lauantai 20. heinäkuuta 2013

Oho - kukkuu ja muuta mukavaa

Tiitiäinen on oppinut jälleen uutta. Hän on oppinut, että ollessaan sylissä hänen takana on ihminen. Ensimmäistä kertaa eilen (tai toissapäivänä - päivät sulautuu yhteen...) hän katsoi taakseen ollessaan sylissä. Sitä hän on sitten tehnyt useamminkin sen jälkeen. Se on eri kivaa, koska häntä aika paljon pitää sylissä niin, että hän katsoo eteenpäin.
"Kukkuu"-leikkiä on myös kokeiltu, mutta se ei vielä ole se juttu.

Päivät vaikuttavat taas hieman muuttuvan. Ensin näytti siltä, että Tiitiäinen alkaa pistää vastaan nukkumaan menoissa. Ja kyllä hän pistikin. Hän ei halunnut nukahtaa ja kertoi sen selkeästi. Siippa sitten huomautti, että ehkä tyttö ei ole vielä valmis nukahtamaan, vaikka väsy saattaa ollakin. Samalla sitten selvisi se, miksi tyttö yhtäkkiä on väsynyt tunnin välein... Nyt tänään hän on jaksanut olla hereillä 2-2,5t ja sitten sellaisen pätkän jälkeen nukkuukin hyvin pari tuntia. Hänellä kuitenkin siinä hereillä olon keskivaiheilla tulee väsynyt hetki, jonka jälkeen hän jaksaa taas jatkaa.
Yöt ovat vielä ihan sillisalaattia. Siellä on yleensä kaksi 3-4t pätkää, mutta muuten se on oikeasti aivan sillisalaattia. Onneksi saan torkuttua päivällä tytön kanssa.

Olemme huomanneet aktivaation tärkeyden. Jos ei tule rasitusta sekä pienelle keholle että päälle, hän ei ole ollenkaan niin halukas nukahtamaan, kuin jos on sekä koettu että nähty uutta. Nyt sitten häntä jumpataan enemmän ja leikkimaton lelut on vaihdettu uusiin leluihin ja käymme päivittäin vähintään kerran seikkailuilla. Se voi olla kauppareissu, eilen kävimme markkinoilla, ja suunnitelmissa on mm. linnanrauniot, eläintarha ym.
Tyttö on selkeästi paremmin herännyt maailmaan kuin vielä kuukausi sitten.

Fyysisesti tyttö myös etenee. Sylissä hän on jo varsin liikkuvainen tapaus, joka pystyy mönkimään sylistä pois, vaikkei pidäkään lopputuloksesta, jos hänet vatsalleen lattialle laittaa. Sen sijaan lentoon lähtö on ihan ykkös-juttu. Selältään hän usein haluaa nousta istumaan (käsistä autetaan) ja sitten hän on oppinut potkaisemaan itsensä jaloilleen, joskin siinäkin hieman nostetaan käsistä. Päävoima tulee kuitenkin Tiitiäisen jaloista. Sohvallakin hän mönkii jo. Lattialla on vielä aikalailla täysin paikallaan. On siis vielä hetki aikaa ennen kuin pitää juosta vauva kiinni :).