskatukeen kiinnityn iPadin ja Netflixin joka sai verkkonsa isin puhelimesta.

Perjantai, 750 kilometriä, 81 poroa
Aikainen aamu ja aamiainen Nilimellassa, sekä vierailu Sodankylän K-marketissa edelsivät matkamme jatkumista kohti Ivaloa ja Inaria, tavoitteena oli löytää kuivattua poroa evääksi Näläkkäläjärven kaupasta.
Ensin kuitenkin suuntasimme Karhunpesäkivelle, jossa Isosisko kiipesi 284 porrasta vauhdikkaasti ja tutustui Karhunpesäkiven luolaan. Alas palattuamme söimme poronkäristyksen ennen matkan jatkamista.
Ennen Inaria pysähdyimme vielä Tsippi ja Suhaukseen, josta Isosisko poimi mukaansa matkan muistopehmon ja Käväisimme Kaunispään huipulla ihailemassa maisemia ja hankkimassa matkamuistot äidille ja pikkusiskolle.
Inarin Näläkkäläjärven kauppa oli pettymys, kuivaporo oli norjalaista ja hinta vielä aiempia tarjokkaita kalliimpi. Kaikkea muuta oli toki tarjolla, mutta se ei lohduttanut poronlihan metsästäjää. Inarissa kävimme myös Siidan aulassa, pidemmälle emme uskaltaneet mennä Isosiskon saatua hetkeä aiemmin jääteloenergiaa, mikä olikin aikataulu huomioiden ihan hyvä asia.
Jatkoimme matkaa kohti Hettaa ja edelleen Kilpisjärveä. Matkalla Hettaan eksyimme sellaisille poluille joita useimmat Lapin turistit tuskin kohtaavat, mutta selvisimme ilman sen pahempia haavereita käsivarrentielle. Eksymisen aikana Isosiskon iPadinkatselu keskeytyi heikkoon mobiiliverkkoon, ja hän toimi porontähystäjänä, kunnes pääsimme taas permpien verkkojen alueelle. Ajatuksena oli yöpyä Ropinpirtillä, mutta koska se oli täynnä, ajoimme suoraan Kilpisjärvelle asti josta saimme huoneen Sallan juurella sijaitsevasta leirikeskuksesta.

Lauantai, 220 kilometriä, 4 poroa
Heräilimme leirikeskuksessa ja söimme aamiaisen leirikeskuksessa. Sitten siirsin Isosiskon ja Ukin Malla-laivan laituriin ja kävin itse ajamassa auton parkkipaikalle jonne kolmen valtakunnan rajapyykiltä tuleva reitti päättyi. Sitten kävelin itsekin laivaa odottamaan.
Malla-laivan sijaan siirtymä tapahtui sisarlaivalla, jonka nimi jäi hämärän peittoon. Laivamatka oli viileä  koska istuimme ulkosalla. Isosisko tuli ensin syliin lämmittelemään, mutta ei malttanut siinä pysyä vaan pomppi innostuneesti laidan vieressä.
Kaikkiaan kävelymatkaa oli 14 kilometriä, joista kolme laivalta rajapyykille ja loput 11 rajapyykiltä autolle. Isosisko väsyi nopeasti, mutta tunnisti pulmaksi reppunsa ja kun se siirrettiin isille, sujui vaellus taas paremmin. Kaksi kertaa isin piti ottaa Isosisko lyhyeksi ajaksi kantoreppuun, mutta turkin yhteensä edes yhden kilometrin matkaksi. kaiken kaikkiaan Isosisko vaelsi aivan upeasti, vaikka reitti oli rankka ja päivä oli kuuma. Pisimmän tauon pidimme putouksella, jossa myös täydensimme juomavesivarantomme. Muuten taukoilimme juomaan ja eväitä syömään parin kilometrin välein.
Matkan viimeinen pulma havaittin autolle palattuamme, kun auton akku oli tyhjentynyt kylmälaukun ansiosta. Päädyin liftaamaan Kilpisjärven Nesteelle hakemaan starttibuusteria, jonka avulla auto saatiinkin käyntiin. Sitä ei kuitenkaan uskaltanut sammuttaa, joten emme sen paremmin syöneet kuin uineet Kilpisjärvellä, vaan suuntasimme käsivarrentielle.
Yövyimme Muoniossa Pekosen lomakylässä ja illalliseksi hain kalliin, mutta sentään pienen ja makumaailmaltaan yhdentekevän, pizzan Uncle Laban Pizzeriasta. Söimme, suihkuttelimme, saunoimme ja rupesimme nukkumaan. Isosiskolla kesti pitkään nukahtaa, hän oli valveilla vielä kymmenen jälkeen, osin varmasti siksi että pitkän päivän jälkeen oli paljon ajatuksia, osin siksi että hän halusi nukkua makuupussissa vaikka paritalonpuolikkaamme oli kyllä varsin lämmin.

