Huomenna pikkusisko täyttää vuoden. Se tapahtuu kello 9.07. Vuosi sitten meillä molemmilla vanhemmilla oli aika epätodellinen olo siitä, että kohta se oikeasti tapahtuu enkä osannut oikein edes jännittää keisarileikkausta. Vuosi siitä on nyt kulunut eikä aika tunnu vieläkään yhtään hidastuvan. Tänä aikana vauvastamme on tullut taapero, joka juttelee ja ymmärtää. Hän on oppinut viittomaan "alas", "anteeksi" ja osaa näyttää, miten lintu lentää. Hän on alkanut peruuttaa takaperin alas, mutta edelleen, jos olen lähellä, hän vain syöksyy täydellä luottamuksella väsyneen äidin reflekseihin. Nyt hän on alkanut ruveta nukkumaan semi-itsenäisesti tutin kanssa eli ei enää rinnassa kiinni. Se alkoi auttaa yöuniin, mutta sitten tuli taas seuraava flunssa. Niitä tuntuu tulevan tasaisesti. Pikkusisko on siinä ihanassa vaiheessa, missä hän alkaa oikeasti ymmärtää, mutta ei vielä tahdo pistää kaikessa vastaan. Pyysin häntä eilen keräämään tusseja ja tuomaan niitä minulle. Hetken ihmeteltyään (näytin hänelle tussia ja pyysin tuomaan äidille tämänlaisia) hän alkoi kerätä tusseja ja toi niitä minulle. Aivan mahtava pieni. Hän osaa kirjasta näyttää kissan, pallon ja nallen ja tykkää kovasti lukea kirjoja, josta oppii lisää sanoja. Hän on edelleen hyvin iloinen pieni, mutta välillä mustasukkainen siskolle. Jos isosisko on sylissäni, tulee pikkusisko aika usein ja yrittää kammeta isosiskoa pois sylistä.Hän suojelee samalla tavalla niitä kahta pikkujakkaraa, joissa hän tykkää kiivetä ylös ja alas (nykyisin tosiaan pääsee alaskin). Hän ei juuri juttele sanoilla, vaikka tänään saattoikin toistaa sanoja vauva (vavva) ja pissa (issa). Päivät sujuvat aika rauhallisesti yleensä. Aamulla, jos puoliso on kotona, viettää pikkusisko aamun isin ja isosiskon kanssa mahdollisuuksien mukaan sylissä ja kirjoja lukien. Hän syö vähän puuroa ja vähän lisää minun aamupalastani. Vaalea leipä kinkulla ja mustikka-soijajugurtti ovat herkkua ja hedelmät aina suosittuja. Aamutorkut nukutaan yläkerrassa, kuten muutkin kotona nukuttavat unet. Alakerrassa hän ei enää pysty rauhoittumaan nukkumaan. Lounaan jälkeen pyrin menemään ulos. Siellä hän kävelee ja tutkii hienosti ympäristöään, pitää kovasti siitä, kun keinumme sylikkäin ja tutkii kaikenlaisia paikkoja. Erityisesti eläimet kiinnostavat ja hän lähtee kyllä tutkimaan lähellä kulkevaa koiraa. iltapäiväunien jälkeen on sitten ruoka, iltatouhut ja riekut siskon kanssa. Isosisko on nyt keksinyt monta leikkiä,jotka ovat pikkusiskon mielestä aivan mahtavia ja niin tytöt kikattavat keskenään. Toissailtana (tai joskus niillä main) pikkusisko keksi alkaa pörröttää minua nukkuaikaan isosiskon huoneessa. Eli hän painoi suunsa minun ihoon kiinni ja puhalsi. Se sai minut nauramaan, mikä nauratti häntä entistä enemmän. Sitten hän kuuli, että isosiskokin oli alkanut nauraa ja sitten piti mennä nauramaan isosiskon kanssa. Kerroin molemmille, että heidän yhteinen nauru on minun elämäni onnellisin ääni. Sitä pörröötystä on nyt aina välillä ollut ja aina se on yhtä hauskaa. Hän tykkää, kun pusuttelen ja pörisytän häntä, keikautan ja kieputan sirkusjuttuja ja pusuttelen kaulaa. Yksikseen jätettynä (ruokaakin pitää yllättävän usein laittaa) hän usein kiipeää esim. sohvalle tai nykyisin sohvan taakse ikkunalaudalle. Äskettäin putosi matkalla sinne. Onneksi ei sattunut. Tai sitten menee lukemaan kirjoja tai leikkimään palikoilla. Hän osaa laittaa kupin tornin päällimmäiseksi ja osaa purkaa tornin kuppi kerrallaan keräten samalla kupit käteensä. Hän lähes jo juoksee ja harjoittelee hyppäämistä, heittämistä ja pallon potkimista. Hän on alkanut kiivetä kiipeilytelineeseen. Nyt taas on hammasta lisäksi tulossa. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava yksivuotias huomenna meillä. Olen niin onnellinen hänestä. Hän on ihana!
