Isosiskon ja Ukin kanssa lapissa

Tänä kesänä oli isosiskon ensimmäisen lapinmatkan aika. Isosisko ja isi pääsivät Ukin mukaan Kilpisjärvelle, joskin matka suoritettiin käytännöllisistä syistä johtuen meidän perheemme autolla.
Kaikkiaan matka kesti neljä päivää, lähdimme liikkeelle torstaiaamuna ja palasimme sunnuntaina iltapäivän päätteeksi. Autossa tuli siis istuttua nk tarpeeksi, mutta pysähdyimme matkalla tauoille, söimme lettuja, katselimme nähtävyyksiä ja vastaavaa. Tärkeää oli myös laskea poroja.

Torstai, 580 kilometriä, 53 poroa
Torstaina ensimmäinen kohteemme oli Hepoköngäs, Suomen korkein luonnollinen putous. Ajoimme ensin ohi liittymästä ja sitten navigaattori ohjasi meidät yksityistien päähän, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille. Jätimme auton kahvilan pihaan ja kävelimme putoukselle ja takaisin. Paikalla oli alkamassa (luonto)elokuvan kuvaukset, nosturia oltiin ohjaamassa putouksen ylpäähän ja kuvausryhmä odotteli kahvilassa. Isosisko kulki matkan hienosti ja kävi testaamassa veden lämpötilaa.
Hepokönkään jälkeen suuntasimme kohti Taivalkoskea ja Jalavan kauppaa, jossa pysähdyimme ja Isosisko sai my little pony karkkiputkelon. Matkamme jatkui edelleen Locojärven lettupaikkaa ja uimarantaa, jossa söimme ensin letut ja sitten kävimme uimassa, Ukki ei tosin uinut. Ranta oli mahtava, joskin ensimmäiset peri vedenalaista metriä olivat täynnään pikkukivia. Pitkälle sai kulkea ilman äkkisyvää ja vesi oli, kuten tänä kesänä on ollut tapana, hyvin lämmintä. Uima-aika jäi kuitenkin lyhyeksi kun matkamme ainoa ukkonen lähestyi meitä salamoiden järven takaa. Saimme vaatteet vaihdettua ja auton liikkeelle, kun vesisade iski kimppuun. Puolen kilometrin päässä se oli jo ohi.
Seuraavana kohteenamme oli Korpihillan kahvila, jossa totesimme että reilut kahdeksan euroa on kestämätön hinta hyvin pienestä piirakkapalasta ja jarkoimme matkaa. Kello oli jo paljon ja varsinaista ruokaa emme olleet vielä syöneet, joten näljä alkoi jo hiukoa. Suuntasimme edelleen Kemijärvelle jossa ABC-aseman marketti kyllä venytti sanan merkitystä hyvin vahvasti. Tarjolla kun ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin käytävällinen kaljaa. Lidl palveli meitä paremmin ja ruokavaroin varustettuina jatkoimme matkaa kohti Sodankylää jossa Lidlin tarpeista valmistamamme illallisen nautittuamme yövyimme Nilimellan paritalossa. Isosisko viihtui autossa hyvin, kiitos edessään olevan istuimen niskatukeen kiinnityn iPadin ja Netflixin joka sai verkkonsa isin puhelimesta.

Perjantai, 750 kilometriä, 81 poroa
Aikainen aamu ja aamiainen Nilimellassa, sekä vierailu Sodankylän K-marketissa edelsivät matkamme jatkumista kohti Ivaloa ja Inaria, tavoitteena oli löytää kuivattua poroa evääksi Näläkkäläjärven kaupasta.
Ensin kuitenkin suuntasimme Karhunpesäkivelle, jossa Isosisko kiipesi 284 porrasta vauhdikkaasti ja tutustui Karhunpesäkiven luolaan. Alas palattuamme söimme poronkäristyksen ennen matkan jatkamista.
Ennen Inaria pysähdyimme vielä Tsippi ja Suhaukseen, josta Isosisko poimi mukaansa matkan muistopehmon ja Käväisimme Kaunispään huipulla ihailemassa maisemia ja hankkimassa matkamuistot äidille ja pikkusiskolle.
Inarin Näläkkäläjärven kauppa oli pettymys, kuivaporo oli norjalaista ja hinta vielä aiempia tarjokkaita kalliimpi. Kaikkea muuta oli toki tarjolla, mutta se ei lohduttanut poronlihan metsästäjää. Inarissa kävimme myös Siidan aulassa, pidemmälle emme uskaltaneet mennä Isosiskon saatua hetkeä aiemmin jääteloenergiaa, mikä olikin aikataulu huomioiden ihan hyvä asia.
Jatkoimme matkaa kohti Hettaa ja edelleen Kilpisjärveä. Matkalla Hettaan eksyimme sellaisille poluille joita useimmat Lapin turistit tuskin kohtaavat, mutta selvisimme ilman sen pahempia haavereita käsivarrentielle. Eksymisen aikana Isosiskon iPadinkatselu keskeytyi heikkoon mobiiliverkkoon, ja hän toimi porontähystäjänä, kunnes pääsimme taas permpien verkkojen alueelle. Ajatuksena oli yöpyä Ropinpirtillä, mutta koska se oli täynnä, ajoimme suoraan Kilpisjärvelle asti josta saimme huoneen Sallan juurella sijaitsevasta leirikeskuksesta.

