Katselin tänään, miten puoliso heitteli pikkusiskoa ilmaan tämän kiljahdellessa riemusta ja ajattelin, miten iso hänestä on tullut. Jotenkin, vaikka mikään ei ole äkillisesti muuttunut, silti yhtäkkiä pikkusisko tuntuu jo ihan isolta tytöltä, joka ei ole ollenkaan enää vauva. En tiedä, onko se liikkumisen varmuus ja kiipeily ihan joka paikkaan. Tai yhä lisääntyvä juttelu. Uusia sanoja tulee pari viikossa vähintään. En tiedä, onko se oman tahdon osoittaminen, joka yhä useammin tarkoittaa "ei". Vai onko kehon suhteet muuttunut, kun tyttö on vain kasvanut. Mutta joka tapauksessa olen siinä tilanteessa, jossa minulla ei ole enää vauvaa. On "vain" kaksi ihanaa isoa tyttöä. Se on samalla sekä ihanaa että hieman haikeaa. Toisaalta vauva-ajasta on selvitty tälläkin kertaa ja eiköhän se nukkuminenkin jossain kohtaa parane. Toisaalta se aika ei enää koskaan palaa. Maltoinkohan nauttia siitä tarpeeksi? Nuuhkia pientä päätä. Pusuttaa pieniä varpaita. Pörrööttää suloista massua. Onneksi kaikkea näitä voi tehdä vieläkin. Mikään ei ole muuttunut tämän päivän ja eilisen välillä. Mutta toisaalta moni asia on silti toisin.
Tämän filosofisen alun jälkeen hieman käytännöllisempää asiaa. Pikkusiskolla on tosiaan alkanut uhmailu. Hän juoksee karkuun, kun on aika laittaa vaippaa tai pukea. Hän on pari kertaa alkanut itkeä, kun on aika mennä nukkumaan. Hän sanoo useimmiten ensin ei, vaikka joskus joo saattaa tulla ihan heti perään (erityisesti, jos on pullasta kyse). Muuten hän on edelleen aikalailla oma ihana itsensä. Hän tutkii kaappeja nyt huolella ja purkaa sisältöä onnellisena lattialle. Hän kikattaa ja nauraa erityisesti hömpöttelystä, heittelystä ja erilaisista pyörityksistä eli ihan isosiskonsa kaltainen tässä. Hän edelleen lukee kirjoja itse ja tuo niitä luettavaksi. Nyt he ovat alkaneet isosiskon kanssa lukemaan kirjoja yhdessä. Sain siitä suloisen videon, missä isosisko luki pikkusiskolle kirjaa. Uusia sanoa tulee tosiaan ihan jatkuvasti ja pikkusisko yhä enemmän osaa kertoa haluistaan ja tarpeistaan. Samalla hän keksii yhä uusia keinoja temppuilla kiipeilytelineessä. Tänään hän muksahti aika ylhäältä alas. Onneksi alhaalla on patjat ja mitään ei käynyt, mutta hetken piti sylissä tyttöä lohdutella. Toivottavasti oppii hieman enemmän varovaisuutta.
Isosisko on edelleen ihan riemuissaan uimisesta. Hän oppi tänään hiiri- ja rottauimatyylejä ja kuulema ainoana osasi uida rottaa. Hän menee sinne aina ihan riemuissaan. Pikkusiskokin ui todella mielellään ja sukeltaa reippaasti altaan reunalta ilman mitään vaikeuksia. Sirkustelemassa käydään edelleen, vaikka nyt onkin ollut parin viikon tauko. Isosiskolla oli viikon tähti-viikko viime viikolla. Hän sai viedä kuvia itsestään ja perheestään sekä kertoa niistä. Hän sai syödä sisällä toimistossa kaverin kanssa ja leikkiä yhden ulkoleikkiajan kahdestaan kaverin kanssa sisällä. Lisäksi on vielä luonteenvahvuuksien läpikäynti ja sen käsittely, mitä kivaa kaverit ovat hänestä sanoneet, mutta se ei tullut vielä viime viikolla eli odotettavasti on vielä tulossa. Muuten isosisko on edelleen aikalailla oma ihana itsensä. Välillä hän kiusoittelee pikkusiskoa. Mutta välillä pikkusisko ihan yhtälailla kiskoo isosiskoa hiuksista. Ihan siskoksia ovat he. Kikattavat ja leikkivät yhdessä, kinaavat ja kiusaavat toisiaan toisessa hetkessä. Ja sitten taas ollaan kavereita.
Kumpikin on saanut läheltä nähdä äitinsä opiskelevan viime aikoina. Opinnot ovat osittain vieneet mukanaan ja kaikkea ei ennätä tehdä tyttöjen nukkuessa. Lisäksi olen mennyt mukaan mothers in Business -järjestöön ja sitäkin on sitten tehty pikkusiskon kanssa. Mutta tyttöjen on tärkeä nähdä, että äiti tekee muutakin kuin kotia.
Pikkusiskon lempi-ihmisiä on meidän lisäksi myös mummi, joka on nyt hoitokodissa muistisairauden takia. Muistisairaus ei kuitenkaan pikkusiskoa haittaa ja, kun mummi on lähellä, ei äiti paljoa kiinnosta. Hän säntää mummin syliin. Se on ihanaa nähtävää se. Menemme taas ensi viikolla käymään. Isosisko on pitänyt taukoa nyt hetken. Toivon isovanhempien pääsevän ensi perjantaina karnevaaliin mukaan. Se olisi kivaa.
Meidän arki kuitenkin jatkuu aikalailla ennallaan. minä opiskelen torkut ja illat. Tytöt kasvavat vauhdilla ja touhuavat ihmeellisiä asioita. Isosisko esimerkiksi lukee yhä paremmin. Sairastellaan usein ja ollaan aika väsyneitä ja kotona on sotkuisempaa kuin haluaisin, mutta sellaista se on, perhearki kahden ihanan ison tytön kanssa.
