Tyttö vaan kasvaa, kehittyy ja on edelleen ihanani ja ihmeelliseni. Samalla hän pitää päivät sen verran kiireisenä, että ei oikein tänne ennätä kirjoitella. Monet ihanat ja suloiset ja jotkut turhauttavat asiat jäävät ihan kokonaan muistamatta, mutta toivottavasti riittävästi saadaan muistiin, että jälkikäteen on ihana lukea.
Kävimme kesäkuussa Tiitiäisen toisella lentomatkalla. MAtka suuntautui tällä kertaa miehen työmatkan kylkiäisenä Amsterdamiin. Lensimme sinne maanantaina illalla ja lensimme perjantaina päivällä takaisin. MAtka meni uskomattoman hienosti. Tyttö matkustaa paremmin kuin kumpikaan vanhemmista. Päädyimme hotellille melko myöhään maanantaina eikä tyttö ollut torkkunut koko aikana. Silti hän oli iloinen ja melko rauhallinenkin. Tiistaina kävimme ensin koko perhe veneseikkailulla, mutta se oli tytöstä hieman tylsä. Sitten seikkailimme kahdestaan raitiovaunuilla Vondelparkissa (jossa oli kuuma, mutta joka oli muuten hyvin viehättävä), löysimme leikkipaikkoja ja kahvilan, jossa lapset voivat laittaa ruokaa. Tyttö halusi koristella kuppikakun (teki hienoa jälkeä) ja sitten halusi tehdä pitsan. Otin vahingossa väärän taikinan, joten lopputuloksena oli kinkku-juusto-paprika-pizza keksipohjalla (shortbread-pizza). Hyvin hän sen silti söi :) ja hienosti teki. Sitten hän laskikin kahvilassa ollutta pikkumäkeä, kunnes palasimme hotellille. Keskiviikkona kävimme Artis-eläintarhassa ja Hortus Botanicus-kasvitieteellisessä puutarhassa. Artiksessa tytöstä hauskinta olivat ne pulut, joita hän jahtasi sekä kivet, kepit ja lehdet. Kasvitieteellinen puutarha ei ollut kovin kiva, kun siellä ei saanut koskea kasveihin. Lisäksi otimme hieman yhteen. Minä halusin näyttää hänelle kaikkea, mutta hän halusi koskea, tehdä ja touhuta. Lisäksi tyttö oli tulossa kunnolla flunssaan. Sen ansiosta päätin tehdä asioita hieman toisin torstaina, jolloin tytöllä jo kovasti vuosi nenä. Vuokrasimme tuolloin pyörän (cargo-bike), jossa tyttö sai matkustaa korissa ja ajelimme ympäriinsä. Kävimme ensin suklaakaupassa ostamassa matkaeväitä. Sitten menimme Rijksmuseumiin katsomaan kolmea mestaria (Van Gogh, Vermeer ja Rembrandt). MAtkalla museoon löysimme vesiputouksen, johon pääsi sisälle. Se oli tytöstä aivan mahtavan hauskaa. Lisäksi ostimme vohveleita välipalaksi, että jaksamme seikkailla. Touhusimme hetken vesiputouksen luona, jossa tyttö pääsi hieman kastumaan ja hyppimään. Sitten menimme museoon, jossa kävimme katsomassa kolme mestaria ja tyttö oli aikalailla kylkiäinen ja syliäinen. Lopuksi vielä kävimme katsomassa lentokonetta ja sen jälkeen poistuimme. Sieltä menimme keskiviikosta viisastuneena taas touhuamaan Vondelparkkiin tällä kerralla pyörän avulla, se kun on iso puisto. Sitten ajelimme toiseen suklaakauppaan iltapalalle ja sieltä palauttamaan pyörä ja hotellille. Perjantaina kävimme vielä koko porukka veneajelulla, jossa Pingu (Artiksesta löytynyt kaveri) hyppäsi yllättäen uimaan. onneksi vene oli pieni ja kapteeni kiltti ja saimme pelastettua (isin avulla) Pingun. Tyttö oli ihan itkuinen. Muuten oli ihan hyvä veneajelu. Sitten