Niin se aika rientää ja jo vuosi on kulunut siitä, kun Tiitiäinen tuli sulostuttamaan elämäämme. En suoraan sanoen osaa sanoa, mihin koko tämä aika on mennyt. Veikkaan ruoanlaittoa, siivousta, syöttämistä, pyykin pesua, vauvan pesua, leikittämistä, ulkoilua ja nukuttamista. Aika kuitenkin kuluu pelottavan nopeasti ja pienestä vauvastani on vuodessa tullut kävelevä pikkuihminen, joka ihmettelee asioita, keksii omia leikkejä ja pyytää selittämään ja sanoittamaan maailmaa.
Hän sanoi päivää vaille 1-vuotispäiväänsä ensimmäisen sanansa (28.3.). Nostin hänet alas ikkunalta (ikkunan edessä olevalta arkulta, jossa hän tykkää katsoa ulos) ja lähdin keittiöön päin, kun takaa kuului aivan selkeä sana "äiti". käännyin katsomaan ja tyttö siellä taapersi perässä. Hän sanoi sen vielä toisen kerran samana iltana ja kerran syntymäpäivän aamuna, jolloin Puolisokin oli kuulemassa. Nyt hänen sanansa on kuullut äiti, mummu ja isi, joten todistajia on. Tänään hän on lähinnä potenut seitsemättä hammastaan ja touhunnut hurjana sisällä, joten lisää sanoja ei ole vielä tullut. Palaamme siis siihen, kun tyttö niitä touhuja jatkaa.
Kävelyyn alkaa tulla välillä myös vauhtia. Hän selvästi kiihdyttää ja osaa myös hidastaa vauhtia kaatumatta. Hän osaa laskeutua syvään kyykkyasentoon seisomasta ja nousta takaisin pystyyn. Hän kävelee jo ihan suvereenisti ympäri asuntoa eikä juurikaan enää konttaa. Joskus, kun oikein innostuu eikä enää pysy pystyssä (kun isä tai äiti "tulee ja nappaa"), niin sitten konttaa. Ei muuten. Pian hän jo juoksee...
Hän on hyvin vahva. Hän työntelee lattian poikki rahia, jota pitää paikallaan 4kg painoja. Hän nosti 0,5l pulloja täynnä vettä (äidin vesipullot) ja kanniskeli niitä ehkä metrin matkan. Hän kantelee "laulavaa palloaan" ympäriinsä. Hän myös pyrkii suloisesti kantamaan 2 tai mielellään 3 asiaa kerrallaan. Pallot ovat suosittuja, mutta niin ovat palikat ja oikeastaan kaikki muutkin. Yksi on usein suussa ja kädet on täynnä. Hän on saanut kannettua kolmekin palloa kerrallaan.
Oma tahto on alkanut myös kovasti heräillä. Jos häntä pyytää tulemaan luokse, on hän jo jonkin aikaa yhä todennäköisemmin lähtenyt täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. Jos hänelle sanoo, älä pure (rintaa), lähes varmasti hän haukkaa. Jos sanoo, älä vedä kissaa korvasta, hän menee tekemään sen uudelleen ja kikattaa päälle. Vaipanvaihdosta hän lähtee lipettiin ainakin kerran ja lähes varmasti useammin. Kyllä hän myös toteuttaa toiveita. Hän haki tänään minulle keltaisen kupin ja tuttipullon korkin ja antoi monesti roskan kädestään. Nyt vaan alkaa olla myös sitä vaihtoehtoa.
Hän on samalla kovin kiltti ja hyvin käyttäytyvä. Kävimme ensimmäistä kertaa ravintolassa tytön kanssa. Olin ottanut hänelle evääksi kanapaloja, maissia ja mango-sosetta. Ravintolasta hän sai lisäksi tomaattia ja keitettyä perunaa. Hän ensin halusi olla sylissä, kunnes oli hieman tottunut paikkaan. Sitten hän istui pöydässä rauhallisesti ja söi hienosti, kuten kotonakin. Kun hän oli täynnä, hän halusi taas syliin ja siten meni minun ja muiden mukana olleiden kanssa leikkimään ravintolan leluilla. Hän jaksoi oikeasti koko pääruoan ajan odottamisen ja syömisen ajan istua mukana. Jälkiruoan ajan hän sitten leikki. Hänet uskaltaa kuitenkin viedä ihan minne vaan. Hän on vaan niin suloinen lapsi.
Hänen sanavarastonsa kasvaa myös vauhdilla. Hän ymmärtää hyvin pieniä lauseita ja tänään selvästi ymmärsi myös sanan "perhonen", joka ei ole kovin keskeinen sana ollut tähän asti. Sitä on aika mahdotonta sanoa, miten paljon hän ymmärtää, mutta jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Sukat eivät enää pysy jalassa eikä aina myöskään äidin tai isin jalassa, kun tyttö auttaa ne pois.
Hän on oppinut syömään haarukalla. Hän tänään sai itse haarukoitua haarukkaansa pari palaa lihapullaa ja laittoi ne varmalla taidolla suuhunsa :). Lusikkahan jo onnistui aiemminkin. Se ei aina mene suuhun edelleenkään oikein päin, mutta suuhun se menee silti. Haarukalla on nyt hurjan hauskaa syödä.
Rytmi meillä on edelleen hallussa, nyt vain katsotaan, miten kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa siihen. Nyt meillä on kuitenkin vuoden ikäinen pienokainen, joka kasvaa hieman liiankin nopeasti.
