Päivähoitoon sopeutuminen on mennyt toistaiseksi ihan hurjan hyvin. Kyllä hän äitiä ja isiä kaipaa ja on iltaisin hurjan läheisyydenhaluinen, pusuttelee hurjaisan ihanasti, halaa tiukasti, tulee syliin. Mutta juttelimme sunnuntai-illalla päiväkotiin menosta ja kyselin, onko muut lapset kivoja, olivat, onko jaana kiva, oli ja kysyin, onko kiva mennä huomenna. Hän mietti hetken ihan vakavana ja sitten totesi, että on. Maanantaina aamulla hän ei meinannut malttaa odottaa, että olen valmis, kun kerran isi vei hoitoon, odotti ovella, että nyt mennään Jaanan luokse. Kun sitten haen hänet hoidosta, hän ei halua jakaa minua kenenkään kanssa, vaan alkaa vähän murjottaa, jos pitää Jaanan kanssa vaihtaa informaatiota. Muut lapset eivät saisi puhua minulle päinkään. Ei hän siis mitään protestia tee, mutta selvästi vaan haluaa, että oma äiti on vain itselle ja lähdetään pois.
Ainoa hankaluus hoidossa on ollut tautien tarttuminen. Puoliso ja tyttö sairastivat viime viikolla flunssaa ja alkavat olla jo terveempiä, joskin edelleen räkäisiä. Minulla yrittää ja yrittää yllättää, mutta toistaiseksi olen ollut voitolla. Toivottavasti hetken pysyttäisi terveinä kaikki, eikä päivähoidosta tulisi lisää ylläreitä.
Ylätakaposkihampaat ovat tulossa tytöllä läpi. Ne tuntuu sellaisina hevosenkengän muotoisina kohoumina ikenien alla ja ovat hieman kipeitä. Näiden jälkeen kaikki hampaat on tulleet ja se prosessi lusittu pariksi vuodeksi. Nyt vaan jäätelöä ja jääpaloja runsaasti sekä särkylääkettä tarpeen mukaan.
Tyttö juttelee nykyisin ihan hurjasti. Hän kertoo kaikki jutut, kuten sinulla ei ole kenkiä jalassa (kun mennään ulos) ja muistaa hatut, hanskat yms. Hän tarkkailee ja osaa. Hän osaa tanssia balettia (pystyy tekemään yhden piruetin yhden jalan varassa) ja osaa koreografioida tanssia (ensin tehdään näin, sitten tehdään näin yms.). Hän lukee kirjoja (ei siis vielä osaa lukea, mutta leikkii lukemista ja selittää tosi hienosti, mitä tapahtuu kuvien ja muistinsa avulla). Kunpa kirjoittaisin kaikki söpöt sanat aina muistiin, koska ne unohtuvat ihan heti. Hän leikkii mielikuvitusleikkejä, joissa hän tekee ruokaa ja jäätelöä ja joissa kivet ovatkin jotain ihan muuta. Taannoin hän leikki Puolison kanssa leikkiä, jossa kivi ei ollutkaan kivi ja puolison piti arvata, mikä kivi milloinkin oli. Hän piirtelee ja maalailee mielellään ja todella tarkasti. Hän on niin taitava, että välillä unohtaa, että hän on vielä hyvin pieni. Hän on myös hyvin päättäväinen. Joskus ei jaksa olla niin kärsivällinen kuin pitäisi.
Nyt on luovuttu muuten päivävaipoista. Hän käyttää pikkuhousuja ja on siitä hyvin ylpeä. Pieniä vahinkoja tulee, mutta se on hyvin pieni juttu. Joskus ennättää tulla ihan vähän pikkuhousuihin. Hän ei oikein vielä malttaisi mennä potalle ja se onkin vanhemman homma sitten auttaa siinä. Meillä on tytön kanssa pieni kisa, että kumpi lorottaa ensin. Kaikkea sitä opettaakaan lapselleen... Yölläkään hän ei haluaisi vaippaa, vaan pikkuhousut, ja todennäköisesti vaihdamme sen tässä jossain kohtaa, kun yövaipat ovat olleet jo viikon verran ainakin ihan kuivia ja pissattomia. Meni kyllä häkellytävän hienosti tämä vaipoista luopuminen, niin kuin meni päivähoidon aloittaminenkin. Stressaan aina ennalta ja keksin juttuja, että kukin prosessi olisi helppoa ja sitten tyttö menestyy niin hienosti, että koen stressaamisen olleen ihan turhaa. Tämä tyttö pärjää kyllä. Ja on kovin kovin kovin rakas!
