Tiitiäinen on nyt isosisko ja on ollut jo yli viikon ajan. Hänen hellyytensä pikkusiskoa kohtaan on ihastuttavaa ja herättää entistäkin voimakkaampaa rakkautta isosiskoa kohtaan. Ihan ilman reaktiota emme ole päässeet (onneksi), vaan vanhempien ja isovanhempien huomiosta on selvää kilpailua välillä ja selvästi on pinnalla jonkinlaista epävarmuutta siitä, rakastavatko vanhemmat yhtä paljon edelleen. Sitä on viime päivinä pahentanut isosiskon flunssa. Se onneksi kohdistuu minuun ja puolisoon eikä vauvaan. Vauva on ihan mahtava ja rakas.
Siskokset ovat hyvin samannäköisiä, mutta muutamia erojakin on. Pikkusiskolle tulee kylmä, mitä isosiskolle ei juuri muistaaksemme tullut. Pikkusisko nukkuu päivisin pitkiä pätkiä ja on rauhallisempi (ehkä synnytystapa vaikuttaa tähän). Imetys lähti nyt toista kertaa liikkeelle ja oli tällä kertaa helpompaa, kun oli keholle jo ihan tuttua. minäkin olen tällä kertaa rauhallisempi, koska kaikki on aika tuttua. Pikkusisko osaa röyhtäistä ja myös puklata. Siihen varautuminen pitää opetella. Lisää myöhemmin.
