Tiitiäisellä on viime aikoina hetkittäin ollut vaikeaa syödä. Osa siitä voi olla tahtojen taistelua äidin kanssa, mutta osa on myös varmasti hampaista johtuvaa. Toissapäivänä, vai oliko se eilen, lähetimme hänet pois pöydästä, kun homma meni vaan sotkemiseksi. Hän meni sohvalle istumaan ja alkoi jonkin ajan päästä kiukkuamaan. Olimme toivottaneet hänet tervetulleeksi takaisin pöytään, mutta hän halusi minut sohvalle imettämään. Sitten hän alkoi kiukutella, itkeskellä ym. Menin hänen luokseen ja pidin häntä sylissä, kunnes hän alkoi hieman rauhoittua ja sitten kutittelin kiukun pois. Pienelle ensimmäinen kiukkukohtaus.
Tänään tytär meni isänsä taakse piiloon (selän taakse istumaan). Puoliso kysyi, onko tytär piilossa. Hän vastasi, että piiloon. Puoliso puhui, että onpa outoa, kun tyttöä ei näy ja selän takaa kuului "outoa". Lopuksi selän takaa kuului "niin". Aiemmin päivällä, ennen torkkuja, hän leikki makuuhuoneen verhoissa. Hän meni niiden taakse, huusi "olen täällä" ja heilautti verhot auki. Tätä hän teki muutamankin kerran suurella innolla.
Päivällä teimme hänelle pehmoeläimistä piilon sohvalle. Tyttö istui siis sohvalla ja pinosimme hänet pehmoeläinten alle piiloon ja sieltä hän sitten kurkki ja oli kivaa.
Pääsimme tänään puolison kanssa syömään ravintolaan, kun mummi ja ukki tulivat katsomaan tyttären perään. Tytär pitää heidän seurastaan sen verran kovasti, että meille juuri ja juuri vilkutettiin, kun lähdimme ja moikattiin, kun tulimme takaisin. Muuten vaan touhuttiin ja leikittiin isovanhempien kanssa suurella ilolla ja onnella. Kiitos heille.