Sunnuntai, 640 kilometriä, 11 poroa
Sunnuntaina tavoittena oli palata takaisin mummolaan, koska Ukilla oli edessä töihinpaluu heti maanantaina. Yritimme löytää keinon tuulilasin puhdistamiseen, mutta törmäsimme lukittuihin ilma/vesi -pisteisiin tai sitten ämpäri tai pesuvarsi puuttui. Kittilän Nesteellä saimme lopulta lasin pestyä ja jatkoimme matkaa kohti Ranuan eläinpuistoa.
Ranualle emme ymmärtäneet ottaa vettä mukaan kierrokselle, joten Isosiskoon iski kuumakiukku. Näimme kuitenkin jääkarhut ja paljon muitankin eläimiä, sekä söimme jäätelöt kierroksen aikana. Kierroksen jälkeen söimme lounaan ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaamme.
Viimeinen varsinainen turistillinen pysäkki oli Tulitauko, jossa nautimme lettuja, joskin Isosisko halusi mieluummin muffinssin.
Ristijärven S-market toimi lopultakin viimeisenä pysäkkinä, haimme sieltä matkan viimeiset jäätelöt ja juomat.

Laivalla Ahvenanmaalle

Puolison loma aloitettiin viikonloppumatkalla Ahvenanmaalle. Lauantaina mentiin Vikingillä Maarianhaminaan ja maanantaina tultiin takaisin kotiin. Tässä kohtaa aloin olla jo hieman väsynyt pakkaamiseen ja purkamiseen, kun sitä on nyt tultu tehtyä jonkin verran. Silti oli hauska perheenä lähteä kokeilemaan jotain uutta. Olin lapsena käymässä Ahvenanmaalla ja se oli kivaa ja tämän matkan jälkeen olen ehdottomasti valmis kokeilemaan sitä toisenkin kerran omienkin lasten kanssa.
Laivamatka sinne sujui kohtuullisesti. Laivassa oli kuuma, joten puoliso ja isosisko olivat kiukkuisia. Pikkusisko nukkui kiltisti rintarepussa. Emme ottaneet kärryjä laivaan kapeiden käytävien takia, mutta olisi kannattanut. Pikkusisko nimittäin alkaa painaa. Hän tutustui pallomereen ja minigolfiin. Minigolfissa hän kiipeili onnellisena ratojen ylitse isosiskon pelatessa omaa peliään, jossa lyöntejä ei laskettu ja säännöt olivat vähän sinne päin, mutta kivaa oli ja se on tärkeintä. Maarianhaminasta lähdimme heti ajamaan Kastelholman linnaan. Linna oli varsin kaunis ja upealla paikalla. Erityisen kivaa silti oli linnaan rakennettu seikkailu, jossa oli historiaa hyödyntävä ja myös esittelevä tarina, jonka kylkiäisenä oli palapelien rakentamista vihjeiden keräämiseksi ja seikkailu ympäri linnaa. Isosisko oli ihan innoissaan ja aikalailla koko linna tuli nähtyä. Hyvin oli se tehty. Lopussa sai harjoitella jousella ampumista. Tässä kuumuus taas kiusasi isosiskoa, joka sai ihan totaalisen meltdownin, kun ei osunut maaliin sellaisella pienellä lelujousella. Hän ampui tosi hienosti, mutta tähtäys vaatii vielä hommaa ja kovalla tuulella ei ole helppo kevyillä jousilla osua mihinkään. Aikuiset osuivat paremmilla välineillä ja siitä tuli kovin paha mieli. Kastelholmasta ajoimme Eckeröön, jossa meillä oli mökki 800m Degensandin hiekkasärkältä, jossa on upea uimaranta. Menimme heti illalla kokeilemaan uimista ja se teki kyllä hyvää.  Kaikki paitsi vauva heitttivät talviturkkinsa menemään. Se rauhoitti koko perheen tuntua ja oli helpompi mennä nukkumaan. Isä ja isosisko nukkuivat yhdessä huoneessa ja nukuin vauvan (taaperon) kanssa toisessa, kuumemmassa, huoneessa.
Toinen päivä alkoi sillä, kun kuulin puolison oksentavan vessassa. Aamun valjetessa kävi ilmi, että kyseessä on migreeni, eikä pelkäämäni noro. Migreenikin on hurjan kurja, mutta lapsiperheessä noro on ihan oma helvettinsä. Puoliso sitten lepäsi aamun. Sinä aikana, ja kun pikkusisko nukkui, laitoin mökkiä kuntoon, tiskasin jo syntyneet astiat, pakkasin eväät yms. ja pikkusiskon herättyä lähdin tyttöjen kanssa rannalle. Isosisko säntäsi veteen, joka oli yllättävän lämmintä ollakseen merta. Olin pikkusiskon kanssa jonkin aikaa rannalla, syötin