Viiden päivän päästä isosisko täyttää kuusi vuotta. Kuuden päivän päästä vietetään kaverisynttäreitä sirkuskoulussa. Hän on jo niin iso! Syksyllä alkaa esikoulu ja hieman yli vuoden päästä minun vauvani menee kouluun. Vauvahan hän nimenomaan ei enää ole. Aika vaan menee niin vauhdilla. Hän osaa jo uida, lukea (alustavasti), laskea (yhteen menee hyvin, vähentäminen vielä välillä takkuilee), koodata robottiaan ja scratchilla sekä piirtää hienoja kuvia. Hän osaa leikittää pikkusiskoaan tosi hienosti ja juoksuttaa edestakaisin juoksukilpailussa, kunnes molemmat ovat ihan hikisiä, kikattavia ja väsyneitä. Hän osaa haastaa minua ja puolisoa, jos ei jotain ymmärrä tai asiat eivät mene hänen mielestään oikein. Esimerkiksi, kun puoliso sanoi, että perheen säännöissä lukee näin, hän vastasi, ettei pysty niitä lukemaan, kun ne lukee niin pienellä (kirjoitimme ne paperille ja teippasimme peiliin). Jos hänelle ärähtää sääntöjen rikkomisesta, hän osaa sanoa, että säännöissä lukee myös, ettei huudeta. Hän säntää leikkimään kavereidensa kanssa taakse katsomatta kuin se iso tyttö, joka hän on. Ja aina välillä hän säntää syliin ja on hetken ihanan pieni ja ihana sylissä. Hänessä näkee sen tarpeen kasvaa, kehittyä, oppia ja olla iso ja onneksi on vielä pieniä hetkiä, kun hänessä voittaa se tarve olla vielä pieni, vielä sylissä, vielä ihan lähellä. Olemme viime aikoina matkustaneet paljon bussilla, kun automme on rikki. Se on antanut meille ihanaa aikaa istua sylikkäin ja jutskata jutuista. Ruokapöydässäkin keskustelut alkavat olla hurjan mielenkiintoisia koskien muun muassa mummin terveydentilaa, elämän etsimistä galaksista ja bittien liikkumista tietoverkoissa (johon hän sanoi kyllä, että äiti, minä tiedän tämän, näin sen taikabussista). Olen hänestä joka päivä hurjan onnellinen ja ylpeä. Hänellä taitaa myös olla ensimmäinen ihastus. On yksi poika päiväkodissa, josta hän tykkää. Hän on jo niin iso.
Pikkusisko tekee taas hampaita. Nyt ovat vuorossa kulmahampaat, jotka nekin tulevat varsin rauhallisesti ja kivuliaasti. Tai sitten samalla tulee myös poskihampaita. Lisäksi pikkusiskolla on ensimmäistä uhmaa, joskin aika rauhallista se on. Hän haluaa laittaa vaatteet päälle "iste". Housuissa hän on jo varsin hyvä. Pepun yli hän ei vielä niitä saa, mutta muuten saa ne hyvin jalkaan. Haalaritkin menevät jalkaan hienosti. Samoin pipot, kaulaliinat ja hanskat. Kenkiäkin harjoitellaan. Paidassa ja mekoissa hihat menevät jo, kun vain kädet auttaa oikeisiin kohtiin. Välillä tosiaan kiukuttaa, kun ei saa tahtoaan läpi, mutta meillä kiukuttelu ei vaan auta. Sitten ei saa, mitä haluaa. Ei ole aina pienen elämä helppoa, kun tahtoo niin kovasti. Eikä aina äidinkään elämä. Siltikin aika rauhallista tämä on. Harvoin on niin kiire, ettei hän saisi itse yrittää. Aina ei vaan saa, mitä haluaa. Sitten halitaan, jos hän haluaa. Mummi on ihan ykkönen edelleen ja ukkikin nousee suosiossa vauhdilla. Silti isosisko, isä ja äiti ovat ne kaikkein tärkeimmät ja äiti ehkä vielä se kaikkein ykkönen (ehkä). Hän tulee hienosti halaamaan. Ihan painautuu kiinni. Rakas pikkuinen. Hänen juttelemisensa kehittyy hurjaa vauhtia. Nyt tulee jo välillä kaksisanaisia yhdistelmiä. Ensimmäinen oli "ei pussi", kun ei halunnut nukkupussia. Seuraava oli "iso kala", kun näki kuvan haista. Paljon on sellaisia, että sanoo sanan kerrallaan, mutta ei ihan peräkkäin esim. "iste...housut". Jokainen sana mietitään vielä huolella, mutta ajatukset alkavat olla jo ihan isoja ajatuksia. Yöunet alkavat yhtenäistyä viimeinkin, jos mikään ei vaivaa. Valitettavan usein jokin vaivaa, mutta eiköhän se ajan kanssa tästä.
Tänään käytiin yhdessä kirjastossa. Pikkusisko käveli lähes koko matkan sinne. Isosisko keräsi ämpäriin matkalla kevään merkkejä (kuten mutaa ja vettä). Lainasimme 40 kirjaa, kun edelliset 29 kestivät noin viikon. Sitten menimme leikkimään leikkipaikalle, jossa isosisko löysi heti kavereita ja pikkusisko ei halunnut liukua mäkeä alas. ehkä sirkustelun liukumäki on säikäyttänyt hänet, sillä aiemmin hän piti liukumisesta. Nyt hän ei halunnut. Kuunteli vaan lähellä itkevän pojan itkua ja sanoi, että "ikkee, ikkee". Ja lentokone oli "kone", jota hän halusi katsella. Hän tykkää koneista. Kotona tytöt jatkoivat mökkileikkiään leikkihuoneessa ja katsoimme myös ilkimys kolmosen, jonka tosin vain äiti ja isi katsoivat kokonaan. Isosisko lähtee touhuamaan, kun leffat ovat liian pitkiä ja pikkusisko menee perässä. Leffanamit myös auttavat touhuamaan lähtemisessä. Ei pysty edelleenkään pysymään paikallaan, kun saa energiaa. Hyvä niin.
