Toinen haaste liittyy fysiologisesti ensimmäiseen eli röyhyt. Niitä on nykyisin merkittävästi enemmän ehkä siksi että kuolaakin on enemmän, joten maidon lisäksi myös kuolan nieleksemisessä menee ilmaa alas. Se myös herättelee. Saan tytön yöllä röyhtäämään, kun hän on vatsallaan mahani päällä. Se onnistuu nykyisin myös molemmilla rinnoilla, mutta herättelee vauvaa. En ole tätä pientä oikein koskaan saanut unissaan röyhäämään. Se joskus onnistuu, mutta harvoin. Kokeilemme vielä.
Sitten on se yksi haaste, jonka johdista väliaikaisesti jo meni usko tähän hommaan. Eli ne pienet naskalin terävät hampaat.
Ne otti ensin kiinni tutista niin, että ensin hampaat tiukasti kiinni ja sitten joko tuttia tai päätä heilutetaan reippaasti kumpaankik suuntaan. Se oli söpöä, kun hän ei tehnyt sitä rinnalle. Se ei ollut enää lainkaan söpöä, kun hän sitten teki sen rinnallekin. Yksi ilta oli erityisen paha ja mietin jo vieroitusta. Nyt vain henkisenä olona on, kun imettäisi teini-ikäistä. Koskaan ei tiedä, milloin tulee ristiriitaa. Jotkut imetykset menee hyvin. Toisissa pitää olla sormi valmiina irroittamaan otteen heti, kun hampaat käy kiinni. Selvästi hampaat nyt vaivaa ja usein auttaakin viileä purulelu ennen imetystä. Huutaminen vain pahensi tilannetta (yrittäkää muuten itse olla kiljaisematta, kun terävät hampaat iskeytyvät nänniin. Alan jo osata sen. Ei heti onnistnut.)
Eli sellaisia haasteita. Niin ja vieläkään ei käännytä. Hän yrittää kääntyä kyllä, mutta ei vain vielä ole onnistunut. Seuraavassa postissa onnistumisia.