Lauantai, 220 kilometriä, 4 poroa
Heräilimme leirikeskuksessa ja söimme aamiaisen leirikeskuksessa. Sitten siirsin Isosiskon ja Ukin Malla-laivan laituriin ja kävin itse ajamassa auton parkkipaikalle jonne kolmen valtakunnan rajapyykiltä tuleva reitti päättyi. Sitten kävelin itsekin laivaa odottamaan.
Malla-laivan sijaan siirtymä tapahtui sisarlaivalla, jonka nimi jäi hämärän peittoon. Laivamatka oli viileä  koska istuimme ulkosalla. Isosisko tuli ensin syliin lämmittelemään, mutta ei malttanut siinä pysyä vaan pomppi innostuneesti laidan vieressä.
Kaikkiaan kävelymatkaa oli 14 kilometriä, joista kolme laivalta rajapyykille ja loput 11 rajapyykiltä autolle. Isosisko väsyi nopeasti, mutta tunnisti pulmaksi reppunsa ja kun se siirrettiin isille, sujui vaellus taas paremmin. Kaksi kertaa isin piti ottaa Isosisko lyhyeksi ajaksi kantoreppuun, mutta turkin yhteensä edes yhden kilometrin matkaksi. kaiken kaikkiaan Isosisko vaelsi aivan upeasti, vaikka reitti oli rankka ja päivä oli kuuma. Pisimmän tauon pidimme putouksella, jossa myös täydensimme juomavesivarantomme. Muuten taukoilimme juomaan ja eväitä syömään parin kilometrin välein.
Matkan viimeinen pulma havaittin autolle palattuamme, kun auton akku oli tyhjentynyt kylmälaukun ansiosta. Päädyin liftaamaan Kilpisjärven Nesteelle hakemaan starttibuusteria, jonka avulla auto saatiinkin käyntiin. Sitä ei kuitenkaan uskaltanut sammuttaa, joten emme sen paremmin syöneet kuin uineet Kilpisjärvellä, vaan suuntasimme käsivarrentielle.
Yövyimme Muoniossa Pekosen lomakylässä ja illalliseksi hain kalliin, mutta sentään pienen ja makumaailmaltaan yhdentekevän, pizzan Uncle Laban Pizzeriasta. Söimme, suihkuttelimme, saunoimme ja rupesimme nukkumaan. Isosiskolla kesti pitkään nukahtaa, hän oli valveilla vielä kymmenen jälkeen, osin varmasti siksi että pitkän päivän jälkeen oli paljon ajatuksia, osin siksi että hän halusi nukkua makuupussissa vaikka paritalonpuolikkaamme oli kyllä varsin lämmin.

Sunnuntai, 640 kilometriä, 11 poroa
Sunnuntaina tavoittena oli palata takaisin mummolaan, koska Ukilla oli edessä töihinpaluu heti maanantaina. Yritimme löytää keinon tuulilasin puhdistamiseen, mutta törmäsimme lukittuihin ilma/vesi -pisteisiin tai sitten ämpäri tai pesuvarsi puuttui. Kittilän Nesteellä saimme lopulta lasin pestyä ja jatkoimme matkaa kohti Ranuan eläinpuistoa.
Ranualle emme ymmärtäneet ottaa vettä mukaan kierrokselle, joten Isosiskoon iski kuumakiukku. Näimme kuitenkin jääkarhut ja paljon muitankin eläimiä, sekä söimme jäätelöt kierroksen aikana. Kierroksen jälkeen söimme lounaan ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaamme.
Viimeinen varsinainen turistillinen pysäkki oli Tulitauko, jossa nautimme lettuja, joskin Isosisko halusi mieluummin muffinssin.
Ristijärven S-market toimi lopultakin viimeisenä pysäkkinä, haimme sieltä matkan viimeiset jäätelöt ja juomat.