bataattia ja palsternakkaa, kunnes äpinä alkoi olla sellaista, että päätin viedä tytön mereen. Silloin puolisokin pääsi paikalle jo paremmin voivana ja elämä helpottui kummasti. Pikkusisko piti kovasti vedestä ja kävelikin (käsistä tuettuna) rintakehään asti syvään veteen ja tykkäsi oikein paljon. Isosisko keräsi merilevää ja rakensi linnoja. Puoliso viilensi itseään uimalla ja sitten vei pikkusiskon torkuille. Käytännössä hän siis laski vauvan kärryihin, johon tämä nukahti aikalailla saman tien. Sain aikaa leikkiä isosiskon kanssa niin vedessä kuin rannallakin. Rakensimme aivan mahtavan linnan ja sille muurin taistelemaan eroosiota vastaan, jota aallot toivat kehiin osuessaan muuriin. Linna koristeltiin upeasti ja välillä aina kävimme uimassa. Isosisko koki helpommaksi alkaa sukeltelu niin, että vanhempi heittää hänet veteen. Joten niin teimme. Ensin hän oli sylissä ja sieltä sitten heitettiin sopivan matalaan/syvään veteen ja siitä se hurja uiminen sitten alkoi. Pikkusiskon herättyä hänkin pääsi vielä veteen, mutta ei tällä kertaa ollut niin innoissaan, joten se jäi lyhyeen. Isosiskokin alkoi hiljalleen palella ja vietti enemmän aikaa rannalla. Lähdimme sitten kolmen, neljän maissa mökkiin syömään ja sitten menimme pienelle soutelulle lähirannalle. Sitä ei olisi kannattanut tehdä. Siellä oli kuuma. Isosisko ja puoliso kiukkuilivat ja pikkusisko halusi pois sylistä. Käännyimme nopeasti takaisin. Puoliso palasi mökkiin ja jäin tyttöjen kanssa paikalliselle rannalle, jossa voi uida, jos oikeasti tahtoo ja joka oli tosi matala. Isosisko uiskenteli hienosti ja kuumuudesta päästyään kuunteli ihan upeasti kaikkia sanomiani asioita. Pikkusisko leikki nurmikolla ja tutki kasvistoa. Ei kannata mennä tälllä perheellä kuumassa soutamaan.
Maanantaina sitten pakkasimme mökin kasaan ja ajoimme Maarianhaminaan. Menimme Lilla holmenille rannalle, jossa on myös kiipeilytelineenä merirosvolaiva sekä rannan vieressä myös eläimiä katseltavana. Siellä kului mukavat pari tuntia. Puoliso hoiti taaperoa, kun olin hänet imettänyt, ja minä kuljin isosiskon kanssa ja leikimme merirosvoja, kunnes minulle tuli liian kuuma. Sitten syömään ja liian varhain satamaan. Siellä oli kuuma, mutta se sujui yllättävän hyvin. Isosisko pelasi ipadilla ensin tultuaan minun ja pikkusiskon kanssa kastelemaan merta. Pikkusisko touhusi auton etupenkillä ja sitten rupesi nukkumaan ensin auton turvaistuimessa ja sitten sylissä, kun istuimessa oli liian kuuma. Laiva oli paremmin ilmastoitu ja siellä oli mahtavasti touhua isomman kanssa. Puoliso piti huolta vauvasta, kun minun selkä alkoi protestoida jatkuvaa kantelua. Isosisko touhusi ihan hurjasti pomppulinnassa, rakenteli palikoilla yms. Sitten söimme kaikki. Oli ihanaa nähdä, miten hienosti pikkusisko söi hänen edessään lautasella olevia ruokia eikä vaan heittänyt koko juttua lattialle. Sitten pikkusisko meni nukkumaan puolison kanssa ja isosiskon kanssa saimme hetken ihan kahdestaan. Kävimme Ville Viikinki-diskossa, jossa etsittiin Villen aarretta (ville-pinssejä, isosisko oli ihan innoissaan), pallomeressä (mustikoita - sinisiä palloja), jossa isosisko ihan villiintyi ja löysi itselleen myös hauskan leikkikaverin, parkour-radalla, jossa mentiin hurjan taitavasti yms. Aikanaan pikkusisko isin kanssa löysi meidät ja sain hänet ruokittua banaanilla ja maidolla. Sitten hänkin tutki ja meni hurjasti. Hänelle ei uskalla enää kääntää selkäänsä, kun hän on aika nopea konttaaja.
Maihin tullessamme tulikin matkan kurjin osio. Kesti yli puoli tuntia päästä ulos satamasta. Pikkusisko kirkui takapenkillä ihan lohduttomasti ison osan ajasta ja automatkasta takaisin kotiin. Onneksi pääsi sitten rinnalle rauhoittumaan, mutta katsoi kyllä aika vihaisen näköisenä jonkin aikaa.