Isosisko on ihana myös. Isosisko on nyt oppinut tulemaan aamulla alas itsenäisesti eli enää ei häntä tarvitse hakea. lisäksi, iso tyttö kun on, hän yöllä tulee hakemaan meitä sen sijaan, että huutaa hurjasti huoneessaan. Se on paljon mukavampi tapa herätä ja olemme siitä kehuneet häntä valtavasti. Lisäksi hän nykyisin syö hyvin. Hän saa tarran joka kerrasta, kun on ennen minua valmis ja niitä on jo 25 kappaletta. Niitä sitten laskemme suomeksi ja ranskaksi. Hän osaa laskea ranskaksi lähes 30 asti. Numero 18 on vielä vaikea, koska siinä kohtaa logiikka muuttuu. Mutta sekin tulee pian. Hän ei halua olla yksin alakerrassa tai leikkihuoneessa, mutta on mielellään itsekseen, jos saa ipadin kaveriksi. Hän viettää ipadin kanssa niitä aikoja, kun pikkusisko nukkuu ja opiskelen yläkerrassa, mutta silloinkin vain kipeänä ollessaan. Leikimme hauskaa leikkiä toissapäivänä. Hän oli äiti ja minä lapsi ja hän hoivasi minua. Sitten leikimme seuraa johtajaa ja se oli tosi kivaa. Leikkiminen on minulle vaikeaa, kun olen niin väsynyt, mutta jotain pitää jaksaa kuitenkin. Leikkiminen on niin tärkeää. Isosisko myös hämmästytti minua eilen. Olin antanut hänelle välipalan ja poikkeuksellisesti siinä oli myös keksiä ja hieman perunalastuja, kun hän on flunssassa syönyt vähän huonosti. Odotin hänen syövän kaikkea vapaassa järjestyksessä, mutta tultuani pikkusiskon torkkujen jälkeen alas, hän ei ollut syönyt herkun herkkua. Hän sanoi,ettei ollut jaksanut syödä kaikkea alkuruokaa ja silloin ei voi syödä jälkiruokaa. Kaikki herkut odottivat siellä häntä. Annoin heti luvan syödä 10 perunalastua (hän uskollisesti laski jokaisen) ja kehuin häntä siitä, miten upeasti hän jaksoi odottaa jotain, mitä halusi. kerroin, että hän saavuttaa vielä ihan mitä tahansa, kun osaa noin hienosti. Hän nyt myös odottaa, että saa avata lahjansa, jonka saa pikkusiskon synttäreillä. Päätin, että toisen lapsen synttäreillä toinenkin saa yhden paketin. isosisko on kohta viikon odottanut valitsemaansa lahjaa mankumatta. Välillä vaan kysyy, koska sen saa.
Nyt nukkumaan, että huomenna jaksaa synttärisankarin kanssa touhuta ja tehdä kakkua.