kiiruhdimmekin lentokoneelle ja hetken näytti siltä, ettemme ainakaan kaikki ehtisi. Meidän hätäännys hätäännytti tytön, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja ennätimme kaikki koneeseen. Tyttö lentää todella hienosti. Laskut ovat hänen korvilleen rankkoja ja kokeilimmekin kaikenlaisia kikkakolmosia matkalla suklaasta (hyvää, mutta ei juuri auttanut), purkasta (pahaa) veteen, jonka hiljaa juominen osoittautui parhaaksi tavaksi. Lentokentältä ajoimme suoraan miehen vanhempien kotipaikkaan mummulaan, jossa olimme puolitoista viikkoa. Ajomatka meni tosi hyvin, vaikka lähdimme illalla ja tulimme yöllä perille. Tyttö pysyi hereillä yli kymmeneen ennen kuin nukahti. Vältti nukahtamista itse asiassa samoin kuin minäkin päivällä eli napostelulla. Kun sitten huomasin sen ja kerroin hänen pahan olonsa johtuvan väsymyksestä, tyttö vain päätti nukahtaa. Hieman heräili loppumatkalla, mutta hyvin meni matka.
Mummulassa oli mukavaa. Tyttö tykkäsi touhuta mummun kanssa ja olla pikku apurina. Kävimme uimassa, mutta muuten vaan vietimme rentoa yhteisaikaa. Loppumatkalla sitten menimme Puolison kanssa ystäviä tapaamaan hieman yli kahdeksi vuorokaudeksi ja tyttö jäi isovanhempien luokse. Hän pärjäsi hyvin, mutta ei oikein tykännyt siitä, että äiti oli niin kauan poissa. Hän sanoi, että itkee ja itkee ja itkee ja oli ilmeisesti hieman itkenyt nukkumaan mennessä, mutta muuten oli mennyt ihan hyvin. Meni vaan ihan pöhelöksi, kun tulimme takaisin. Voi, sitä riekun määrää :). Lisäksi sairastellessani isi ja tyttö kävivät uimassa:Tyttö kiipesi selkään ja halusi ratsastaa. Lisäksi he leikkivät poliisia, joka meni niin, että tyttö eksyi ja isi oli poliisi. Sitten sanottiin piipaapiipaa ja vietiin takaisin vanhempien luo. Sitten tyttö oli poliisi ja auttoi eksynyttä löytämään kotiin (ulkomaan matkalla puhuimme eksymisestä ja mitä sitten pitää tehdä). Sitten he leikkivät rapua: otetaan käsillä kiinni köydestä ja jalat kiinni seinästä. tyttö meni ensin ja isi perässä - iso rapu jahtasi pikku rapua.
Paluumatka meni autolla myös hyvin, mutta huomasimme, että lämmin autonistuin ja tyttö eivät sovi yhtään yhteen. Hän alkaa nopeasti voida tosi pahoin ja tulikin oksu. Matkalla pysähdyimme Ähtärissä ja vietimme yhden päivän Särkänniemessä. Tyttö tykkäsi touhuta, mutta laitteet olivat hänelle liian rauhallisia ja passiivinen osallistuminen oli paljon vähemmän hauskaa, kun valtavat touhut itse. Hän menikin sitten kiipeilemään Angry Birds kiipeilyalueelle ja se oli mahtavan hauskaa.
Juhannus meni aikalailla minun sairastellessa ja Puoliso hoiti kotia ja lasta. Juhannuksen jälkeen viikko olemme sitten touhunneet enemmän tai vähemmän kahdestaan. Kävimme maanantaina päiväkodissa katsomassa (siitä kohta), tiistaina leikkitreffeillä hänen parhaan kaverinsa kanssa, mikä oli tosi hauskaa. Keskiviikkona vanhemmat tulivat tänne leikkimään ja touhuamaan meidän kanssa ja aloimme kuljettaa tänne tuotuja puita paikoilleen. Perjantaina oli leikkitreffit tytön yhden poikapuolisen ystävän kanssa Seikkailupuistossa ja sitten kävimme markkinoilla.