Kokonaisuutena hyvä matka. Menisin uudelleenkin. Toivottavasti seuraavalla kerralla päästään hyvin myös kotiin.
Pikkusiskosta on kuoriutunut loistava pikku tutkija. Mökin hän tutki ihan hurjan tarkkaan kaikki paikat ja hyvin itsenäisesti. Hän konttaa yhä nopeammin ja pidemmälle taakseen katsomatta luottaen elämään. Hän seisoskelee tukea vasten ja nousee yhä pienemmällä tuella (kuten paljaalla seinällä), mutta ei yritä kävellä ilman tukea. Alkaa harjoitella seisomista ilman tukea. Jokin kipuilu hänellä nyt on. Veikkaan ylähampaita, jotka ovat pulleina eivätkä vielä tulleet ikenestä läpi. Voi myös olla allergiajuttu. Näyttäisi siltä, että on hieman herkkä esim. mansikalle.
Isosisko oli ihan mahtavaa matkaseuraa ja hyvin pitää huolta pikkusiskosta, vaikka leikit ovat joskus aika rajuja. Hän tykkää kanniskella pikkusiskoa kainaloiden alta ympäriinsä. PIkkusiskosta se on vähän vähemmän hauskaa, kun se yleensä estää häntä menemästä sinne, minne hän haluaisi mennä. Sen sijaan pikkusisko haluaa välttämättä olla osa meidän iltasatuhetkeä. Hän kontaa meidän luokse sohvalle, kapuaa pystyyn ja äpisee, kunnes hänetkin nostetaan sylikasaan kirjaa kuuntelemaan.
Syöminen on ollut hänen kanssaan vaikeaa hetken aikaa. Nyt Kastelholman linnalla hän löysi sosepussin vaippalaukusta ja toi sen minulle ja yritti syödä sitä. Sitten hän vetikin kaksi pussillista sitä päärynäsosetta. Nyt annankin hänen enemmän näyttää, että hänellä on nälkä ja valita, mitä haluaa syödä. Se tuntuu toimivan. Hän tykkää esim. syödä omin kätösin perunaa, tomaattia (osaa kuoria hedelmälihan kuoresta), viinirypäleitä, banaania, porkkanaa yms. Soseilla täydennetään sitten tarpeen ja suostumuksen mukaan.
Isosiskokin syö välillä huonosti, mutta hänelle toimii, kun laskee lusikallisia/haarukallisia. Piti tänä aamuna ottaa 5 lusikallista jugurttia, mutta söi sen loppuun 35 lusikallisella, kun vain laski niitä. Isosisko osaa hyödyntää jo sylihetket, kun pikkusisko ei ole sylissä. Se on loistavaa. Lisäksi tänään rakensimme isosiskon kanssa rummun ja megafonin aiemmin rakennetun hanskattimen lisäksi. Tutkimme ääniaaltoja.
Kehitin sellaisen timanttikiviä hyödyntävän ratkaisun isosiskolle, jossa hän saa 2 timanttikiveä, jos tekee rutiiniin kuuluvat asiat ilman sanomista (vessajutut, pukemiset, yms.), 1 timatin jos pitää kerran sanoa, ei ollenkaan, jos pitää sanoa kahdesti ja sitten alkaa lähteä timantteja joka sanomisella. Näitä timantteja tarvitaan, jos haluaa äidiltä huomiota tai tekemistä. Eli hän säästää minun energiaa ja sitten saa käyttää sitä kivoihin juttuihin. Se toimii yllättävän kivasti. Sen ansiosta yhtenä kotipäivänä hän laittoi pyykit koneeseen ja kuivumaan, keräsi kuivat, katsoi pikkusiskon perään yms. ja sai palkaksi sen, että lämmitin paljun ja vein tytöt sinne. Seuraavana päivänä menimme timanttien voimalla Ruissaloon rannalle. Se matka jäi hieman kesken, kun alkoi ukkostaa. Onneksi isosisko oli jo saanut uida. Pikkusisko ei vaan ennättänyt tehdä mitään muuta kuin ottaa torkut. Kuitenkin systeemi toimii ja arki sujuu paremmin.
Nyt täällä on kova helle. Asumme evakossa alakerrassa ja nukumme kaikki leikkihuoneessa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Huonot on se, että rutiinit eivät ihan toimi ja leikkihuone ei ole rauhoittavin paikka ruveta nukkumaan. Hyvät puolet on se, että nukkuminen sentään onnistuu. Alakerta pysyy viileänä ilmanlämpöpumpun avulla. Tänään oli matkan jälkeinen lepopäivä. Huomenna lähden tyttöjen kanssa rannalle ja puoliso jää lepäämään ja hoitaa tulevan matkan kissavahdin.

