Tiitiäistä - tai hänen öitään ja äitiänsä unta - on vaivannut viime päivinä vatsa. Mökillä saatu - oletettavasti kiivistä tai kookosmaidosta johtuva - reaktio alkoi jo laantua, kunnes jokin juhannuksena syöty asia taas repäisi niin sanotusti pelin auki ja yöt ovat olleet melkoisen villejä. Viime yönä näkyi jo hieman merkkejä paranemisesta, joten olemme optimistisia.
Muuten tytär on tavanomaisen ihana siis juuri niin ihana, kun hän tuppaa olemaan eli maailman ihanin. Hän osaa peruuttaa taaksepäin ja näytti sitä meille kolmesti eilen. Ensin teki ja, kun ilahduimme, teki sen vielä kahdesti uudelleen. Sitten hän osaa tehdä ilmasuukkoja eli sen suukotus-äänen, mutta ei vielä yhdistä sitä ihokontaktiin. Ja hän osaa naksuttaa kielellään. Mukaan mökiltä tuli myös toinen sana eli "moi". Sitä sanotaan usein ja monelle. "Äiti" on edelleen menossa mukana ja jutustelua on sen verran paljon, että eiköhän kolmaskin sana sieltä jossain sopivassa vaiheessa tule.
Pehmoja kannetaan paljon mukana. Eilen, kun olin poissa kotoa, Puoliso halusi ruuvata kirjahyllyyn ovia kiinni. Hän näytti ruuvaria tyttärelle ja surrautti sitä hieman ja pyysi tyttöä auttamaan. Aiemmin päivällä tyttö nimittäin innokkaasti kantoi kirjoja isille laitettavaksi takaisin kirjahyllyyn (aloitti tämän ihan itse, kävi hakemassa pinosta kirjoja ja alkoi tuoda niitä). Tällä kertaa kuitenkin Puoliso huomasi, että tyttö ei tullutkaan mukaan. Hän oli kiivennyt sohvalle istumaan ja halasi Nallea. Ei tykkää isoista äänistä tämä meidän tyttö, kai meillä vaan on aikasen hiljaista. Puoliso kysyi tyttäreltä, halusiko tämä musarullaata ja tämä viittoi haluavansa ja niin tyttö jäi sohvalle katsomaan musarullaata ja Puoliso sai ovet kiinni hyllykköön. On se suloinen se tyttö.
Tytär on ihan tykästynyt yhteen häntä noin kuukauden nuorempaan tyttölapseen, jonka kanssa ollaan usein puistossa yhdessä. Tytöt ihan hihkuvat, kun näkevät toisensa ja tekevät mielellään yhdessä ja vierekkäin juttuja. Se on äideistä ihanaa katsottavaa ja usein toisaan sovimmekin menevämme yhdessä paikkoihin. Eilen kävimme ensin läheisessä puistossa keinumassa, katselemassa koiria ja lintuja, uittamassa käsiämme kahluualtaassa (jossa ei ole reunoja!) ja hiekkalaatikolla. Sitten tytöt kiipesivät hieman portaita. Lopuksi menimme vielä tämän kaverin (= Kaveri) hiekkalaatikolle, jossa on paremmin tämänikäisille sopiva liuku ja Tytär liukui siitä useasti alas ihan innoissaan.
Yhdestä asiasta Tytär tuntuu olevan kovasti varma: puuron kuuluu olla sinistä ja sitä kuuluu tarjota mustikoiden kanssa :).
