Tänään on taas huonompi yö ja vatsa herättelee tyttöä. Näitä on nyt välillä ollut ja iltaisinkin on pari päivää itketty mahaa. Toivon tämän olevan vain jokin nopeasti ohi menevä vaihe. Se on siitä jännä, että ilma on muuten itketyttänyt vähemmän. Kaipaan niitä öitä, jolloin hän nukkuu sen seitsemän tuntia. Eiköhän ne taas pian ole täällä.
Eilen kävimme kummien luona tytön kanssa. Meni tosi hienosti. Tiitiäinen nukkui autossa ja nukkui sielläkin hienosti, vaikka taustaääntä oli enemmän kuin kotona. Ehkä taas uskallan mennä muuallekin, jos ei tule ihan suoraa huutoa. Meillä on taustalla pari huonoakin reissua ja aina sellaisen jälkeen pitää kerätä rohkeutta ennen seuraavaa kokeilua. Nyt kuitenkin haluaisin hieman totuttaa häntä uudenlaisiin tilanteisiin, niin hän oppisi kohtaamaan uusia juttuja.
Sitten olen luopunut yrityksestä järkeistää hänen torkkujaan. Nukkukoon monia pieniä torkkuja, jos se tulee luonnostaan niin. Eiköhän se ajan kanssa korjaannu. Vasta, kun torkkuja on se maks. 2-3 päivän aikana, suostun opettamaan hänelle nukahtamista päivällä omaan sänkyyn. Se pitäisi taas opettaa yölläkin...