Junalla Helsingissä

Kävimme pitkällä viikonlopulla Helsingissä viime viikonloppuna. Menimme perjantaina junalla Helsinkiin, veimme tavarat hotelliin ja lähdimme Korkeasaareen laivalla Helsingin torilta. Lauantaina vietimme päivän Linnanmäellä ja sunnuntaina olimme Heurekassa ja sieltä tulimme sitten junalla kotiin.

Menomatkalla isosisko löysi kaverin junasta ja leikki koko matkan ihan hurjasti. Pikkusisko oli syleissä ja hieman tutki. Perjantain kävelyt olivat vaikeita isosiskolle, joka ei meinannut jaksaa kävelemisen tylsyyttä. Keksimme sitten leikkejä ja laulelin elefanteista, jotka marssivat, mutta silti väsytti. Sitten kerroin isosiskolle, että tämä on harjoittelua sitä varten, että hän pääsee isin ja ukin kanssa Lappiin pian, ja jos hän ei näitä matkoja jaksa, niin sitten pitää miettiä, voiko hän mennä. Sen jälkeen ei kuulunut mitään valitusta yhdelläkään kävelymatkalla ja niitä oli kuitenkin sen verran, että meidän aikuistenkin jalat väsyivät. Ihmeellinen on motivaation voima. Korkeasaaressa isosiskosta hauskinta oli riikinkukko, joka esitteli upeaa pyrstöään ja yritti tehdä vaikutusta naisriikinkukkoon, joka ei tainnut olla kovin kiinnostunut. Lisäksi hauskaa oli uusittu leikki- ja kiipeilyalue ravintola Karhun vieressä. Isosisko tykkäsi nähdä eläimiä ja näimmekin mm. tiikerin tosi läheltä. Se tuli siihen parin metrin päähän. On se iso otus. Lisäksi näimme esim. kärpän ja manulin, joita ei aina nähdä. Isosisko myös sekä tässä vaiheessa vielä valitti siitä kävelemisestä että kiipeili kaikilla tasoilla ja jahtasi lintuja. Siitä tiesin, ettei oikeasti ole väsymyksestä kyse. Jännänä oli minulle iso lokki, joka nappasi meidän tarjottimelta ruokaa, vaikka istuin pikkusiskon kanssa ihan siinä vieressä. Pikkusisko taisi vaan eniten tykätä siitä, että sai rauhassa ottaa kunnon pitkät torkut kärryissä, jotka koko ajan hieman liikkuivat. Molemmat tytöt saivat linnut muistoksi korkeasaaresta. Isosisko halusi pehmopapukaijan ja pikkusisko sai sirkuttavan pehmolinnun. Matkat sinne ja takaisin sujuivat laivalla, jossa sain pikkusiskon syömään edes vähän ja isosisko ihmetteli merta ja kaikkea. Sieltä tullessamme kävimme minä ja isosisko maailmanpyörässä torin vierellä. Siellä oli sisällä tosi kuuma, mutta meillä oli tosi kivaa ja kikatimme, kun manasimme pyörää pysähtymään ja vilkuttelimme isille, joka oli nukkuvan pikkusiskon kanssa alhaalla. Takaisintulomatkalla hotelliin aurinko porotti tosi kuumasti ja isi vei isosiskon hotellille ja minä kävin pikkusiskon kanssa ostamassa iltaruoka-aineksia kaupasta. Niitä syötiin ilolla, käytiin kylvyssä ja mentiin nukkumaan. Hieman huolta aiheutti se, ettei pikkusisko oikein syönyt. Päivällä söi yhden päärynäsoseen ja illalla kyllä söi kananpaloja, mutta ei lähelelkään niin paljon, kuin tavallisesti.

