Tämä on ollut melkoisen pitkä ja raskas viikko. Puoliso oli ulkomailla (koulutuksessa) ja olimme periaatteessa kaksistaan tytön kanssa. Sunnuntaina oli vauvauinti (jossa harjoiteltiin lentosukellusta ja sukeltamaan lähtöä "saarelta" eli patjalta) ja menimme tytön yhden kummin luo koiraa katsomaan. Koira oli kovin mielenkiintoinen, mutta loppujen lopuksi melko tylsä, koska kuten kissatkin, koirakin oli pääosin parkissa. Koira tosin kävi hakemassa tytön poimimat pahvipalat tytön kädestä ja suusta takaisin itselleen. Se oli jännää. Onneksi hän osaa antaa koiran myös olla rauhassa ja touhusi myös omiaan. Se on hyvä piirre. Yöllä uni oli tosi vaikeaa, kun ei ollut isä kotona, jolle vilkutettaisiin juuri ennen nukkumaan menoa. Edellisenä iltana toiminut rutiini aiheutti hurjan paniikinomaisen huudon ja yöuni oli pirstaleista.
Maanantaina menimme vauvakahvilaan, jossa tyttö otti ensimmäisen askeleensa. Illalla äitini tuli auttamaan (ihanaa, onneksi ja kiitos). Vaikka tyttö ei enää päivittäin käykään kylvyssä (atooppinen iho), on illat aika kiireisiä ja tyttö yleensä roikkuu jaloissa, minkä johdosta keittiössä touhuaminen on melkoisen hankalaa. Maanantaina illalla kaveri tuli teelle. Hänen piti tulla sen jälkeen, kun Tiitiäinen on jo unessa, mutta eipä tuo ollut nukahtanut, joten ilta viivähti aikalailla. Meillä oli kyllä varsin hauska tyttöjen ilta.
Tiistaina meille tuli kolmas Tiitiäisen kavereista käymään äitinsä kanssa ja oli hienoa nähdä, ettei Tiitiäinen ole ainoa, joka voi muksaista kaveria lelulla ja joka tähtää yleensä sormensa silmiin. Illalla äiti jälleen oli apuna.
Keskiviikkona menimme muskariin, joka on varovaisen hauskaa, ja sen jälkeen meille tuli ensimmäistä kertaa Hoitaja käymään. Tiitiäinen nukkui ensimmäisen kahdesta varatusta tunnista ja toisen tunnin oli enimmäkseen sitä mieltä, että en mene tuon mukaan. Tuli liian nopeasti lähelle, kun kerran oli palkattu lapsenvahdiksi. Illalla olimme muistaakseni kahdestaan. En enää oikeasti muista, koska yksikään yö tässä välissä ei ollut mennyt oikeastaan su-ma-yötä paremmin. Ihan pirstaleita ja hirveä huuto, jos yrittää saada nukkumaan omassa sängyssään yksin.
Torstaihin mennessä meidän rytmi oli jo aivan sekaisin. Tyttö heräsi yhdeksältä nukahdettuaan aamuimetyksessä viereeni. Päivällä kaveri tuli käymään, mikä oli ihanaa, mutta siirsi tytön päivätorkkua myöhemmäksi. Illalla sitten vanhempani tulivat työn vahdiksi, kun menin teatteriin parin kaverin kanssa. Ideana oli lähinnä vain leikittää tyttöä, kunnes tulin takaisin ja se onnistui erinomaisesti. Tytöllä oli pari kertaa kuulema huuli väpättänyt ja oli lähinnä ollut mumminsa sylissä, mutta itku tuli vasta, kun palasin kotiin. Hän meni nukkumaan hieman ennen kymmentä ihan väsyneenä.
Perjantaina tuli taas hoitaja eikä heitä taaskaan oikein voinut jättää kahdestaan, mutta muuten tyttö alkoi suhtautua jo varovaisen optimistisesti ajatukseen tästä henkilöstä. Hoitaja ei ole vielä ihan tottunut meidän systeemeihin ja selvästi hieman ihmettelee järjestelyä, jossa hän tulee lasta hoitamaan ja olen itse siinä koko ajan paikalla. No, ensi kerralla (ensi ke) saatan jo lähteä jonnekin. Illalla taas äitini tuli auttamaan ja tyttö kävi myös kylvyssä.
Lauantain puolella Puoliso tuli takaisin. Yö oli taas ihan pirstaleinen ja aamulla nukuttiin pitkään. Kävin päivällä ystävän kanssa lounaalla, kun tyttö jäi leikkimään isänsä kanssa kaikkien yhteiseksi iloksi. Illalla nukuttaminen oli hieman helpompaa, kun tyttö suostui pienemmällä huudolla jäämään omaan sänkyynsä nukkumaan. Yö oli silti ihan pirstaleinen.
Tänään vauvauinnissa oli taas lentosukelluksia ja sukelluksia saarelta, maailmanpyörää ja erilaisia kellutuksia ja kuljetuksia. Tyttö oli kovin ilahtunut, mutta väsähti nopeasti. Olemme alkaneet siirtää taas hänen rytmiään normaalimmaksi ja se hiljalleen toimii. Tänään herättiin jo ennen seitsemää ja eilen nukahdettiin 19.30. Eli kyllä se tästä :). Jos vain saisi jossain vaiheessa taas edes sen neljä-viisi tuntia yhtenäistä yöunta, niin jaksaisin ajatella.
Tänään kuitenkin huomasimme, että sana "nukkumaan" aiheuttaa tytössä halun vilkuttaa.
Viikolla on ollut yhteensä kolme itsenäistä askelta. Kahden askeleen peräkkäin ottaminen ei vielä onnistu, mutta ei tarvitsekaan vielä onnistua. Hän konttaa kovaa vauhtia ihan perinteisellä tyylillä, paitsi, jos ei ole vaippaa ja housuja, jolloin puoliksi karhukävellään oletettavasti kylmän lattian takia.
Vatsa on ollut hieman kovalla viikolla, kun tytölläkin on ollut liikaa kaikkea, vaikka ne onkin olleet monesti mukavia juttuja. Pitää siis hieman hetkeksi rauhoittaa tahtia, että saadaan rutiinit, vatsa ym. toimimaan normaalisti. Tyttö on edelleen ihana.
