Puolison loma aloitettiin viikonloppumatkalla Ahvenanmaalle. Lauantaina mentiin Vikingillä Maarianhaminaan ja maanantaina tultiin takaisin kotiin. Tässä kohtaa aloin olla jo hieman väsynyt pakkaamiseen ja purkamiseen, kun sitä on nyt tultu tehtyä jonkin verran. Silti oli hauska perheenä lähteä kokeilemaan jotain uutta. Olin lapsena käymässä Ahvenanmaalla ja se oli kivaa ja tämän matkan jälkeen olen ehdottomasti valmis kokeilemaan sitä toisenkin kerran omienkin lasten kanssa.
Laivamatka sinne sujui kohtuullisesti. Laivassa oli kuuma, joten puoliso ja isosisko olivat kiukkuisia. Pikkusisko nukkui kiltisti rintarepussa. Emme ottaneet kärryjä laivaan kapeiden käytävien takia, mutta olisi kannattanut. Pikkusisko nimittäin alkaa painaa. Hän tutustui pallomereen ja minigolfiin. Minigolfissa hän kiipeili onnellisena ratojen ylitse isosiskon pelatessa omaa peliään, jossa lyöntejä ei laskettu ja säännöt olivat vähän sinne päin, mutta kivaa oli ja se on tärkeintä. Maarianhaminasta lähdimme heti ajamaan Kastelholman linnaan. Linna oli varsin kaunis ja upealla paikalla. Erityisen kivaa silti oli linnaan rakennettu seikkailu, jossa oli historiaa hyödyntävä ja myös esittelevä tarina, jonka kylkiäisenä oli palapelien rakentamista vihjeiden keräämiseksi ja seikkailu ympäri linnaa. Isosisko oli ihan innoissaan ja aikalailla koko linna tuli nähtyä. Hyvin oli se tehty. Lopussa sai harjoitella jousella ampumista. Tässä kuumuus taas kiusasi isosiskoa, joka sai ihan totaalisen meltdownin, kun ei osunut maaliin sellaisella pienellä lelujousella. Hän ampui tosi hienosti, mutta tähtäys vaatii vielä hommaa ja kovalla tuulella ei ole helppo kevyillä jousilla osua mihinkään. Aikuiset osuivat paremmilla välineillä ja siitä tuli kovin paha mieli. Kastelholmasta ajoimme Eckeröön, jossa meillä oli mökki 800m Degensandin hiekkasärkältä, jossa on upea uimaranta. Menimme heti illalla kokeilemaan uimista ja se teki kyllä hyvää. Kaikki paitsi vauva heitttivät talviturkkinsa menemään. Se rauhoitti koko perheen tuntua ja oli helpompi mennä nukkumaan. Isä ja isosisko nukkuivat yhdessä huoneessa ja nukuin vauvan (taaperon) kanssa toisessa, kuumemmassa, huoneessa.
Toinen päivä alkoi sillä, kun kuulin puolison oksentavan vessassa. Aamun valjetessa kävi ilmi, että kyseessä on migreeni, eikä pelkäämäni noro. Migreenikin on hurjan kurja, mutta lapsiperheessä noro on ihan oma helvettinsä. Puoliso sitten lepäsi aamun. Sinä aikana, ja kun pikkusisko nukkui, laitoin mökkiä kuntoon, tiskasin jo syntyneet astiat, pakkasin eväät yms. ja pikkusiskon herättyä lähdin tyttöjen kanssa rannalle. Isosisko säntäsi veteen, joka oli yllättävän lämmintä ollakseen merta. Olin pikkusiskon kanssa jonkin aikaa rannalla, syötin bataattia ja palsternakkaa, kunnes äpinä alkoi olla sellaista, että päätin viedä tytön mereen. Silloin puolisokin pääsi paikalle jo paremmin voivana ja elämä helpottui kummasti. Pikkusisko piti kovasti vedestä ja kävelikin (käsistä tuettuna) rintakehään asti syvään veteen ja tykkäsi oikein paljon. Isosisko keräsi merilevää ja rakensi linnoja. Puoliso viilensi itseään uimalla ja sitten vei pikkusiskon torkuille. Käytännössä hän siis laski vauvan kärryihin, johon tämä nukahti aikalailla saman tien. Sain aikaa leikkiä isosiskon kanssa niin vedessä kuin rannallakin. Rakensimme