Linnanmäki oli vähemmän inspiroiva, kuin muistin. Se on lähinnä suuri ravintola-alue, jossa on hieman laitteita.  Tilannetta ei auttanut, että pikkusisko oli herännyt viideltä ja pitänyt meidät aikuisetkin aikalailla hereillä sen jälkeen, vaikka pienet torkut sainkin (kiitos puolisolle!). Isosiskon riemu oli kuitenkin ihanaa katsottavaa, kun olimme pyörivissä teekupeissa ja vuoristoradalla. Vuorottelimme puolison kanssa, kumpi oli kumman tytön kanssa. Pikkusisko otti taas hurjan hyvin torkkuja, mutta ei juuri syönyt kuin sormiruokaa meidän nauttiessa piknikkiä. Hän söi hyvin kanaa ja riisiä. Siellä ei oikein ollut mitään paikkaa pikkusiskolle touhuta, joten hän oli enimmäkseen kärryissä, josta hän katseli maailmaa. Meillä oli kuitenkin hyvä päivä. Puoliso kävi maailmanpyörässä isosiskon kanssa ja se oli erityisen hauskaa hänestä. Siitä myös isosisko piti. Me kävimme, minä ja hän, autoilemassa törmäilyautoilla ja se oli myös tosi hauskaa, kun isosisko ohjasi.

Sunnuntaina oli vuorossa Heureka. Siihen oli varattu aivan liian vähän aikaa, sillä aikaa olisi mennyt paljon kauemminkin. Siellä myös pikkusisko pääsi edes hieman liikkeelle kärryistä. Selvästi jo kaipasi kykyä liikkua itsenäisesti. Tutkimme sähköä ja sähköttömyyttä (isosisko piti sähköttömästä kaupungista, jossa piti ratkaista ongelmia. Siinä hän kävi kummankin vanhemman kanssa), vettä, valoa, ilmaa, ääniaaltoja yms. Teimme työpajassa biomuovia ja katselimme, miten rotat pelasivat koripalloa. Isosisko lähes missasi kokonaan ilma-esityksen ja ahdistui hurjasti, mutta onneksi olin mennyt sinne edellä ja päästin hänet sisälle, koska en nähnyt kylttiä, ettei saa tulla kesken esityksen. Isosisko tykkäsi lopusta kovasti ja pitää ensi kerralla katsoa, että hän näkee sen kokonaan. Isosiskon mielestä Helsingissä hauskinta oli Heureka, mutta se saattoi johtua myös siitä, että se oli viimeisenä. Toisaalta, siellä hän sai itse tehdä ja kokeilla. Tehdyt muovit ovat edelleen jatkuvasti mukana. Jossain on myös tekemämme kolikot. Puolisolla on oma kuva, isosiskolla on oma kuva ja minulla ja pikkusiskolla on yhteinen.

Junamatka kotiin meni isosiskolla taas muiden lasten kanssa leikkiessä. Ihailen sitä, miten helppoa hänelle on tehdä kavereita ja leikkiä heidän kanssaan. Pikkusisko ei enää suostunut vaan olemaan, vaan halusi tutkia ihan kaiken ja mennä kaikkialle, minne muutkin. Se oli sekä ihanaa että hieman raskasta. Tätä se on tästä lähtien :). Oli kivaa matkustaa, mutta isosiskon sanoin, on kivaa olla taas kotona.

