Leikkejä ja kommunikaatioita

Isosiskolla on ihana ja ihmeellinen mielikuvitus. Tänään hän kertoi puolisolle olevansa vesikeiju: Hänen siipensä ovat läpinäkyvät, mutta kun ne eivät ole läpinäkyvät, ne ovat siniset, koska ne koostuvat pienistä vesipisaroista, ja kun ulkona sataa, hän käy joskus keräämässä sadepisaroita siipiinsä. Vesikeiju oli seitsemän vuotias, joka selvästi on isoin hänen ymmärtämänsä ikä tällä hetkellä. Vesikeijun vanhemmat olivat kuolleet, kuten vanhemmat usein hänen leikeissään on, paitsi aamulla, jolloin me leikimme puolestaan kahdestaan kotia niin, että minä olin pikkusisko ja hän oli isosisko ja vanhemmat olivat monta päivää peräkkäin töissä ja hän jäi kotiin koulusta hoitaakseen minua. Hän laittoi ruokaa yms. Illalla, kun hän tiesi minun olevan jo väsynyt, hän halusi leikkiä, että olen sairas ja hän toi lääkettä, joka on ravintoa valkosoluille, jotta ne jaksavat tapella viruksia vastaan. Tietenkin sain suklaata pahan makuisen lääkkeen jälkeen :). 

Pikkusiskolla puolestaan oli iso asia tänään. Hän pelkää kovia ääniä. Tänään ulkona tuuli kovasti ja se tuuli sitten ujelsi ja puhisi myös takassamme, kun lämmitimme ja se huolestutti hieman pikkusiskoa ja hän osoitteli sitä. Illalla sitten, vaikka se oli ihan hiljaa, hän meni sen eteen, osoitti leivinuuniin ja puhalsi monta kertaa. Hän sitten tuli syliin, kun kerroin, että ihan totta, että siellä oli se kova tuuli päivällä, joka piti kovaa ääntä, mutta nyt ei enää tuule. Valtavan ison asian hän onnistui minulle kertomaan, vaikka tulkinta olisikin vain osin kohdallaan.