aivan mahtavan linnan ja sille muurin taistelemaan eroosiota vastaan, jota aallot toivat kehiin osuessaan muuriin. Linna koristeltiin upeasti ja välillä aina kävimme uimassa. Isosisko koki helpommaksi alkaa sukeltelu niin, että vanhempi heittää hänet veteen. Joten niin teimme. Ensin hän oli sylissä ja sieltä sitten heitettiin sopivan matalaan/syvään veteen ja siitä se hurja uiminen sitten alkoi. Pikkusiskon herättyä hänkin pääsi vielä veteen, mutta ei tällä kertaa ollut niin innoissaan, joten se jäi lyhyeen. Isosiskokin alkoi hiljalleen palella ja vietti enemmän aikaa rannalla. Lähdimme sitten kolmen, neljän maissa mökkiin syömään ja sitten menimme pienelle soutelulle lähirannalle. Sitä ei olisi kannattanut tehdä. Siellä oli kuuma. Isosisko ja puoliso kiukkuilivat ja pikkusisko halusi pois sylistä. Käännyimme nopeasti takaisin. Puoliso palasi mökkiin ja jäin tyttöjen kanssa paikalliselle rannalle, jossa voi uida, jos oikeasti tahtoo ja joka oli tosi matala. Isosisko uiskenteli hienosti ja kuumuudesta päästyään kuunteli ihan upeasti kaikkia sanomiani asioita. Pikkusisko leikki nurmikolla ja tutki kasvistoa. Ei kannata mennä tälllä perheellä kuumassa soutamaan.
Maanantaina sitten pakkasimme mökin kasaan ja ajoimme Maarianhaminaan. Menimme Lilla holmenille rannalle, jossa on myös kiipeilytelineenä merirosvolaiva sekä rannan vieressä myös eläimiä katseltavana. Siellä kului mukavat pari tuntia. Puoliso hoiti taaperoa, kun olin hänet imettänyt, ja minä kuljin isosiskon kanssa ja leikimme merirosvoja, kunnes minulle tuli liian kuuma. Sitten syömään ja liian varhain satamaan. Siellä oli kuuma, mutta se sujui yllättävän hyvin. Isosisko pelasi ipadilla ensin tultuaan minun ja pikkusiskon kanssa kastelemaan merta. Pikkusisko touhusi auton etupenkillä ja sitten rupesi nukkumaan ensin auton turvaistuimessa ja sitten sylissä, kun istuimessa oli liian kuuma. Laiva oli paremmin ilmastoitu ja siellä oli mahtavasti touhua isomman kanssa. Puoliso piti huolta vauvasta, kun minun selkä alkoi protestoida jatkuvaa kantelua. Isosisko touhusi ihan hurjasti pomppulinnassa, rakenteli palikoilla yms. Sitten söimme kaikki. Oli ihanaa nähdä, miten hienosti pikkusisko söi hänen edessään lautasella olevia ruokia eikä vaan heittänyt koko juttua lattialle. Sitten pikkusisko meni nukkumaan puolison kanssa ja isosiskon kanssa saimme hetken ihan kahdestaan. Kävimme Ville Viikinki-diskossa, jossa etsittiin Villen aarretta (ville-pinssejä, isosisko oli ihan innoissaan), pallomeressä (mustikoita - sinisiä palloja), jossa isosisko ihan villiintyi ja löysi itselleen myös hauskan leikkikaverin, parkour-radalla, jossa mentiin hurjan taitavasti yms. Aikanaan pikkusisko isin kanssa löysi meidät ja sain hänet ruokittua banaanilla ja maidolla. Sitten hänkin tutki ja meni hurjasti. Hänelle ei uskalla enää kääntää selkäänsä, kun hän on aika nopea konttaaja.
Maihin tullessamme tulikin matkan kurjin osio. Kesti yli puoli tuntia päästä ulos satamasta. Pikkusisko kirkui takapenkillä ihan lohduttomasti ison osan ajasta ja automatkasta takaisin kotiin. Onneksi pääsi sitten rinnalle rauhoittumaan, mutta katsoi kyllä aika vihaisen näköisenä jonkin aikaa.
Kokonaisuutena hyvä matka. Menisin uudelleenkin. Toivottavasti seuraavalla kerralla päästään hyvin myös kotiin.