Vauvasta on kehkeytynyt tutkiva taapero

Poikkeuksellisesti tämä posti keskittyy lähes yksinomaan pikkuiseemme, joka on kehittynyt ihan hurjasti lyhyen ajan sisällä.
Pikkusisko (Pikku-Tiitiäinen) sai ensimmäisen hampaansa samana päivänä, kun täytti 8kk. Toinen hammas tuli neljä päivää sen jälkeen. Nyt hänellä on kaksi alahammasta edessä, joilla hän syö kurkkua hurjan hienosti. Tai siis hän puree siitä paloja pois ja sitten on joskus ongelmissa, kun on suu täynnä kurkun paloja. Niin on siis kerran käynyt tuossa äsken.
Vielä isompana asiana on se, että hän on nyt lähtenyt ihan aikuisten oikeasti liikkeelle. Aiemminkin hän liikkui, mutta nyt jokin on selvästi muuttunut. Nyt hän tutkii. Hän ei enää vain seuraa minua tai isosiskoa tai isiä, vaan lähtee tutkimaan uusia paikkoja ihan hurjalla innolla.  Hän yrittää murtautua takapihan kissa-alueelle ja suihkuhuoneeseen, vessaan ja kissojen ruokakuppeihin. Hän repii alakerran isosta kasvista lehtiä. Se on lievästi myrkyllinen, joten piti ottaa se ylös. Hän lähtee kissojen perään ja leikkihuoneeseen.
Lisäksi hän selvästi harjoittelee liikkumista epätasasilla alustoilla. Hän esimerkiksi menee kontaten toistuvasti minun jalkojen ylitse edes takaisin. Nukkumaan mennessä ylhäällä sekä illalla että torkuilla hän leikkii kissojen "oven toisella puolella"-leikkiä, mutta niin, että omassa sängyssä eikun sylissä eikun... Tänään hän konttasi kiipeilytelineen läpi kahden puolan välistä niin hienosti, että ihan häkellyin. Hän kiipeilee leikkihuoneen patjoilla ylös ja alas.
Lisäksi hän on alkanut kommunikoida, tahtoa ja kertoa. Hän näyttää käsillä, että nosta minut syliin. Se on tavattoman hellyyttävää. Hän yrittää kiivetä syliin. Hän ei halua antaa esim. minun aurinkolaseja pois ja vie selvästi niitä kauemmas. Hän nappaa ne minun päästäni ja haluaa lattialle leikkimään niillä. Hän mönkii sylistä pois, kunnes pääsee. Sitten hän päästää niistä irti ja laitan ne takaisin päähäni, jolloin hän taas haluaa tulla syliin ottamaan ne pois (tätä leikimme junassa matkalla kotiin Helsingistä). Hän nyrpistää nenäänsä ja suutaan ruoalle, jota ei halua, ja avaa suunsa isoksi ruoalle, jota haluaa (kuten tämän iltainen pasta).
Lisäksi hän yrittää kovasti nousta pystyyn. Hän harjoittelee edelleen nousua ylös ja laskeutumista alas. Hän alkaa olla siinä jo tosi hyvä. Hän kulkee huonekaluja pitkin hieman ja taluttaessa ottaa jo varmasti askelia.
Ja hän lähtee ihan eri suuntaan, kun luulisi eli juuri sinne, minne haluaa eikä enää sinne, missä minä olen. Hän alkaa ottaa haltuunsa alakertaamme. Junassa hän lähti yrittämään portaitakin ylös, mutta sitä hän ei onneksi vielä kotona tee.
Yhtäkkiä hän on ihan kokonainen henkilö eikä vain enää vauva. Yhtäkkiä hän tuntuu niin isolta. Miten tässä näin kävi?

