Tämä viikko oli mökkiviikko. Menin tyttöjen ja mummin ja ukin kanssa mökille saaristoon. Reissu oli sekä antoisa että raskas. Kotona puoliso ottaa pikkusiskon aamuisin ja voin jatkaa tunnin, kaksi vielä unta. Mökillä se ei onnistunut. Lisäksi minun ruokarajoitteet ovat sellaisia, että katsoin parhaaksi laittaa itse ruoan, jota syön, joten ruoanlaittoakin riitti, erityisesti, kun pikkusiskolle piti tehdä juttuja, kun ei voinut pakkasesta ottaa eikä tämä tyttö suostu syömään kaupan soseita. Mutta haasteista huolimatta matka oli hieno. Isosisko kävi ukin kanssa metsätöissä (kantoi kuulema valtavia pöllejä), kävi pudottamassa männyn veteen kalojen suojapaikaksi isovanhempien kanssa, minun ja pikkusiskon kanssa kävimme kahdesti paljussa, ukin kanssa he saivat neljä pientä kalaa mato-ongella ja lisäksi syliteltiin, luettiin kirjoja ja leikittiin. Minun kanssa tutkittiin magneetteja etsimällä pieniä metallipalloja neulasten joukosta ja tehden magneettilinjoja rauta-hileestä. Molemmat tytöt viihtyivät mökillä hienosti. Pikkusisko konttasi aina vaan lujempaa ja nousi jopa itse seisomaan mökin rahia vasten. Yöt pikkusisko nukkui minun kanssa tuplasängyssä ja isosisko vieressä pikkusängyssä. Väsähdin, mutta oli ihana reissu. Matkatkin sujuivat hienosti. Vaipat vaihdettiin mm. etupenkillä ja isosisko oli ihana matkakaveri. Pikkusisko enimmäkseen onneksi nukkui. Isosisko sanoi hienoja asioita. Yhtenä päivänä mökillä hän kertoi, että "jos olen sanonut jotain pahaa niin tiedän, että olet ärtynyt minulle. Muuten tiedän, että olet vain väsynyt. Kun pikkusisko on vielä vauva tiedän, että olet väsynyt, kun hän kukkuu kukkuu öitä ja on muitakin tilanteita (ei ehditty joka paikkaan, vene on jo mennyt, vene on varastettu tai muuta sellaista pahaa). Jos olen sanonut jotain pahaa, niin tiedän, että olet ärtynyt minulle. Muuten tiedän, että olet vain väsynyt". Kalasta hän kertoi ihanasti "minä sain neljä kertaa kalan. Musta tuli oikea onkikalastaja". Ja minusta "tiedätkö äiti, mistä pidän susta eniten? Pään alueesta. Erityisesti silmistä, kun ne on suklaan väriset ja suklaa on mun lempiherkku. Tykkään omistakin silmistä. Voisin vaikka syödä ne. (äiti kysyy: millä sitten katseltaisiin?) nenällä, kun laitettaisiin ne silmät siihen."
Olemme nyt ahkerasti paljuilleet. Isosisko on ihan merenneito ja viettää lähes yhtä paljon aikaa pinnalla kuin pinnan alla. Pikkusisko alkaa olla jo ihan tottunut ja alkaa hymyillä, kun pääsee suihkuun ja paljuun. kerran kiukkuisesti alkoi itkeä, kun kävin suihkussa ilman häntä. Oli kiire, mutta sehän ei pientä vakuuta. Paljussa pikkusisko läpsyttää vettä, leikkii vesileluilla ja sukeltelee. KAveri opetti minulle mahtavan tavan sukelluttaa vauvaa. Siinä vauva on sylissä ja ensin keinutellaan "yksi - kaksi- vauva sukeltaa" ja sitten vauva keinautetaan veden alla ja taas ylös. Kertaakaan ei ole siinä köhinyt meidän pieni vauvamerenneito.
Syötin pikkusiskolle parsakaalia ja sen jälkeen vatsavaivoja on ollut melkoisesti. Taitaa se jäädä meiltä molemmilta pois.
Pikkusiskosta on kehkeytynyt hurja seikkailija. Aiemmin hän tuli perään, jos liikkui. Nyt hän on alkanut itsenäisesti tutkia kotia. Aamulla hän leikki ensin isosiskon kanssa olohuoneessa. Sitten itsenäisesti tuli keittiöön puolison luokse, sieltä pöydän alle tutkimaan ja sitten takaisin isosiskon luokse olohuoneeseen. Tänään hän myös itsenäisesti päätti lähteä leikkihuoneeseen leikkimään. Siellä hän hienosti kiipesi patjoille ja tutki kiipeilytelinettä, kunnes kopsautti päänsä siihen, kun yksi puola pyörii. Sitten pääsi syliin. Itsenäisestä tutkailusta on tullut myös kuhmu otsaan, kun oli mennyt oven taakse ja isosisko tuli vauhdilla sisään. Isosisko ei voinut mitenkään tietää, että pikkusisko olisi siellä oven takana, mutta silti hänelle tuli tosi paha mieli siitä, että kopsautti siskoa. Ei siitä siis enempää.
Isosisko on myös mahtava vauvakuiskaaja. Meillä oli kaveriperhe käymässä ja heillä on sellainen 1v4kk (noin), joka taapertelee ympäriinsä. Isosisko leikitti häntä ihan hurjasti. He leikkivät mm. hippaa ja kummatkin kikattivat kovasti. Se vei kaveritaaperon huomiota hienosti pikkusiskosta, joka ei ollut ihan varma kaverin huomiosta. Ei ole oikein tottunut muihin vauvoihin. Pitää varmaan tehdä asialle jotain.
Pikkusisko on alkanut tosissaan nousta pystyyn. Hän kipuaa pystyyn sohvalle, kulkee pieniä askelia sohvaa pitkin, kävelee jo pidemmän matkaa, jos taluttaa, vaihtaa tukea kärrystä sohvaan ja takaisin ja seisoo ihan pikkuisen pieniä hetkiä ilman tukea (pari sekuntia). Kohta hänkin juoksentelee ympäriinsä. Aika alkaa olla turvata koti (pistorasiat, kissan ruoat yms.). Isosiskon ollessa kyseessä taisin tehdä sen jo suunnilleen raskausaikana. Nyt toisen kanssa vieläkin hieman ajattelen, että kyllähän sen vielä ehtii... :).