Pikkusiskosta on kuoriutunut loistava pikku tutkija. Mökin hän tutki ihan hurjan tarkkaan kaikki paikat ja hyvin itsenäisesti. Hän konttaa yhä nopeammin ja pidemmälle taakseen katsomatta luottaen elämään. Hän seisoskelee tukea vasten ja nousee yhä pienemmällä tuella (kuten paljaalla seinällä), mutta ei yritä kävellä ilman tukea. Alkaa harjoitella seisomista ilman tukea. Jokin kipuilu hänellä nyt on. Veikkaan ylähampaita, jotka ovat pulleina eivätkä vielä tulleet ikenestä läpi. Voi myös olla allergiajuttu. Näyttäisi siltä, että on hieman herkkä esim. mansikalle.
Isosisko oli ihan mahtavaa matkaseuraa ja hyvin pitää huolta pikkusiskosta, vaikka leikit ovat joskus aika rajuja. Hän tykkää kanniskella pikkusiskoa kainaloiden alta ympäriinsä. PIkkusiskosta se on vähän vähemmän hauskaa, kun se yleensä estää häntä menemästä sinne, minne hän haluaisi mennä. Sen sijaan pikkusisko haluaa välttämättä olla osa meidän iltasatuhetkeä. Hän kontaa meidän luokse sohvalle, kapuaa pystyyn ja äpisee, kunnes hänetkin nostetaan sylikasaan kirjaa kuuntelemaan.
Syöminen on ollut hänen kanssaan vaikeaa hetken aikaa. Nyt Kastelholman linnalla hän löysi sosepussin vaippalaukusta ja toi sen minulle ja yritti syödä sitä. Sitten hän vetikin kaksi pussillista sitä päärynäsosetta. Nyt annankin hänen enemmän näyttää, että hänellä on nälkä ja valita, mitä haluaa syödä. Se tuntuu toimivan. Hän tykkää esim. syödä omin kätösin perunaa, tomaattia (osaa kuoria hedelmälihan kuoresta), viinirypäleitä, banaania, porkkanaa yms. Soseilla täydennetään sitten tarpeen ja suostumuksen mukaan.
Isosiskokin syö välillä huonosti, mutta hänelle toimii, kun laskee lusikallisia/haarukallisia. Piti tänä aamuna ottaa 5 lusikallista jugurttia, mutta söi sen loppuun 35 lusikallisella, kun vain laski niitä. Isosisko osaa hyödyntää jo sylihetket, kun pikkusisko ei ole sylissä. Se on loistavaa. Lisäksi tänään rakensimme isosiskon kanssa rummun ja megafonin aiemmin rakennetun hanskattimen lisäksi. Tutkimme ääniaaltoja.
Kehitin sellaisen timanttikiviä hyödyntävän ratkaisun isosiskolle, jossa hän saa 2 timanttikiveä, jos tekee rutiiniin kuuluvat asiat ilman sanomista (vessajutut, pukemiset, yms.), 1 timatin jos pitää kerran sanoa, ei ollenkaan, jos pitää sanoa kahdesti ja sitten alkaa lähteä timantteja joka sanomisella. Näitä timantteja tarvitaan, jos haluaa äidiltä huomiota tai tekemistä. Eli hän säästää minun energiaa ja sitten saa käyttää sitä kivoihin juttuihin. Se toimii yllättävän kivasti. Sen ansiosta yhtenä kotipäivänä hän laittoi pyykit koneeseen ja kuivumaan, keräsi kuivat, katsoi pikkusiskon perään yms. ja sai palkaksi sen, että lämmitin paljun ja vein tytöt sinne. Seuraavana päivänä menimme timanttien voimalla Ruissaloon rannalle. Se matka jäi hieman kesken, kun alkoi ukkostaa. Onneksi isosisko oli jo saanut uida. Pikkusisko ei vaan ennättänyt tehdä mitään muuta kuin ottaa torkut. Kuitenkin systeemi toimii ja arki sujuu paremmin.
Nyt täällä on kova helle. Asumme evakossa alakerrassa ja nukumme kaikki leikkihuoneessa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Huonot on se, että rutiinit eivät ihan toimi ja leikkihuone ei ole rauhoittavin paikka ruveta nukkumaan. Hyvät puolet on se, että nukkuminen sentään onnistuu. Alakerta pysyy viileänä ilmanlämpöpumpun avulla. Tänään oli matkan jälkeinen lepopäivä. Huomenna lähden tyttöjen kanssa rannalle ja puoliso jää lepäämään ja hoitaa tulevan matkan kissavahdin.