Kävelyä, uintia ja mökkeilyä

Tämä viikko oli mökkiviikko. Menin tyttöjen ja mummin ja ukin kanssa mökille saaristoon. Reissu oli sekä antoisa että raskas. Kotona puoliso ottaa pikkusiskon aamuisin ja voin jatkaa tunnin, kaksi vielä unta. Mökillä se ei onnistunut. Lisäksi minun ruokarajoitteet ovat sellaisia, että katsoin parhaaksi laittaa itse ruoan, jota syön, joten ruoanlaittoakin riitti, erityisesti, kun pikkusiskolle piti tehdä juttuja, kun ei voinut pakkasesta ottaa eikä tämä tyttö suostu syömään kaupan soseita. Mutta haasteista huolimatta matka oli hieno. Isosisko kävi ukin kanssa metsätöissä (kantoi kuulema valtavia pöllejä), kävi pudottamassa männyn veteen kalojen suojapaikaksi isovanhempien kanssa, minun ja pikkusiskon kanssa kävimme kahdesti paljussa, ukin kanssa he saivat neljä pientä kalaa mato-ongella ja lisäksi syliteltiin, luettiin kirjoja ja leikittiin. Minun kanssa tutkittiin magneetteja etsimällä pieniä metallipalloja neulasten joukosta ja tehden magneettilinjoja rauta-hileestä. Molemmat tytöt viihtyivät mökillä hienosti. Pikkusisko konttasi aina vaan lujempaa ja nousi jopa itse seisomaan mökin rahia vasten. Yöt pikkusisko nukkui minun kanssa tuplasängyssä ja isosisko vieressä pikkusängyssä. Väsähdin, mutta oli ihana reissu. Matkatkin sujuivat hienosti. Vaipat vaihdettiin mm. etupenkillä ja isosisko oli ihana matkakaveri. Pikkusisko enimmäkseen onneksi nukkui. Isosisko sanoi hienoja asioita. Yhtenä päivänä mökillä hän kertoi, että "jos olen sanonut jotain pahaa niin tiedän, että olet ärtynyt minulle. Muuten tiedän, että olet vain väsynyt. Kun pikkusisko on vielä vauva tiedän, että olet väsynyt, kun hän kukkuu kukkuu öitä ja on muitakin tilanteita (ei ehditty joka paikkaan, vene on jo mennyt, vene on varastettu tai muuta sellaista pahaa). Jos olen sanonut jotain pahaa, niin tiedän, että olet ärtynyt minulle. Muuten tiedän, että olet vain väsynyt". Kalasta hän kertoi ihanasti "minä sain neljä kertaa kalan. Musta tuli oikea onkikalastaja". Ja minusta "tiedätkö äiti, mistä pidän susta eniten? Pään alueesta. Erityisesti silmistä, kun ne on suklaan väriset ja suklaa on mun lempiherkku. Tykkään omistakin silmistä. Voisin vaikka syödä ne. (äiti kysyy: millä sitten katseltaisiin?) nenällä, kun laitettaisiin ne silmät siihen."
Olemme nyt ahkerasti paljuilleet. Isosisko on ihan merenneito ja viettää lähes yhtä paljon aikaa pinnalla kuin pinnan alla. Pikkusisko alkaa olla jo ihan tottunut ja alkaa hymyillä, kun pääsee suihkuun ja paljuun. kerran kiukkuisesti alkoi itkeä, kun kävin suihkussa ilman häntä. Oli kiire, mutta sehän ei pientä vakuuta. Paljussa pikkusisko läpsyttää vettä, leikkii vesileluilla ja sukeltelee. KAveri opetti minulle mahtavan tavan sukelluttaa vauvaa. Siinä vauva on sylissä ja ensin keinutellaan "yksi - kaksi- vauva sukeltaa" ja sitten vauva keinautetaan veden alla ja taas ylös. Kertaakaan ei ole siinä köhinyt meidän pieni vauvamerenneito.
Syötin pikkusiskolle parsakaalia ja sen jälkeen vatsavaivoja on ollut melkoisesti. Taitaa se jäädä meiltä molemmilta pois.
Pikkusiskosta on kehkeytynyt hurja seikkailija. Aiemmin hän tuli perään, jos liikkui. Nyt hän on alkanut itsenäisesti tutkia kotia. Aamulla hän leikki ensin isosiskon kanssa olohuoneessa. Sitten itsenäisesti tuli keittiöön puolison luokse, sieltä pöydän alle tutkimaan ja sitten takaisin isosiskon luokse olohuoneeseen. Tänään hän myös itsenäisesti päätti lähteä leikkihuoneeseen leikkimään. Siellä hän hienosti kiipesi patjoille ja tutki kiipeilytelinettä, kunnes kopsautti päänsä siihen, kun yksi puola pyörii. Sitten pääsi syliin. Itsenäisestä tutkailusta on tullut myös kuhmu otsaan, kun oli mennyt oven taakse ja isosisko tuli vauhdilla sisään. Isosisko ei voinut mitenkään tietää, että pikkusisko olisi siellä oven takana, mutta silti hänelle tuli tosi paha mieli siitä, että kopsautti siskoa. Ei siitä siis enempää.
Isosisko on myös mahtava vauvakuiskaaja. Meillä oli kaveriperhe käymässä ja heillä on sellainen 1v4kk (noin), joka taapertelee ympäriinsä. Isosisko leikitti häntä ihan hurjasti. He leikkivät mm. hippaa ja kummatkin kikattivat kovasti. Se vei kaveritaaperon huomiota hienosti pikkusiskosta, joka ei ollut ihan varma kaverin huomiosta. Ei ole oikein tottunut muihin vauvoihin. Pitää varmaan tehdä asialle jotain.
Pikkusisko on alkanut tosissaan nousta pystyyn. Hän kipuaa pystyyn sohvalle, kulkee pieniä askelia sohvaa pitkin, kävelee jo pidemmän matkaa, jos taluttaa, vaihtaa tukea kärrystä sohvaan ja takaisin ja seisoo ihan pikkuisen pieniä hetkiä ilman tukea (pari sekuntia). Kohta hänkin juoksentelee ympäriinsä. Aika alkaa olla turvata koti (pistorasiat, kissan ruoat yms.). Isosiskon ollessa kyseessä taisin tehdä sen jo suunnilleen raskausaikana. Nyt toisen kanssa vieläkin hieman ajattelen, että kyllähän sen vielä ehtii... :).