Meillä on tilanne muuttunut taas ja nyt parempaan suuntaan. Kaksi viikkoa Tiitiäinen heräsi yöllä 1-3t välein ja päivisinkin halusi syödä usein. Yöllä piti heti nostaa rinnalle tai tuli HUUTO. Sitten se muuttui. Se muuttui yhtä äkkiä kuin alkoikin. Hän alkoi päivällä syödä vähemmän ja puklata enemmän. Nyt puklauskin on vähentäynyt. Hän alkoi illalla imemään vähemmän ja vähemmän intensiivisesti rintaa toisensa perään. Kahden viikon ajan hän saattoi haluta molemmat useamman kertaa. Nyt saattaa mennä molemmat, mutta ei enää monasti peräjälkeen. Hän eilen nukkui 2+3+0,5t torkkuja päivällä ja yöllä hänen pisin unisyklinsä on taas 5 tuntia. Nyt siis on ollut kolme parempaa yötä. Olemus on rauhallisempi ja pirteämpi, vaikka vielä univelkoja otetaankin takaisin. Olemme tästä muutoksesta iloisia koko perhe :).
Hänen rutiininsa on nyt se, että hän nukkuu yöllä noin 9-10 tuntia (2 syöttöä) ja päivällä 4-6t. Hän jaksaa olla hereillä noin 2t. Rinnalla nukkuessaan hän jaksaa nukkua 2-3t kerralla. Muualla hän herää viimeistään unisyklin vaihdokseen. Keskitymme nyt saamaan näitä pitkiä torkkuja ja, kun hän luotettavasti yhdistää unisyklit toisiinsa, sitten opetamme nukkumaan ilman rintaa. Sen jälkeen vielä pitää opettaa nukahtaminen ilman rintaa. Paljon siis opetusta vielä tiedossa, mutta se ei haittaa.
Maha on nyt myös rauhoittunut. Disflatyl on jäänyt pois ja maha ei sitä enää tarvitse. Hän syö rintaa nukahtaessaan ja usein sitten prööttää herättyään. Joskus maha vielä herättää, mutta ei enää ihan jatkuvasti. Joskus tulee prööttien jälkeen itkua, kun se toimi jää päälle, mutta mitään ei enää tule. Silloin auttaa muiden juttujen touhuaminen hetken aikaa, jolloin sitten jatketaan tätä seuraavien torkkujen jälkeen.
Tiitiäinen on alkanut jo möngerrellä sylissä. Hän kierähtää joskus pois sylistä (yrittää siis) ja nostaa itsensä etukenoon ja siitä vielä eteenpäin. Isän kanssa eteenpäin köllähtäminen on johtanut lennätykseen. Nyt mietimme, että oliko ihan fiksua opettaa, että eteenpäin heittäytymällä lähtee lentoon... Tyttö kuitenkin tykkää kovasti. Vielä hän ei lattialla juurikaan liiku, mutta kaikkialla muualla kyllä. Vietämme siis hänen kanssaan enemmän aikaa myös lattialla.
Hän juttelee kovasti ja nauraa iloisesti. Hänestä on tullut se iloinen, hymyilevä ja naurava tyttö, mikä näkyi silloin ihan alussa, mutta jäi hetkeksi enemmän vatsavaivojen ym. alle. Nyt se on taas tullut esiin. Hän on hyvin tyytyväinen. Jos vatsa ei vaivaa (vaivaa hyvin harvoin) tai ei väsytä (ja olemme saaneet hänet nukkumaan ajoissa), hän on kerrassaan ihastuttava. Hän itkee enää hyvin harvoin.
Kuitenkin hän on myös oppinut työntämään alahuulensa eteenpäin, jos kohta on tulossa itkua. jos hänet nappaa haliin tai muuten korjaa ongelman, ei enää tarvitse itkeä. Ja se alahuuli on uskomattoman suloinen, vaikka sitä toisaalta ei toivokaan näkevänsä. Silloin, kun sen näkee, se on sydäntäsärkevän suloinen.
Hän on oppinut halimaan tai siis olemaan halittavana.
Myös Manduca taas kelpaa :)
