Eilen Tiitiäinen teki, kuten yleensä kissat aina, eli osoitti äidin olevan väärässä. Kirjoitettuani postin siitä, miten hän on hylännyt kääntyilemisen, hän sohvalla kääntyi monesti vasemmalle kyljelleen ja siitä takaisin selälleen (pää oli sohvan reunaa päin ja jalat sohvan selustaa ja olin ihan vieressä - ja hän kääntyi sohvan selkämystä päin). Ihan meni tottuneen oloisesti.
Myöhemmin illalla sitten sattui ja tapahtui lääkkeen (Disflatyl) annossa. Yleensä hän on sen tosi kiltisti ottanut, mutta tällä kertaa hän oli sekä taitava että ovela. Hän otti lääkkeen suuhunsa, käänsi pään sivuun ja samanaikaisesti työnsi kielellä lääkkeen poskelleen ja otti lusikasta kiinni, jolloin en voinut puuttua tilanteeseen ollenkaan niin tehokkaasti. Hän päästi lusikasta irti vasta tilanteen ollessa kokonaan ohi. Hieno tyttö tuo meidän Tiitiäinen :).
Hänestä on tulossa varsin tehokas sylissä mönkijä. Hän pääsee syöksymään eteenpäin, vaikka istuisi jalkojen muodostamassa kuopassa. Hän osaa kääntyä kyljeltä vatsalleen reiden päälle. Toisin sanoen nyt saa aikuinen jo hieman olla varovainen ettei tyttö kellahda väärään suuntaan. Tuossa hän nyt istuu isänsä jaloissa sormi suussaan ihmettelemässä leikkimaton leluja. Tiitiäinen tykkää usein katsoa leluja, vaikkei aina tykkää leikkiä niillä. Niin, ja ähisee parhaillaan ja juttelee :).
Ps. Tiitiäinen nykyisin hieroo silmiään väsyneenä. Ihan aina ei vielä silmiin osu, joten otsa ja poski saavat myös hierontaa. Käytös on kuitenkin selkeä muutos ja se on tosi sievää.
