Tiitiäinen on aloittanut päivähoidossa syyskuun alusta. Päätin osallistua eräälle kurssille, jonka johdosta olen 30 arkipäivän ajan täysipäiväisesti muissa jutuissa oppimassa jänniä juttuja, joten etsimme Tiitiäiselle päivähoitopaikan. Onneksi ystäväni, jonka oman lapsen kasvua ja kehitystä on päässyt seuraamaan, kun kerran ovat lähes samanikäisiä, on perhepäivähoitaja ja pystyi ottamaan Tiitiäisen hoitoonsa. Viime viikolla yritettiin pari päivää ja tällä viikolla sitten varsinaisesti aloitti hoidossa. Puoliso vei hänet tänään ja hyvin sujahti osaksi lapsilaumaa. Tiitiäinen pitää hoitajasta sekä muista lapsista. Häntä vähän mietityttää iltapäivä, jolloin pitää olla hipi hipi hiljaa, kun muut lapset nukkuu, mutta hän saa tuolloin piirtää ja hoitaja lukee hänelle kirjoja yms, joten ihan hyvä asia sekin on. Viime viikolla iski kuitenkin aivan valtava äiti-olo, joka alkoi kolmepäiväisenä viikonloppuna vasta sunnuntaina illasta helpottaa. Nyt jännittää hieman, miten viikot alkavat mennä, mutta eiköhän kaikki ihan hyvin mene.
Hankimme myös uuden lastenistuimen polkupyörääni ja pääsin sitä testaamaan lauantaina Tiitiäisen kanssa. Hän jaksoi käsittämättömän hienosti odotella vieressäni, kun ruuvasin sitä kiinni. Lopulta, kun viimein pääsi kyytiin, hän hihkui takaa "minä lennän, minä ihan oikeasti lennän, kuin lintu". Kävimme sitten lyhyellä lenkillä, joka loppui liian lyhyeen ja minä poljin tytön mielestä hieman liian hitaasti :).
Eilen kaupassa tyttö auttoi minua punnitsemaan asioita (kuten esimerkiksi leivän ja olisi punninnut kaiken, mikä irti lähtee, jos olisi saanut) ja minulla hieman tuli ärtymys. Hän tuli halaamaan ja pusuttamaan minua ja sanoi, että "se auttaa oloon". Ihana pieni.
Lisää juttuja huomenna. Koulutus jatkuu taas. Ainakin pitää muistaa kertoa korkeasaaresta, uimisesta ja Seikkailupuistosta.
