Tiitiäinen on alkanut nauraa (tämän viikon torstaista lähtien). Nämä ei ole enää pelkkiä onnen kiljahduksia vaan naurua. Hän nauraa erityisesti, kun hänen vieressään nauraa eli hän myös peilaa aikuista, tai ainakin peilaa vanhempiaan. Hänen naurunsa piristää synkimmänkin ja univelkaisimmankin päivän.
Hän edelleen ei nuku, joskin viime yö oli hieman parempi. Veikkaamme kasvukautta ja tiheän imun kautta, vaikka tätä on kestänyt jo kohta kaksi viikkoa. Eli useat heräämiset johtuisivat nälästä. Hän haluaa yöllä heti herättyään rinnalle tai tulee huuto. Päivisin myös syö useammin. Koska vaipat täyttyvät hyvää tahtia ja tyttö näyttää hyvin ravitulta sekä jättää vaatteita pieniksi hyvää tahtia, tiedämme, ettei tämä johdu maidon loppumisesta. Emme siis myöskään tarjoa lisäruokaa, joka voisi vain monimutkaistaa tilannetta.
Vatsa sen sijaan alkaa ehkä hieman (koputtaa puuta kuin pöhkö) rauhoittua. Sen toiminnat alkavat tulla enemmän tietoiseksi ähinäksi ja jumppaukseksi ja aiheuttavat vähemmän itkua. Siihen alkaa myös tulla jonkinlaista rytmiä. Jätimme jo toisen Disflatyl-annon pois päivästä ja huomisesta lähtien kokeilemme olla kokonaan ilman hetken, sillä sekin voi aiheuttaa ikävää oloa mahaan. Pitää kontrolloida, ettei nykyinen hetkittäinen huono olo johdu siitä. Kananmunalle hän ei ole allerginen. Sen testasimme ja näin toteamme.
Hän kääntyy hienosti kyljelleen ja takaisin selälleen. Hän tekee sitä erityisesti ollessaan rinnalla sohvalla. Ehkä pitää siirtää imetyspaikka rauhallisempaan paikkaan, kun alkaa nuo kaikki muut tapahtumat kiinnostaa sen verran, että joskus on vaikea keskittyä syömään ja silloin hieman revitään rintaa.
Hän edelleen nukkuu päivisin pidempiä aikoja vain ns. tisutorkuilla. Yritämme kerran päivässä nukuttaa hänet johonkin muualle, jotta hän muistaa, että niinkin voi tehdä siinä vaiheessa, kun ei imutarve ole niin kova enää. Tutti enää kelpaa vain harvoin. Kädet ovat sen sijaan usein suussa sekä hänen omansa että erityisesti isän kädet saavat tasaisin väliajoin suojaavan limakerroksen.
Autossa hän ei myöskään mitenkään aina viihdy. Joskus saattaa sinne torkahtaa, mutta yhtä usein myös kiemurtelee ja itkeskelee. Onneksi jaksaa kuitenkin pieniä matkoja, että saamme kaupassa käytyä ja seikkailtua.
Pyrimme päivittäin seikkailemaan hieman. Kävimme yhtenä päivänä kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisena päivänä kävimme kävelyllä jokirannassa jne. Hän tuntuu tykkäävän.
Hankimme toisenkin rintarepun, kun tyttö tykkää katsoa eteenpäin, ja näin hyvännäköisen repun keskiaikamarkkinoilla. Uutena tuli siis BabyBjörn Active-rintareppu, jossa Tiitiäinen voi olla kasvot menosuuntaan. Näin pienellä sitä ei suositella pitkäksi ajaksi, mutta se toimii niinä hetkinä, kun Manduca (se ergonominen vauvalle) ei missään nimessä tytön mielestä käy.
Tiitin luonteessa on tiettyä varovaisuutta. Hän tykkää ensin katsoa hetken rauhassa vanhemman sylissä vaikkapa ennen kuin esim. alkaa tavoitella uutta lelua. Pitää tarkastella tilannetta hetki. Vierasta ihmistäkin hän hetken katsoo ennen kuin vastaa isolla hymyllä hänelle osoitettuun hymyyn. Vielä hän ei vierasta.
Hän on päivä päivältä yhä suloisempi ja minä puolestaan tunnun joka päivä löytävän uuden tason väsymystä, vaikka juuri edellisenä päivänä olin varma, ettei tämän väsyneempi voi olla. Silti en vaihtaisi tätä aikaa tai tyttö mihinkään. Sitä vain haluaisi, että tyttö saa riittävän unen ja sen edestä on valmis tekemään ja uhraamaan hyvinkin paljon.