Olemme tosiaan lisäksi nyt muuttaneet uuteen kotiin, mutta tyttö ei ole vielä ihan kotiutunut tänne. Hän tänään sanoi, että tykkää vanhasta kodista enemmän. Juttelimme asiasta, mutta tottahan se on, että vanhassa kodissa oli enemmän muistoja ja sinne olimme kotiutuneet hyvin. Täällä emme ole juuri ennättäneet vielä olla ja vielä on aika paljon, mitä pitää touhuta eli olemme vähemmän ennättäneet keskittyä leikkimään hänen kanssaan. Hän on oppinut muuton ja remontin yhteydessä leikkimään itsekseen ja sitä tekee hienosti täällä, jossa hänellä on oma mökki, tramboliini, yms. Kyllä hän täällä viihtyy, mutta totta kai muutokseen kestää tottua. Tottumiseen tällä kerralla mahdollisesti liittyi se, ettei hän halunnut mennä vessaan vaan teki kakkaa ja pissaakin housuun ainakin pienessä määrässä ja vasta sitten halusi vessaan. Se kuitenkin loppui nopeasti, kun totesimme, että niin voi hyvin tehdä, mutta sitten tarvitsee vaipan. Hän ei halunnut pitää vaippaa ja nyt taas hienosti menee vessaan. Luulen, että tyttöä jännittää myös piakkoin alkava päiväkoti.
Kävimme tosiaan menneellä viikolla tutustumassa päiväkotiin ja yhteen ryhmän tädeistä. Ryhmä tulee olemaan melko suuri, 16 täysipäiväistä lasta, kun ei päiväkotiin oteta osa-aikaisia lapsia lainkaan. Tyttö kyllä tykkäsi leikkiä siellä ja halasi tätiä. Siellä aloittaa myös yksi tytölle tutuista lapsista, johon hän ystävystyi ollessaan perhepäivähoidossa. Kuukauden päästä se alkaa...
Uuden kodin ehkä tällä hetkellä hauskin asia tytöstä on kiipeilyteline hänen leikkihuoneessaan. Hän nauttii ihan valtavasti siinä kiipeilystä.
Sitten muutamia pieniä tärkeitä huomioita:
Tytöllä on vieläkin ihania hieman hassusti sanottuja asioita, kuten kepsutti (ketsuppi), tormi, humppari ja tammenperho (tammenterho). Ne ovat ihania.
Hän osaa jotain lastenlauluja ruotsiksi. Hän osaa esim. imse vimse spindel ja pappafinger. Hän kysyi yksi päivä, mikä on "käsi" ruotsiksi. On hauskaa, että opiskelemme sitä yhdessä. Hän huomasi Amsterdamissa, että muut eivät aina ymmärrä häntä, jos eivät puhu samaa kieltä. Nyt sitten opiskelemme ruotsia keskenämme (naapurin lapsi puhuu myös ruotsia niin saattaa kieli tarttuakin). Englanti jäänee hieman myöhemmäksi. On hyvä, että hän näkee minun opiskelevan ruotsia.
Tyttö oppi muuton yhteydessä tosiaan touhuamaan yksikseen tavalla, jota hän ei aiemmin osannut. Nyt kuitenkin pitää muistaa, että hän edelleen haluaa leikkiä yhdessä ja alkaa olla pahalla mielellä, jos häntä ei tarpeeksi huomioi. Ymmärrettävää tuo.
Sitten meillä on hyviä työkaluja seuraavista käsitteistä: väsykiukku, nälkäkiukku, janokiukku, kuumakiukku.
Minua huolestuttaa päiväkoti, koska tällöin olemme paljon vähemmän yhdessä. Se on kuitenkin hyvä paikka.
Tyttö on aivan käsittämättömän rakas.
